Isoisä saa lapsenlapsien kanssa hillittömiä

Sain itse aikoinaan osani oman isäni hillittömistä raivareista. Nämä raivarit aiheuttivat minulle syvän henkisen haavan. En ymmärtänyt niitä silloin, enkä ymmärrä vieläkään. Älä vie lapsiasi heille enää. Raivarit jättävät  taatusti jälkensä.

Kuulostaapas ristiriitaiselta. Otsikosta saa käsityksenä, että hillittömät raivarit on juuri jotain huutamista ja penskojen retuuttamista, mutta silti ap tuntuu vähättelevän koko tilannetta eli varmaan jo itsekin tietää kysymykseensä vastauksen.

Minun isäni on helposti hermostuva ja raivostuva ihminen. Kun kyläilen lasteni kanssa heillä tai he meillä kahden tunnin sisällä tulee tilanne, jolloin papan hermot kiristyy ja empatiaa ei löydy yhtään, jos lapsi ei tee sitä mitä käsketään. Silloin alkaa lapsen asiaton haukkuminen Ja arvostelu. Mamma puolestaan on rauhallinen, mutta ei voi papalle mitään. Isovanhemmat eivät ole koskaan pyytäneet kahdenkeskistä aikaa lasten kanssa. Ehkä pappa tietää oman luonteensa ja mamma hänen luonteensa. En jätä lapsiani isovanhempien seuraan keskenään. Kukaan muu ihminen ei käyttäydy lasteni seurassa noin. Jollain tavalla uskon, että sinä itse vaistoat parhaiten mikä tilanne on.

Luin osan kommenteista ja minua kiinnostaa minkä ikäisiä ap:n lapset ovat ? 75 vuotias on voimavaroiltaan monesti jo väsynyt olemaan monen/melko pienien lasten ympärivuorokautinen hoitaja vaikka sen sen isoäidinkin kanssa.Ap vaikuttaa ymmärtävän tilanteen hyvin.Nyt vaan pohtimaan yhdessä isovanhempien kanssa sopivaa toimintamallia.Myöskään se aina luoviva isoäiti ei vaan ole enää nuori jaksaakseen aina vaikka ei sitä haluakaan näyttää. Onnellista ratkaisua kaikkien osapuolien parhaaksi <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä palsta. Lapsille ei saa näyttää tunteita, eikä rajoja. Yleensä täällä valitetaan kun ihmiset ei kasvata lapsia. Nyt kun joku niin tekee, niin kamalat syytökset.

Mielestäni tuossa kommentissa mainittu "töniminen" ei kuulu lapsen kasvattamiseen. Eiks se ole lailla kiellettykin.

No just just, taas tätä kukkahattuilua. Lapselle asetetaan rajat ja jos ei pelkkä sana tehoa niin sitten se voi vaatia tönimistä, kiinnipitämistä tms. Näin ainakin meillä ja ei noi kersat hirveän traumaattisilta vaikuta.

Minusta tuo ei kuulosta hyvältä, että isoisä raivoaa lapsille, siis niin, että lapset ovat raivon kohde / aiheuttaja. En usko, että kaikki huudon kuuleminen traumatisoi lapsia, ja sellaista kiivasta, "temperamenttista" (raivokasta) pappaa lapset tuskin pienestä asti totuteltuaan pelkäisivät, joka huutaisi perkelettä ja mesoaisi esim. auton hajotessa tai epäonnistuessaan jossain. Mutta asia ei ole sama, jos isoisä on huutanut LAPSELLE ja vielä tönäissyt. Ärhäkkyys ja kiivas luonne ovat aika yleisiä, mutta lapsi ei pelkää vain siinä tapauksessa, jos hän on varma, että ärhäkkä ihminen ei ole hänelle uhka. Tuossa tapauksessa se raja on "ylitetty".

