Miten te viihdytitte itseänne lapsena kun ei ollut mitään älyvimpaimia ja jouduitte esim. kyläilemään paikoissa joissa ei ollut lapsiseuraa?

Voi, ei minulla ollut ketään mukana kulkevaa sisarusta, jonka kanssa olisi voinut leikkiä. Eikö omaa veljeä lasketa lapsiseuraksi?

Luin kirjoja tai sarjakuvia, piirsin, kuuntelin musiikkia, valokuvasin ja pelasin videopelejä käsikonsolilla. Noista jokaista voi tehdä älyvimpaimella, mutta oli monenlaista puuhaa olemassa jo ennen kuin joku yhdisti ne yhteen laitteeseen.

Mulla oli kirja mukana.

Jos ei ollu niin lähdin ulos -kesällä- ja haahuilin lähiseumailla ja keräsin kukkia  emännälle.

Talvella varmaan istuin jossain sivussa ja kuuntelin aikuisten juttuja.

Kiertelin ja katselin sisällä ja ulkona. Joskus laitettiin joku vhs pyörimään tai katselin telkkaria. Usein oli myös lemmikkejä, joiden kanssa leikkiä ja osalla oli hevosia tai muuta, joita katselin ulkona.  Minulla saattoi olla myös jojo, pallo, aku ankka, leluja tai jotain muuta vastaavaa mukana. 

Aika usein menin leikkimään pihalle tai istuin sisällä kuuntelemassa aikuisten juttuja. 

Leikittiin kauppaa systerin kanssa kotona, juoksu-trialia kaverin kanssa metsässä ja pelattiin fudista koulussa. 

Istui hiljaa ja mahdollisimman liikkumatta jossain tuolilla ja seurasin aikuisten keskustelua ollen mahdollisimman huomaamaton, niin kuin hyvin kasvatetun lapsen tuli tehdä.

Olisinpa vielä lapsi :D

Silloin riitti ihmeteltävää ja mielikuvitus oli rajaton.

Kuuntelin aikuisten juttuja, varsinkin mummollani ja äidin tädillä ne vasta mehevät tarinat olikin.

Nyt jälkikäteen hyvä että kuuntelin koska sukututkimus on harrastuksena.

Makasin sängyllä ja katselin kattoa. Muuta tekemistä tai viihdykettä ei lapsuudessani ollut, mitä nyt käpylehmiä väkertelin tai kaarnaveneitä , vaikka ei siitäkään mitään tullut. Kun makeaa teki mieli, niin isäni neuvoi että vanhaa ruisleivän känttyä imeskekemällä siitä irtoaa jotain makeaa, mutta en kyllä koskaan huomannut sitä..

En huvittanut itseäni. Äidin ja sukulaisten mukaan istuin aina kahvipöydässä aikuisten seurassa hiljaa ja annoin aikuisten puhua. Kysyin myös todella varovasti saako ottaa keksiä/yms. Mun nuoremmat sisarukset leikkivät keskenään jotain.

Pehmolelu tai muita leluja, värityskirja ja kynät, tv, lastenohjelmat, videot, oikeat eläimet kuten lehmät ja kissat, ulkoilu (meillä oli lapsena kotona joka päivä "ulkoilupakko", joten ulkona liikkuminen oli itsestään selvää)... 

Olin pikkuvanha ja tulin hyvin toimeen vieraiden ja tuttujen aikuisten kanssa

Lumppu kirjoitti:

Olin pikkuvanha ja tulin hyvin toimeen vieraiden ja tuttujen aikuisten kanssa

Sinun profiilissasi kuva ja nimimerkki eivät vastaa yhtään toisiaan.... :)

Sinullehan oli lapsiseuraa, nimittäin veljesi!!! Meillä ainoilla lapsilla oli varsin tylsää. Yleensä pelasin korttia. Joko aikuiset ottivat mukaan peliin silloin tällöin tai sitten pelasin pasianssia. Yhdessä kyläpaikassa oli värityskirjoja ja kyniä. Vielä 11-vuotiaanakin värittelin jotain pellen kuvia. Ei ollut muutakaan aktiviteettia.

En yhtään muista, mutta muistan, kun minua kehuttiin aina hyvästä käytöksestä. Ainakin muutamasta paikasta on muistikuva, että lapset otettiin keskusteluun mukaan. Mulla oli kyllä yksi ehdoton lempikyläpaikka. Isäni kävi siellä tekemässä jotain huoltotöitä, monitoimimies kun oli. Siellä oli barbeja ja ompelutaitoisia teinityttöjä, lyhyt ikäero, 3 tyttöä. He olivat tehneet itse barbeille valtavat kasat vaatteita ja ne annettiin aina, kun tuli tyttölapsivieraita, näiden lasten leikittäväksi. He siis olivat varta vasten tehneet nuo sukulaisten ja tuttavien lapsia varten. Kummitädin luona minua viihdytti heidän ihana kiltti koiransa ja kolme kissaa. Joissakin paikoissa ihastelin seinillä olevia tavaroita. Minulla on myös loistava mielikuvitus, joten taisin vain kehitellä tarinoita päässäni. Harmi, ettei koskaan ole tullut taitoa saada tarinoita päästä tekstiksi. 

Pyy pyy kirjoitti:

Lumppu kirjoitti:

Olin pikkuvanha ja tulin hyvin toimeen vieraiden ja tuttujen aikuisten kanssa

Sinun profiilissasi kuva ja nimimerkki eivät vastaa yhtään toisiaan.... :)

(Katsos kun meillä on lihava kissa nimeltä lumipallo ja sehän vääntyy vaikka miksi :'D)

Tutussa aikuisseurassa saatoin viihtyä mukana. Vieraampaan paikkaan otettiin mukaan luettavaa ja/tai muuta puuhailtavaa (käsityö, värityskirja, tms). Joissain paikoissa oli "talon puolesta" esim. piirrustusvälineet joita sai lainata.

Olin jo lapsena yksin viihtyvää sorttia ja vilkas mielikuvitus kyllä keksi aina keinon viihtyä.

Tutussa aikuisseurassa saatoin viihtyä mukana. Vieraampaan paikkaan otettiin mukaan luettavaa ja/tai muuta puuhailtavaa (käsityö, värityskirja, tms). Joissain paikoissa oli "talon puolesta" esim. piirrustusvälineet joita sai lainata.

Olin jo lapsena yksin viihtyvää sorttia ja vilkas mielikuvitus kyllä keksi aina keinon viihtyä.

Luin Aku Ankkoja

Istuin kahvipöydässä ja kuuntelin. Jos mentiin äidin isoäidille, niin siellä luin vanhoja paksuja  satukirjoja tms., jollaisia ei kotona ollut.Äidin tädillä luin lehtiä, joita meille ei tullut tyyliin Seura ja Jaana. Tosin meillä ne vierailut oli kahvikutsutyyppisiä eli ei siinä lapsille erikseen tarjottu mitään aktiviteetteja.