Teini oli niin pettynyt syntymäpäivälahjoihinsa, että on itkenyt huoneessaan eilisestä asti

Mä ihmettelen tuota kun sanoin et oisin ostanut sen Jopon niin joku kommentoi,että tätä se on kun nykyään ostetaan lapselle kaikki..ei en tosiaan osta lapsille kaikkea mitä haluavat,mutta jos kerran vuoteen ostan jotain mitä ne oikeesti haluaa niin ei se ole kyllä liikaa.Taustalla voi olla jutustelu että nyt kun saat tämän niin et sitten tule saamaan sitä ja tätä..

En ostaisi jopoa kun käytettynä, on niin kallita varastettavaksi.

Itse olisin ollut tyytyväinen. Ikinä en saanut mitään mitä halusin ja monesti ei synttärilahjaa lainkaan. En ymmärrä miten olen sen silloin nuorempana hyväksynyt. Lahjat tyyliin kerran vuodessa jouluna. Ja vaikka aika köyhiä oltiin niin ei kuitenkaan rahasta kiinni etteikö yhtä lahjaa olisi voinut antaa. No, minä olenkin sitten (hyvässä ja pahassa) ollut sellainen kiltti tyttö joka ei valita mistään. Eli hyvä, kun nuoret kuitenkin pitävät puoliaan, eivätkä aina alistu.

Itse ajoin nuorempana pyörällä jonka isäni sai ilmaiseksi. Oli hylätty rikkinäisenä ja korjattiin se. Se oli poikien pyörä ja vähän liian pieni minulle, mutta kun on vaihteetkin niin ajoin sillä paljon. Vieläkin se on minulla, mutta kumara ajoasento ottaa niin paljon selkään etten enää viitsi ajaa. Niinpä olenkin vähän niin kuin ilman pyörää tällä hetkellä.

Sen nuoren kanssa voisi oppia keskustelemaan ja "neuvottelemaan".

Omat vanhemmat on ollu mun nuoruuden persaukisia ja tultiin jo ennen mun teini-ikää siihen tulokseen, että kaikille tulee parempi mieli jos koko lahja jätetään hankkimatta sen sijaan, että kysytään mitä haluaa lahjaksi ja sitten ollaan pihejä ja tuodaan jotain halppista mitä ei olla haluttu (isä toi vaikka allergisoivaa tavaraa, että pysty säästään euron).

Tuskin olisi tällästä vitutusta lapselle tullut, jos koko pyörää ei oltaisi tuotu, ja tuotu vaan se koru tai reppu.

Vierailija kirjoitti:

En ostaisi jopoa kun käytettynä, on niin kallita varastettavaksi.

Mä taas en ostaisi jopoa käytettynä (paitsi tutuilta), koska se käytetty on todennäköisesti myös varastettu. Noita varastetaan ihan sikana täälläpäin.

Muistan kun lapsuudessani halusin joululahjaksi lasikuitusukset, mutta sainkin puusukset. Kyllä olin pettynyt. No koulun hiihtoretkellä kaaduin mäessä, ja suksi meni poikki. Siinä meni hukkaan nekin rahat. 

Vierailija kirjoitti:

En olisi ostanut Soliferia. Jos jopo on se juttu, olisi Solifer pitänyt jättää ostamatta. Palauta pyörä kauppaan. Joko säästätte Jopoon tai ostatte osamaksulla, jos pyörä on matkojen takia välttämätön juuri nyt. Ymmärrän teiniä.

Moni nuori haluaa uusimman iphonenkin, onko silloin väärin osta Huawei?

Sanoisin, et moni joutuu halvempaan tyytymään. Tosin, Ap olisi voinut hommata vaan sen jopon ja jättää muut ostamatta. Saattaisi nuori olla onnellisempi.

Vierailija kirjoitti:

Meidän teini sai syntyärilahjaksi ristisanalrhdrn, senkin kolme päivää muöhässä...

Ei huutanut ja itkenyt.

Oliko teidän teini toivonut ristisanalehden sijaan vaikka lempilehden vuosikertaa? 

On kyllä sen verran traumaattinen kokemus, että varmaan vatvoo sitä terapiassa ainakin viisikymppiseksi asti. Ihan perheväkivaltaa tuommoinen, AP yritä nyt minimoida jo tapahtunut vahinko; myytte vaikka asunnon, anelette sukulaisilta ja tuttavilta rahaa tai otatte kunnon lainan, jotta saatte teinillenne kaiken mitä hän tahtoo oli kyseessä sitten  vaikka 15-vuotissynttärit Las Vegasissa 50 parhaalle kaverille lentoineen ja hotellimajoituksineen.  Se on pieni hinta yhteiskuntakelpoisen ihmisen kasvattamisesta, muista motto - lapsen täytyy aina saada kaikki mitä tahtoo.

Nämä itkemissadut ovat aina yhtä surkeita :DDD Isoisä itkee, teini itkee... voi vittu. Minä olen erittäin herkkä ja tunteellinen, mutta mitä vittua ITKISIN koko ajan kaikesta? :DD Seuraavassa teinisadussa kannattaa muistaa, että valtaosa teineistä on 99% ajastaan vihaisia, eivätkä todellakaan pillitä kuin pikku babyt.

Mites se nyt teini siellä teillä itkee, eikö sen pitänyt olla isoisä?

Paska provo.

