Lue keskustelun säännöt.
Alatiesynnytyksen JA sektion kokeneet! Kumpi oli sinulle parempi tapa?
08.07.2017 |
Takana kaksi alatiesynnytystä. Nyt kolmannen kohdalla saan sektion mutta mietin silti kumpi parempi.
Minulle on tehty laskeumaleikkaus(rectosele) ja pelkään repeämää.
Ekasta synnytyksestä pahat repeämät ja eppari. Toipuminen pitkä. Myös verta menetin monta litraa ja jouduin istukan käsinirroitukseen. Vuorokauden olin katetrissa ja sängyn oma.
Toinen synnytys oli muuten vaan traumaattinen. En saanut kipulääkkeitä ja kätilö oli kamala. Synnytin yksin eikä huoneessa ollut ketään oikeastaan koko synnytyksen aikana. Kipu oli aivan kestämätöntä.
Repeämiä ei korjattu. Verta menetin taas 1.5 litraa.
Nyt on paikat korjattu ja synnytys taas edessä. Edellisestä synnytyksestä aikaa 8 vuotta.
Kumpikaan synnytystapa ei houkuttele.
Pelkään sitä kuinka kipeä sitä on sektion jälkeen ja kuinka kauan haava on kipeä.
Kommentit (45)
Ensin sektio ja toisena alatie. Helpolla en pääse synnytyksissä vaan voin pahoin molemmissa. Sanoisin, että sektio helpompi, mutta kivulias ja pidempi toipuminen. Toisen pusersin ulos alateitse väkisin vaikka oli avotarjonnassa, koska en halunnut kipua ja hankalaa liikkumista synnytyksen jälkeen. Ommeltiin pitkään, mutta paranin nopeasti ja hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alatiesynnytyksen jälkeen olin vauvan kanssa kotona jo seuraavana päivänä ja lenkillä.
Ei yhtään mitään ongelmaa! Olin 22-vuotias liikunnallinen, hoikka nainen eli kai tämäkin vaikuttaa.
Sektionkin jälkeen olin nopeasti kunnossa, mutta meni pari viikkoa kyllä toipuessa.
Sektioon pääyttiin kolmannessa raskaudessa, koska lapsi oli hyvin väärässä asennossa eli jalat edellä. Lapsi oli kuitenkin yli nelikiloinen, niin ei voitu muuta.
Jos ei ole erityistä syytä sektioon, niin aina tietysti alatie. Tämä on kaikkien asiantuntijoidenkin näkemys. Sektio on äidille paljon vaarallisempi. Vauvankin alkutaipale on kaikin puolin parempi alatiesynnytyksen jälkeen tilastollisesti.
Sektiot ovat olleet paitsi hyviä, myös PALJON parempia kokemuksia kuin alatie. Jota en juuri välitä muistella, sanotaan näin että ohi on eikä koskaan enää.
Synnytin esikoisen alateitse. Nopea ja helppo synnytys ilman kipulääkkeitä, mutta kyllähän se toki kipeää teki ja repesin emättimen sisältä, kaksi kätilöä oli tikkaamassa. Toivuin nopeasti.
Kaksi vuotta myöhemmin kuopus syntyi sektiolla perätilan takia. Katetrin laitto oli vähän häijyä, muuten helppo ja kivuton synnytys. Kipupumppu pari vuorokautta, sitten muutama päivä särkylääkettä, sitten alkoi olo olla normaalihko. Tosin toisena yönä sairaalassa yritin vessaan yksin ja lääkkeiden takia jalat meni alta, kaaduin niin että lasit hajosivat. Onneksi ei vauva ollut käsissä, eikä sen pahemmin sattunut!
Minulla sektiosynnytys oli miellyttävämpi, vaikka molemmat olivat helppoja.
Onko synnytysasennolla merkitystä? Aiheuttaako tavallinen asento eniten repeämiä kun vauvaa pitää puskea "ylämäkeen"? Entä kannattaako puudutus jättää ottamatta jolloin supistukset tuntee ja osaa ponnistaa oikeaan aikaan?
Pienet repeämät eivät haittaa, mutta pidätyskykyä en halua menettää. Suvussani kenellekään ei ole tullut pahoja repeämiä.
