Lue keskustelun säännöt.
Oletatteko lapsen kaverin vanhempien maksavan vai maksatteko itse jos lapsi pyydetään mukaan esim. Superparkiin?
05.07.2017 |
Mietin vain, että mitenköhän lapsen kannattaisi pyytää kavereita mukaan esimerkiksi Superparkiin. Suurin osa kavereiden vanhemmista on automaattisesti laittanut lapselleen mukaan rahaa sisäänpääsyyn ja ruokaan jos lapsemme on pyytänyt ystäväänsä mukaan leikkikaveriksi. Ja jos meidän lapsi kutsutaan, niin aina laitetaan hänelle rahaa mukaan.
Tässä on nyt pari kertaa käynyt niin, että lapsemme on kysynyt kaveriltaan, että "lähdetkö huomenna mun kanssa Superparkiin?". Kerran kävi niin, että kaveri halusi lähteä, haettiin hänet ja Superparkissa selvisi, ettei hänellä ollut yhtään rahaa mukana. No maksettiin sisään ja koska olivat siellä kuitenkin seitsemän tuntia ja lapset tulivat nälkäisiksi, niin ostettiin hänelle ruokaakin. Lähetin sitten myöhemmin lapsen äidille viestin, että "Xx:n sisäänpääsymaksu oli xx euroa. Ostettiin ruokaa päivän aikana, mutta me tarjotaan se." En kehdannut alkaa ruokarahoja pyytämään. Vähän nyrpeä vastaus tuli, että ok, lähettää sisäänpääsyrahat lapsen mukana seuraavan kerran kun tulee leikkimään meille.
Tässä pari päivää sitten lapsemme oli lähettänyt viestin toiselle kaverilleen, että lähteekö mukaan Superparkiin. Edellisestä viisastuneena käskin lapsen sanoa kaverilleen, että sisäänpääsy on sitten xx euroa. Kohta tuli vastaus, että "emmää sitte pääse".
Niin sitä jäin vaan miettimään, että miten nuo kutsut kannattaisi muotoilla, ettei kukaan luule, että me maksetaan kaverikin sisään? Ei kuitenkaan itselläkään ole liikoja rahoja eikä ole varaa toisten lasten sisäänpääsyjä maksaa. Ja jos lapsenne kysytään mukaan jonnekin, niin oletatteko automaattisesti kysyjän vanhempien maksavan kaiken?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan kiinni siitä miten kutsun esittää. Voi soittaa lapsen vanhemmalle kysyäkseen, että olisiko Matti halukas lähtemään meidän kyydissä huvipuistoon, lippu tai ranneke maksaa niin ja niin paljon. Silloin pitäisi olla selvää että kys. lapsi maksaa itse kulut mutta te tarjoatte kyydin ja tietysti sen peräänkatsomisen. Minä en tahtoisi muiden maksavan lapseni reissuja ja joutuvan samalla epämääräiseen kiitollisuuden velkaan.
Juuri näin toivon vanhempien toimivan eli soittavat ja kertovat, että mukaan pääsee, mutta ei ole aikomustakaan maksaa, joten kustannattehan itse lapsenne kulut. Ja kun minä vastaan siihen, että harmi, mutta tiistaina ollaan lähdössä mummolaan, niin älkää sanoko, että no voidaan me se lintsiranneke maksaa, jos se on siitä kiinni. Kun se ei ole siitä kiinni vaan etukäteen sovituista jutuista. Sitten tulee lapsen kännykkään viesti, että me maksetaan kyllä ja lapsi tulee kärttämään, että eikö saa mennä ja minä muistutan, että on luvattu mennä mummolaan jne. Ja illalla vielä soitto miehelle !!! että kun teillä vaimo sanoi ei, niin kai me miehet voidaan sopia, että se naisen ei on sittenkin kyllä, että lapsi saa seuraa, kun me vanhemmat joudumme muuten pitämään sille seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lasten kaverit aina maksoi omat liput ja eväät, kun tulivat mukaan ja vastaavasti laitettiin rahaa mukaan, jos meni jonkun kyydissä. Eka-toka luokalla joskus annoin suoraan kaverin vanhemmalle rahat, ettei oma poika hukannut. Samoin olen laittanut vanhempien mukaan rahaa kuluja varten, jos menneet mökille. Melko usein se raha tuli takaisin, niin saatoin vastaavasti tuhlata sen esim. leffaan tms. ja kustantaa tuon kaverin sillä. Joidenkin kanssa pelaa tuo vastavuoroisuus, mutta joidenkin kanssa ei ja silloin monesti näitä ei kutsuttu mukaan.