Just juu, jollakin v*tun soliferillä se tulee samaan turpiinsa kun se ilmestyy kouluun sillä ja se meininki jatkuisi koko lukuvuoden. Kyllä minäkin itkisin jos ekana päivänä vankilassa joku isokokoinen mustaihoinen sellikaveri alkaisi kattelemaan hentoa kermapeppuani sillä silmällä.

Harmi ettei enää voi myydä huutalaiseksi.

Samaa mieltä. Voisi perheen isukkikin tyytyä Ladaan vaikka Mersua haluaiskin. Eikö se ole sama, kunhan pääsee eteenpäin? Tai äityliini laittaa korviin rihkamaa, kiiltäähän nekin?

Jos nuori toivonut nimenomaan Jopoo, antakaa osa rahana ja loput voi tienata askareilla. Ellei pappa betalar. 

Kysyin meidän teineiltä mitä ajattelisivat ap:n lapsen tilanteessa. Miettivät moelmmat vakavina, että kyllähän tuo olisi surkea tilanne. Toisaaltaei haluaisi olla kiittätätön, toisaalta tuo söisi kuin pientä oravaa. Molemmat olivat sitä miltä, että lähes mikä tahansa pyörä (vaikka äidin vanha 80-luvulta) olisi vähemmän nolo kuin feikki-Jopo. Itse asiassa myös kävelyä pitivät parempana vaihtoehtona kuin sitä pyörää. Ja ehdottomasti ottaisivat mieluummin vähemmän lahjoja kuin jonkun ei-toivotun lahjan.

Ketjussa jotkut ovat vitsailleet lasten traumatisoitumisesta. Mutta ihan oikeasti, minulla on traumoja juuri tuosta samasta asiasta. Olin todella kiltti (alistuva) lapsi, mutta kyllä ne "tarjoustaivaan"tuotteet harmittivat kun muilla oli aitoja. Ei meidän yläasteella ketään hakattu, vaikka farkkumerkki oli väärä, mutta olisin silti halunnut ne Levikset. Minusta Lähiöunelmii-kappaleessa kuvataan hyvin tuota tunnetta.

En todellakaan osta mitään kallista lapsillemme ilman että heiltä kysytään. Kaikkea ei saa ja montaa asiaa pitää odottaa pitkään. On siis tärkeää että se mihin rahaa laitetaan on mieleistä.

Ehkä olis hyvä jutella teinin kanssa kaikessa rauhassa, miksi pettymys oli niin kova. Sitten miettiä mitä voitais tehdä että mieli parempi. Esim. vaihtaa polkupyörä toivottuun malliin vaikka myöhemmin, kun on rahaa kasassa tarpeeksi. Meillä myös 14 v. teini ja tiedän kokemuksessa että tuossa iässä moni asia on pienestä kiinni (kavereitten silmissä noloa ym.). Meillä esim. jopoa ei voi enää käyttää, kun se on "liian lapsellinen":). Voisin myydä sen teille muuten halvalla, jos lila hyväkuntoinen käytetty jopo kelpaa? Tsemppiä ja kärsivällisyyttä teinin kanssa :)

Tyttö 12 vee halusi synttärilahjaksi puhelimen kävin sukulaiset läpi että saatiin kasaan rahaa. ( 400 euroa ) honor 7 premium. Sanoin että 3 vuoteen ei saa uutta puhelinta. Lisäksi tytölle oatin pyörän haluai jopon kans ei saanut mutta taisin ostaa halpisversion 229 maksoi tyttö sanoi ettei halua kun ei ole oikean värinen vein pyörän pihaan ja sanoi että tämä on paremman värinen kuin jopo. RENKAAT SIIS) nykyään kysymme kun ei ole rahaa paljoa jos on tyttö pyytänyt jotain niin lähetämme kuvan ja kysymme että kelpaako? Yleisimmin vastaus että juu. Tai sitten saatamme ostaa vuoden myöhässä kutakuinkin smaanlaisen kuin oli halunnut.

Meillä sai teini itse Joponsa ostaa, kokonaan omilla rahoilla joita pitkään kanssa kerättiin.

Vielä sanon, että miksi ostaa KOLME lahjaa, josta yksi on epämieluinen, älä osta kolmea, vaan osta se Jopo äläkä mitään muuta. Jos itse toivoisin vaikka tietyt kengät, ja saisin halpisversiot, en olisi todellakaan iloinen saamastani.

En ole itse ollut koskaan merkkitietoinen, teininä tai aikuisena (nyt 24v), eikä kukaan kaveri ole koskaan sitä ihmetellyt.  Vaatteet/pyörät/elektroniikka/whatever on ollut tarkoituksenmukaista, ei statuskamaa. Ihan suosittu kaveri aina olen ollut.

Siksi tämä tuntuu jotenkin hassulta. Kun se on oikeasti siellä teinin omassa päässä, ettei häntä huolita mukaan, jos ei ole jopoa/adidaksia/whatever. Kaverit eivät niin ajattele, ainakaan oikeat kaverit. Itsetunnon kasvattaminen jo pikkutenavasta asti olisi niin paljon tärkeämpää kuin se, että vanhemmat lähtevät mukaan kilpavarusteluun vaikka budjetti ei anna myöten. 

Laatu ei käytännössä koskaan ole syy ostaa jotain haluttua massatuotetta. Melkein kaikki roina tuotetaan halpamaissa samoissa tehtaissa kuitenkin. Joku jopo kotimaisena tuotantona nyt ehkä saattaa vielä hieman eettinenkin valinta olla.