Mun kaveri ajoittaa näkemiset päiväuniaikaan ja heti kun lapset herää, hän lähtee.

Ihanaa, kumpa kaikki ymmärtäisi, että hiljainen kahvittelu on mahdollista usein vain juuri noina aikoina :)

Miksi luulet että kaveriasi kiinnostaa lapsesi vaippa? Itseäni lähinnä oksettaisi kuulla tuollaisesta. Todennäköisesti kaverisi ei pidä lapsista, eikä häntä kiinnosta viettää aikaa niiden kanssa ja siksi haluaa nähdä kun he eivät ole paikalla.

Fiksu kaveri, mäkin haluaisin jonkun muun jonka kanssa jutelka jostain muusta kun niistä vaipoista.

Tykkäisin kaverina toimia just samoin ja äitinäkin. Ei tarvitse stressata huomion jakamisesta. Päikkyaika on hyvä tuulettimishetki. Ja kolmen isomman lapsen äitinä en nyt jaksaisi yhtään keskittyä niihin vaippaikäisiin.

Ei ketään muuta kuin lapsen äitiä kiinnosta se, että lapsi on ollut tunnin (!) ilman vaippaa.

Ei kiinnostaisi minuakaan oliko lapsesi tunnin vai kaksi ilman vaippaa. Ole tyytyväinen että kaverisi haluaa olla kanssasi tekemisissä huolimatta siitä että olet saanut lapsia. Jos kaverisi saa joskus lapsia, päivittele noita asioita sitten -jos häntä silloinkaan kiinnostaa tuollaisten asioiden päivittely. Miksei voi edelleen keskustella kuin aikuiset esimerkiksi maailman tapahtumista kuten ennen on saatettu tehdä. Okei, ehkä minä en vaan ymmärrä kun ei minulla ole lapsia. Joskus tulen ehkä lapsia haluamaan mutta toivon silti ettei lapsista puhumisesta tule sen jälkeen elämäni keskipiste, enhän kokoajan puhu miehestänikään vaikka olenkin häneen todella rakastunut.

Tuskinpa hän lapsiasi inhoaa, ei vain kiinnosta. Eikö se ole kiva, että hän pitää nimenomaan sinusta ja sinun seurastasi? Sinun ystäväsihän hän on, ei lastesi.

Tällä sinun kaverilla ei ilmeisesti ole lapsia? 

Lapsetonta ei paljoa kiinnosta sinun lasten asiat. 

Miksi asia on sinulle ongelma? Kaverisi ei ehkä vain ole sellainen, joka tykkää kyläillä "lasten ehdoilla". Monet äidit muuttuvat lastensa ollessa paikalla hössöttäjiksi, eikä normaali keskustelu muista aiheista kuin lapsen puuhista onnistu. Kertomasi vaippaesimerkki viittaa juuri tähän. Ihmiselle, jolla ei itsellään ole vaippaikäisiä lapsia, "tunti ilman vaippaa" ei ole kovinkaan kiinnostava tai merkityksellinen keskustelunaihe. Olisit iloinen, että kaverisi haluaa viettää aikaa kanssasi, vaikka elämäntilanteenne ovat nyt kovin erilaiset, sen sijaan että odotat hänen osoittavan suurta mielenkiintoa lapsiasi kohtaan.

No mikä siinä ongelma? Eikö ole mukavaa,kun saa rauhassa vaihtaa kuulumisia ja seurustella,ilman että lapset höösää siinä ympärillä vaatimassa jotain? 

Minä teen työtä kasvatusalalla, minulla on lapsia, minulla on läheisiä sukulaislapsia ja tykkään viettää aikaa ystävieni lasten kanssa; kysellä kuulumisia ja leikkiäkin.

Ei silti kiinnosta tietää että joku oli tunnin ilman vaippaa, mikä vaippamerkki on paras, mitä soseita on maisteltu tai montako hammasta oli puhjennut.

Jos jutut olisi tuota tasoa niin minäkin lähtisin kotiin.

Olispa mullakin tuollaisia kavereita. Ei jaksa mitään "leikkitreffejä", eikä siinä saa kahvia juotua rauhassa ja juteltua, kun tenavia pyörii ympärillä. No, minä hoidankin lapsia työkseni ja kun kotonakin on omia, niin kaipaan aikuisten keskisiä kahvihetkiä.

Minulla on samanlainen ystävä. Aamulla ei jaksanut herätä aikaisin, joten ennen klo 12 oli turha yrittää nähdä. Iltapäivällä/illasta oli muuta menoa. Yleensä nähtiin vielä kaupungilla ja klo 12-15 välillä. Eli juuri lapsen päiväuniaikaan jolloin olisin itsekin kaivannut lepoa enkä suinkaan lähteä väsyneenä bussilla kaupungille.

