Miksi suomalainen (nainen) ei hymyile, vaikka hänelle hymyiltäisiin?
Olen tehnyt pientä ihmistutkimusta mm. salilla ja kaupassa käydessäni. Taustatietoa: olen parikymppinen, massasta erottuva nainen. Varattuna olen toteuttanut testaustani lähinnä naisiin, etten luo väärää mielikuvaa miehille.
Miten voi olla mahdollista, ettei suomalainen nainen hymyile kanssasisarelleen takaisin?
Valehtelematta vain noin yksi nainen vastaa hymyyni vaikkapa salilla käydessäni. Muut vain tuijottavat tylyinä, eivätkä näytä kovin fiksuilta mutrunaamoineen.
Miksi näin on? Miksei suomalainen osaa hymyillä saati vastata hymyyn?
Kommentit (103)
En hymyile tuntemattomille, koska siitä saa täällä hullun maineen
Vierailija kirjoitti:
En hymyile tuntemattomille, koska siitä saa täällä hullun maineen
Tämä on jo erittäin surullista. :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nyt irrallaan joku hymylähetyssaarnaaja ja maailmanhalaaja. Mielestäni joku säteilevästi tuntemattomille ohikulkijoille hymyilijä vaikuttaa lähinnä seonneelta ja pelottavalta.
Minusta on vain luonnollista hymyillä, jos on kivaa.
Varmasti jokaisella täälläkin on joskus kivaa. Miksi murjottaisin, jos minulla on kivaa?
Mielenterveyden kannalta on elintärkeää hymyillä jopa NAURAA, kun siltä tuntuu.
Vain Suomessa tehdään hymyilystäkin paheksuttava asia:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hymyile jos minulle hymyillään. Tuntematon hymyilevä ihminen on vähintääkin epäilyttävä. Sillä on jotain taka-ajatuksia kumminkin. Haluan olla omissa oloissani, enkä tulla vieraiden hymyjen häiritsemäksi :D
Tai sitten ihmiset haluavat vain tuottaa ihmisille hyvää mieltä ilman jotakin ihmeellisiä monimutkaisia skenaarioita.
Elämä on usein todella paljon yksinkertaisempaa kuin ihmiset kuvittelevat.
Hymy on vain hymy.
Minulle hymyilevät tuntemattomat ovat poikkeuksetta joko feissareita, hare krishnojen heppuja tai tohtorisykeröitä, jotka on vailla rahaa. Pakostakin tulee fiilis, että hymyilevillä tuntemattomilla on taka-ajatuksia.
Jos tiedät, että suurin osa suomalaisista pitää hymyä epäilyttävänä, mikset voisi tuottaa heille iloa ja hyvää mieltä olemalla hymyilemättä?
Joo, mä opettelen just peilin edessä. Koko naaman hymy ja lasittunut tuijotus. Hhhrrr!
Monesti olen hymyillyt vastaantuleville miellyttävän oloisille ihmisille. Ovat katsoneet kummissaan (katsoisin itsekin tai luulisin, että minussa on jokin vialla) ja itselläni iskee paniikki ettei se toinen vaan luullut, että yritän iskeä tai flirttailla.
Ei tuntemattomille kadulla hymyily vaan jotenkin kuulu kulttuuriin.
Mä hymyilen kyllä, usein jo ihan valmiiksi. Mut yhtä usein olen myös niin ajatuksissani, että hymy tulee vasta viiden minuutin päästä.
Vastaan tähän vielä omasta puolestani.
Jos joku hymyilee, niin mun ajatukset on jo niin pitkällä, että tuo on myymässä jotain. Siihen tämä maailman on mennyt, että kukaan ei ole mukava vaan mukavuuttaan.
Siis hymy, katsekontakti - tulee kohta tervehtimään, tekemään tuttavuutta. Sillä on joku lehmä ojassa, joten epäluuloisena odotan että koska se koukku tulee, mitä tuo haluaa. Tyrkytetäänkö uutta laihdutusvalmistetta, vanhaa uskontoa, kannanottoa johonkin galluppiin, pitäisikö antaa pari euroa johonkin tarkoitukseen. Mielipidekyselyihin voin vastatakin ja jos eurolla pääsee toisesta eroon niin senkin voin antaa, mutta kaikki muut mieluummin skippaisin.
