Lue keskustelun säännöt.
Lapsi vetänyt hoidossa kissaa hännästä, nyt hoitaja ei enää huoli lasta hoitoon
10.07.2017 |
Eli minulla on eräs harrastus vähän kauempana ja tämän hoitajan (nuori opiskelijatyttö) koti on lähellä tätä harrastuspaikkaa. Siellä ei ole mitään lapsiparkkeja tms. 5-vuotias oli halunnut silittää arkaa kissaa joka oli mennyt sängyn alle piiloon. Lapsi oli vetänyt kissan hännästä pois sängyn alta (ja saanut raapimahaavat sormilleen samalla) Nyt tämä hoitaja ilmoitti, ettei ota enää lasta hoitoon. Lapsi teki väärin, mutta kyse on nyt yhdestä mokasta ja oppi varmasti kerrasta kun sai kynsistä. Minä antaisin toisen mahdollisuuden?
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi koit tarpeelliseksi mainita nuoren opiskelijatytön? Mitä väliä on sukupuolella ja iällä tässä tapauksessa? Provo?
Siksi, että tulee ilmi ettei ole paljon ollut lasten kanssa tekemisissä eli ei mikään kokenut hoitaja ja on itse lapseton, eli ei ymmärtänyt että lapseni teki tuon silkkaa ajattelemattomuuttaan, ei ilkeyttään.
ap
No jos hän on kokematon, eikä siksi katso pärjäävänsä lapsesi kanssa, niin silloinhan on vain hyvä, että hän ei hoida lastasi. Eikö niin?
Niin mutku se sun harrastus... sehän sua harmittaa nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, jos hoitaja riuhtaisee lasta hiuksista, niin jättäisitkö lapsesi edelleen hänelle hoitoon? Mikäänhän ei estäisi hoitajaa tekemästä samoin vielä uudestaan, vaikka väärin tekikin.
Jos lapsenhoitaja on viisivuotiaan tasolla niin ei tietenkään tällaiselle pidä ketään hoitoon viedä.
Ihmeellisiä kirjoituksia tästäkin asiasta...
Vierailija kirjoitti:
Itseäni 6- ja 2-vuotiaiden lasten äitinä ärsyttää lapset, jotka kohtelevat lemmikkejä kuin pehmoleluja. Meillä jopa 2-vuotias tajuaa, että kissaa tai koiraa ei vedetä hännästä tai silitetä ellei eläin tule itse luo. Hän tietää myös, että sanktiona touhusta voi olla paha raapaisu, ja se on mielestäni oikein eläimeltä, joka ei pysty muuten puolustautumaan.
Jälleen yksi syy, miksi jokaisessa perheessä olisi hyvä olla lemmikki.
Empatiaa pitää lapsille opettaa. Minä sain jatkuvasta kinuamisesta ensimmäisen lemmikkini vasta teini-iässä ja silti olin kyläpaikkojen elukoiden ja niiden omistajien suosikki ja sain jatkuvasti kehuja aiheesta. Mielestäni kohtelin eläimiä ihan normaalisti ja nekin minua. Ilmeisesti muut lapset repivät ja renkuttavat.
Luokallani oli lapsi, jolla oli kotona varsinainen eläintarha: kolme eri rotuista ja -ikäistä koiraa ja kolme kissaa. Vielä aikuisiälläkin hän näkee eläimet pehmoleluina, hankkii muutaman vuoden välein uuden kissan nähtyään söpöjä videoita ja sitten kohtelee niitä kuin leluja. Ruokaa on, mutta eläin saatetaan kaapata nukkumastakin syliin ja pitää väkisin. Sitten kyllästyessään tyyppi heittää (!) kissan käsistään lattialle; laskeutuuhan ne aina jaloilleen. Ainoastaan siitä uusinta ja söpöintä pentua leikitetään, muut saavat pitää seuraa toisilleen.
