Neuvoja parisuhdeongelmaan

Luulen, että hyötyisitte ammattiavusta. Kannattaa ainakin kokeilla, jos arki muuten rullaa. Ensiksi kannattaa tunnustella itse, mitä toivoo/kaipaa. Sanoit vahvasta otteesta jne.

Monesti pitkässä suhteessa jämähtää rooliin. Ei enää jaksa vaivautua selittämään, mitä kaipaa, haluaa uuden suhteen mahdollisuutta "keksiä itsensä uudestaan". Se on mahdollista myös vanhassa suhteessa jos kumppani tajuaa asian vakavuuden ja sen että teidän täytyy yhdessä keksiä itsenne makuuhuoneessa uudestaan.

Ainakin minulla mirena vei halut kokonaan. Ehdottomasti kokeile poistaa kierukka heti. Joku muu ehkäisy (ei hormoneja) tilalle. Kokeile vähintään 2-3 kk.

Hei ap, 

Olen myös ollut suhteessa jossa seksistä tuli ongelma, joten kokemuksesta tiedän että tilanne raastaa. 

Kuten joku jo ketjussa kirjoittikin, kannustaisin pohtimaan miksi miehesi ei kiinnosta sinua seksuaalisesti. Haluttomuudelle on varmasti jokin syy, syitä usein kai ajatellaan olevan kolmenlaisia: ulkopuoliset syyt (esim.stressi), sisäiset syyt(esim.hormonit) tai parisuhteesta johtuvat syyt (esim.riidat). Lisäksi on eroa, onko halusi pienemmät kuin hänen, vai eikö haluja ole lainkaan. Kirjoittamasi perusteella sinulla ei ole ainakaan häntä kohtaan haluja lainkaan.

Koen että pitkissä suhteissa kuten teillä eteen tulee väistämättä myös vaikeampia jaksoja ja ei pidä ajatella että on menty lopullisesti karille. Näissä hetkissä ehkä punnitaan se miten paljon on tahtoa pysyä yhdessä ja saada korjattua asiat. Olen sinua hieman nuorempi (35) enkä edes ajattele tietäväni asioita, mutta joka tapauksessa koen että toisen rakastaminen on pitkälti (molemminpuolinen) tahdon asia. Jos siis otetaan rakkaus ja suhde itsestäänselvyytenä, niin luulen että silloin tulee ongelmia. Mutta...  toisinaan ihmiset myös kasvavat ihmisinä ns.eri tahtia tai eri suuntiin, jolloin huomataan että ei ollakaan enää kovin sopivia toisille.

Vaikka ajatus tuntuisi ehkä vaikealta, olisiko mahdollista että kävisitte keskustelemassa tilanteestanne esim. seksuaaliterapeutin kanssa? Tässäkin asiassa ulkopuolinen ammattiapu voisi auttaa teitä. 

Joka tapauksessa, en jäisi odottamaan päivää parempaa, vaan joko hyväksyisin sen että teille kävi näin ja jatkatte elämää omiin suuntiinne, tai otatte härkää sarvista ja yritätte aktiivisesti löytää toisenne uudelleen. Molemmissa vaihtoehdoissa tulevaisuus voi olla hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Älyttömän hyviä kysymyksiä teillä. Ja ajatuksia herättäviä.

Alunperinkään en ole himoinnut miestäni. En joskus ajatellut, että se edes voisi koitua ongelmaksi. Korn nyt itseni hirveän lapselliseksi ja keskeneräiseksi, kun olen ollut niin sinisilmäinen, että turvallisuudentunne on pelkästään riittänyt.

Voi olla että haen oikeutusta pettämiselle tällä. Tavallaan antaisin itselleni luvan kokeilla jotain muuta. Haluaisin kokeilla, onko minusta intohimoa jäljellä. Olen kuitenkin viehättävä, sopusuhtainen ja sosiaalinen nainen, että kysyntää voisi olla. Nämä ovat tällaisia radikaaleja ajatuksiani.

Ap

Tuttu tapaus minulle. Olet siis saanut näköpiiriisi kuuman ulkomaisen miehen, jonka kanssa olet aloittanut flirttailun, vai?