Olisipa edes tullut meille tai joskus joustanut tuon tapaamisajan suhteen. Ymmärrän että kun on töissä ei se klo 10 ole hänelle paras aika nähdä, mutta niimpä vaan itsekin heräsin melkein joka aamu klo 5-7 välillä ja yölläkin vielä useampaan kertaan.

Ja mitä puheenaiheisiin tulee niin mukavaa on jutella niitä maailman asioita, harrastuksista, työstä ja elämästä, mutta pitäisi myös ymmärtää sitä kotiäiti ystävää; hänen elämä pyörii kotiasioiden ja lasten ympärillä, joten miksi on tärkeää puhua tunnin verran ystävän työstä muttei vaikka siitä lapsen kuivaksi harjoittelusta?

Ei siitä keskustelusta tule mitään kun taaperot vaatii huomiota. Joka lause keskeytyy johonkin. Olen lapseton, mutta pidän lapsista silloin kun olen nimenomaan heidän kanssa puuhastelemassa ja leikkimässä, mutta en pidä siitä että lapset keskeyttävät koko ajan aikuisten keskustelua. Eikä ne lasten kehitykseen liittyvät asiat kiinnosta, kun ei siitä ole mitään omakohtaista kokemusta. Sama asia kuin se jos mies puhuu vaikka moottoreista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi asia on sinulle ongelma? Kaverisi ei ehkä vain ole sellainen, joka tykkää kyläillä "lasten ehdoilla". Monet äidit muuttuvat lastensa ollessa paikalla hössöttäjiksi, eikä normaali keskustelu muista aiheista kuin lapsen puuhista onnistu. Kertomasi vaippaesimerkki viittaa juuri tähän. Ihmiselle, jolla ei itsellään ole vaippaikäisiä lapsia, "tunti ilman vaippaa" ei ole kovinkaan kiinnostava tai merkityksellinen keskustelunaihe. Olisit iloinen, että kaverisi haluaa viettää aikaa kanssasi, vaikka elämäntilanteenne ovat nyt kovin erilaiset, sen sijaan että odotat hänen osoittavan suurta mielenkiintoa lapsiasi kohtaan.

"Olisit iloinen...", aivan kuin äitiressukan pitäisi olla tyytyväinen että se lapseton ihminen jaksaa äitipolon luona käydä.

Yhtähyvin voisi ajatella että sen lapsettoman pitäisi olla iloinen kun äiti-ihminen jaksaa puhua vaikka vieraan työasioista.

Onni on äitikaverit. Siinä lastenleikkien lomassa voi juoda kahvia, keskustella lapsista, työstä, elämästä ja vaikka mistä. Kaikki hoituu kerralla. Ja vaikka välillä hyppäät vaipan vaihtoon osataan keskusteluun palata ja sitä jatkaa. Ja vaikka toisen katse harhailee ja ohjaa samalla lapsiaan niin silti pystytään kuuntelemaan kaveria samaan aikaan. Ja toinen tietää että kyllä se kuuntelee vaikkei nyt minuun kokonaan keskitykään

Vierailija kirjoitti:

Olispa mullakin tuollaisia kavereita. Ei jaksa mitään "leikkitreffejä", eikä siinä saa kahvia juotua rauhassa ja juteltua, kun tenavia pyörii ympärillä. No, minä hoidankin lapsia työkseni ja kun kotonakin on omia, niin kaipaan aikuisten keskisiä kahvihetkiä.

Tästä tulikin mieleeni, että mulla on kaveri, joka usein pyytää kahville ja siinä käy aina niin, että hän ei saa edes kahvia keitettyä, kun lapset huutaa ja kiljuu jaloissa. Aina lopulta minä keitän ne kahvit. Ei hän saa kahvia juotuakaan.

Olen ehkä liian mukavuudenhaluinen äiti ja lastenhoitaja, mutta olen aina halunnut nauttia kahvini rauhassa, ilman ympärillä pyöriviä lapsia. Vauva-ajasta lähtien jo nautin lasten päiväuniajoista, kun sain juoda kahvini rauhassa. Lasten kanssa touhuillaan sitten muuta ja tottakai kyläillään lasten kanssa niin, että lapsetkin saavat leikkiä. Itse tosin pidän enemmän siitä, että lasten kanssa mennään ulos, leikkipuistoon, metsäretkelle tms. Omat lapseni eivät kauaa viihdy sisällä. T. 12

Aloittajan kaltaisten ihmisten takia moni jättää käymättä kokonaan.

Ehkä se soseista tai vaippamerkeistä puhuminen on tylsää, mutta monen ko keskustelun sisään/alle peittyy se "itsejuttu", mkkä tulee esille kun jutellaan aiheesta pidempään.

