"Iltatähti" vai vapaus, kun kotona on pian aikuistuvat teinit?
Minulla on kaksi teini-ikäistä lasta. Olen aina ajatellut haluavani kolme tai neljä lasta, mutta luku jäi kahteen kun silloinen mies ei enempää halunnut. Liitto päättyi myöhemmin (mies petti ja jätti), mutta lapsenkaipuu jäi. Nyt olen elämäntilanteessa, jossa minulla on mahtava uusi kumppani, joka haluaisi kanssani yhteisen lapsen/ lapsia. Nyt kun pitkään unelmoimani lapsi olisi ehkä mahdollista saada, minua pelottaa. Olen paljon vanhempi kuin edelliset lapset saatuani, mikä on sekä hyvä että huono asia. Olen nyt huomattavasti tietoisempi kaikesta mikä voi mennä pieleen kuin "ensimmäisellä kierroksella", ja iän mukana raskauden riskit ovat suurempia. Elämä teinien kanssa on omalla tavallaan haastavaa, omalla tavallaan helppoa kun vauvan tarpeisiin vertaa. Kohta he muuttavat omilleen ja minun olisi mahdollista ottaa kumppanini kanssa kaikki ilo irti uudesta vapaudestamme, kun ei olisi vastuuta lapsista. Mutta toisaalta ajattelen, ettei elämässä ole suurempaa, kauniimpaa tai tyydyttävämpää asiaa, kuin seurata oman lapsen kasvua ja olla äiti.
Kaipaan ajatuksia palloteltavaksi, jotta saisin omia ristiriitaisia ajatuksiani selvemmiksi. Te, jotka olette saaneet "iltatähden" isolla ikäerolla vanhempiin lapsiin: miten neuvoisitte "muutaman vuoden takaista minäänne"? Entä ne, jotka ovat vastaavassa tilanteessa päätyneet nauttimaan "lapsettoman vapaudesta" lasten aikuistuttua, kaduttaako vai oletteko tyytyväisiä?
Kommentit (56)
Se on lapsesta tukahduttavaa jos ne sisaruksetkin vielä käyttäytyvät kuin äiti! Pahimmassa tapauksessa on kuin olisi kolme tai neljä äitiä eikä niistä (sisaruksista) pääse oikein koskaan eroonkaan samalla tavalla kuin normaalin ikäeron lapsi äidistään. Että pitäkää huoli että näin ei pääse käymään.
Kiitos teille kaikille kommentoineille! Tuli hyvä mieli lukiessa. Ajatuksena on ollut, että jos päätetään lähteä "yrittämään", se tehdään vain jättämällä ehkäisy pois. Pakkoa ei ole ja jos käy niin ettei tärppää, niin se on sitten tarkoitus niin :) Kummankin lapset edellisistä suhteista ovat lähteneet alulle helposti, mutta nyt on toki ikää kummallakin enemmän. Tekisi niin mieli antaa mahdollisuus... :)
-ap
Itse haluan olla omille lastenlapsille, tai mahdollisille sellaisille, osallistuva isovanhempi. Itselläni ollut läheiset välut omaan isovanhempaani ja niin on omilla lapsillanikin. Suhde isovanhempiin on mielestäni korvaamaton, niin lapselle kuin lapsen vanhemmille. Haluan tulevaisuudessa myös auttaa omia lapsiani hoitamalla heidän mahdollisia lapsiaan,mikäli antavat. Tästä-(kään) syystä en halua lapsia isolla ikäerolla vaan omien lähdettyä pois kotoa nautin hetken vapaudesta ja elämästä ilman pieniä lapsia sen sijaan, että itselläni olisi teini-ikäinen lapsi tullessani isovanhemmaksi.
Ja juu, ehkä minusta ei koskaan tule isovanhempaa, mutta lienen muutoinkin kallistuvani enempi vapauden kuin iltatähden puolelle.
Kuukauden vielä tuskailin päätöksen kanssa, elokuussa otettiin kierukka pois. Nyt olen raskaana toisesta kierrosta poiston jälkeen. Olo on niin onnellinen! Parasta on ollut nähdä miten onnelliseksi mies tuli uutisesta! Taisi olla oikea päätös, vaikka nyt moni asia mietityttää ja huolettaakin. Onni on kuitenkin päällimmäinen tunne :)
Kiitos kaikille ajatuksista!
