En halua miestä synnytykseen mukaa - kamala riita
Synnytys lähestyy ja koen hyvin vastenmieliseksi miehen läsnäolon siellä. Kyse ei ole mistään, että mies näkee verta ja epäseksikkäitä asioita vaan olen aina ollut yli-itsenäinen ja koen todella ahdistavaksi ja inhottavaksi sen, etten saa hoitaa tätä yksin.. Mielestäni miehellä ei ole siellä mitään roolia eikä se ole miehen työtä synnyttää.
Mies taas kokee oikeudekseen olla mukana ensimmäisen lapsensa synnytyksessä. En ymmärrä mikä hinku sinne huoneeseen on päästä? eikö se riitä, että on siellä odotustilassa ja tulee sitten mukaan, kun homma on hoidettu?
Oletteko muut saaneet synnyttää yksin vai onko se mies ihan todella pakko ottaa mukaan? :(
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tasa-arvon nimissä ap:n tulee synnyttää sermin takaa niin ettei myöskään näe lapsensa syntymää. Lapsen voi nostaa näkyviin ja rinnalle sitten kun isäkin on paikalla.
Muuten on kyllä melko itsekästä ja epätasa-arvoista toimintaa "rakastamaansa" miestä kohtaan.
Jos tasa-arvokortti vedetään esiin, niin mieheen on synnytyksen ajaksi kytettävä synnytyskipusimulaattori. Ei ole tasa-arvoista, että vain nainen joutuu kärsimään.
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen puolimakaava synnytysasento on peruja siitä, kun Ranskan kuningas halusi katsoa kun Marie Antoinette synnytti hänelle esikoislapsen. Tämä asento on synnytyksen kannalta huono: ei apua painovoimasta, häntäluu hieman tiellä. Mutta tämä asento takasi parhaat näkymät kuninkaalle (ja muulle hoville).
Näinpä. Lisäksi kätilöt kiskoo polvista synnyttäjän jalkoja väkisin levälleen, jolloin synnytyskanava kapenee entisestään. Voisiko noille opettaa miten ihmisen keho toimii? Ei siinä ole tarkoitus esitellä p*llua, vaan saada synnytyskanava avoimeksi. Matala kyykky (esim. synnytysjakkaralla) on parhaita asentoja.
Ja AP päättää ihan itse kuka synnytyssaliin henkilökunnan lisäksi pääsee. Parisuhteesta huolehtiminen on toki suotavaa samalla. Toivon että pääsette yhteisymmärrykseen.
Jos mies synnyttäsi, olisiko Ap:lle ihan ok, ettei hän näkisi oman lapsensa syntymää?
.
En ymmärrä, miksi isä sysätään lapsen elämästä jo tässä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies synnyttäsi, olisiko Ap:lle ihan ok, ettei hän näkisi oman lapsensa syntymää?
.
En ymmärrä, miksi isä sysätään lapsen elämästä jo tässä vaiheessa.
Siinä tuleekin punnita se oma halu versus synnytyksen sujuvuus. Kun ei-toivottu läsnäolo voi häiritä synnytyksen kulkua.
Ap:n mies välttyy siltä, kun tuskissaan oleva synnyttäjä kirkuu , kiroilee, repii käden lähes irti ja oksentelee lattioille. Onnekas mies !
Miehen läsnäolo synnytyksessä on erittäin uusi keksintö eikä luultavasti niinkään hyvä idea. Mies on siinä tilanteessa hyödytön ja avuton eikä tee muuta kuin tuottaa stressihormoneita ilmaan jotka sitte stressaa äitiä. Synnytys sujuu paljon paremmin jos äiti saa olla rauhassa ja mennä sellaiseen "eläimelliseen" tilaan -mikä ei onnistu niin hyvin jos lähellä on lässyttävä ja selkää hierova mies.
Itse en ikinä huolisi miestä synnytykseen. Synnytyksen tarkoitus on tuottaa lapsi maailmaan mahdollisimman terveenä ja hyvinvoivana. Mies ei tätä päämäärää kykene mitenkään edistämään, joten ei se siellä mitään teekkään. En ole sitä lajia joka tarvitsisi "henkistä tukea" tilanteessa jossa on aivan selvää että tuki voi olla ainoastaan henkistä laatua ja sen tosiasiallisen "työn" suoritan minä.
Synnytyssalissa ei ole mitään isän oikeuksia. Ainoa asia mikä tulee ottaa huomioon on äidin ja lapsen hyvinvointi. Isän oikeudet alkaa sitten kun lapsi on turvallisesti ulkona.
http://www.dailymail.co.uk/femail/article-559913/A-obstetrician-men-NEVER-birth-child.html
Vierailija kirjoitti:
Itse synnyin vuonna 1968. Äitini synnytti minut Tampereella sairaalassa ja isä oli kesämökillä ihan eri paikkakunnalla samaan aikaan. Heillä ei ollut asiasta mitään riitaa.
Tuohon maailmanaikaan isät jäivät myös etäisiksi lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Miehen läsnäolo synnytyksessä on erittäin uusi keksintö eikä luultavasti niinkään hyvä idea. Mies on siinä tilanteessa hyödytön ja avuton eikä tee muuta kuin tuottaa stressihormoneita ilmaan jotka sitte stressaa äitiä. Synnytys sujuu paljon paremmin jos äiti saa olla rauhassa ja mennä sellaiseen "eläimelliseen" tilaan -mikä ei onnistu niin hyvin jos lähellä on lässyttävä ja selkää hierova mies.
Itse en ikinä huolisi miestä synnytykseen. Synnytyksen tarkoitus on tuottaa lapsi maailmaan mahdollisimman terveenä ja hyvinvoivana. Mies ei tätä päämäärää kykene mitenkään edistämään, joten ei se siellä mitään teekkään. En ole sitä lajia joka tarvitsisi "henkistä tukea" tilanteessa jossa on aivan selvää että tuki voi olla ainoastaan henkistä laatua ja sen tosiasiallisen "työn" suoritan minä.
Synnytyssalissa ei ole mitään isän oikeuksia. Ainoa asia mikä tulee ottaa huomioon on äidin ja lapsen hyvinvointi. Isän oikeudet alkaa sitten kun lapsi on turvallisesti ulkona.
http://www.dailymail.co.uk/femail/article-559913/A-obstetrician-men-NEVER-birth-child.html
Niin ja miehelleni tämä asia on aivan ok kun olen sen hänelle selittänyt. En kyllä ikinä tekisikään lasta miehelle joka ei tällaisessa asiassa kykene olemaan järkevä vaan vinkuisi omia haluamisiaan äidin ja lapsen hyvinvoinnin kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Itse synnyin vuonna 1968. Äitini synnytti minut Tampereella sairaalassa ja isä oli kesämökillä ihan eri paikkakunnalla samaan aikaan. Heillä ei ollut asiasta mitään riitaa.
Ennen oli ennen ja moni asia on muuttunut. Autoissakin turvavyöt ja vaikka mitä.
Suunnitellussa joo, mutta kiireellisessä saati hätäsektiossa ei todellakaan aleta odottelemaan, jotta isä saadaan varusteltua riittävän steriiliksi leikkaussaliin. Vauvan ja äidin henki sentään menee vielä isän oikeus osallistua synnytyksen -aatteen edelle.