Lue keskustelun säännöt.
Puoliso, jolle aivan kaikki on vaimon syytä (miten ymmärtää draamakuningatarta)
05.07.2017 |
Olen aina kuunnellut puolisoani ja ottanut vakavasti kaiken mitä hän ottaa puheeksi.
Lopputulos on se, että tyyppi ei muuta teekään kuin syyttele minua aivan kaikesta maan ja taivaan väliltä, on kiittämätön kaikesta hyvästä ja ei koskaan ota vastuuta yhtään mistään.
Sellaista tilannetta ei ole enää vuosiin tullut, että hän olisi esimerkiksi omasta käytöksestään ottanut mitään vastuuta.
Tänään sain kuulla häneltä, että olen syyllinen siihen ettei hän ole viime perjantaina eikä sen jälkeenkään hoitanut jotain omaa hakemusasiaansa.
Tänään kuulin, että olen myös syyllinen siihen että hänen tekemissään käyntikorteissa on kirjoitusvirhe. Kuulemma minun copywriterina pitäisi ne tarkistaa, mutta miten tarkistaa kun tyyppi ei ole kortteja minulle koskaan lähettänyt nähtäväksi. Järjen puhuminen ei auta, tyyppi on ihan järkähtämätön.
Ei anteeksipyyntöjä, ei sovittelemista, ei vastuuta mistään. Pelkkää negatiivista syyttelyä, ei ratkaisujen hakemista ja valittamista. Pettämistä kaikissa arkisissakin asioissa. Varastelua. No listaa riittää.
En ymmärrä mieheni käytöstä laisinkaan, kun itselle on tärkeää vain saada hommat toimimaan enkä ymmärrä draamakuningattaria.
Anoppi kieltämättä on aika samanlainen ja mies on muuttunut tosi paljon hänen tyylisekseen viime vuosina.
Mitä on tapahtunut?
Miten tällaisen ihmisen kanssa voi tulla toimeen?
Kommentit (26)
En edes yrittäisi tulla toimeen tuollaisen kanssa, johan olet huomannut sen olevan mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän lähinnä ymmärtää, miksi kukaan haluaa toimia noin ja mihin sillä pyrkii.
Pakko tulla toimeen yhteisten lasten vuoksi. Tuota käytöstä on kuitenkin kestänyt häneltä jo vuosia. Ollaan muutettu juuri erillemme.
Ja hän siis haluaa olla naimisissa, mutta ei selkeästikään halua edes yrittää käyttäytyä.
Mitä ihmisen päässä liikkuu, joka toimii noin? Kenelläkään kokemusta, tietoa, mitään..?
Vierailija kirjoitti:
Draamakuningatar on kyllä nainen
Ehkä parempi termi sukupuolen mukaan olisi draamakuningas. Käytös on kuitenkin hyvin samantyyppistä, mitä draamakuningatarten käytökseksi kuvataan.
Olen hämilläni siksikin, kun en pysty ymmärtämään miten kukaan mies voi toimia noin.
Ap
Minulla on tuollainen kaveri, hän on myöskin miespuolinen. Tosin taitaa olla nyt entinen kaveri, hänen kanssaan on niin mahdoton tulla toimeen että luovutan kuten muutama muukin ystäväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hän erityisesti pyri mihinkään. Hän vain käyttäyttyy kuin uhmaikäinen lapsi. Hän ei ole niin aikuine, että pystyisi ottamaan vastuun omista asioistaan. Opittua avuttomuutta tai suoranaista tyhmyyttä. Itse tiedät paremmin, kummasta on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Ei hän erityisesti pyri mihinkään. Hän vain käyttäyttyy kuin uhmaikäinen lapsi. Hän ei ole niin aikuine, että pystyisi ottamaan vastuun omista asioistaan. Opittua avuttomuutta tai suoranaista tyhmyyttä. Itse tiedät paremmin, kummasta on kyse.
Miehellä on ikää 36 vuotta ja taantuminen on alkanut vähitellen, viime vuodet on ollut tällaista. Aika helvettiä tämän kanssa, onneksi sentään maailmassa on paljon hyvääkin - mutta ei enää oikein tämän kansss. Menin aikoinaan täysin erilaisen ihmisen kanssa naimisiin.
Mikä tuollaista aiheuttaa, tietääkö joku?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hän erityisesti pyri mihinkään. Hän vain käyttäyttyy kuin uhmaikäinen lapsi. Hän ei ole niin aikuine, että pystyisi ottamaan vastuun omista asioistaan. Opittua avuttomuutta tai suoranaista tyhmyyttä. Itse tiedät paremmin, kummasta on kyse.
Miehellä on ikää 36 vuotta ja taantuminen on alkanut vähitellen, viime vuodet on ollut tällaista. Aika helvettiä tämän kanssa, onneksi sentään maailmassa on paljon hyvääkin - mutta ei enää oikein tämän kansss. Menin aikoinaan täysin erilaisen ihmisen kanssa naimisiin.
