Teini oli niin pettynyt syntymäpäivälahjoihinsa, että on itkenyt huoneessaan eilisestä asti

Eiköhän se ole jo aika oppia, että aina ei voi saada, mitä haluaa. Ja eiköhän tuon ikäiselle teinille riitä ihan yksi lahja. Säästäköön itse viikkorahoista, jos on tuollaisia "pakkosaada"-juttuja. Ja jos itku ei lopu, niin voit ehdottaa, että palautetaan lahjat ja annetaan rahat vaikka hyväntekeväisyyteen, niin eiköhän muutu ääni kellossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on jäänyt lapsuudesta mieleen yksi joulu, jolloin sain ennätyspaljon paketteja, mutta suoraan sanottuna kaikki oli ihan paskaa, käyttökelvotonta sellaista.

Ilmeisesti faija oli löytänyt jonkun halpahallin alennuskorin, ja kerännyt siitä jätettä mukaansa, jotka sain sitten lahjana.

Esimerkkinä esim korvalappustereot, jotka sain, pelkkää rahinaa ja rätinää kuului. Sitten oli eräs peli, jossa kyseltiin tämän vuoden jääkiuekkotietoutta, se vain, että peli oli jo ostettaessa ollut vuosia vanha. Sain myös kitaran, joka oli käyttökelvoton ja saatu kaupanpäälle.

Eli sain paljon kaikkea, mutta kaikki oli käyttökelvotonta, paskin joulu ikinä.

Eli ostakaa mitä halutaan, tai sitten ei ollenkaan, paskaa turha ostaa.

Ymmärrän, että harmitti, mutta yleisesti moni merkki on ihan hyvää ja laadukasta. Se että kutsuu turhaksi paskaksi muita pyöriä kuin jopoa, kertoo enemmän huonosta asenteesta kuin siitä onko pyörä ihan käyttökelpoinen.

Näytätkö vielä kohdan, jossa väitin muita pyöriä turhaksi paskaksi?

-Puhuin yleisellä tasolla, että paskaa turha ostaa. Jos se on sille lahjan saajalle paskaa, on ostos turha.

Et väittänytkään, mutta puhuit oikeasti rojusta joka ei ole käyttökelpoista. Kun ketjussa puhutaan kahdesta hyvin samantapaisesta pyörästä, joissa erona on lähinnä merkki. Käyttöominaisuudet eivät niin olennaisesti poikkea. Eli ap:n lapsi ei ollut saanut käyttökelvotonta roinaa vaan ihan ok pyörän.

Se että pitääkö aina ostaa täsmälleen mitä toivotaan, onkin sitten toinen asia.

En puhunut ap:n polkupyörästä sanaakaan, laitat sanoja toisten suuhun ja yrität siutten ampua niitä alas, siinä onnistumatta.

Miksi et suoraan kirjoita kommenttia ja sitten kommentoi sitä omnaasi, kun et kerran edes luo tekstejä tai sitten et ymmärrä niitä.

Oletko trolli?

PS Jopo on Suomessa valmistettu (taas nykyään) ja soliferi kiinalainen kopio. Kyllä niissä eroja on, muutakin kuin hinta.

Sama kuin väittäisi Ladaa ja Mersua samankaltaisiksi ja yhtä hyviksi, "käyttöominaisuudet eivät niin olennaisesti poikkea", ovathan molemmat autoja.

PS Lopeta typerä jankkaamisesi, olet väärässä.

Öö, anteeksi? Puhuit aloituskommentissa saaneesi rahisevat korvalappustereot, eikö niin? No se on aika lailla käyttökelvoton esine, eikö niin? Plus muuta rojua, kuten vanhan pelin.

Ap:n lapsi on edelleenkin saanut käyttökelpoisen pyörän, joka on samantyyppinen kuin jopo. Eli eivät ole kaksi rinnastettavaa asiaa. Ei ole kyse turhasta paskasta, kuten itse omia lahjojasi kutsuit.

En olisi itsekään ostanut lapselleni keskustelematta eri merkkiä mitä hartaasti toivoi, mutta en siltikään ymmärrä miksi keskusteluun pitää tuoda esimerkkejä, joissa on saanut oikeasti jotain roskiskamaa vs uusi ihan peruspyörä.

Verrattavissa oleva asia on vaikkapa, että haluaa MK:n laukun, mutta saakin Zalandon halpamerkin samantapaisen ja näköisen. Käyttöominaisuudet ovat vastaavat, joo tuntuma voi olla eri ja status, mutta kyse ei ole kuitenkin turhasta ja käyttökelvottomasta rojusta sinänsä. Sitten tullaan niiden kysymysten äärelle, miksi haluaa juuri sen tietyn. Status on yleensä se syy, laatu harvoin eroaa ainakaan niin paljon kuin mitä hinta antaa ymmärtää. Statuksen vuoksi on toki kiva ostella välillä jotain kallista ja hienoa, teen niin itsekin ja ostan lapsillenikin, mutta ei heillä kaikki mahdollinen ole juuri sitä huippumerkkiä.

No tässäkin on nyt taustoja tietämättä vaikea sanoa. Onko niin, että ap:n lapsi saa useimmiten mitä haluaa ja nyt ollut raha tiukilla ja haluttu ostaa joku kuitenkin. Vai onko niin, että ap:n lapsi ei käytännössä ikinä saa mitään teinien keskuudessa suosittua kallista, vaan aina jonkun halvan kopion.

Mielestäni jokainen ansaitsee joskus jotain vähän luksustakin (on se sitten merkkivaatteet, jopo, iPhone, whatever), myös teini, mutta kaikkea ei todellakaan tarvitse ostaa sen kalleimman mukaan vain jotta olisi osa porukkaa. Ei kellään (tai lähes ainakaan) muullakaan ole aina kaikki just vimpan päälle.