Lapsi saattaa tosin siinäkin tapauksessa pelätä huutavaa ihmistä, jos hän ei ole paljoa ollut sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä, jotka purkavat turhautumisensa kiroamiseen ja huutoon. Jos sellaisen ihmisen kanssa on pienestä asti tekemisissä, eikä ihminen käyttäydy lasta kohtaan uhkaavasti (vaan tulistuu muista asioista), lapsi ei pelkää, koska on nähnyt, että mitään pelättävää ei ole. Mutta huudon osoittaminen lasta kohtaan ja fyysinen kajoaminen voivat kyllä oikeasti pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

Tarkennus. Lapset olivat huutaneet auton takapenkillä, ja kiistelleet. Isoisä oli kuskinpaikalta huutanut lopettamaan ja kädellä sieltä koputtanut tätä kiukuttelevaa lasta. Tilanne oli jatkunut ja isoisä oli mennyt autosta ulos. Olivat parkkipaikalla pysäköidyssä autossa. Isoisä oli tokaissut, että hän jatkaa tästä taksilla kotiin. Lapset olivat säihäktäneet ja lopettaneet huutamisen. Eli tämän tyylistä. Ap

Eh? Pappahan on käyttäytynyt täysin asiallisesti, sinun lapsesi ei. Jos riitely ja meuhkaaminen on tuohon episodiin loppunut niin tuohan on loistavasti toimittu. Itse olisin saattanut sanoa paljon pahemmin...

Olet siis saanut lapset vasta neljänkympin korvilla? Eli olet saanut bilettää koko pitkän nuoren aikuisikäsi, joten eikö nyt kannattaisi antaa isovanhempien relata ja hoitaa lapset itse, omaa aikuisten aikaa ette enää miehen kanssa tarvi, siitähän olette saaneet nauttia jo toistakymmentä vuotta ennen lasten tekoa.

Isovanhemmilla voitte käydä perheenä kyläilemässä, mutta ei 75-vuotiaat todellakaan jaksa enää taaperoita keskenään hoitaa vuorokauden ympäri. Jos olisitte tehneet lapsenne 10-15 vuotta aiemmin, niin tilanne olisi ollut tietenkin eri.

Minunkin tätini nakkaa koko ajan poikansa mummolaan hoitoon ja 79-vuotias pappa saa heille jatkuvasti hirveitä raivareita, ulvoo pää punaisena ja nämä pojat ovat sentään jo teinejä ja osaavat itse poistua paikalta, jos papan huutaminen alkaa tarpeeksi kyrpimään. Pienillä lapsilla sitä vastoin ei ole muuta mahdollisuutta, kuin ottaa paskat niskaan, koska he ovat täysin heistä huolehtivien aikuisten armoilla.

Lisäksi monella yli seitsemänkybäsellä alkaa jo pää pehmenemään ja se yhdistettynä voimavarojen heikkenemiseen tekee ihmisestä aika räjähdysherkän, ei minun pappanikaan ole kauhean montaa vuotta raivareita saanut, tai ainakin on osannut hillitä ne.

Huutaa, on raivopäinen ja käy vielä kädiksi. Tuommoisella ei olis mitään asiaa mun lasten lähelle. Edes mun tai miehen läsnä ollessa.

Vierailija kirjoitti:

Huutaa ja on raivopäinen. Yleensä tajuaa lähteä pois paikalta, menee ulos lenkille tai omiin oloihinsa. On ollut koko ikänsä tuollainen. Oli myös tönäissyt kevyesti kiukuttelevaa lasta, että tämä lopettaisi ja huutanut, että turpa kiinni. Ja taas häipynyt paikalta. Mutta tämä kaikki taas kun oli ollut lasten kanssa yli vuorokauden ja muuten kaikki oli toiminut. Onko nuo raivot pieniä asioita ja niitä ei tarvitse miettiä? Lapset eivät niistä välitä ja tykkäävät isoisästä. Ap

No se kertoo minullekin (olen ammattikasvattaja) että lapset suhtautuvat asiaan varsin hyvin: isoisän kanssa ollaan erilailla kuin kotona, mummilassa on 'eri säännöt.'

Pienenä sentään hakattiin hiekkalapiolla kun vitutti. Nykyään ei saa edes sanoa, että vituttaa.