Mikä tuollaista aiheuttaa, tietääkö joku?
Ap
Työstressi on hyvä ehdokas. Kuvailit miehen käytöksestä sellaista, joka osuu yksiin esim. burnoutista tai masennuksesta kärsivän oireisiin.
Keskustelkaa rauhassa onko miehen töissä tai siviilielämässä joku asia mikä erityisesti stressaa ja yrittäkää ratkaista ongelma yhdessä. Miehet ovat hyvin ratkaisukeskeisiä ja joku konkreettinen suunnitelma tilanteen helpottamiseksi voi auttaa nopeastikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hän erityisesti pyri mihinkään. Hän vain käyttäyttyy kuin uhmaikäinen lapsi. Hän ei ole niin aikuine, että pystyisi ottamaan vastuun omista asioistaan. Opittua avuttomuutta tai suoranaista tyhmyyttä. Itse tiedät paremmin, kummasta on kyse.
Miehellä on ikää 36 vuotta ja taantuminen on alkanut vähitellen, viime vuodet on ollut tällaista. Aika helvettiä tämän kanssa, onneksi sentään maailmassa on paljon hyvääkin - mutta ei enää oikein tämän kansss. Menin aikoinaan täysin erilaisen ihmisen kanssa naimisiin.
Mikä tuollaista aiheuttaa, tietääkö joku?
Ap
Työstressi on hyvä ehdokas. Kuvailit miehen käytöksestä sellaista, joka osuu yksiin esim. burnoutista tai masennuksesta kärsivän oireisiin.
Keskustelkaa rauhassa onko miehen töissä tai siviilielämässä joku asia mikä erityisesti stressaa ja yrittäkää ratkaista ongelma yhdessä. Miehet ovat hyvin ratkaisukeskeisiä ja joku konkreettinen suunnitelma tilanteen helpottamiseksi voi auttaa nopeastikin.
Olen itse hyvin ratkaisukeskeinen ja juuri siksi minua ihmetyttää, että mies käyttää aikansa ja energiansa valittamiseen ja minun syyllistämiseen sen sijaan, että tekisi asioille mitään. Hän järjestään tyrmää ihan kaikki ratkaisuehdotukset mitä teen eikä tarjoa edes mitään vastaehdotusta.
Työstressistä sen verran, että äitiyslomani jälkeen meillä ei ollut töitä kun mies ei ollut niitä yrittäjäkumppaninani hankkinut. Sitten kun itse sain hankittua oikein mukavasti asiakkaita, töistä ei tule mitään miehen huonon käytöksen vuoksi. Jatkuvaa valittamista, syyttelyä, nimittelyä - erittäin huonoa käytöstä. Aika menee tähän ja siihen, kun mies jankkaa vaikka kellon ympäri sitä miten on ihan ok sanoa minusta vaimostansa ja työkaveristansa, etten osaa mitään muuta kuin huutaa. Siis en mitään - olen kuitenkin täällä hankkinut kaikki asiakkaat, hankin yksin suurelle perheellemme kaikki ruuat, teen ihan älyttömästi asioita ja ikävä kyllä monet ihan yksin.
Parasta tuossa vielä on, että kaveri itse huutaa ja kun itse sanoin tiukasti ääntä korottamatta, että nyt lopetat tuon, on se hänen mukaansa sekopäistä huutamista.
Tämä ei ole enää edes todellista. Mitä ihmettä on tapahtunut? Onko kenelläkään kokemusta mistään vastaavasta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi otat vastaan tuollaista käytöstä? Miksi kuuntelet ja yrität ymmärtää? Suostut likasangoksi?
Oman puolisoni turhan riitelyn ja syyttelyn sain loppumaan vasta kun lakkasin sietämästä. En kuunnellut, en vastannut muuta kuin jaa, poistuin paikalta. Lupasin keskustella jos asiallisuus säilyy mutta riitaan en lähde mukaan. Olet nyt puolisosi elämän syntipukki. Ihanko pakko hänen on sitoutua noin hirveään ihmiseen vai olisiko vapaa lähtemään ihan mihin tahansa riitelemään jonkun muun kanssa?
Ja mitä keskusteluun tulee, niin se ei vaan onnistu juuri tuosta jatkuvasta negatiivisuudesta ja passiivisuudesta. Joka asiaan vastaus on uusi syytös tai nimittelyä, ei auta vaikka kuinka rakentavasti ja empaattisesti käyttäytyisin. Se itseasiassa vain pahentaa aggressiivisuutta.
Olen yrittänyt noita syytöksiä ottaa yksi kerrallaan käsittelyyn, puhuttaisiin niistä ja katsottaisiin mitä asialle voisi tehdä. Mutta mies ei kommentoi mitään mitä sanon, heittää vain uuden syytöksen tai vaihtaa puheenaihetta muuten.