Mellä ideat lintsille ja sisäleikkipuistoihin on tullut niin, että lapset ovat yhdessä ollessaan keksineet, että olisi kiva lähteä. Sitten jokainen kysyy vanhemmiltaan vuorollaan "voiksä viiä miejät lintsille?" Se joka ekana sanoo, "no joo, voin", niin sen kyydissä lähdetään. Aika kohtuutonta olisi mun maksaa koko kööri huvipuistoon vain siksi, että satuin olemaan kaveriporukan ainoa innokas tai vapaalla oleva vanhempi lähtemään.
Jos mun lapsi tulee kotiin ja kysyy "pääseksmä Joukahaisen kaa hyppeliparkkiin?", niin kysyn ekana mitä se maksaa ja missä se on. En oleta, että kutsu on tullut vanhemmilta, vaan se on poikien yhteinen mieliteko ja Joukahaisen isä on vaan lupautunut kuskiksi.
Jos johonkin mökille pyydetään kaveri mukaan, niin ei silloin kuluja tarvitse maksaa, jos jotain taskurahaa on mukana, että saa vaikka tuliaisia tai muuta ylimääräistä kivaa ostettua, niin se on ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen muuan tuttu joka pyysi kummipoikaansa serkkunsa kaveriksi perheen lomalle legolandiin. 10v pojat tietysti innoissaan kun kuulivat suunnitelmasta eikä pojan äiti älynnyt kysyä tarkemmin ennenkuin antoi luvan, varsinkin kun isoveljen kummi oli aina maksanut reissuissa kaikki kulut. Seuraavalla viikolla pojan äidille toimitettiin laskelma, jossa pojan osuus reissun kustannuksista bensoineen, lauttamaksuineen kaikkineen oli eritelty. Siis kuluja joita tuo kummitäti joutui maksamaan matkustajien määrästä.riippumatta :)
Kaverini oli ihan paniikissa, matka oli 10-vuotiaalle luvattu, 10v ei ollut koskaan aiemmin päässyt juuri mihinkään.... Mutta rahaa ei niin paljoa ollut, oli ajatellut laittaa mukaan ruokaan, lippuun ja vähän tuhlattavaksi.
No, poika pääsi reissuun, lystin maksoi isoveljen kummi, mutta siitä ei koskaan näille reissaajille mainittu :)
Siis mitenkä?
Käsittääkseni pyysi 10vuotiasta reissuun mukaan maksamaan lauttamatkoja ja bensaa? Ei vissiin ollut rahaa muuten mennä oman perheen kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No periaate on ollut se että olaan valmiita maksamaan se joka pyydetään mukaan ja ollaan valmiita maksamaan jos meidän lasta pyydetään mukaan.
Tässä periaatteessa on vain se ongelma, että on niitä, jotka aina vaan ottavat, mutta eivät anna.
Tämä vastavuoroisuuden puute ei ole ongelma, jos lapset on hyviä ystäviä ja maksava osapuoli ei tee tästä ongelmaa. Me on maksettu lapsen ystävän puolesta monenlaista, mukaanlukien yksi kotimaan hotelliloma ja yksi ulkomaanmatka. Meille tämä ei ole ollut ongelma, on ollut vaan kiva pystyä tarjoamaan vähävaraisemmalle kaverille tällaisia elämyksiä. Ja tietty omallekin lapselle on ollut hienoa, että paras ystävä pääsee välillä reissuun mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitan aina rahaa mukaan, jos en jostain syystä ole itse sopinut asiaa kaverin vanhempien kanssa. Yleensä pyrin tavoittamaan kutsujan vanhemman ja kysyn ihan suoraan, miten paljon pitää rahaa pistää mukaan. Harvoin kyllä kukaan on rahaa halunnut.