-ap
Vierailija kirjoitti:
Iltatähdet on ihania.
Iltatähtenä eläminen ei ollut ihanaa. Päätin aikoinaan, että en ikinä tee iltatähteä.
Voi kuinka hienoa kuulla!
Olen seurannut läheltä sisareni perheen iloa, kun heille neljä vuotta sitten syntyi "iltatähti". Pieni kummipoikani on koko perheen päivänsäde ja sekä vanhempien että kolmen vanhemman sisaruksen lemmikki.
Paljon onnea teille kaikille!
Vapaus. Iltatähti vauvana on ihana ja kaikkien silmäterä. Mutta samaan aikaan murkut oireilee, kun he kokevat, että heidät hylätään. Murkkuja ärsyttää, kun hoitonakki napsahtaa ja isi ja äiti odottaa, että kyllä ne isosisarukset hoitaa, kun heitä väsyttää/haluttaa sitä vapautta/haluttaa hoitaa parisuhdetta.
Iltatähti ei koe koskaan isosisaruksia kunnolla sisaruksiksi, vaan ovat aina niitä lisäkasvattajia.
Ja se kaiken huipentuma. Kun murkut kasvaa ja muuttaa pois, iltatähti jää kotiin. Vanhemmilla alkaa ikä painaa ja salaa mielessä toive, että kasvaisipa tuo nuorin nopeaa, niin saisi omaa aikaa. Iltatähti vaistoaa sen ja yrittää olla iso, ettei ole vanhemmille vaivaksi. Kun tulee esimurkut ja murkut ja nuoren ihmisen kasvukivut, ei vanhempia enää jaksa kiinnostaa, kun odotellaan jo, että kohta se kasvaa ja onhan tuo jo kerran nähty. Ei enää riitä kiinnostusta iltatähden ongelmiin.
Iltatähti joutuu aikuistumaan liian aikaisin, kantamaan isosisaruksien katkeruuden sydämessään syyllisyydentunteena ja hoivaamaan vanhempiaan ja itsenäistymään liian aikaisin, että vanhemmat pääsee vihdoin lepäämään ja saavat omaa aikaa, kun viimeinen on siellä riippakivenä.
Ei, ei iltatähteä.
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää. Ihan oikeasti, muuten jäätte jossittelemaan. Erityisesti miestäsi voi alkaa asia kunnolla harmittamaan.
Jossitella voi myös sitä, jos sen iltatähden tekee ja alkaakin myöhemmin kaduttaa.
Yksi tuttu, vaikkapa Mari nimeltään, hankki uuden miehensä (nykyisin jo ex-mies) kanssa kaksi iltatähteä, Marilla sekä miehellään lapsia aiemmista liitoista. Iltatähtien ikäero vanhempiin (puoli)sisaruksiinsa 10-14 vuotta, Marilla itsellään ikää lasten syntyessä 38 ja 40 vuotta. Vanhempien lasten alkaessa itsenäistyä ja muuttaa kotoa Mari alkoi katua iltatähtiään, koska olisi kuulemma ollut jo ihan valmis nauttimaan lapsettomasta elämästä. Hän olisi jättänyt kuulemma iltatähdet tekemättä, jos olisi jälkikäteen voinut muuttaa mielensä.
Mahtava päätös!
Kun teillä kerran oli molemmilla toive lapsesta ja kaikki puitteet kunnossa, juuri noin teidän pitikin tehdä. NIIN paljon onnea teille!
Iltatähti kannattaa tehdä siksi, että nuorena tehdyt lapset ovat jo niin vanhoja, kun itse olet vanha ja tarvitset apua. Mutta kun olet vanha, niin se iltatähti jaksaa vielä keskittyä sinun hoitoon ja auttamiseen, kun vanhemmat sisarukset kieltäytyvät vaivoihinsa vedoten.