Onko tällainen ilmiö tullut kenellekään muulle vastaan ja mitä olette sen kanssa onnistuneet tekemään?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valkea kirjoitti:
Miksi otat vastaan tuollaista käytöstä? Miksi kuuntelet ja yrität ymmärtää? Suostut likasangoksi?
Oman puolisoni turhan riitelyn ja syyttelyn sain loppumaan vasta kun lakkasin sietämästä. En kuunnellut, en vastannut muuta kuin jaa, poistuin paikalta. Lupasin keskustella jos asiallisuus säilyy mutta riitaan en lähde mukaan. Olet nyt puolisosi elämän syntipukki. Ihanko pakko hänen on sitoutua noin hirveään ihmiseen vai olisiko vapaa lähtemään ihan mihin tahansa riitelemään jonkun muun kanssa?
Kaipa siksi, että olen itse hyvin ratkaisukeskeinen ja vastuuni tunteva. Joten jos minulle jostain sanotaan, niin yritän kuunnella ja tehdä asialle jotain. En tosin syyttele turhasta vaan otan esille ainoastaan asiat, joille pitäisi tehdä jotain ja usein myös itse ehdotan jotain ratkaisua.
Toimin tuossa kai siten, miten haluaisin itseäni kohdeltavan.
Olemme nyt asumuserossa, mutta eipä miehen käytös ole muuttunut. Joitain asioita on pakko hoitaa ja sopia yhdessä. Ja syyttelyä ja uhkailuja tulee heti jos sanon vaikka siitä, että katsotaan tuo asia heti kun parannat käytöstäsi. No siitä se vaan pahenee.
Olen miehelle sanonut, että purkaisi negatiivisuutensa ammattiauttajan pakeilla, mutta ei ole vielä edennyt asiassa juurikaan. Ja purkaa tosiaankin kaiken minuun.
Rajojen veto ei auta, se vaan provosoi lisää. Sama juttu kuin anopin kanssa, jota vain provosoi huutoraivaripuheluihin se, kun sanoin että ei saa leikata lastemme hiuksia. Kun oli mennyt tytön tukan pilaamaan tosi tökerösti. Tästä reilu vuosi aikaa ja ei ole tähän päivään mennessä nähnyt vikaa omassa toiminnassaan. Todella haastava tyyppi. No anoppia ei ole kukaan mies jaksanut, vaikka hyvännäköinen nainen on ollutkin. Ei edes appiukko, joka myös on oma lukunsa.
Ap
11: Ehdotuksesi on kyllä todella hyvä ja otin sen kokeiluun. Tämä aamu alkoi sillä, että mies soitti ja hyvin nopeasti kun puhelu meni häneltä asiattomaksi, katkaisin sen. Laitoin perään WhatsApp viestin:
"Kuuntelen sinua vain kun puhut asiallisesti ja rakentavasti."
Siihen tuli vastaukseksi aukomista ja sitä samaa mistä olen kertonut. Lopulta kommentoin sitten näin:
"Kun haluat keskustella, onnistuu se vain siinä vaiheessa kun käyttäydyt. Muut viestit jatkossa sivuutan. Asiat kuuntelen, mutta vain kun muotoilet asiallisesti."
En edes lähtenyt sanomaan käytöksestä. Ei mies senkään jälkeen alkanut puhumaan sivistyneesti, mutta suoranainen anjailu sentään loppui. Tuo jaa-linja voisi toimiakin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltämättä kuulostaa narsistiselta käytökseltä. En siis väitä että hän on narsisti, mutta tuolta osin käytös on sitä.
Ero. Työkuviot uusiksi. Ota elämä haltuusi.
Vierailija kirjoitti:
Yritän lähinnä ymmärtää, miksi kukaan haluaa toimia noin ja mihin sillä pyrkii.
Pakko tulla toimeen yhteisten lasten vuoksi. Tuota käytöstä on kuitenkin kestänyt häneltä jo vuosia. Ollaan muutettu juuri erillemme.
Ja hän siis haluaa olla naimisissa, mutta ei selkeästikään halua edes yrittää käyttäytyä.
Mitä ihmisen päässä liikkuu, joka toimii noin? Kenelläkään kokemusta, tietoa, mitään..?
Olen jos monesti täällä kirjoittanut ettei sillä ole väliä, haluaako hankala ihminen olla naimisissa.Vain sillä on väliä, haluaako se toinen erota vai ei.Jos haluaa erota, eron saa yksipuolisenakin.Draamakuningattaren haluilla voit heittää vesilintua.Se mitä sinä haluat, ratkaisee.