En usko että minun poikani olisi ikinä vetänyt kissaa hännästä pois sängyn alta. Edes kaksivuotiaana. Enkä itsekään olisi lapsena tehnyt sellaista.
Ei se normaalilta kuulosta. Tuollainen lapsi vetää toisen lapsenkin hiuksista sängyn alta.
Joo... lapsi piikille on ajan henki!
Itselläni on kyllä kolmivuotias, joka ei tekisi missään tapauksessa noin. Mutta ymmärrän, että on erilaisia lapsia.
Ei tuo nyt niin kamalaa ollut. Lapsi mielsi se ehkä kuin ihmisen kätenä: tule leikkimään! Mitään pahaa tuskin tarkoitti. Sitä tietysti vähän ihmettelen, ettei ole opetettu vielä yhtään toimimaan eläinten kanssa. Jos kotona eikä lähipiirissä ole eläimiä, niin kai näinkin voi tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, jos hoitaja riuhtaisee lasta hiuksista, niin jättäisitkö lapsesi edelleen hänelle hoitoon? Mikäänhän ei estäisi hoitajaa tekemästä samoin vielä uudestaan, vaikka väärin tekikin.
Jos lapsenhoitaja on viisivuotiaan tasolla niin ei tietenkään tällaiselle pidä ketään hoitoon viedä.
Ihmeellisiä kirjoituksia tästäkin asiasta...
Minusta on ihmeellistä, että 5-vuotiaan jopa oletetaan repivän tukasta tai hännästä.
Minulla on itsellä marsuja ja ne ovat minun vastuulla. Ei lasteni kavereiden äitien eikä mahdollisten hoitolasten äitien. En oleta että perheessä on keskusteltu siitä miten marsuja kohdellaan.
Itse en valvomatta anna marsuihin koskea ja valvon ettei niitä satuteta. Ja kerron miten pidetään sylissä.
Jos minulla olisi arka kissa niin sekin olisi minun vastuulla. Pitäisin huolen ettei sitä satuteta.
Jos joku ei uskoisi, vaan toistuvasti olisi kimpussa, niin silloin voisin sanoa ettei tarvitse enää tulla. Ja silloin varmasti pyytäisin myös että kotona vanhemmat kertoisi vielä asioista.
Jos kyse kerrasta, niin keskustelisin lapsen kanssa siitä miten eläimiä kohdellaan.
Oliko siis aivan ensimmäinen kerta kun oli kissan kimpussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, jos hoitaja riuhtaisee lasta hiuksista, niin jättäisitkö lapsesi edelleen hänelle hoitoon? Mikäänhän ei estäisi hoitajaa tekemästä samoin vielä uudestaan, vaikka väärin tekikin.
Jos lapsenhoitaja on viisivuotiaan tasolla niin ei tietenkään tällaiselle pidä ketään hoitoon viedä.
Ihmeellisiä kirjoituksia tästäkin asiasta...
Kissaihmiset ovat ihmeellisiä. Koiraihmisissä sen sijaan tuntuu olevan täysipäisiä, jotka ymmärtävät, että eläin on eläin. Näissäkin on kyllä vanhojapiikoja, joille se "poitsu" on sekä miehen että lasten korvike.
Tosiaan rinnastetaan aikuinen ihminen johonkin vaistojensa varaisesti toimivaan eläimeen. Nauraisin, elle tämä olisi vakava paikka.
Vierailija kirjoitti:
Miksi koit tarpeelliseksi mainita nuoren opiskelijatytön? Mitä väliä on sukupuolella ja iällä tässä tapauksessa? Provo?
Provo tai kukaan kokenut lastenhoitaja ei halua Ap:n lasta hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi koit tarpeelliseksi mainita nuoren opiskelijatytön? Mitä väliä on sukupuolella ja iällä tässä tapauksessa? Provo?