Tämä on vaan nähty niin monta kertaa, että on hyvin harvassa että joku haluaa hymyillä vaan hyvää tuulta tuottaakseen. Eri asia sitten, jos näkee jonkun onnellisen tai rakastuneen, joka hymyilee itsekseen. Silloin alkaa itseäkin joskus hymyilyttää.
Vilpittömät ja itsevarmat naiset hymyilevät. Pelokkaat ja epävarmat eivät. Kyllähän se niin on että hymy vetää meitä miehiä. Mutta tapahtuuko mitään on eri juttu :)
Jos joku "massasta poikkeava" kuten ap itseään kuvasi, mulle hymyilee, en taatusti hymyile takaisin
Vierailija kirjoitti:
Jos joku "massasta poikkeava" kuten ap itseään kuvasi, mulle hymyilee, en taatusti hymyile takaisin
Miksi et? Miksi massasta erottuva, eli erityisen hyvännäköinen ihminen, ei ansaitse hymyäsi?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vilpittömät ja itsevarmat naiset hymyilevät. Pelokkaat ja epävarmat eivät. Kyllähän se niin on että hymy vetää meitä miehiä. Mutta tapahtuuko mitään on eri juttu :)
Olipahan taas luokittelua.
Mitäs ne vilpittömästi pelokkaat ja epävarmat sitten tekevät? Hymyilevät toisella suupielellä?
Vierailija kirjoitti:
Joo, mä opettelen just peilin edessä. Koko naaman hymy ja lasittunut tuijotus. Hhhrrr!
Ilman lasittunutta katsetta toimii myös. Hymynkään ei tarvitse ylettyä jokerimaisesti korvasta toiseen. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sinun hymyysi todennäköisesti vastaan, koska olet ikäiseni nainen. Miehille en puolestaan hymyile - se on virhe. He ottavat sen liian usein oikeutuksena alkaa huutelemaan, iskemään ja lähestymään eivätkä ymmärrä lopettaa, vaikka totean, etteivät miehet kiinnosta minua.
Mistäköhän johtuu, että niin yleisesti valitetaan suomalaisten miesten olevan huonoja lähestymään naisia ja juttelemaan sekä antamaan kohteliaisuuksia heille? Ei kannata vaivautua, koska vastaanotto on useimmiten tyly. Jos mies tulee juttelemaan, niin hänen oletetaan heti olevan seksiä vonkaamassa.
Olen ihmetellyt samaa, kaikki ihmiset ovat kokoajan happaman näköisiä. Ihminen kaunistuu/komeentuu kun hymyilee.
Koska tilanteeseen sopimaton hymyileminen on friikkiä.
Et ilmeisesti itse tajua olevasi vähäjärkinen. Kellään ei ole syytä vastata typerään virnuiluusi. Menepä irvistämään salin isoimmalle karjulle.
Hymyilinhän mä kaipaamalleni henkilölle niin maan perusteellisesti! 😎
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku "massasta poikkeava" kuten ap itseään kuvasi, mulle hymyilee, en taatusti hymyile takaisin
Miksi et? Miksi massasta erottuva, eli erityisen hyvännäköinen ihminen, ei ansaitse hymyäsi?
Ap
Aiheeton hymy kertoo, että olet tasapainoton.
Sehän on hämillään oloa, epävarmuutta, miellyttämisenhalua, nöyristelyä ja/ tai provokaatio.
Sinulla ei ole päässä kaikki hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nyt irrallaan joku hymylähetyssaarnaaja ja maailmanhalaaja. Mielestäni joku säteilevästi tuntemattomille ohikulkijoille hymyilijä vaikuttaa lähinnä seonneelta ja pelottavalta.
Minusta on vain luonnollista hymyillä, jos on kivaa.
Varmasti jokaisella täälläkin on joskus kivaa. Miksi murjottaisin, jos minulla on kivaa?
Mielenterveyden kannalta on elintärkeää hymyillä jopa NAURAA, kun siltä tuntuu.
Vain Suomessa tehdään hymyilystäkin paheksuttava asia:D
Jos on kivaa yksin niin että ihan virnuttaa, olet sekaisin.
On eri asia hymyillä syystä kuin ilman syytä itsekseen.
Veikkaan, että koska ei kuulu kulttuuriin. En muista itse kohdanneeni vastaavaa - joku vieras hymyilisi selkeästi minulle. Kuvittelisin, että reagoisin tähän katsomalla äkkiä muualle, ja jälkeenpäin miettimällä miksi en vastannut hymyyn.