Sektiossa pelottaa suurempi riski kuolla. Enkä yhtään tykkäisi siitä, että vatsassa on pitkään kipeänä oleva haava, ei saa nostella mitään, pitää varoa ettei vauva potkaise leikkauskohtaa, haavaa kirvelee kun käy suihkussa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei sektiohaava kirvellyt suihkussa
Alatien jälkeen en pystynyt istumaan pariin viikkoon. Sektion jälkeen kaksi ekaa päivää oli todella kovat kivut ja eka sängystä nousu kätilön pakottamana oli kidutusta, mutta sen jälkeen toivuin nopeasti.
Nyt kun molemmista on jo yli 10-vuotta, en muistele kumpaakaan pahalla, mutta en myöskään pidä niitä minään ihanana tai voimauttavana kokemuksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hui kamalaa... Nostan hattua jokaiselle joka uskaltaa synnyttää...
Sektiotkin voi olla hyvin erilaisia. Ekasta sektiosta olin todella kipeä ja hankala liikkua ja menin aika heikkoon kuntoon. Tokasta sektiosta heti seuraavana päivänä liikkeellä kunnolla ja ei juuri kipuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sektio oli ehdottomasti perheelle paras - ja minulle.
Ensimmäinen lapsi syntyi alateitse, lähestulkoon kaikki meni pieleen ja saimme 0 pisteen lapsen, joka kiidätettiin teholle. Minä sain pahat repeämät, joita leikkauksella korjattiin 3 kertaa. Olin synnytyksen jälkeen 3 kk käytännössä vuodepotilas, pystyin juuri ja juuri käymään vessassa 4 m päässä vuoteesta. Sänky piti siirtää olohuoneeseen, koska makuuhuone oli liian kaukana (kokonaista 10 metriä). Äitini ja anoppi olivat vuorotellen apuna, ilman heitä ei olisi pärjätty, vaikka lapsi jäikin sairaalaan. Hänellä on lukuisia erilaisia neurologisia ongelmia ja erbin pareesi.
Toinen lapsi syntyi sektiolla. Kävelin jo samana päivänä, pystyin menemään yksin suihkuun. Kipuja oli todella vähän, pärjäsin hyvin Buranalla. Verta menetin 200 ml eli hyvin vähän. Pystyin istumaan, hoitamaan vauvaa, olemaan ihminen. Neljäntenä päivänä sektiosta kävin kaupassa - ensimmäisen synnytyksen jälkeen minulta katosi kokonainen syksy, kun en kuukausiin päässyt edes ulos!
Esikoisen synnytin alakautta ja kokemus oli hirveä. Ponnistusvaihe kesti yli tunnin eikä siihen annettu mitään kivunlievitystä. Kun pää oli ulkona, pahin ei ollutkaan ohi. Hartiat ne vasta tuskaa tuottivat!
Lääkäreiden näkökulmasta synnytys sujui kuin oppikirjasta. Ei repeämiä, ei välilihan leikkausta.
Myönnän, että tuntemuksiini vaikutti se, että olin synnyttämässä 39+5 kohtuun kuollutta vauvaa. En siis saanut palkintoa kärsimyksistäni. Aika ei ole kullanut muistoja. Psykologin luona joudun käymään vielä 6v myöhemmin.
Kolme seuraavaa syntyivät sektiolla. Ne olivat ihania kokemuksia. En tarvinnut juurikaan kipulääkkeitä ja toivuin joka kerran kolmessa viikossa ennalleni. Kaikki sujui kuin oppikirjassa, mitkään uhkakuvat eivät toteutuneet. Ja olen ylipainoinen. Haava ei tulehtunut edes läskien poimuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko synnytysasennolla merkitystä? Aiheuttaako tavallinen asento eniten repeämiä kun vauvaa pitää puskea "ylämäkeen"? Entä kannattaako puudutus jättää ottamatta jolloin supistukset tuntee ja osaa ponnistaa oikeaan aikaan?
Pienet repeämät eivät haittaa, mutta pidätyskykyä en halua menettää. Suvussani kenellekään ei ole tullut pahoja repeämiä.
Sektiossa pelottaa suurempi riski kuolla. Enkä yhtään tykkäisi siitä, että vatsassa on pitkään kipeänä oleva haava, ei saa nostella mitään, pitää varoa ettei vauva potkaise leikkauskohtaa, haavaa kirvelee kun käy suihkussa...
Ei pidätyskykyä menetä juuri kukaan. Paljon suurempi todennäköisyys sinulla on vaikka liikenneonnettomuuden johdosta joutua vaippoihin.