Hyvä, että mainitsi, koska ihmettelin miten kukaan pph voi noin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, jos hoitaja riuhtaisee lasta hiuksista, niin jättäisitkö lapsesi edelleen hänelle hoitoon? Mikäänhän ei estäisi hoitajaa tekemästä samoin vielä uudestaan, vaikka väärin tekikin.
Jos lapsenhoitaja on viisivuotiaan tasolla niin ei tietenkään tällaiselle pidä ketään hoitoon viedä.
Ihmeellisiä kirjoituksia tästäkin asiasta...
...mutta tässähän ei viitattu hoitajan henkiseen tasoon, vaan nimenomaan lapsen ÄIDIN, eli AP:n...
Jos kerran ap:n mielestä on OK kiskoa hoitajan kissaa (=lasta) hännästä, niin silloin olisi myös oikein repiä hänen lastaan hiuksista. Olen tässä täysin samaa mieltä.
Jos joku kakara repisi MINUN kissaani hännästä, niin todennäköisesti kuitenkin soittaisin äidin välittömästi paikalle ja kiskoisin hänet hiuksista pellolle...(kersoineen, tietenkin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitaja voi ihan vapaasti kieltäytyä hoitamasta lasta, ja niin kuuluukin tehdä jos ei kykene tarvittaessa rajoittamaan lasta, ihan riippumatta siitä onko lapsi normaali vai epänormaali, hyvin vai huonosti kasvatettu.
Meillä ei ole lemmikkejä eikä tule enkä itse ole kokenut lemmikkien kanssa. Jos kyläpaikassa on eläimiä pyydän että minulle kerrotaan miten ohjeistaa lapset tai lapsia saa ohjeistaa itse tarvittaessa tiukastikin - innostunut 3v uuden asian äärellä vou vaatia rautalankaohjeet. Ne on usein hankalia tilanteita, koska jos ohjaus jää minun vastuulleni (mihin se kuulukin), sanon että älä koske ollenkaan, koska minä en osaa lukea kissoja, koiria tai hevosia enkä siksi ole oikea ihminen tukemaan lasta siinä millä tavalla saa lähestyä ja koskettaa. Tätä lapset tottelee. Mutta sit tulee se omistaja ja sanoo että se on kiltti, saa sen kanssa leikkiä. Kun sanon että ei kovasti, ei nopeasti, ei hännästä, vaan hitaasti ja hellästi ja niin että eläimellä on aina mahdollisuus välttää, omistaja vastaa että ei haittaa, tää on tottunut lapsiin, viis veisaa vaikka ottaisi hännästä... ja kun kiellän jahtausleikin niin omani tuijottavat vieressä kun isäntäperheen lapset jatkaa sitä ja retuuttaa kissoja tai heittää palloja kohti koiran pärstää. Kun harjoittelutilanteet on tätä niin vaikea on kyllä ohjeistaa alle kouluikäisiä niin että voisin luottaa heidän aukottomasti osaavan olla eläinten kanssa kylässä kun en itse ole hihassa kiinni.
Juu ei oikeuta kissan kiskomista hännästä! Mutta en luottaisikaan lastani eläinkotiin jossa epäilisin osaako omistaja/hoitaja ohjata kokematonta lasta tarpeeksi (ihan kaikkien osapuolten kannalta, eläimen, hoitajan ja lapseni tulevien eläintaitojen).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, jos hoitaja riuhtaisee lasta hiuksista, niin jättäisitkö lapsesi edelleen hänelle hoitoon? Mikäänhän ei estäisi hoitajaa tekemästä samoin vielä uudestaan, vaikka väärin tekikin.
Jos lapsenhoitaja on viisivuotiaan tasolla niin ei tietenkään tällaiselle pidä ketään hoitoon viedä.
Ihmeellisiä kirjoituksia tästäkin asiasta...
...mutta tässähän ei viitattu hoitajan henkiseen tasoon, vaan nimenomaan lapsen ÄIDIN, eli AP:n...
Jos kerran ap:n mielestä on OK kiskoa hoitajan kissaa (=lasta) hännästä, niin silloin olisi myös oikein repiä hänen lastaan hiuksista. Olen tässä täysin samaa mieltä.