Niin, lapset ovat 11v, 7v ja 4v. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olet siis saanut lapset vasta neljänkympin korvilla? Eli olet saanut bilettää koko pitkän nuoren aikuisikäsi, joten eikö nyt kannattaisi antaa isovanhempien relata ja hoitaa lapset itse, omaa aikuisten aikaa ette enää miehen kanssa tarvi, siitähän olette saaneet nauttia jo toistakymmentä vuotta ennen lasten tekoa.

Isovanhemmilla voitte käydä perheenä kyläilemässä, mutta ei 75-vuotiaat todellakaan jaksa enää taaperoita keskenään hoitaa vuorokauden ympäri. Jos olisitte tehneet lapsenne 10-15 vuotta aiemmin, niin tilanne olisi ollut tietenkin eri.

Minunkin tätini nakkaa koko ajan poikansa mummolaan hoitoon ja 79-vuotias pappa saa heille jatkuvasti hirveitä raivareita, ulvoo pää punaisena ja nämä pojat ovat sentään jo teinejä ja osaavat itse poistua paikalta, jos papan huutaminen alkaa tarpeeksi kyrpimään. Pienillä lapsilla sitä vastoin ei ole muuta mahdollisuutta, kuin ottaa paskat niskaan, koska he ovat täysin heistä huolehtivien aikuisten armoilla.

Lisäksi monella yli seitsemänkybäsellä alkaa jo pää pehmenemään ja se yhdistettynä voimavarojen heikkenemiseen tekee ihmisestä aika räjähdysherkän, ei minun pappanikaan ole kauhean montaa vuotta raivareita saanut, tai ainakin on osannut hillitä ne.

Olen saanut lapset 30v korvilla. Ap

Nuo voi olla keskenään, älä vie mummolaan.

Joo, ne pärjää.

Ketjusta ei saa yhtään selvää onko isäisän raivarit normaaliksi luokiteltavaa äksyilyä ja heikkohermoisuutta ja löytyykö niiden alta SUURIMMAKSI OSAKSI lempeä ja hyvä ihminen vai ei. 

Isäni (nykyään jo kuollut) oli helposti hermonsa menettävä ja "raivareita" saava ihminen. Hän ei kimpaantunut jatkuvasti, mutta silloin kun menetti hermonsa - yleensä tilanne jossa minä ja veljeni, kummatkin aika rasavillejä, tappelimme ja sotkimme emmekä kuunnelleet isää -  saattoi sanoa vähän rumasti, korottaa ääntään, siirtää meitä kovakouraisesti  ja poistua paikalta jäähtymään (ymmärsi ilmeisesti itsekin että näin pitää tehdä). Nopeasti kuitenkin aina sovimme asiat, isä pyysi anteeksi ja selitti mitä tapahtui emmekä koskaan varsinaisesti pelänneet isää eikä hän koskaan ollut kenellekään vaaraksi( ei kiknä lyönyt tai edes tuksitanut) Myöhemmin ajattelin, että isä oli aidosti ainakin ääniyliherkkä, koska hermojen kiristelyä tapahtui muuallakin missä oli kovaa mekastusta ja sekasortoa. 

Joku varmaan olisi pitänyt isääni aivan hirviönä, jos olisi nähnyt hänet pahimmassa tilanteessa. Vaikka hänellä erityispiirteensä olikin, niin ne oli silti mielestäni normaalin rajoissa. Epätervettä ja vaarallista alkaa olla silloin, kun ihminen ei itse tunnista raivareitaan ja niiden alkulähdettä, ei hallitse itseään ja käy väkivaltaiseksi. 

No, ei voi olla keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä palsta. Lapsille ei saa näyttää tunteita, eikä rajoja. Yleensä täällä valitetaan kun ihmiset ei kasvata lapsia. Nyt kun joku niin tekee, niin kamalat syytökset.

Mielestäni tuossa kommentissa mainittu "töniminen" ei kuulu lapsen kasvattamiseen. Eiks se ole lailla kiellettykin.

Käsi sydämelle: kuinka moni voi sanoa, että ei ole joskus menettänyt hermojaan lastensa kanssa?  Kuinka moni meistä on langennut huonoon käytökseen ja huutanut lapsille? Kuinka moni on tarttunut lasta hieman turhan kovakouraisesti käsivarresta, kun tilanne on eskaloitunut tiettyyn pisteeseen saakka?

