Kysy sosiaalityöntekijältä

mitä teet av palstalla..

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuollon sosiaalityössä tulee jatkossa työskentelemään myös sosionomeja ja sosiaalityöntekijöiden työpaikat vähenevät. Sosiaalityöntekijän palkka terveydenhuollossa on usein pieni.

Tämä on totta, mutta terveydenhuoltoon jää vielä töitä, joita sosionomi ei voi tehdä. Useimmissa kunnissa kuukausipalkka tosiaan on muutaman satasen pienempi, mutta mielestäni terveyspuolelle hakeutuminen on silti sen arvoista. Burn outit, työperäiset mielenterveysongelmat yms. ovat terveydenhuollon sossuilla paljon harvinaisempia kuin muilla aloilla, sillä työolot ovat pääsääntöisesti niin paljon paremmat.

-Ap

Mielenkiintoinen keskustelu. Täällä toinen sos.työntekijä, olen ollut alalla melkein 30v. Olen työskennellyt monessa paikassa, raskainta perus sos.työ, siis lastensuojelu ja aikuispuoli. Olen kouluttautunut lisää ja nyt jo pitkään ollut työssä, joka kiinnostaa ja ei kuormita niin paljon vaikka asiat raskaita ovatkin. Sosiaalityöntekijänä toimin siis edelleen mutta erityistä ammatitaitoa vaativassa paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sosiaalityöntekijöitä ei työskentele kuin yksittäisiä esimerkiksi lastensuojelulaitoksissa? Miksi vaativimmista ja eniten tukea tarvitsevien asiakkaiden arjesta huolehtivat sosionomit eivätkä sosiaalityöntekijät? Samoin esim. pitkäkestoisia mielenterveysongelmia kokevilla.

Päättäjät haluavat säästää, joten sossuja on aivan liian vähän varsinkin lastensuojelussa ja aikuissosiaalityössä. Sossuilla on usein aivan liikaa asiakkaita, eikä heidän aikansa riitä kuin pakollisimpiin töihin, joten muut työt menevät sosionomeille. Sosionomeilla on pienempi palkka, joten heidän palkkaamisensa sossujen sijaan säästää kunnan rahoja. Valitettavaa, mutta heikoimpien palveluista säästetään eniten.

-Ap

Kuinka paljon arvioit, että vain sosiaalityöntekijälle suunnattuja tehtäviä jää terveydenhuoltoon? Esimerkiksi aikuissosiaalityössä on monessa kunnassa jo uudistettu tehtävärakennetta. Terveydenhuollossa se on kokonaan tekemättä. Terveydenhuollon sosiaalityöstä suuri osa on palveluohjausta eikä vastuuta potilaan asioista ole samaan tapaan kuin esimerkiksi lastensuojelussa tai aikuissosiaalityössä. Ero sosionomien työhön on hiuksenhieno.

Valtiovarainministeriö on arvioinut, ettei sosionomien ja sosiaalityöntekijöiden palkkaero ole niin suuri, että sillä olisi suurta taloudellista merkitystä.

Mikä sosiaalityöntekijöiden opintoihin liittyvä osaaminen vastaisi siihen, että heillä olisi taitoja vastata vaativahoitoisten nuorten ja aikuisten arkeen liittyvistä kysymyksistä?

Onko sosiaalityöstä mitään hyötyä (pitkänä) sivuaineena, jos ei kuitenkaan tähtää ensisijaisesti asiakastyöhön (siihen toki siis tarvitaan se maisterin tutkinto ja kaikki pääaineopiskelijoille suunnatut kurssit). Eli onko mitään tuntumaa työelämän kentältä?

Onko mitään vinkkejä työssä jaksamiseen tuon alavalinnan lisäksi? Jos koen, että esim. aikuissosiaalityö kiinnostaa eniten. T: sossuopiskelija

Sosionomina bruttopalkkani on työsopimuksessa merkittynä 2200e. Todellisuudessa, kun lisät huomioidaan, niin käteen jää hyvänä kuukautena 2300e. Huonona kuukautena (eli jos en oo tehnyt yövuoroja, iltoja, pyhiä tms.) niin saattaa olla bruttona vaan 1800e. Eli aikamoinen ero.

Vierailija kirjoitti:

Valtiovarainministeriö on arvioinut, ettei sosionomien ja sosiaalityöntekijöiden palkkaero ole niin suuri, että sillä olisi suurta taloudellista merkitystä.

Asia on varmasti juuri näin, mutta silti käytännössä monessa paikassa sosiaalityöntekijä palkataan vain silloin, kuin työnkuvaan liittyen on pakko tehdä viranomaispäätöksiä. Muutoin palkataan mieluummin sosionomi, jolloin säästetään se muutama satanen palkkakustannuksista kuukaudessa.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon arvioit, että vain sosiaalityöntekijälle suunnattuja tehtäviä jää terveydenhuoltoon? Esimerkiksi aikuissosiaalityössä on monessa kunnassa jo uudistettu tehtävärakennetta. Terveydenhuollossa se on kokonaan tekemättä. Terveydenhuollon sosiaalityöstä suuri osa on palveluohjausta eikä vastuuta potilaan asioista ole samaan tapaan kuin esimerkiksi lastensuojelussa tai aikuissosiaalityössä. Ero sosionomien työhön on hiuksenhieno.