Kiitos Ulrika kauniista viestistäsi. Tahtoa tässä tarvitaan nyt. Olet oikeassa, että matkan varrella olemme kasvaneet eri suuntiin. Nyt tässä punnitaan se, että löytyykö meillä vielä yhteinen tahto ja intressi edetä tässä liitossa. Ero olisi hurja ja kurja, mutta varmasti myös mahdollisuus. Olemme miehen kanssa keskustelleet paljon, nyt tarvitaan tekoja.

Ap

Siis en tiedä, mistä aloittaa. Puuh... Älä ensinnäkään nosta syyttävää sormea ketään muuta kohti, kuin itseäsi. Sinä itse olet itsesi pahin vihollinen ja kaiken pahan aiheuttaja. Sinun täytyy kasvaa henkisesti voittamaan kaikki pienet ja suuret vastoinkäymiset. Ne samat vastoinkäymiset on edessä toisen miehen kanssa, kolmannen ja neljännen..Koita miettiä, mikä on elämäsi tarkoitus. Oletko onnellinen työssäsi? Oletko lukenut tarpeeksi? Oletko ollut ahkera tarpeeksi? Täällä ei ole mitään helppoja teitä. Mene mukavuusalueesi ulkopuolelle ja voita itsesi. Tee jotain enemmän ja paremmin. Täällä on aina olemassa kauniimpia, menestyneempiä ja rikkaampia, mutta voit mennä perässä oman polkusi. Miljonäärillä ja kerjäläisellä on molemmilla 24h. Ainut asia on se, miten käytät aikasi. Tunnit kuluu ja elämä lähenee loppuaan. Älä syyttele muita omasta tilanteestasi. Jos seksi ei luista, niin laitappa se luistamaan. Miehesikin varmasi tykkäisi siitä, jos alkaisit hieman irroittelemaan hänen kanssaan. Sinulla on hyvät pelikortit ja sinun tulee pelata ne nyt oikein. Eli teet kaiken ympärilläsi onnelliseksi. Yksinkertaista, mutta ei helppoa :-)

En ole laiskakaan ollut. Viihdyn työssäni ja olen korkeastikoulutettu, mieheni myös. Olen ollut (ja vieläkin) suorituskeskeinen tyyppi. En tiedä, mitä edellinen kirjoittaja lukeneisuudella ja ahkeruudella tarkoitti.

Parisuhteessa olen varmaan ollut viime aikoina laiska. Neljätoista vuotta jaksoin toivoa ja järjestää yhteistä aikaa, mies ei pitänyt silloin sitä merkityksellisenä. Nyt minua ei kiinnosta. Seksiin varmaan pitäisi ryhtyä vaan ja toimia, mutta minun herkkyydelläni ei niin vaan toimita.

Seurustelusuhteita minulla on ollut miestäni ennen yksi (pitkä teiniseurustelu) ja alta vuoden tapailinnyhrö miestä. Siinä.

Ap

Niin miten on ap sen seksistä nauttimisen kanssa?

Jos siitä ei nauti niinkuin nainen voi, varmasti on vaikea syttyä vain miehen tarvetta varten.

Mutta omasta nautinnostaan on vastuussa ihan itse.

Pettämiselle ei ole oikeutusta koskaan. Eroa ensin ja sitten vasta muita!

Voi olla että menet ojasta allikkoon ja tulet katumaan katkerasti vielä, mutta tämä on oikein toimimista.

Kuulostaa tutulta. Olen ollut pitkään yhdessä mieheni kanssa ja lapset ovat jo koulussa. Lasten syntymän jälkeen olen ollut melko haluton. On ollut työttömyyttä, stressiä rahan puutteen vuoksi, on tuntunut että kaikki kotityöt kaatuvat minun niskaan jne. Ei ole huvittanut koskeakaan mieheeni, mutta silti olemme harrastaneet seksiä silloin tällöin. Välillä se on tuntunut tosi hyvältä ja välillä vähemmän hyvältä. Silti olemme jatkaneet parisuhdetta, kun on ne lapset ja asuntolaina ym.

