Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos, kun pilasitte hääjuhlamme!
07.07.2017 |
- Bestman saapui paikalle kesken vihkimisen, ollen näin siis reilusti myöhässä. Lisäksi hän oli päissään, haiskahti voimakkaasti alkoholilta ja käveli horjuvin askelin.
- Meillä piti olla hääkakun leikkaus, kun kaaso kosi pitkäaikaista seurustelukumppaniaan. Maistissa hänkin, ei tosin tarjoiluistamme (meillä ei alkoholia tarjolla) vaan jo valmiiksi. Ehkäpä tuon rohkaisemana sitten vei päätökseen jatkuvan, aihetta koskeneen pähkäilyn. Kosittava osapuoli suostui, mutta oliko se kosinta tosiaan pakko toteuttaa just tuossa tilanteessa ja niin näkyvästi?
- Appivanhemmat ovat vanhoillislestadiolaisisia ja ihmisinä todella ihania. Mieheni itse ei usko kuten he, enkä minäkään. Heistä johtuen päätimme pitää alkoholittomat häät, ja vasta myöhemmin illan edetessä järjestää tanssia ym. ohjelmaa joka ei heille ole sopivaa. Tähän järjestelyyn he olivat tyytyväisiä. Kesken hääjuhlan (ruokailun jälkeen) appikset kuitenkin päätti alkaa pitämään uskonnollista ohjelmaa. Appi piti uskonnollissävyisen puheen (onneksi edes suht. lyhyen) ja anoppi ehdotti laulettavaksi virsiä sekä Siionin lauluja. Eräs miehen siskoista astui pianon ääreen ja säesti. Me ei osattu sanoa mitään ja suurin osa vieraista oli aivan ällikällä lyötyjä, kuten mekin. Me ei edes osattu sanoa mitään!
- Anoppi alkoi myös tuomitsevaan sävyyn kertoa, miten hyvä om, kun olemme nyt sentään naimisissa ja jatkossa lapsemme saavat syntyä avioliittoon, niitä kun ei ole tarkoitettu avioliiton ulkopuolelle. Meillä siis on yksi lapsi, joka on jo muutaman vuoden ikäinen. Tähän mennessä anoppi ei ole sanonut aiheesta mitään. Miehen sisarukset (ne, jotka ovat uskovaisia) nyökyttelivät tälle hyväksyvästi.
- Miehen yksi sisar kyseli (hiljaisella äänellä) oliko pukuni oltava valkoinen, miksi minut oli meikattu (hillitty meikki) kun heidän äitinsä on siitä niin pahoillaan. Lähellä istuvat vieraat pyöritteli silmiään.
- Eräs miehen sisaruksista moitti tarjottaviamme kovaan ääneen. Ei siis ruokaa, mutta lähinnä sitä että meillä oli salaattipöytä, karkkibuffa sekä useita erilaisia kakkuja. Lisäksi kuulemma liian hienoa ja koreilevaa, vähempikin olisi riittänyt.
...Ehkä näille vielä joskus nauretaan, mutta just nyt tuntuu siltä että hääjuhlasta katosi sen hohto näiden asioiden myötä.
Kommentit (27)
Mä en usko apta! Mun suku on v lestatiolaisia eikä siihen uskontoon kuulu tuputtaminen. Ja he ymmärtävät jos joku muu meikkaa, vaikka he eivät. Huono provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea tuoreelle hääparille :) Ikävä juttu ettei teidän läheiset osaa käyttäytyä ja ottaa muita huomioon. Ymmärrän kyllä että harmittaa. Bestmanille ja kaasolle sanoisin suorat sanat, mutta muuten kannattaa vaan yrittää päästä harmituksesta yli ja nauttia avioelämästä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko apta! Mun suku on v lestatiolaisia eikä siihen uskontoon kuulu tuputtaminen. Ja he ymmärtävät jos joku muu meikkaa, vaikka he eivät. Huono provo.