Tätä on hyvin vaikea lähteä arvioimaan, en ole terveydenhuollossa tällä hetkellä töissä, joten olen perehtynyt asiaan vain pinnallisesti. Esim. oikeuspsykiatrisissa työryhmissä sosiaalityöntekijöitä ei kuitenkaan voi korvata sosionomeilla.

Myös koulun sosiaalityön kanssa oli pitkään sama epätietoisuuden vaihe, jonka aikana koulukuraattoreiksi / koulun sosiaalityön asiantuntijoiksi on palkattu sekä sosiaalityöntekijöitä että sosionomeja.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko sosiaalityöstä mitään hyötyä (pitkänä) sivuaineena, jos ei kuitenkaan tähtää ensisijaisesti asiakastyöhön (siihen toki siis tarvitaan se maisterin tutkinto ja kaikki pääaineopiskelijoille suunnatut kurssit). Eli onko mitään tuntumaa työelämän kentältä?

Jos asiakastyö ei kiinnosta, niin hyödyllisempi voisi olla vaikkapa sosiaalipolitiikka. Siellä on paljon samoja aihepiirejä, mutta ei asiakastyöhön itseensä liittyviä opintoja. Toki sosiaalityöntekijän pätevyys lähes varmistaa työpaikan valmistumisen jälkeen.

-Ap

Onko sosionomien palkkaamisessa sosiaalityöntekijöiden sijaan kyse oletuksestasi vai perustuuko se tietoon? Jos niin linkkaatko.

Vierailija kirjoitti:

Mikä sosiaalityöntekijöiden opintoihin liittyvä osaaminen vastaisi siihen, että heillä olisi taitoja vastata vaativahoitoisten nuorten ja aikuisten arkeen liittyvistä kysymyksistä?

Sosiaalityön opinnot ovat hyvin laajat, ja niihin liittyy lakiopintoja, asiakaskohtaamisen opintoja, sosiaalipolitiikan kentältä ammentavia opintoja, eri asiakasryhmien erityiskysymyksiin liittyviä opintoja jne. Mielestäni näitä kaikkia oppeja tarvitaan kaikkien asiakasryhmien kohdalla.

5 vuodessa ei kuitenkaan ehditä opiskella kaikista asiakasryhmistä kaikkea, joten tietyn asiakasryhmän elämään syventyminen opiskelun kautta vaatii erikoistumisopintoja. Kaikki tehtävät opitaan mielestäni kuitenkin oikeasti vasta työtä tehdessä.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko sosionomien palkkaamisessa sosiaalityöntekijöiden sijaan kyse oletuksestasi vai perustuuko se tietoon? Jos niin linkkaatko.

Olen itse alalla, ja tuttavapiirissäni on varmaankin lähemmäs sata sosiaalityöntekijää. Tämä on vain oma oletukseni, joka perustuu tuttavieni kanssa käymiini keskusteluihin sekä omiin havaintoihini. Tästä ongelmasta meillä puhuttiin jo yliopistoaikoina, joten se on sossupiireissä aika yleistä "mutu"-tietoa. En tiedä, onko aiheesta tehty virallisia tutkimuksia tai selvityksiä.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko mitään vinkkejä työssä jaksamiseen tuon alavalinnan lisäksi? Jos koen, että esim. aikuissosiaalityö kiinnostaa eniten. T: sossuopiskelija

Työ on otettava työnä, itsensä syyllistäminen ja vastuunkanto työajan ulkopuolella on pakko yrittää jättää pois. Kannattaa keskittyä onnistumisiin ja muistaa, että aina ei voi auttaa vaikka mitä tekisi. Monet väsähtävät, vaikka tietävätkin tämän, koska oma moraali ja resurssipula sotivat keskenään päivittäin. Tsemppiä!

-Ap

Mutu-tieto on oletusta, jota ei kannattaisi esittää tietona ja totuutena. Yhteiskuntatieteellinen koulutus perustuu kriittisen ja perusteltuun ajatteluun.

Vierailija kirjoitti:

Mutu-tieto on oletusta, jota ei kannattaisi esittää tietona ja totuutena. Yhteiskuntatieteellinen koulutus perustuu kriittisen ja perusteltuun ajatteluun.

Vaikka uskonkin vahvasti tieteelliseen tietoon, uskon silti vielä enemmän siihen, mitä koen ja näen omin silmin. Elän arkeani tässä maailmassa, joten minulle kertyy siitä väkisinkin asiantuntemusta. Yleispätevää tietoahan tämä ei toki ole, mutta toisaalta tutkimuksetkaan harvoin sisältävät täysin yhteneväistä kohdejoukkoa. Ts. vaihtelua ja poikkeuksia on.

-Ap

Sosiaalityössä vallitsee suusta suuhun etenevän "tiedon" -kulku. Kun joku riittävästi kertoo mielipidettään eteenpäin, aletaan sitä pitämään totuutena. Tätä ihmettelen suuresti, kun koulutuspohjan pitäisi olla laaja esimerkiksi sosiaalipolitiikan suhteen.