Itsekin maksan, jos kutsun. Jos taas lapset keskenään sopivat, että haluaisivat jonnekin (omat ovat jo 13 ja 15 joten tätä tapahtuu), silloin oletus on, että kukin maksaa omansa.
En ota vastaan tuollaista lahjojen antamista lapselle muilta kuin läheisiltä ihmisiltä, kuten kummit tai isovanhemmat. Vieraampien ihmisten tarjouksiin suhtaudun varauksella ja lapsi lähtee itse maksavanakin mukaan vain silloin, kun tunnen perheen riittävän hyvin. Tämä hiukan suhteutettuna lasten ikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kutsutko kavereita kahville ja sitten laskutat?
Jos kutsun, niin maksan! Ihan yksiselitteisesti ja ilman mitään epäilyjä. Ihan samalla tavalla, jos kutsun kaveirn teatteriin kanssani, niin tietenkin maksan - minähän olen kutsuja. Eri asia, jos yhdessä päätetään, että mennään tiettyyn näytökseen.
Jos lapseni pyydetään mukaan jonnekin, niin olen jo oppinut kieltämään, koska osa vanhemmista olettaa tämän mukaan pyydetyn lapsen maksavan sekä omat kulunsa että perheen bensat ikään kuin hän olisi vaatinut päästä mukaan ja olisi sitten armosta otettu.
Eli lapsi ei voi koskaan kysyä kaveriltaan että tuutkoon uimaan, leffaan, jätskille jos ei itse maksa häntä...
Miksi kutsua mukaan, jos ei halua maksaa? Eri asia yhdessä miettiä, mitä leffaa mentäisiin katsomaan kuin sanoa, että tule kanssani katsomaan uusin Teräsmies-elokuva.
Ihme saivartelua. Miten siihen tilanteeseen päädytään että pohditaan mitä leffaa mentäisiin yhdessä katsomaan? Että ensin pohtii ääneen toisen seurassa että "olisipa kiva käydä leffassa jonkun kaverin kanssa, ei nyt siis sillä että juuri sua nyt pyytäisin mukaan, mut ihan vaan yleisesti pohdin"? Vai onko kutsun määritelmässä se että jos itsellä on jo tiedossa joku kiva kahvila tai mieleinen uimahalli jota kaverille ehdottaa, niin se on kutsumista, ja jos ehdottaa kahvia tai uimahallia yleisemmin niin se ei ole kutsu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen muuan tuttu joka pyysi kummipoikaansa serkkunsa kaveriksi perheen lomalle legolandiin. 10v pojat tietysti innoissaan kun kuulivat suunnitelmasta eikä pojan äiti älynnyt kysyä tarkemmin ennenkuin antoi luvan, varsinkin kun isoveljen kummi oli aina maksanut reissuissa kaikki kulut. Seuraavalla viikolla pojan äidille toimitettiin laskelma, jossa pojan osuus reissun kustannuksista bensoineen, lauttamaksuineen kaikkineen oli eritelty. Siis kuluja joita tuo kummitäti joutui maksamaan matkustajien määrästä.riippumatta :)
Kaverini oli ihan paniikissa, matka oli 10-vuotiaalle luvattu, 10v ei ollut koskaan aiemmin päässyt juuri mihinkään.... Mutta rahaa ei niin paljoa ollut, oli ajatellut laittaa mukaan ruokaan, lippuun ja vähän tuhlattavaksi.
No, poika pääsi reissuun, lystin maksoi isoveljen kummi, mutta siitä ei koskaan näille reissaajille mainittu :)
Siis mitenkä?
Käsittääkseni pyysi 10vuotiasta reissuun mukaan maksamaan lauttamatkoja ja bensaa? Ei vissiin ollut rahaa muuten mennä oman perheen kesken.