Missä tynnyrissä oikein elät? Noita tuputtamistarinoitahan kuulee tämän tästä, ap:n versio ei ollut edes pahimmasta päästä kun puuttui mm. helvetillä pelottelu ja epäuskoisten moraalittoman elämän laajempi käsittely.
T. Toinen vl-suvusta oleva
Vanhan sanonnan mukaan hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Teillä taisi suunnittelu jäädä puolitiehen alkaen bestmanin ja kaason valinnasta. Ettekö muka tienneet, kuinka persoja viinalle he ovat? Outoa, jos ette. Entä miksi ette ottaneet molempien vanhempia mukaan suunnitteluun. Silloin olisitte voineet selkein sanoin ilmoittaa, että teidän häänne eivät ole seurat, joten niissä ei pidetä hartauspuheita eikä veisata virsiä. Koskaan ei pitäisi olettaa, että kun ne kuitenkin tietää, ettette kuulu mainittuun liikkeeseen, niin eiväthän ne silloin rupea saarnaamaan ja julkisesti arvostelemaan teidän valintojanne.
Olen ollut osittain samantapaisessa tilanteessa kaksissa hautajaisissa. Suvussamme on jonkin verran helluntailaisia ja oli tietysti odotettavissa, että ainakin osaksi toimitaan heikäläisten liikkeen mukaan. No molemmissa hautajaisissa heidän pastorinsa siunasi kappelissa vainaja eikä se poikennut mielestäni millään tavalla tavallisesta ev.lut. siunauksesta, sillä lähes kaikki virretkin olivat normaalista virsikirjasta, osa molemmille yhteisiä, osa ihan pelkästään ev.lut. Muistotilaisuuksissa sitten oli eroa. Ikämies oli ollut heidän seurakuntansa tukipylväs, mutta siitä huolimatta muistelut olivat neutraaleja, Yllättäen minuakin pyydettiin kertomaan muistojani vainajasta, äitini serkusta.
Toiset hautajaiset olivat edellä mainitun miehen tyttären, siis minun pikkuserkkuni hautajaiset. Kappelissa kaikki sujui samalla tavalla kuin edellisissäkin hautajaisissa, mutta muistotilaisuudessa olikin sitten vissi ero. Meitä ei-helluntailaisia oli ehkä vähemmän kuin edellisellä kerralla, joten puheet ja musiikit olivat nyt hyvin helluntailaisväritteisiä, mikä sinänsä hiukan huvitti, sillä tuo pikkuserkkuni ei ollut ollut kovinkaan aktiivinen seurakuntalainen. Tuli tunne, että noilla puheilla hänestä yritettiin tehdä parempi helluntailainen. Koska minua oli pyydetty isänkin muistotilaisuudessa sanomaan muutama sana, olin nyt valmistautunut etukäteen. Kyseessä oli lapsuuden leikkitoveri, jonka kanssa nyt vähän vanhempina olimme uudistaneet ystävyyttämme, jonka sitten syöpä katkaisi julmasti. Muisteluosuuden kaappasivat sitten lähes kokonaan helluntailaiset, vain yksi vainaja serkku (ei hell.) ja läheinen ystävä sai sanansijan. Minä pidin suuni supussa. Muistelimme vainajaa sitten myöhemmin serkkujen ja pikkuserkkujen kanssa omassa piirissämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman suvun käytös ei voi olla yllätys. Noi "kaverinne" bestman ja kaaso sen sijaan laittaisin vaihtoon.
Jos osaatte kirjoittaa tehkää tosta näytelmä. Pohjaa olisi farssiin.
Alue: Aihe vapaa
Voi ap, halaisin jos voisin!
Meillä myös häät menivät pahasti penkin alle. En sano, että osaisin sille vieläkään nauraa, mutta asian on hyväksynyt yhtenä elämänkokemuksena. Ja noh, koko ajan on tiennyt, että yksi pieleen mennyt juhlapäivä ei ole mitään niiden onnellisten tuhansien päivien rinnalla, joita mieheni kanssa elämme ihan arjessa. Mutta turhauminen, pettymys ja jopa suru ovat ihan oikeutettuja tunteita.