Keväällä pääsin viimein töihin. Työ on ihan unelmatyö, mielenkiintoisia tehtäviä ja mukavat työkaverit. Tuntuu, että elämä hymyilee jälleen. Lisäksi ihastuin työkaveriini. En ole kuitenkaan tehnyt sille asialle mitään, ja onneksi tapaamme tosi harvoin, olen siis vain muutaman kerran tavannut hänet kasvotusten. Haaveilen vain hänestä, eikä tarkoituskaan ole kertoa tuosta kenellekään, varsinkaan ihastukselleni. Fantasioin työkaveristani harrastaessani seksiä oman mieheni kanssa, ja se oli ihanaa. Sen jälkeen on oma miehenikin alkanut tuntua haluttavalta, eikä enää tarvitse miettiä työkaveria oman mieheni kanssa ollessani. Ehkä silläkin on vaikutusta, että muutenkin asiat tuntuu olevan hyvin ja on "onnellinen olo".

Minkähän verran se mieskään nauttii jos nainen ei...

Entä jos hän haluaa vaihtaa toiseen?

Sinä et riitäkään, mutta ei halua perhettä rikkoa.

Ihan kuin meillä, sillä erotuksella, että meillä ei edes keskustella. Mieheni logiikka on kutakuinkin se, että kun vaikeat asiat kieltää niitä ei ole olemassakaan.

Meillä on noin 15 vuotta kestänyt suhde takana, lapsista vanhin täyttää 10v. Ennen lapsia kaikki toimi kivasti ja vielä toisen lapsen syntymään saakka. Yhteinen aika puolison kanssa ihan odotetusti väheni koko ajan. Vuosia järjestin yksin meille niitä yhteisiä hetkiä, järkkäsin lapsille hoitajia ja yritin viritellä milloin mitäkin pitääkseni parisuhdetta yllä. Miehelleni riitti työ ja kotona nukkumassa käynti ja seksi. Minulle ei. Monet kerrat yritin selittää, että en vain pysty sellaiseen lapset nukkumaan, pikainen pano haluttomana ja väsyneenä ja sitten itsekin nukkumaan -meininkiin. Tai sekin on ihan ok välillä, mutta ei koko ajan. Mulle seksi ja halukkuus on niin vahvasti korvien välissä.

Jossain vaiheessa vaan lakkasin yrittämistä ja nyt ollaan tässä, intohimoa ei ole eikä juuri seksiäkään. Viimeksi on oltu miehen kanssa kaksistaan ilman lasten paikalla oloa melkein 5 vuotta sitten. Ollaan kämppiksiä, mutta ei enää yhtään mitään muuta. Riidellään usein. Mies kuvittelee että kaikki voisi palautua sormia napsauttamalla entiselleen, jos MINÄ vain haluaisin. Syy on siis minun. Haluttomuus kun johtuu minusta ja myös syyt haluttomuuteen ovat minun korvien välissä. No näinhän se on, mutta kun en ole mikään kone, jonka voi napista vääntää toiseen asentoon. En tiedä, miten tällaisesta vuosia kaivetusta kuopasta voisi nousta.

Ap, en voi muuta kuin lähettää myötätuntoa sulle.

Näin lähes nelikymppisenä sinkkunaisena voin hieman valottaa tilannetta sinkkumiestarjonnan kautta. Tuolla ulkona ei ole liikkeellä mitään korkeakoulutettuja, sivistyneitä, fiksuja, hyvin käyttäytyviä älykkäitä miehiä, joista voi sitten eron jälkeen valkata. Tuollaiset on kaikki jo viety. Jos joku tuollainen vapautuukin, on naisissa niin paljon tarjontaa että ei kauaa vapaana ehdi pysymään.

Eli jos olet sitä mieltä, että voit elää sen kanssa, ettet koskaan enää parisuhdetta saa (huonoahan ei kannata ottaa...), niin ero voisi olla ratkaisu. Jos sen sijaan haluat sitä turvaa ja tukea yms. niin sitten kyllä neuvoisin jäämään tuohon suhteeseen.

Hyviä kommentteja. Olen nauttinut seksistä teinisuhteessani (7v.). Sen jälkeen juuri en.

Totta, että tarjonta nelikymppisellä naisella on suppea. Olen pohtinut asiaa kyllä.

Pettäminen on huono vaihtoehto, sitä on tullut pohdittua.

En tiedä, mietin vain, pitäisikö antaa vain ajan kulua ja toivoa, että sytyn suhteelle uudestaan. Nyt on jotenkin lamaantunut olo ja en osaa keksiä mitään järkevää toimintamallia.