Haluatko sinä olla hänen vaimonsa? Jos haluat, sopeudut hänen oikkuihinsa sillä hän ei muutu jos ei tunne siihen tarvetta eikä hän tunne tarvetta ennenkuin kaikki ovat hänet hylänneet, eikä välttämättä vielä silloinkaan.
Jos et halua ylläolevaa, laita ero vireille jo tänään, sillä hän ei muutu.
Miksi tuollaista edes pitäisi yrittää ymmärtää, jos mies ei ole valmis tulemaan vastaan yhtään eli yrittämään kehittää omaa käytöstään? Miksi sinun pitäisi mukautua, jos toinen ei ole valmis tekemään mitään suhteenne eteen?
Tuollaisen "miehen" voisit palauttaa äidilleen, saisivat molemmat maistaa omaa lääkettään.
Miehesi on aina ollut luonteeltaan tuollainen. Alussa on kyennyt peittämään sen paremmin ja nyt suhteen pitkittyessä ja vakiintuessa alkaa oikea luonne tulla esiin. Lue kirja Why does he do that - Inside on the minds of angy and controlling men
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hän erityisesti pyri mihinkään. Hän vain käyttäyttyy kuin uhmaikäinen lapsi. Hän ei ole niin aikuine, että pystyisi ottamaan vastuun omista asioistaan. Opittua avuttomuutta tai suoranaista tyhmyyttä. Itse tiedät paremmin, kummasta on kyse.
Miehellä on ikää 36 vuotta ja taantuminen on alkanut vähitellen, viime vuodet on ollut tällaista. Aika helvettiä tämän kanssa, onneksi sentään maailmassa on paljon hyvääkin - mutta ei enää oikein tämän kansss. Menin aikoinaan täysin erilaisen ihmisen kanssa naimisiin.
Mikä tuollaista aiheuttaa, tietääkö joku?
Ap
Työstressi on hyvä ehdokas. Kuvailit miehen käytöksestä sellaista, joka osuu yksiin esim. burnoutista tai masennuksesta kärsivän oireisiin.
Keskustelkaa rauhassa onko miehen töissä tai siviilielämässä joku asia mikä erityisesti stressaa ja yrittäkää ratkaista ongelma yhdessä. Miehet ovat hyvin ratkaisukeskeisiä ja joku konkreettinen suunnitelma tilanteen helpottamiseksi voi auttaa nopeastikin.
Olen itse hyvin ratkaisukeskeinen ja juuri siksi minua ihmetyttää, että mies käyttää aikansa ja energiansa valittamiseen ja minun syyllistämiseen sen sijaan, että tekisi asioille mitään. Hän järjestään tyrmää ihan kaikki ratkaisuehdotukset mitä teen eikä tarjoa edes mitään vastaehdotusta.
Työstressistä sen verran, että äitiyslomani jälkeen meillä ei ollut töitä kun mies ei ollut niitä yrittäjäkumppaninani hankkinut. Sitten kun itse sain hankittua oikein mukavasti asiakkaita, töistä ei tule mitään miehen huonon käytöksen vuoksi. Jatkuvaa valittamista, syyttelyä, nimittelyä - erittäin huonoa käytöstä. Aika menee tähän ja siihen, kun mies jankkaa vaikka kellon ympäri sitä miten on ihan ok sanoa minusta vaimostansa ja työkaveristansa, etten osaa mitään muuta kuin huutaa. Siis en mitään - olen kuitenkin täällä hankkinut kaikki asiakkaat, hankin yksin suurelle perheellemme kaikki ruuat, teen ihan älyttömästi asioita ja ikävä kyllä monet ihan yksin.
Parasta tuossa vielä on, että kaveri itse huutaa ja kun itse sanoin tiukasti ääntä korottamatta, että nyt lopetat tuon, on se hänen mukaansa sekopäistä huutamista.
Tämä ei ole enää edes todellista. Mitä ihmettä on tapahtunut? Onko kenelläkään kokemusta mistään vastaavasta.
Ap
Jaa vai että lapsikin tullut äskettäin perheeseen? Ja mies ollut yksin vastuussa perheen elatuksesta ja yrityksestä kun olet ollut lapsen kanssa kotona? Isäksi tuleminen on monelle miehelle kova paikka, uusi ja stressaava tilanne.
Kuulostaa siltä, että miehesi ei halua jatkaa nykyisenlaisessa tilanteessa. Aikamoinen myllerrys hänen elämässään tapahtunut viime vuosina. Jos olette jo asumuserossa niin huonolta näyttää. Pariterapia ja sen jälkeen nostatte kissan pöydälle ja päätätte eroatteko vai ei. Hankaluuksia varmasti aiheuttaa yhteinen yritys, mutta ei sekään mikään ratkaisematon paikka ole. Joko muutatte eron jälkeen suhteenne vain ammatilliseksi tai sitten toinen lunastaa toisen ulos.
JSS