Lapsilla on hyvä olla harrastuksia vain silloin kun he niissä menestyvät-ei niin,että lapsia kannustetaan jatkamaan,kun ei tuloksia synny

Miksi lapsi laitetaan esimerkiksi harrastamaan vaikkapa yleisurheilua,vaikka hän ei selvästikään ole kilpailuhenkinen eikä hänellä ole liikunnallisia taustaa? Miksi häntä kannustetaan jatkamaan,vaikkei hän pärjää siinä? Eikö kuitenkin ole tärkeintä,että lapsen liikunnanilo säilyy ja itsetunto kasvaa,kun pääsee kärkituloksille?
Esimerkiksi oma lapseni harrasti joskus keihäänheittoa eikä päässyt lähellekkään sellaisia tavoitteita ja suorituksia,mitä muut. koskaan ei tullut mitalia. Hän olisi halunnut kyllä jatkaa,mutta sanoin pojalle että "annetaan tilaa menestyjille" katsotaan sinulle jotain uutta tekemistä" "ei sinun tarvitse harrastaa" nykyään poikani on täysi-ikäinen ja vieläkin haaveilee urheilemisesta. En vaan ymmärrä miksi. Yritin vain hänen parastaan .Viedä hänet uusiin haasteisiin ja uusille poluille. Hän ei siis ole vieläkään aikuisiällä päässyt tästä yli. Huhuh..