Lue keskustelun säännöt.
Oletatteko lapsen kaverin vanhempien maksavan vai maksatteko itse jos lapsi pyydetään mukaan esim. Superparkiin?
05.07.2017 |
Mietin vain, että mitenköhän lapsen kannattaisi pyytää kavereita mukaan esimerkiksi Superparkiin. Suurin osa kavereiden vanhemmista on automaattisesti laittanut lapselleen mukaan rahaa sisäänpääsyyn ja ruokaan jos lapsemme on pyytänyt ystäväänsä mukaan leikkikaveriksi. Ja jos meidän lapsi kutsutaan, niin aina laitetaan hänelle rahaa mukaan.
Tässä on nyt pari kertaa käynyt niin, että lapsemme on kysynyt kaveriltaan, että "lähdetkö huomenna mun kanssa Superparkiin?". Kerran kävi niin, että kaveri halusi lähteä, haettiin hänet ja Superparkissa selvisi, ettei hänellä ollut yhtään rahaa mukana. No maksettiin sisään ja koska olivat siellä kuitenkin seitsemän tuntia ja lapset tulivat nälkäisiksi, niin ostettiin hänelle ruokaakin. Lähetin sitten myöhemmin lapsen äidille viestin, että "Xx:n sisäänpääsymaksu oli xx euroa. Ostettiin ruokaa päivän aikana, mutta me tarjotaan se." En kehdannut alkaa ruokarahoja pyytämään. Vähän nyrpeä vastaus tuli, että ok, lähettää sisäänpääsyrahat lapsen mukana seuraavan kerran kun tulee leikkimään meille.
Tässä pari päivää sitten lapsemme oli lähettänyt viestin toiselle kaverilleen, että lähteekö mukaan Superparkiin. Edellisestä viisastuneena käskin lapsen sanoa kaverilleen, että sisäänpääsy on sitten xx euroa. Kohta tuli vastaus, että "emmää sitte pääse".
Niin sitä jäin vaan miettimään, että miten nuo kutsut kannattaisi muotoilla, ettei kukaan luule, että me maksetaan kaverikin sisään? Ei kuitenkaan itselläkään ole liikoja rahoja eikä ole varaa toisten lasten sisäänpääsyjä maksaa. Ja jos lapsenne kysytään mukaan jonnekin, niin oletatteko automaattisesti kysyjän vanhempien maksavan kaiken?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kutsu. Me laitetaan rahaa mukaan, mutta kutsusta voi saada käsityksen että te maksatte.
Synttärikutsut ovat asia erikseen. Miten kaveri pyydetään muuten mukaan jos ei kutsumalla? Itse laitan lapselle rahat mukaan.
En tiedä. Me kutsutaan vain jos mulle sopii maksaa muidenkin lasten sisäänpääsyt ja syömiset. Useimmat laittaa rahaa mukaan, mutta kutsu voidaan käsittää toisinkin. Eihän kaikilla edes ole varaa yllätyskäynteihin. Monena päivänä ollut juttua perheistä jotka ei käy missään mikä maksaa. Jos mä haluan lapselle seuraa maksulliseen paikkaan, varaudun maksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensimmäiseksi voisit opettaa sille lapsellesi, ettei kutsu kavereita omin päin. Että tällaiset asiat sovitaan perheiden aikuisten kesken. Ja niille aikuisille voit sanoa, että leikkiseura kelpaa, mutta että teillä ei ole varaa maksaa kaverin puolesta.
Sen yhden "maksuongelmakerran" jälkeen sanoinkin lapselle, että omin päin ei kutsuta vaan pitää aina kysyä minulta. Tällä kertaa innoissaan vaan unohti sen ja oli itse lähettänyt viestin. Siksipä sanoin hänelle, että lähettää kaverille tarkentavan viestin pääsymaksun hinnasta. Ja hyvä niin.