Vierailija kirjoitti:
Kuukauden vielä tuskailin päätöksen kanssa, elokuussa otettiin kierukka pois. Nyt olen raskaana toisesta kierrosta poiston jälkeen. Olo on niin onnellinen! Parasta on ollut nähdä miten onnelliseksi mies tuli uutisesta! Taisi olla oikea päätös, vaikka nyt moni asia mietityttää ja huolettaakin. Onni on kuitenkin päällimmäinen tunne :)
Kiitos kaikille ajatuksista!
-ap
Voi apua. Jos edellisistä liitoista on jo erottu, kun arki tulee vastaan pikkulapsiaikaan, niin eipä taida uusikaan suhde sitten kestää tätä vauva-arkea.
Vierailija kirjoitti:
Puolisollani on kaksi lasta edellisestä liitostaan, asuvat äitinsä luona ja käyvät meillä säännöllisesti. Vaikka mies ei ole lastensa lähivanhempi, huomaan kuitenkin että hän haluaa huolehtia heistä, pitää yhteyttä ja tehdä parhaansa lastensa eteen. On mielestäni hyvä isä lapsilleen. Vaikka realistisesti ymmärrän, etteivät kaikki ihmissuhteet kestä hautaan saakka, en pysty perustamaan päätöksiäni "entä jos" -ajatuksille ("jos mies kuitenkin pettää/ jättää"). Ajattelen, että tässä tehdään yhteistä tulevaisuutta ja jos käy huonosti, niin ainakaan en ole jättänyt pelätessäni elämättä.
Nautin lasteni vauva- ja pikkulapsiajasta, vaikka aina ei helppoa ollutkaan. Teinienkin äitinä oleminen tuntuu luontevalta. Lapsen saaminen ja pienen lapsen äitinä oleminen olisi kuitenkin varmasti erilaista nyt n. 40-vuotiaana, kuin vähän päälle parikymppisenä. Minäkin näen unia itsestäni pienen vauvan äitinä. Unissa olen onnellinen äitiydestäni. Tunnepuolella siis haluni saada vielä lisää lapsia on suuri, mutta "järki" jarruttelee.
-ap
Eli olet kuuskymppinen, ennen kuin nuorin on maailmalla. Miehesi todennäköisesti vanhempi. Onnea vain vaihdevuosiin ja vanhuuteen ja kolotuksiin
Ihana kun tulit päivittämään. Hieno uutinen!
Meidän iltatähti sai aikoinaan vielä kaveritähden, kun osoittautui niin ihanaksi tapaukseksi. Nyt meidän ensimmäinen kaksikko on jo ihan aikuisia, toinen kirjoitti keväällä ja toinen ensi keväänä. Onneksi on vielä nuo pienet, 4- ja 3-vuotiaat ilopillerit.
Tosi paljon onnea teille!
Vierailija kirjoitti:
Kuukauden vielä tuskailin päätöksen kanssa, elokuussa otettiin kierukka pois. Nyt olen raskaana toisesta kierrosta poiston jälkeen. Olo on niin onnellinen! Parasta on ollut nähdä miten onnelliseksi mies tuli uutisesta! Taisi olla oikea päätös, vaikka nyt moni asia mietityttää ja huolettaakin. Onni on kuitenkin päällimmäinen tunne :)
Kiitos kaikille ajatuksista!
-ap
Onpas hieno uutinen! Paljon paljon onnea teille ja kevätvauvalle!
Onnea aloittajalle tulevan vauvan johdosta.
VAPAUS, ehdottomasti! Voi vitsi että se on nyt ihanaa kun on saanut lapset aikuiseksi, en kyllä mistään hinnasta lähtisi enää kakkavaipparalliin ja yövalvomisiin. Rakastan lapsiani, mutta rakastan nyt tätä uutta elämänvaihettanikin, vihdoinkin "vapaa"! Lapsenlapsia odotellessa. <3 <3 <3
Meidän iltatähtemme syntyi vanhempien lasten ollessa 18-ja 16-vuotiaita. Elämäni paras päätös oli yrittää vielä kaipaamaamme kolmatta lasta. Olin tähtösen syntyessä 43-vuotias. Luomusti sai raskaus alkunsa. Raskausajan voin erinomaisesti. Joten jos iltatähtikuume vaivaa,suosittelen lämpimästi yrittämään.