Ihan liioiteltu juttu tämä, mutta jotkut uskovat ja menevät pelkopolille vinkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Esikoisen synnytin alakautta ja kokemus oli hirveä. Ponnistusvaihe kesti yli tunnin eikä siihen annettu mitään kivunlievitystä. Kun pää oli ulkona, pahin ei ollutkaan ohi. Hartiat ne vasta tuskaa tuottivat!
Lääkäreiden näkökulmasta synnytys sujui kuin oppikirjasta. Ei repeämiä, ei välilihan leikkausta.
Myönnän, että tuntemuksiini vaikutti se, että olin synnyttämässä 39+5 kohtuun kuollutta vauvaa. En siis saanut palkintoa kärsimyksistäni. Aika ei ole kullanut muistoja. Psykologin luona joudun käymään vielä 6v myöhemmin.
Kolme seuraavaa syntyivät sektiolla. Ne olivat ihania kokemuksia. En tarvinnut juurikaan kipulääkkeitä ja toivuin joka kerran kolmessa viikossa ennalleni. Kaikki sujui kuin oppikirjassa, mitkään uhkakuvat eivät toteutuneet. Ja olen ylipainoinen. Haava ei tulehtunut edes läskien poimuissa.
Ja höpö, höpö tyhmä trolli.
Kuolleen vauvan synnytyksessä saa kaikki kivunlievitykset tietysti siksi, että vauva ei ole enää missään vaarassa.
Ja sektio niin IHANAA!
Joku sairas vela kai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena synnytin esikoisen alakautta normaalisti, olihan se kauheaa kun ei tiennyt mihin varautua, ja tuli peräpukamat, alapäätä leikattiin ja repesikin ja sitä ommeltiin, en uskaltanut vuoteen edes katsoa sinne, mutta hyvin parantui eikä mitään vaivoja jäänyt.
34-vuotiaana sain kaksoset kiireellisellä sektiolla, ja se oli aivan järkyttävän kauheaa, en ikinä menisi vapaaehtoisesti. Jälkikäteen oli niin kipeä, ja toipumisessa meni paljon pidempään kuin esikoisen aikana. Sitten vuoden kuluttua synnytyksestä alkoi kiinnikekivut, 5 vuotta oli päivittäin kipuja mahassa, välillä yhtäkkiä kuin puukolla tökättäisiin tai sitten tuntikausien jomotusta, nyt ei onneksi ole enää päivittäin, mutta tässä viime vuonna oli pari päivää todella kovia kipuaja, ja kaikki sanoi että mene lääkäriin, en mennyt kun tiesin että ne johtuu kiinnikkeistä, ja kyllä se meni sit ohi. Sektio on iso leikkaus kun vedetään kaikki mahan kerrokset auki ja ommellaan sit takas kiinni, ja kiinnikkeitä tulee aina enemmän tai vähemmän kun on leikelty sisuskaluja. En tiennyt etukäteen tälläisistä asioista, tosin mun kohdalla ei olis mitään muuttanut.
Alatiesynnytyksiäkin on kauheita ja vähemmän kauheita, eipä sitä aina etukäteen tiedä, mutta en menisi vapaaehtoisesti sektioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko synnytysasennolla merkitystä? Aiheuttaako tavallinen asento eniten repeämiä kun vauvaa pitää puskea "ylämäkeen"? Entä kannattaako puudutus jättää ottamatta jolloin supistukset tuntee ja osaa ponnistaa oikeaan aikaan?
Pienet repeämät eivät haittaa, mutta pidätyskykyä en halua menettää. Suvussani kenellekään ei ole tullut pahoja repeämiä.
Sektiossa pelottaa suurempi riski kuolla. Enkä yhtään tykkäisi siitä, että vatsassa on pitkään kipeänä oleva haava, ei saa nostella mitään, pitää varoa ettei vauva potkaise leikkauskohtaa, haavaa kirvelee kun käy suihkussa...
Ei pidätyskykyä menetä juuri kukaan. Paljon suurempi todennäköisyys sinulla on vaikka liikenneonnettomuuden johdosta joutua vaippoihin.
Ihan liioiteltu juttu tämä, mutta jotkut uskovat ja menevät pelkopolille vinkumaan.
Pidätyskyvyn menettää noin 25% synnyttäjistä. Ainakin jos uskomme tilastoja (THL) ja miksi emme uskoisi. Suurimalla osalla tilanne on tilapäinen, mutta noin 2 % äideistä päätyy vaippoihin loppuiäkseen.
