Lue keskustelun säännöt.
Oletatteko lapsen kaverin vanhempien maksavan vai maksatteko itse jos lapsi pyydetään mukaan esim. Superparkiin?
05.07.2017 |
Mietin vain, että mitenköhän lapsen kannattaisi pyytää kavereita mukaan esimerkiksi Superparkiin. Suurin osa kavereiden vanhemmista on automaattisesti laittanut lapselleen mukaan rahaa sisäänpääsyyn ja ruokaan jos lapsemme on pyytänyt ystäväänsä mukaan leikkikaveriksi. Ja jos meidän lapsi kutsutaan, niin aina laitetaan hänelle rahaa mukaan.
Tässä on nyt pari kertaa käynyt niin, että lapsemme on kysynyt kaveriltaan, että "lähdetkö huomenna mun kanssa Superparkiin?". Kerran kävi niin, että kaveri halusi lähteä, haettiin hänet ja Superparkissa selvisi, ettei hänellä ollut yhtään rahaa mukana. No maksettiin sisään ja koska olivat siellä kuitenkin seitsemän tuntia ja lapset tulivat nälkäisiksi, niin ostettiin hänelle ruokaakin. Lähetin sitten myöhemmin lapsen äidille viestin, että "Xx:n sisäänpääsymaksu oli xx euroa. Ostettiin ruokaa päivän aikana, mutta me tarjotaan se." En kehdannut alkaa ruokarahoja pyytämään. Vähän nyrpeä vastaus tuli, että ok, lähettää sisäänpääsyrahat lapsen mukana seuraavan kerran kun tulee leikkimään meille.
Tässä pari päivää sitten lapsemme oli lähettänyt viestin toiselle kaverilleen, että lähteekö mukaan Superparkiin. Edellisestä viisastuneena käskin lapsen sanoa kaverilleen, että sisäänpääsy on sitten xx euroa. Kohta tuli vastaus, että "emmää sitte pääse".
Niin sitä jäin vaan miettimään, että miten nuo kutsut kannattaisi muotoilla, ettei kukaan luule, että me maksetaan kaverikin sisään? Ei kuitenkaan itselläkään ole liikoja rahoja eikä ole varaa toisten lasten sisäänpääsyjä maksaa. Ja jos lapsenne kysytään mukaan jonnekin, niin oletatteko automaattisesti kysyjän vanhempien maksavan kaiken?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kutsutko kavereita kahville ja sitten laskutat?
Jos kutsun, niin maksan! Ihan yksiselitteisesti ja ilman mitään epäilyjä. Ihan samalla tavalla, jos kutsun kaveirn teatteriin kanssani, niin tietenkin maksan - minähän olen kutsuja. Eri asia, jos yhdessä päätetään, että mennään tiettyyn näytökseen.
Jos lapseni pyydetään mukaan jonnekin, niin olen jo oppinut kieltämään, koska osa vanhemmista olettaa tämän mukaan pyydetyn lapsen maksavan sekä omat kulunsa että perheen bensat ikään kuin hän olisi vaatinut päästä mukaan ja olisi sitten armosta otettu.
Eli lapsi ei voi koskaan kysyä kaveriltaan että tuutkoon uimaan, leffaan, jätskille jos ei itse maksa häntä...
Miksi kutsua mukaan, jos ei halua maksaa? Eri asia yhdessä miettiä, mitä leffaa mentäisiin katsomaan kuin sanoa, että tule kanssani katsomaan uusin Teräsmies-elokuva.
Ihme saivartelua. Miten siihen tilanteeseen päädytään että pohditaan mitä leffaa mentäisiin yhdessä katsomaan? Että ensin pohtii ääneen toisen seurassa että "olisipa kiva käydä leffassa jonkun kaverin kanssa, ei nyt siis sillä että juuri sua nyt pyytäisin mukaan, mut ihan vaan yleisesti pohdin"? Vai onko kutsun määritelmässä se että jos itsellä on jo tiedossa joku kiva kahvila tai mieleinen uimahalli jota kaverille ehdottaa, niin se on kutsumista, ja jos ehdottaa kahvia tai uimahallia yleisemmin niin se ei ole kutsu?
Ei vaan ensin pohditaan, että onko sulla rahaa maksaa, jos mentäisiin leffaan.
Mutta jos toinen sanoo, että "haluan nähdä Autot-leffan, tuletko seurakseni katsomaan", niin kyllä siinä joutuu kysymään, että kuka maksaa.
Outoa. Olen nelikymppinen ja satoja kertoja käynyt kaverin kanssa leffassa, oluella, syömässä ulkona yms. Ja aina on kumpikin maksanut omansa. Poikkeus on, kun erikseen pyysin syömään ulos ja "mä tarjoan". Siihenkin oli syy, halusin kiittää.
Samoin. Jos minä tai joku kaveri kysyy elokuviin, syömään tai muutamille, niin itse aina maksetaan. Eli mukaan kaveriksi vain pyydetään. Jos jollakin on sillä hetkellä huono rahatilanne, niin mietitään mikä olisi edullinen vaihtoehto. Tai minä tai joku kaveri saattaa tarjota jotain. Mutta se ei ole ikinä oletus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut pyysi monta kertaa yks kaveri eri huvituksiin, kun olin lapsi. Käytiin 11-15-vuotiaina kesäisin paljon eri tapahtumissa ja huvipuistoissa. Vanhempansa aina kutsuivat minut mun vanhempien kautta ja aina sovittiin, että äiti laittaa mulle tietyn summan rahaa mukaan. Että maksaisin sillä lippuni, osan bensoja ja ruokia yms. Mutta koskaan kaverin äiti ei huolinut rahoja. Ei oltu siis mikään hyväntekeväisyyttä tarvitseva perhe.:D Ei vaan kaverin äiti huolinut niitä. Muistan hyvin elävästi yhdenkin kerran huoltsikalla, kun vanhemmat halusi kahvia ja tyttärensä pullaa pitkän matkan keskellä. Minäkin mieluilin kahvia ja äkkäsin omat rahani, mutta kaverin äiti oikein nauroi, että äläpä luulekaan että niillä maksetaan. Kyllä me ostetaan sulle kahvi!:D
Ja sama juttu huvipuistoissa yms. Aina he maksoivat, vaikka kuinka yritin selittää, että olisi tätä omaa rahaa juuri tätä varten. Mietin aina, että nyt omat vanhemmat suuttuu. Mutta kaippa heillä sitten oli vara tuohon...
Outoa. Olen nelikymppinen ja satoja kertoja käynyt kaverin kanssa leffassa, oluella, syömässä ulkona yms. Ja aina on kumpikin maksanut omansa. Poikkeus on, kun erikseen pyysin syömään ulos ja "mä tarjoan". Siihenkin oli syy, halusin kiittää.