Ap

Tuntuu kyllä vähän oudolta että olet elänyt 16 v suhteessa henkilön kanssa, joka ei seksuaalisesti kiinnosta sinua.

Itse olin kyllä vähän samankaltaisessa tilanteessa, mutta uskoin asian jo muutaman vuoden kuluttua ja erosimme. Se oli yksi elämäni parhaista päätöksistä.

En usko että jos mitään tekee, asia miksikään muuttuu. Seksuaaliterapeuttia minäkin suosittelisin. Voitte myös sopia avoimesta suhteesta, jos sellainen olisi mahdollista. Monessa suhteessa sovittu vieraissa käynti piristää omaa seksielämää. 

Pettäminen on tabu ja saan varmaan tällä useimpien av-mammojen vihat päälleni mutta joskus voi olla hyvä käydä maistamassa miltä ruoho maistuu aidan toisella puolella. Silloin ehkä oppii arvostamaan omaa puolisoaan, tai sitten näkee että on erottava. Joka tapauksessa päätöksen teko helpottuu. Älä kuitenkaan aloita rinnakkaissuhdetta ja eroa sitten vain jatkaaksesi siinä. Älä hae laastaria vaan kokemuksia.

Miltä miehesi sinusta tuntuu? Miltä sinusta tuntuu olla hänen lähellään, vieressään, vierellään? Miltä hän tuoksuu, millainen hänen ominaistuoksunsa on?

Ap:lle on esitetty paljon kysymyksiä, joihin vastauksia joutuu hetken miettimään. Se saattaa viedä vaikka muutman viikonkin.

Suosittelen vähintään perheneuvojaa (siellä voi käydä ihan yksinkin!) jotta saa ajatuksiaan selviteltyä puolueettomasti ja tuomitsematta.

Kannattaa myös harkita paperi-kynä -tehtävää.

Mitä asioita on hyvin, mitä huonosti nyt.

Entä jos eroatte. Mikä muuttuu arjessa, mikä korvien välissä kenelläkin.

Myös lasten kohtalo.. eroperhe on aina eroperhre, ei enää koskaan samanlaista yhdessä tekemistä, mukavaa olemista, yhdessä nauramista. MEITÄ.

Joku joutuu monesti aina tinkimään haluistaan, kompromisseja on tehtävä.

Kunhan muistaa sen, että ero satuttaa aina. Lapsia, itseä, kumppania, sukulaisia ja muita läheisiä!

Lapsiin jää ikuiset jäljet

Jos ei ole väkivaltaa, pettämistä, pelkoa ja ahdistusta arjessa, vaan tasaista ihanan turvallista arkea, en eroaisi!

Hoitaisin omat seksuaaliset tarpeeni välineillä ja fantasioilla. Kirjoilla, tarinoilla.. niistä voi ammentaa myös sitten miehen kanssa ollessa.

Nimimerkillä eroperheen kasvatti

Naimisissa ollessa on syytä palauttaa mieleen, että on vastannut "tahdon" kysymykseen "tahdotko rakastaa puolisoasi myötä- ja vastoinkäymisissä?".. englannin kielisessä seremoniassa luvataan tahtoa myös niin sairauden-. kuin terveydenkin päivinä. Tämän kun muistaa, on helpompi jatkaa.

Kyllästyminen ja tympääntyminen eivät ole oikein hyvä syy erota, koska niitä tuntemuksia tulee muutenkin aika-ajoin vastaan. Siinä tilanteessa voi etsiä "väriä" elämään, uusia harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, sekä itselle että yhteisesti. Koska seksi on se kipupiste, kannattaa se hetkeksi laittaa sivuun ja keskittyä uuden pohjan luomiseen.. ja nimenomaan siitä lähtökohdasta, että tässä olen luvannut olla.

Uuden yhteyden löytäminen lähentää puolisoita ja muuttaa parisuhteen dynamiikkaa kevyemmäksi. Joskus kuitenkin käy niin, ettei toinen "tahdo"..  Samat ongelmat astuvat aikanaan eteen, silloin voi käydäkin toisin päin. Ihminen kun ei voi vastata loppujen lopuksi kuin omasta panoksestaan. Noin pitkässä liitossa kuin teillä on varmaan sinunkin osuutesi laimentunut tai jopa loppunut. Silloin olet jättänyt liiton tuuliajolle tai miehen vastuulle. Ero olisi sääli noin pitkän yhteisen taipaleen jälkeen.