Joku sanoi, että kannattaa vanhempien sopia nämä. Muuten kyllä, mutta ei minulla ole kaikkien lapsen luokkakavereiden vanhempien numeroita. Menee silloin lasten kautta nämä kutsut.
ap
Kutsut vanhempien kautta. Lapselle iso pettymys jos ei pääsekään, mutta kaikilla ei ole oikeasti laittaa sitä kahtakymppiä aina rahaa.
Jos kutsun maksan, paitsi jos lapsella on rahaa mukana, mulla itsellä vaan yksi lapsi ja vaikka yh olenkin voin kustantaa kutsutun kaverin lintsipäivän!!!!
Minä laitan aina lapselle rahan mukaan ja sanon lapselle että jos kaverin äiti ei huoli maksua lipusta, niin tarjoa koko porukalle jäätelöt tms. Aina myös jättäessäni lapsen kaverin perheen seuraan sanon lippurahojen olevan mukana.
Kavereita pyydettäessä meidän mukaan varaudun siihen että maksan kaveristakin, se ei meidän taloutta kaada. Aina niillä on ollut rahat matkassa mukana. Bensaan ei tietenkään osallistuta, bussilippuun kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä maksan ilman muuta kaikki lapset, jotka me kutsumme. Mä laitan lapsille rahaa mukaan, mutta mun mukaan useimmat ovat jollain lailla vastavuoroisia eivätkä ota maksua. On ehkä kohteliasta tarjota rahaa, mutta jos on jonkinlainen vastavuoroisuus niin harva hyväksyy sen rahatarjouksen,
Periaatteessa kiva ajatus, mutta samalla luo paineita sille vastavuoroisuudelle, johon ei ehkä olekaan varaa. Lapselle on vaikea selittää, ettei voi mennä vaikka kaverin vanhemmat tarjoaisi.
Itse oletan kutsujan maksavan vain, jos kyse on lapsen synttäreistä.
No periaate on ollut se että olaan valmiita maksamaan se joka pyydetään mukaan ja ollaan valmiita maksamaan jos meidän lasta pyydetään mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No periaate on ollut se että olaan valmiita maksamaan se joka pyydetään mukaan ja ollaan valmiita maksamaan jos meidän lasta pyydetään mukaan.
Tässä periaatteessa on vain se ongelma, että on niitä, jotka aina vaan ottavat, mutta eivät anna.
Lapsi pyydettiin mukaan Lintsille kaveriperheen kanssa hiljattain.
Laitoin mukaan rannekerahan ja kolmekymppiä mahdolliseen muuhun menoon. Tuli takaisin rahojen kanssa. Eivät kuulemma olleet huolineet.
Eli jos ei maksusta ole etukäteen ollut puhetta, niin aina raha mukaan. Jos haluavat tarjota, niin sehän onnistuu joka tapauksessa. Tuossa tarjoamisessa on vähän se ongelma, että jää jonkinlaiseen kiitollisuuden velkaan.
Nyt täytyy miettiä, mihin me tämä kaveri otettaisiin mukaan. Kai sellainen tilaisuus tässä tulee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsia on välillä pyydetty juuri mukaan jonnekin Lintsille tmstms. Minun on pakko näistä kieltäytyä, meillä on tiukahko lomabudjetti ja se sisältää kyllä joitakin huvituksia, mutta ylimääräistä en pysty maksamaan - ja kun lapsia on kolme, jos maksaa yhdelle kaverin kanssa reissun, ei ole reilua jos ei maksa muillekin pyydettäessä ja kohta on mennyt monta sataa reissuihin kavereiden kanssa.
Siksi toivoisin, että kutsu tulisi vanhemmilta ja selkeästi eritellen haluavatko maksaa meidänkin lapsen osuuden. Missään nimessä ei toki tarvitse maksaa, sitten ei vaan lapsi pääse mukaan. Olen itsekin paremmassa rahatilanteessa ottanut lasten kavereita reissuihin mukaan, ja kustantanut kaiken kutsujana.