Sen osion ymmärsin jotenkin, mutten kuka maksoi mitäkin ja kelle ei kerrottu. Onko kyse yhdestä kummista joka kysyi ja maksoi vai montako henkilö tarinassa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta olisi hyvä sopia nämä ensin aikuisten kesken. Lapsi ei tiedä perheen taloudellista tilannetta, mutta haluaa tietysti kovasti mukaan tuollaiselle reissulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No periaate on ollut se että olaan valmiita maksamaan se joka pyydetään mukaan ja ollaan valmiita maksamaan jos meidän lasta pyydetään mukaan.
Tässä periaatteessa on vain se ongelma, että on niitä, jotka aina vaan ottavat, mutta eivät anna.
Tämä vastavuoroisuuden puute ei ole ongelma, jos lapset on hyviä ystäviä ja maksava osapuoli ei tee tästä ongelmaa. Me on maksettu lapsen ystävän puolesta monenlaista, mukaanlukien yksi kotimaan hotelliloma ja yksi ulkomaanmatka. Meille tämä ei ole ollut ongelma, on ollut vaan kiva pystyä tarjoamaan vähävaraisemmalle kaverille tällaisia elämyksiä. Ja tietty omallekin lapselle on ollut hienoa, että paras ystävä pääsee välillä reissuun mukaan.
Minulla ei ole aavistustakaan lapsen kavereiden vanhempien varallisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaveri pyytää lintsille mukaan ja lapsen pitää maksaa ranneke + ruoka, niin me pyydetään kaveri mökille ja ilmoitetaan vanhemmille, että se maksaa sitten 50 e. Jostain syystä vanhemmat tässä vaiheessa sanovat, että eihän se noin paljon voi maksaa. Miksei muka? Kai me saadaan laskuttaa omat kulut pois.
Vierailija kirjoitti:
En ota vastaan tuollaista lahjojen antamista lapselle muilta kuin läheisiltä ihmisiltä, kuten kummit tai isovanhemmat. Vieraampien ihmisten tarjouksiin suhtaudun varauksella ja lapsi lähtee itse maksavanakin mukaan vain silloin, kun tunnen perheen riittävän hyvin. Tämä hiukan suhteutettuna lasten ikään.
Miksi alapeukkuja? Itsestään selvyys, ettei lapsi lähde suht. vieraiden mukaan koko päivän kestävälle reissulle. Meillä oli lasten pieninä ollessa usein tilanteita, että joku koulukaverin perhe pyysi lasta mukaan esim. uimareissuille. En päästänyt, ellen tuntenut perhettä. Ihmisten käsitykset lasten valvomisesta ovat useinkin ihan toista maata kuin omasi. Isompien suhteen voi joustaa enemmän. Useimmat tuntemani äidit noudattivat tätä käytäntöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kutsuja maksaa ainakin sisäänkäynnin. Tökeröä minusta pyytää mukaan jos ei ole varaa maksaa se kaveri
Huvittavaa kuinka tämä kommentti on saanut näin paljon miinuksia, mutta jos kyse olisi miehen tekemästä treffikutsusta, niin plussat ja miinukset olisivat toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kutsuja maksaa ainakin sisäänkäynnin. Tökeröä minusta pyytää mukaan jos ei ole varaa maksaa se kaveri
Huvittavaa kuinka tämä kommentti on saanut näin paljon miinuksia, mutta jos kyse olisi miehen tekemästä treffikutsusta, niin plussat ja miinukset olisivat toisinpäin.
Treffeillä ollaan hakemassa puolisoa, jonka kanssa tähdätään yhteistalouteen. Lapsen kaverin kanssa ei.
Meillä ok tulot, mutta tehdään kavereiden kanssa koko ajan jotain. Ei voida/haluta aina maksaa. Johan kamuille ostetaan joka viikko synttärilahjoja jne.
Meidän lasten lippuja ei muut maksa, isovanhemmat poikkeuksena. Taskuun pistetään vielä ruokarahaa. Pätee myös kummivanhempiin, joiden mukaan usein pääsee. Kummitädillä/aikuisella on jo siinä kova työ kun vahtii lapsia, että olisi todella törkeää vielä laittaa maksumieheksi.