Kokeilepa tätä, että mietit mikä miehessäsi on rakastamisen arvoista ja mikä hänessä pitäisi muuttua, että pystyisit antamaan hänelle sitä rakkautta. Sitten otat rehellisesti puheeksi miltä sinusta tuntuu ja miten toivoisit asioiden olevan. Voihan olla, että mies on aikojen saatossa "unohtanut" kuinka ihana sinä olet, eikä ole muistanut pitää sinua "lämpimänä"... sama tietenkin toisin päin. Kun alat suosia ja houkutella näkyväksi sitä hyvää, mitä on ollut ja samalla kieltäydyt paneutumasta "huonoihin" asioihin, voit saada arvaamattomia tuloksia aikaan. Kehu siis mies päivässä!

Kannan minäkin korteni kekoon.

Eronneena pitkästä parisuhteesta kannatan liiton jatkamista koska teillä perusasiat on kunnossa. Kuten muutkin ovat sanoneet niin syy haluttomuuteesi on pään sisällä. Miksi näin, ei voi tietää. Toki pettymyksiä parisuhteeseen ja elämään ylipäätään on nelikymppisenä paljonkin.

Terapiaa kehutaan ja joillekin se sopii, itse en pidä siitä että lähdetään lapsuudesta asti liikkeelle ja ennen kuin edes päästään itse asiaan on terapeutti vaihtunut ja aloitetaas taas alusta että ko. terapeutti pääsee juonesta kiinni. Joten kokemukseni mukaan voi joutua vuosiksi kerran kahteen viikkoon puhumaan asiaa jonka kuitenkin haluaisi käsiteltävän suht ripeästi.

Itselläni on mirena enkä ole huomannut halujen vähentyneen eikä poistuneet vaan päinvastoin kun raskauden vaaraa ei ole. Uusi suhde pari vuotias. Jossa olen huomannut toistavani huonoja tapojani edellisestä liitosta ja nyt teen töitä jotta tekisin asioita erilailla.

Lapset ovat kärsineet erosta koska isä ei ole heitä halunnut tavata mutta muutoin elämä on parempaa koska ainaisten riitojen sijaan on rauha.

Positiivisuus kannattaa kuten joku ehdottikin eli kehu päivässä miehellesi pistää sinut itsekin miettimään mitä asioita miehessäsi arvostat. Kunnioita häntä omana itsenään. Vaikka pitkä suhde takana niin ei ole tarkoitus teidän olevan siamilaiset kaksoset.

Silti on miehiä jotka haluavat ja naiset tekevät juuri kuten teidän tarinanne miehet olen yksi heistä.

Ero oli minulle ratkaisu paljon onnellisempi jo yksinkin enkä ole löytänyt kumppania rinnalleni vielä. En voi suositella eroa se on jokaisen päätettävissä.

Paljon annoitte fiksuja ja pohtimisen arvoisia kysymyksiä ja ajatuksia. Päällimmäiseksi jäi mieleen kysymys, jossa kysyttiin miksi olen ollut 16 vuotta miehen kanssa, joka ei seksuaalisesti minua viehätä. Todella hyvä kysymys. Ja sen ajatteleminenkin tekee minut surulliseksi. Mietin kuitenkin tätäkin.

Perusasiat ovat tosiaan kunnossa ja se on paljon. Todella mietin, että pitäisikö se riittää minulle. Miehelleni se ei tule ainakaan riittämään, hänkin haluaa seksiä. Ja sellaisen ihmisen kanssa joka häntä haluaa. Tästäkin olemme keskustelleet.

Taustastani ette tiedä sen enempää ja tällä foorumilla ei voi mitään paljastaakaan. Mutta menneisyydellä on merkitystä ja sillä omalla lapsuuden historialla myös. Ehkä yksilöterapia voisi tuoda helpotusta.

En koe että mieheni on syyllinen mihinkään, kyllä minä koen tämän henkilökohtaisena kriisinäni, johon tarvitsen nyt jonkinlaista helpotusta.

Ap