Esikoisen synnytin alateitse ja toisen hätäsektiolla nukutuksessa. Sektiosta toivuin paremmin, en syönyt edes kipulääkettä. Normaalipainoinen olen. Kumpikin on hyviä, en tiedä kumman ottaisin. Sektiohaava näkyy vieläkin lonkkaluusta toiseen, se ei katoa koskaan, aikaa jo 29 vuotta tuosta. Oli tosin hätäsektio ja lapsi iso, 4 kiloinen, joten haava voi olla hätäpäissä tehty huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko synnytysasennolla merkitystä? Aiheuttaako tavallinen asento eniten repeämiä kun vauvaa pitää puskea "ylämäkeen"? Entä kannattaako puudutus jättää ottamatta jolloin supistukset tuntee ja osaa ponnistaa oikeaan aikaan?
Pienet repeämät eivät haittaa, mutta pidätyskykyä en halua menettää. Suvussani kenellekään ei ole tullut pahoja repeämiä.
Sektiossa pelottaa suurempi riski kuolla. Enkä yhtään tykkäisi siitä, että vatsassa on pitkään kipeänä oleva haava, ei saa nostella mitään, pitää varoa ettei vauva potkaise leikkauskohtaa, haavaa kirvelee kun käy suihkussa...
Ei pidätyskykyä menetä juuri kukaan. Paljon suurempi todennäköisyys sinulla on vaikka liikenneonnettomuuden johdosta joutua vaippoihin.
Linkki lähteeseen?
Ihan liioiteltu juttu tämä, mutta jotkut uskovat ja menevät pelkopolille vinkumaan.
Pidätyskyvyn menettää noin 25% synnyttäjistä. Ainakin jos uskomme tilastoja (THL) ja miksi emme uskoisi. Suurimalla osalla tilanne on tilapäinen, mutta noin 2 % äideistä päätyy vaippoihin loppuiäkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko synnytysasennolla merkitystä? Aiheuttaako tavallinen asento eniten repeämiä kun vauvaa pitää puskea "ylämäkeen"? Entä kannattaako puudutus jättää ottamatta jolloin supistukset tuntee ja osaa ponnistaa oikeaan aikaan?
Pienet repeämät eivät haittaa, mutta pidätyskykyä en halua menettää. Suvussani kenellekään ei ole tullut pahoja repeämiä.
Sektiossa pelottaa suurempi riski kuolla. Enkä yhtään tykkäisi siitä, että vatsassa on pitkään kipeänä oleva haava, ei saa nostella mitään, pitää varoa ettei vauva potkaise leikkauskohtaa, haavaa kirvelee kun käy suihkussa...
Ei pidätyskykyä menetä juuri kukaan. Paljon suurempi todennäköisyys sinulla on vaikka liikenneonnettomuuden johdosta joutua vaippoihin.
Ihan liioiteltu juttu tämä, mutta jotkut uskovat ja menevät pelkopolille vinkumaan.
Pidätyskyvyn menettää noin 25% synnyttäjistä. Ainakin jos uskomme tilastoja (THL) ja miksi emme uskoisi. Suurimalla osalla tilanne on tilapäinen, mutta noin 2 % äideistä päätyy vaippoihin loppuiäkseen.
Linkki lähteeseen? Olen aiemmin kuullut riskin pysyvään tilaan olevan 0,5 %
Vierailija kirjoitti:
Hui kamalaa... Nostan hattua jokaiselle joka uskaltaa synnyttää...
Ja höppön pöppön.
Ihan luonnollinen tapahtuma tässä maailmankulussa. Mieluummin menen synnyttämään kuin hammasääkäriin. Neljä kertaa on tapahtunut. Hampulekurilla käyn vähän useammin:)
Nämä kauhutarinat ovat kuin inttijutut miehillä. Normaalille, terveelle naiselle synnytys on toki kivulias, mutta ihan siedettävä kokemus. Eihän meitä täällä maapallolla muuten olisi.
Ap:n kaltaisessa tapauksessa olisin ehkä sektion kannalla. Kurjaa, jos jo tehdyt korjaukset hajoaisivat.
Itsellä kolme synnytystä, kaikki alateitse. Onneksi, sillä en millään olisi halunnut sektiota. Jotenkin pelottava ajatus omalla kohdalla. Ei ne alatiesynnytykset huomaamatta ole menneet , kyllä niihin liittyy kipua ja epämukavuutta paljonkin. Kaikki olivat erilaisia. Yhteistä on, että olen ollut tosi hyvässä kunnossa kaikkien jälkeen. Pystynyt liikkumaan ja istumaan ihan samantien.