Jos joku kakara repisi MINUN kissaani hännästä, niin todennäköisesti kuitenkin soittaisin äidin välittömästi paikalle ja kiskoisin hänet hiuksista pellolle...(kersoineen, tietenkin).
Tämä ketju ja mm. tämä kommentti vahvistaa käsitystäni mielisairaitten valtaisasta yliedustuksesta täällä.
Tällekin (jos ketju elää) tulee yläpeukkua vähintään kymmeniä.
Terveet ihmiset eivät saa väkivaltafantasioita lapsen vetäessä kissaa hännästä. Hetkellinen ärtymys ja suuttumus toki on normaalia. Mutta tällainen äidin hiusten repiminen...
Tutkimuksen paikka tai ainakin gradun. Taidan vinkata psykan laitokselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on sellanen ongelma, että kissan ja lapsen välillä on nyt ollut väkivaltaa eli se raja on ylitetty. Sellaisessa matsissa lapsi jää toiseksi ja jälki on kamalaa. Kissalle ei pysty selittämään, että tuo on pieni lapsi eikä tarkoita pahaa. Seuraavalla kerralla se ei ehkä ole sormi vaan silmä.
Tyttö on erinomaisen vastuullinen ja toimii sinun lapsesi parhaaksi.
Eihän se lapsen vika ole ettei häntä ole kasvatettu hyvin. Mutta ihan oikein tyttö tekee, kun ei ota enää lastasi.
Joo en tajua näitä lapsia jotka kotielukan nähtyään juoksee hullunkiilto silmissä ja kädet ojossa näiden perässä.
Ihme haukkumista täällä.
Luulen, kyllä, että ongelma ei ole tuo yksittäinen tapahtuma. Jos kissa on ollut sängyn alla, niin se on joko arka tai lapsi on hätyytellyt sitä enemmänkin. Molemmissa tapauksissa kissanomistajan kannalta tilanne on ongelmallinen. Silloin on helpoin olla ottamattta hoitolapsia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi koit tarpeelliseksi mainita nuoren opiskelijatytön? Mitä väliä on sukupuolella ja iällä tässä tapauksessa? Provo?
Sillä on merkitykstä sikäli, että nuori opiskelija(-tyttö) varmaan tarvitsee lisätienestiä ap:n lapsen vahtimisesta. Nyt hän luopuu siitä, eli asia on hänelle vakava. En osaa tuomita.
Vierailija kirjoitti:
Joo en tajua näitä lapsia jotka kotielukan nähtyään juoksee hullunkiilto silmissä ja kädet ojossa näiden perässä.
Jos puhutaan 1-3-vuotiaista niin ei pikkulapsen keskeneräinen empatiakyky tai taipumus innostua ja käyttäytyä impulsiivisesti ole mitenkään kummallista. Ei ne "hyökkäävimmät" ole yhtään sen kummallisempia kuin kovin varovaiset ja pelokkaat, molemmilla on kasvamista ja oppimista siihen järkevään suhtautumiseen, ja siinä kohti tarvitaan ajan lisäksi sitä aikuista. Ei kaikki voi olla keskiarvotasaisia tässäkään asiassa, tosin 5v mennessä pitäisi perussäännöt hallita.
Meillä on molempia lajeja, yksi juoksi karkuun ja toinen kohti (ja yksi on ollut eläinten kanssa luonnonlahjakkuus), molemmat ovat oppineet olemaan ihmisiksi kun on autettu :)
En ole ap. Mutta minusta hoitajan pitää osata suhteuttaa asiat. Jos pikkulapsi vetää kissaa hännästä niin sitten sanotaan tiukasti että niin ei saa tehdä. On sitten eri asia jos hoitaja ei saa lasta tottelemaan. Silloin on tietysti parempi ettei hoidakaan, kun ei kerran hommassa pärjää.
4