Minusta se on sellaista vanhaa kohteliaisuutta, että kutsuja maksaa. Ainakin pitää selkeästi kertoa, jos näin ei ole ja se on reilu peli silloin. Näitä vastauksia lukiessa huomaan kuitenkin olevani vähemmistöä tämän mielipiteen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan kiinni siitä miten kutsun esittää. Voi soittaa lapsen vanhemmalle kysyäkseen, että olisiko Matti halukas lähtemään meidän kyydissä huvipuistoon, lippu tai ranneke maksaa niin ja niin paljon. Silloin pitäisi olla selvää että kys. lapsi maksaa itse kulut mutta te tarjoatte kyydin ja tietysti sen peräänkatsomisen. Minä en tahtoisi muiden maksavan lapseni reissuja ja joutuvan samalla epämääräiseen kiitollisuuden velkaan.
Tuli mieleen muuan tuttu joka pyysi kummipoikaansa serkkunsa kaveriksi perheen lomalle legolandiin. 10v pojat tietysti innoissaan kun kuulivat suunnitelmasta eikä pojan äiti älynnyt kysyä tarkemmin ennenkuin antoi luvan, varsinkin kun isoveljen kummi oli aina maksanut reissuissa kaikki kulut. Seuraavalla viikolla pojan äidille toimitettiin laskelma, jossa pojan osuus reissun kustannuksista bensoineen, lauttamaksuineen kaikkineen oli eritelty. Siis kuluja joita tuo kummitäti joutui maksamaan matkustajien määrästä.riippumatta :)
Kaverini oli ihan paniikissa, matka oli 10-vuotiaalle luvattu, 10v ei ollut koskaan aiemmin päässyt juuri mihinkään.... Mutta rahaa ei niin paljoa ollut, oli ajatellut laittaa mukaan ruokaan, lippuun ja vähän tuhlattavaksi.
No, poika pääsi reissuun, lystin maksoi isoveljen kummi, mutta siitä ei koskaan näille reissaajille mainittu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensimmäiseksi voisit opettaa sille lapsellesi, ettei kutsu kavereita omin päin. Että tällaiset asiat sovitaan perheiden aikuisten kesken. Ja niille aikuisille voit sanoa, että leikkiseura kelpaa, mutta että teillä ei ole varaa maksaa kaverin puolesta.
Sen yhden "maksuongelmakerran" jälkeen sanoinkin lapselle, että omin päin ei kutsuta vaan pitää aina kysyä minulta. Tällä kertaa innoissaan vaan unohti sen ja oli itse lähettänyt viestin. Siksipä sanoin hänelle, että lähettää kaverille tarkentavan viestin pääsymaksun hinnasta. Ja hyvä niin.
Joku sanoi, että kannattaa vanhempien sopia nämä. Muuten kyllä, mutta ei minulla ole kaikkien lapsen luokkakavereiden vanhempien numeroita. Menee silloin lasten kautta nämä kutsut.
ap
No miten lapsi hoitaa nämä yhteydenpidot? Puhelimella nähtävästi, kun kerta viestejä lähettelee, vai onko ne savumerkkejä?
Pyydä lapseltasi, että kysyy kavereiltaan vanhempien puh.numerot tai soitat lapsen kaverin puhelimeen ja pyydät vanhemman luurin ääreen. Ei ole kovin vaikeaa.
Kyllä minun mielestä vanhemmat hoitaa keskenään tällaiset retket ja sopii siinä samalla käytännönasiat. Varsinkin, kun on vielä alakoululaisista kysymys. Teinit sitten hoitaa kysymiset sun muut eri tavalla, mutta silloinkin vanhemmat hyväksyy suunnitelmat puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No periaate on ollut se että olaan valmiita maksamaan se joka pyydetään mukaan ja ollaan valmiita maksamaan jos meidän lasta pyydetään mukaan.
Tässä periaatteessa on vain se ongelma, että on niitä, jotka aina vaan ottavat, mutta eivät anna.
Montako kertaa kutsut samaa kaveria sen jälkeen kun periaate on tullut selväksi?
