Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mun kaveri ajoittaa näkemiset päiväuniaikaan ja heti kun lapset herää, hän lähtee.
05.07.2017 |
Hän varmaan inhoaa kahta poikaani, kun hän ei suostu tulemaan kun yhden aikaan tai illalla iltateelle. Asutaan parin talon päästä toisistamme, ja usein kun lapset herää niin muistaakin että karjalanpaisti on uunissa tai on muuta menoa että tarvitsee lähteä.
Hänen kanssa on kiva kahvitella ja päivitellä kuulumisia muistakin asioista kun lapsista, mutta kun puhun jotain pojista, kuten että nuorempi oli aamulla tunnin ilman vaippaa, niin puheenaihe vaihtuu taas muuhun.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se soseista tai vaippamerkeistä puhuminen on tylsää, mutta monen ko keskustelun sisään/alle peittyy se "itsejuttu", mkkä tulee esille kun jutellaan aiheesta pidempään.
Vaikka nyt kuivaksi opettelu. Kuulostaa tylsältä, mutta samalla aiheeseen liittyy äidin omaa henkistä kasvua, kuulostaa jo paremmalta. Mutta mitä yhteistä näillä on?
Mm paineita mennä tietyn kaavan mukaan. Luottaako omiin tuntemuksiin vai meneekö ympäristön tahdissa. Miten jaksaa ja kehittää omaa kärsivällisyyttään kun asia ei etene, sotkua tulee, kaupoista lähdetään kesken kaiken etsimään vessaa (keskeneräisyyden sietäminen, tekemisten katkeamisen sietäminen) jne....hyvin yleismaallisia pohdintoja.
Ymmärsikö kukaan?
En. Enkä ymmärrä miksi naiset tekevät kaikesta niin uskomattoman vaikeaa. Oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se soseista tai vaippamerkeistä puhuminen on tylsää, mutta monen ko keskustelun sisään/alle peittyy se "itsejuttu", mkkä tulee esille kun jutellaan aiheesta pidempään.
Vaikka nyt kuivaksi opettelu. Kuulostaa tylsältä, mutta samalla aiheeseen liittyy äidin omaa henkistä kasvua, kuulostaa jo paremmalta. Mutta mitä yhteistä näillä on?
Mm paineita mennä tietyn kaavan mukaan. Luottaako omiin tuntemuksiin vai meneekö ympäristön tahdissa. Miten jaksaa ja kehittää omaa kärsivällisyyttään kun asia ei etene, sotkua tulee, kaupoista lähdetään kesken kaiken etsimään vessaa (keskeneräisyyden sietäminen, tekemisten katkeamisen sietäminen) jne....hyvin yleismaallisia pohdintoja.
Ymmärsikö kukaan?
En. Enkä ymmärrä miksi naiset tekevät kaikesta niin uskomattoman vaikeaa. Oikeasti.
Ei tässä ollut mitään vaikeaa. Samoja asioita pohditaan mm työelämässä. Tai työelämän kautta.
Ai niin tämä on vauva.fi...eihän täällä kukaan pohdi mitään. Kaikki on vain halki poikki ja pinoon.
Muuten miksi tässä esimerkissä äidiksi tulleen ihmisen pitää vain sopeutua ja jatkaa entisistä aiheista? Minun ystävyyteeni kuuluu myös se että se vanha ystävä on kiinnostunut myös minun uuden elämäntilanteen vaiheista. Puolim ja toisin.
Jos siitä lapsettomasta ihmisestä tulisi vaikka yllättäin puolisonsa omaishoitaja ja kertoisi miten ärsyttää kun vaipat falskaa niin pitäisikö silti vain pysyä niissä keskustelun aiheissa missä ennenkin, vaikkapa kymmenen vuotta sitten kun oltiin samassa elämäntilantessa
Vaipat ei vain ole normaali puheenaihe, ei lasten eikä aikuisten.
Minä olen itse kahden äiti. Nyt jo ohi vaippaiän kumpikin.
Ja kyllä, kun he olivat pieniä, halusin kahvitella rauhassa toisen äiti-ystäväni kanssa kun lapset oli päikkäreillä. Oli ihanaa saada puhua kaikesta muusta kuin vaipoista ja imettämisestä ja korvatulehduskierteestä ja ja....
Ei se, että on äiti tarkoita sitä, että maailma pyörii vain sen pienen ihmeen ympärillä. Milloin se pissasi ja milloin tuli kakka ja niin edespäin. Kyllä äitikin tarvitsee tuulettumista vaippa-maailmasta! Ei se tarkoita etteikö voisi rakastaa lapsia niin perusteellisesti, ne puheenaiheet ainoana kiinnostuksen kohteena tekee kyllä pöpiksi!
Minullakin on lapsi, kohta 17, enkä ole koskaan välittänyt puhua lapsijutuista. En silloin, kun omani oli pieni - silloin, kun oli kerrankin aikuista seuraa ja mahdollisuus ajatella jotain muuta kuin vaippoja, soseita ja neuvolajuttuja, ei niitä todella halunnut miettiä - enkä myöhemminkään. En myöskään ole kiinnostunut muiden lapsista enempää kuin kohtelias jutustelu edellyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsia ja pidän muidenkin lapsista, mutta en kyllä sekuntiakaan jaksa keskustella vaipoista, pottaharjoitteluista tms. En omien lapsienikaan vastaavista halunnut keskustella muiden kuin mieheni kanssa, ei vaan kiinnosta tuo puheenaihe vaikka lapset kuinka rakkaita ovatkin. Haluan keskustella tieteestä, politiikasta, yhteiskunnasta, välillä vaikka äidiksi tulemisen psykologisista haasteista eli lähinnä tuollaisista abstrakteista asioista. Jos joku alkaa puhumaan jotain konkreettista lapsensa vaipoista niin vaihdan aina puheenaihetta. Joidenkin mielestä olen ehkä tylsä mutta olenkin valinnut kaltaistani seuraa itselleni joten ongelmaa ei ole.
Onneksi oma ystäväpiiri kestää myös ne jutut kuivaksi opettelusta eikä tökerösti ingooraa jos joku asiasta aloittaisikin keskustelun. Vaikkei joku aihe kiinnostakaan, voi siitä hetken jutella siitäkin huolimatta.
En minuakaan aina kaikki aiheet kiinnosta mutta se aihe voi olla ystävälleni tärkeä enkä halua osoittaa että keskustellaan vaan aiheista jotka itseä kiinnostaa.
On kahdenlaista sivistystä, on kirjaviisautta ja sitten on sitä sydämen sivistystä. Arvaat varmaan kumpaa ominaisuutta arvostan itse enemmän ystävissä.
Mä taas en halua ketään kylään kun lapset nukkuu. Saa edes hetken olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä hän ei pysty saamaan lapsia tai on saanut keskenmenon, silloin lapsijuttusi on vähän kuin kaivelisi silleen kivasti veistä haavassa. Mikäs niitä kuunnellessa.
Alue: Aihe vapaa
Aika paljon sitä kuulee kuinka (varsinkin pienten lasten) kotiäidit valittavat, kun ei ole päivisin tekemisissä aikuisten ihmisten kanssa. Joten tällä perusteella AP:n voisi olettaa olevansa iloinen ystävänsä vierailusta.