Vaikka nyt kuivaksi opettelu. Kuulostaa tylsältä, mutta samalla aiheeseen liittyy äidin omaa henkistä kasvua, kuulostaa jo paremmalta. Mutta mitä yhteistä näillä on?

Mm paineita mennä tietyn kaavan mukaan. Luottaako omiin tuntemuksiin vai meneekö ympäristön tahdissa. Miten jaksaa ja kehittää omaa kärsivällisyyttään kun asia ei etene, sotkua tulee, kaupoista lähdetään kesken kaiken etsimään vessaa (keskeneräisyyden sietäminen, tekemisten katkeamisen sietäminen) jne....hyvin yleismaallisia pohdintoja.

Ymmärsikö kukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi asia on sinulle ongelma? Kaverisi ei ehkä vain ole sellainen, joka tykkää kyläillä "lasten ehdoilla". Monet äidit muuttuvat lastensa ollessa paikalla hössöttäjiksi, eikä normaali keskustelu muista aiheista kuin lapsen puuhista onnistu. Kertomasi vaippaesimerkki viittaa juuri tähän. Ihmiselle, jolla ei itsellään ole vaippaikäisiä lapsia, "tunti ilman vaippaa" ei ole kovinkaan kiinnostava tai merkityksellinen keskustelunaihe. Olisit iloinen, että kaverisi haluaa viettää aikaa kanssasi, vaikka elämäntilanteenne ovat nyt kovin erilaiset, sen sijaan että odotat hänen osoittavan suurta mielenkiintoa lapsiasi kohtaan.

"Olisit iloinen...", aivan kuin äitiressukan pitäisi olla tyytyväinen että se lapseton ihminen jaksaa äitipolon luona käydä.

Yhtähyvin voisi ajatella että sen lapsettoman pitäisi olla iloinen kun äiti-ihminen jaksaa puhua vaikka vieraan työasioista.

Onni on äitikaverit. Siinä lastenleikkien lomassa voi juoda kahvia, keskustella lapsista, työstä, elämästä ja vaikka mistä. Kaikki hoituu kerralla. Ja vaikka välillä hyppäät vaipan vaihtoon osataan keskusteluun palata ja sitä jatkaa. Ja vaikka toisen katse harhailee ja ohjaa samalla lapsiaan niin silti pystytään kuuntelemaan kaveria samaan aikaan. Ja toinen tietää että kyllä se kuuntelee vaikkei nyt minuun kokonaan keskitykään

Raadollista ehkä, mutta asia on juuri niin kuin kirjoitin, joskaan ketään ei tarvitse nimittää poloiseksi tai ressukaksi. Jos ap ja hänen ystävänsä ovat olleet ystäviä ennen ap:n äidiksi tuloa, on ystävyys perustunut varmastikin joihinkin muihin puheenaiheisiin kuin lapsiin, ja ap on tässä se, jonka elämäntilanne ja mielenkiinnonkohteet ovat muuttuneet. Usein ystävyys näissä tilanteissa hiipuu, mikä on ihan luonnollista. Sain kuitenkin sen kuvan, että ap haluaa jatkaa ystävyyttä, jolloin on varmaan parasta hyväksyä se, ettei ystävä ole erityisen lapsirakas ja tavata vaikka juuri päiväuniaikaan. Asiaan on siis löytynyt jokin ratkaisu, ja tästä mielestäni tulisi sekä ap:n että hänen ystävänsä olla iloisia. Mikäli ap:n kaveri ei ole mitenkään vihamielinen, ainoastaan välinpitämätön, lapsia kohtaan, en näe asiassa ongelmaa. Ihmisillä on erilaisia ystäviä, joiden kanssa tehdään eri asioita: yhden kanssa jutellaan vauva-arjesta, toisen kanssa käydään lenkillä, kolmannen kanssa puhutaan vaikka kulttuurista.

Minulla on lapsia ja pidän muidenkin lapsista, mutta en kyllä sekuntiakaan jaksa keskustella vaipoista, pottaharjoitteluista tms. En omien lapsienikaan vastaavista halunnut keskustella muiden kuin mieheni kanssa, ei vaan kiinnosta tuo puheenaihe vaikka lapset kuinka rakkaita ovatkin. Haluan keskustella tieteestä, politiikasta, yhteiskunnasta, välillä vaikka äidiksi tulemisen psykologisista haasteista eli lähinnä tuollaisista abstrakteista asioista. Jos joku alkaa puhumaan jotain konkreettista lapsensa vaipoista niin vaihdan aina puheenaihetta. Joidenkin mielestä olen ehkä tylsä mutta olenkin valinnut kaltaistani seuraa itselleni joten ongelmaa ei ole.