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen muuan tuttu joka pyysi kummipoikaansa serkkunsa kaveriksi perheen lomalle legolandiin. 10v pojat tietysti innoissaan kun kuulivat suunnitelmasta eikä pojan äiti älynnyt kysyä tarkemmin ennenkuin antoi luvan, varsinkin kun isoveljen kummi oli aina maksanut reissuissa kaikki kulut. Seuraavalla viikolla pojan äidille toimitettiin laskelma, jossa pojan osuus reissun kustannuksista bensoineen, lauttamaksuineen kaikkineen oli eritelty. Siis kuluja joita tuo kummitäti joutui maksamaan matkustajien määrästä.riippumatta :)
Kaverini oli ihan paniikissa, matka oli 10-vuotiaalle luvattu, 10v ei ollut koskaan aiemmin päässyt juuri mihinkään.... Mutta rahaa ei niin paljoa ollut, oli ajatellut laittaa mukaan ruokaan, lippuun ja vähän tuhlattavaksi.
No, poika pääsi reissuun, lystin maksoi isoveljen kummi, mutta siitä ei koskaan näille reissaajille mainittu :)
Siis mitenkä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kutsutko kavereita kahville ja sitten laskutat?
Jos kutsun, niin maksan! Ihan yksiselitteisesti ja ilman mitään epäilyjä. Ihan samalla tavalla, jos kutsun kaveirn teatteriin kanssani, niin tietenkin maksan - minähän olen kutsuja. Eri asia, jos yhdessä päätetään, että mennään tiettyyn näytökseen.
Jos lapseni pyydetään mukaan jonnekin, niin olen jo oppinut kieltämään, koska osa vanhemmista olettaa tämän mukaan pyydetyn lapsen maksavan sekä omat kulunsa että perheen bensat ikään kuin hän olisi vaatinut päästä mukaan ja olisi sitten armosta otettu.
Eli lapsi ei voi koskaan kysyä kaveriltaan että tuutkoon uimaan, leffaan, jätskille jos ei itse maksa häntä...
Miksi kutsua mukaan, jos ei halua maksaa? Eri asia yhdessä miettiä, mitä leffaa mentäisiin katsomaan kuin sanoa, että tule kanssani katsomaan uusin Teräsmies-elokuva.
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi, että kannattaa vanhempien sopia nämä. Muuten kyllä, mutta ei minulla ole kaikkien lapsen luokkakavereiden vanhempien numeroita. Menee silloin lasten kautta nämä kutsut.
ap
No tuossa olisi nyt heti ensimmäinen asia korjattavaksi. Tutustu niiden lasten vanhempiin, joiden kanssa lapsesi pyörii! Ei tarvitse koko luokan vanhempia tuntea, mutta kavereiden vanhemmat pitää tietää nimeltä ja olla heidän puhelinnumerot. Helpottaa kummasti asioita siinä vaiheessa kun teini yrittää selittää, että menee yökylään kaverille X, vaikka todellisuudessa on bileet kaverilla Y.
Mun mielestä on tökeröä odottaa toisten automaattisesti maksavan kaiken jos lasta pyydetään mukaan, eihän aikuisetkaan odota et kaveri maksaa kaiken jos pyytää mukaan jonnekin. Vai miten on, te joiden mielestä ap:n pitää maksaa, jos teitä pyytää kaveri vaikka baariin niin tekö oletatte että kaveri maksaa teidän sisäänpääsymaksun, narikan, koko illan juomat ja taksin kotiin?
Kyllä minä katson lasten perään aina Superparkissa vaikka ovat jo 10-vuotiaita. Tai en siis sisäänpääsylippua osta itselleni, mutta olen saatavilla siinä kahvilassa. Ihan siltä varalta, että joskus siellä voi sattua vahinko. Enintään siinä vieressä olevassa kaupassa pistäydyn, mutta muuten olen lähellä koko ajan. Ja toki kaveri pyydetään mukaan seuraksi, miksi muutenkaan? Ajatushan on, että yhdessä on kivempi leikkiä. On lapsemme ollut siellä yksinkin, aina sieltä joku leikkikaveri löytyy. Mutta kivempi mennä yhdessä jonkun tutun ystävän kanssa.
ap