Aika lehmänhermo on sellainen ihminen, joka ei ole koskaan osoittanut lapsilleen suuttumustaan tavalla tai toisella. Tai sitten valehtelija, mitä pidän todennäköisempänä.

Ap:n mukaan lapset menevät isovanhemmilleen mielellään. Jos temperamenttinen isoisä pelottaisi, eivät haluaisi mennä.  Täällä aliarvioidaan lapsia, curling-vanhemmuus tuntuu olevan pop.

Lasten on hyvä ymmärtää jo pienenä, että me ihmiset olemme erilaisia. Se on elämän suurimpia rikkauksia.

Meillä ihmisillä on erilainen temperamentti. Isoisä ilmeisesti tiedostaa omansa ja lähtee jäähylle kävelemään, fiksua toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkennus. Lapset olivat huutaneet auton takapenkillä, ja kiistelleet. Isoisä oli kuskinpaikalta huutanut lopettamaan ja kädellä sieltä koputtanut tätä kiukuttelevaa lasta. Tilanne oli jatkunut ja isoisä oli mennyt autosta ulos. Olivat parkkipaikalla pysäköidyssä autossa. Isoisä oli tokaissut, että hän jatkaa tästä taksilla kotiin. Lapset olivat säihäktäneet ja lopettaneet huutamisen. Eli tämän tyylistä. Ap

Eh? Pappahan on käyttäytynyt täysin asiallisesti, sinun lapsesi ei. Jos riitely ja meuhkaaminen on tuohon episodiin loppunut niin tuohan on loistavasti toimittu. Itse olisin saattanut sanoa paljon pahemmin...

Aika fiksu isoisä. Itse pysäytin auton samanlaisessa tilanteessa ja kysyin lapsilta, kumpi lähtee kävelemään.

Isoisän toiminta oli fiksumpaa ja varmasti toimivampaa.

Vierailija kirjoitti:

Omituista, koska isovanhemmilla on yleensä lehmän hermot lastenlasten kanssa. Siksi esimerkiksi isovanhempien kokonaan kasvattamat lapset on kovin rajattomia. Esimerkiksi oma äidinisä oli maailman leppoisin pappa. Hauska, kärsivällinen, mukava. Vasta isompana huomasin, että tuohan osasi olla myös kiukkupussi. Äiti on myöhemmin tarkentanut, että oli todellinen kuumakalle nuorempana ja vielä vanhemmitenkin huusi, raivosi ja jopa rikkoi tavaroita suuttuessaan. Vaikea uskoa.

Sama omien vanhempien kanssa. Äiti ei tunne sanaa "ei" lastenlasten kanssa, isä sentään pikkuisen yrittää komentaa. Meidän lapset hihittää, että "mummu ei suutu koskaan meille tai suuttuu vaarille, jos joku menee huonosti...". Eli jos lapsi rikkoo jotain, niin äitini kääntä sen isäni viaksi. :)

Älä yleistä. Olemme neljän lapsen isovanhempia, joita hoidamme usein. Kohtelemme heitä aivan samoin ja samoilla ,melko tiukoilla säännöillä kuin aikoinaan omiamme. Se pitää sisällään myös huutamisen silloin, kun mikään muu ei auta. Eikä sekään yleensä auta, kunhan on osoitus siitä, että mekin olemme vajavaisia ja lankeamme hyödyttömään huutamiseen. Huumori toimii parhaiten, mutta se edellyttää hermojen säilyttämistä, mikä ei aina ainakaan meille kummallekaan ole onnistunut aina.

Silti lapset pyytävät päästä luoksemme, kertovat rakastavansa meitä jne.  Tuovat tullessaan omatekemiään yllätyksiä jne. Ei tämä ole mikään mustavalkoinen asia.

3 lasta on aika monta hoitaa 75-vuotiaan ukin ja mummon. Lapset voi hoitaa itse, kun on tehnyt ja kyläillä niiden kanssa mummolassa.