Eiköhän jokaiselle normaalilla oikeustajulla varustettu ihminen ymmärrä, että lapsen laittaminen kaveriperheen mukaan rahatta on törkeää hyväksikäyttöä ja ultimaattista, noloa köyhäilyä.
Ei oleteta mitään, sovitaan maksut etukäteen lasten vanhempien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kutsutko kavereita kahville ja sitten laskutat?
Jos kutsun, niin maksan! Ihan yksiselitteisesti ja ilman mitään epäilyjä. Ihan samalla tavalla, jos kutsun kaveirn teatteriin kanssani, niin tietenkin maksan - minähän olen kutsuja. Eri asia, jos yhdessä päätetään, että mennään tiettyyn näytökseen.
Jos lapseni pyydetään mukaan jonnekin, niin olen jo oppinut kieltämään, koska osa vanhemmista olettaa tämän mukaan pyydetyn lapsen maksavan sekä omat kulunsa että perheen bensat ikään kuin hän olisi vaatinut päästä mukaan ja olisi sitten armosta otettu.
Eli lapsi ei voi koskaan kysyä kaveriltaan että tuutkoon uimaan, leffaan, jätskille jos ei itse maksa häntä...
Miksi kutsua mukaan, jos ei halua maksaa? Eri asia yhdessä miettiä, mitä leffaa mentäisiin katsomaan kuin sanoa, että tule kanssani katsomaan uusin Teräsmies-elokuva.
Ihme saivartelua. Miten siihen tilanteeseen päädytään että pohditaan mitä leffaa mentäisiin yhdessä katsomaan? Että ensin pohtii ääneen toisen seurassa että "olisipa kiva käydä leffassa jonkun kaverin kanssa, ei nyt siis sillä että juuri sua nyt pyytäisin mukaan, mut ihan vaan yleisesti pohdin"? Vai onko kutsun määritelmässä se että jos itsellä on jo tiedossa joku kiva kahvila tai mieleinen uimahalli jota kaverille ehdottaa, niin se on kutsumista, ja jos ehdottaa kahvia tai uimahallia yleisemmin niin se ei ole kutsu?
Ei vaan ensin pohditaan, että onko sulla rahaa maksaa, jos mentäisiin leffaan.
Mutta jos toinen sanoo, että "haluan nähdä Autot-leffan, tuletko seurakseni katsomaan", niin kyllä siinä joutuu kysymään, että kuka maksaa.
Tottakai kaveri maksaa! Mulle oli kanssa yllätys, kun yksi lapsi lähti ilman rahaa reissuun. Kerran yksi äiti soitti Puuhamaan retkestä ja kyseli eväistä, lippurahat oli antamassa muutenkin. Sanoin, että eväitä ei tarvi. Pieni tyttö ei paljoa syö ja meillä on kaikenlaista evästä, joten meidän eväillä mennään. Oli silti antanut vähän jätsikirahaa lipun lisäksi.
Minä ainakin olen KIITOLLINEN, jos joku vie meidän mukelon Superparkiin, HopLopiin tai mihin vaan ja selviän sillä, että maksan muksun lipun. Moneen paikkaan täytyy aikuisenkin maksaa ja joka tapauksessa menee bensaa yms. + ennen kaikkea vaiva lähteä johonkin päivystämään. Olen onnellinen, jos selviän sillä, että maksan vaan lipun...
Jos pyydän lapseni kavereita mukaan, niin totta kait maksan sisäänpääsymaksun ja ruokailun. Se kuuluu vieraanvaraisuuteen.
Meillä ei lapset sovi tuollaisia asioita, vaan aikuiset.
Pitäisin tökerönä, jos joku vanhempi pyytäisi lapsensa kaveriksi ja siitä tulisikin lasku.
Nytkin on mökillä pojan kaveri kylässä, jonka pyysin mukaan, eikä tulisi kuuloonkaan periä ruokarahaa.
Tilanne olisi toinen, jos kutsu tulisi lapseni kaverin vanhemmalta.