Sen sijaan keskustelematta etukäteen en itsekään olisi kopiopyörää hankkinut. Pitää antaa mahdollisuus esim. tienata itse osa hinnasta.

Tässä nyt on kaksi näkökulmaa. Teinin kannalta ymmärrän kyllä, että haluaa juuri Jopon ja mennä ns. massan mukana. Tämä kuuluu ikään, halusimme tai emme, ja menee kyllä ohi aikanaan. Ja ehkä hän muutenkin kovasti halusi Jopoa. Toisaalta, vaikuttaa silti aika kiittämättömältä, ehkä on saanut pienestä asti aina lähes sen lahjan mitä on toivonut. Itse en koskaan voinut kuvitella saavani 3 lahjaa vanhemmiltani synttäreillä, koska tiesin ettei varas ollut. Niin makaa kun petaa.

Muistan noin kymmenisen vuotta sitten kun olin pyytänyt lahjaksi palstakauhistusta Kånkenia, ja antanut samalla vinkkiä muutamasta miellyttävästä väristä. Sain repun, mutta sinisenä, ja olin niiiiin pettynyt. :-) Tämä pettymys teiniaivoilla juonsi juurensa siihen, että vanhemmat varmasti tiesivät minun aina inhonneen sinistä väriä (oikeastaan edelleenkin kaikki muut värit ovat ihan siedettäviä, sininen ei) , mutta koska se on aina ollut kaikkien muiden perheenjäsenten lempiväri oli siihen luultavasti päädytty. Pidemmälle vietynä tämä tuntui pahalta siksi, että muut perheenjäsenet ovat aina pitäneet tiukasti yhtä ja minä olen pienestä pitäen seilaillut enemmän omia teitäni joutuen kaikessa ohitetuksi enemmistön mielipiteen tieltä.

Mutta pettymyksestä huolimatta reppu on edelleen käytössä, vaikkakin edelleen syvästi sen väriä inhoan. :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopo???? statusesine nykyään,en olis ikinä uskonut.Onko niissä edes vaihteita,ei ainakaan ennen ollut.

Minäkin ihmettelen tuota Jopon statusta. Sehän on varsin halpa, miksi se on niin himottu että niitä varastetaan solkenaan? Siis onhan se hauskan näköinen ja symppis ja soveltuu tasaisella pyöräilyyn, mutta miksi se on kuin joku polkupyörien Vuitton?

Sama täällä. Jopo on aina ollut mielestäni ruma. Tunturi Poni se olla pitää!

AP, olet kyllä idiootti. Jopoja saa myös myös käytettynä, hinta on yleensä puolet uudesta. Olisit jutellut teinisi kanssa toivelahjoista ja rahasta. Teini olisi ehkä mielellään luopunut repusta ja korusta, jos olisi ollut tietoinen tilanteesta. Palauttakaa uusi kelpaamaton pyörä ja hommatkaa jopo käytettynä

Vierailija kirjoitti:

Älä huoli. Sain itse teininä samanlaiset itkupotkuraivarit synttärilahja pyörän takia, mutta se sama pyörä on edelleen käytössä vielä yli 15 vuotta myöhemmin, enkä voisi kuvitellakaan parempaa. Onneksi silloin ei ollut av:ta jossa vanhempani olisivat avautuneet kiittämättömästä nirppanokastaan..teinit on teinejä.

No muuhun en ota kantaa, mutta palstalla oon kyllä ollut jo ihan 2000-luvun alusta lähtien. Että kyllä ne on voineet täällä käydä susta avautumassa, vaikket sitä tiedäkään.

Teini sai siis kaksi mieleistä toivelahjaa ja yhden yllätyslahjan. En kyllä oikeasti näe mitään syytä itkuun. Ymmärrän toki, että pyörän merkki on tärkeä, mutta ei se silti pitäisi olla jotain, mitä ilmanmuuta saa. Moni teini olisi saanut pelkästään sen haluamansa korun ja repun, mutta ei pyörää laisinkaan, koska siihen toivepyörään ei ole varaa. Jos taas teinille olisi ollut tärkeintä saada nimenomaan se Jopo, hän olisi voinut selkeästi kertoa sen, sen sijaan että toivoo neljää muutakin asiaa.

Joka tapauksessa, ymmärrettävästä pettymyksestä huolimatta, mitään aihetta itkukohtauksiin ja mielenosoituksiin ei minusta ole, eikä meillä noin kiittämätön käytös ainakaan yhtään edesauttaisi sen Jopon saamista. Meillä tosin lapset eivät koskaan odottaneetkaan saavansa kaikkea, mitä toivelistoihinsa olivat kirjoittaneet. He myös tiesivät, että jos toiveena oli jotain kallista, se ei suinkaan välttämättä toteudu, tai sitten he itse ottivat esiin mahdollisuuden osallistua itse sen yhden kalliin lahjan hankintaan. Meillä myös opetettiin, että lahjoista pitää kiittää antajaansa, vaikka se ei mielen mukainen olisikaan. Kaikki sukulaiset kun eivät edes kyselleet toiveita, vaan ostivat oman harkintansa mukaan. Kiukuttelemalla ei todellakaan asiaansa edistänyt missään tapauksessa.

Tässä tapauksessa voisin harkita Soliferin palauttamista tai myymistä, ja teinille sitten mahdollisuutta ansaita itse lisää rahaa Jopoa varten. Mutta se edellyttäisi pikaista asennemuutosta myös teiniltä itseltään. Sinuna kävisin nyt vakavan keskustelun asiasta. Jospa se tyttö saisi vielä sen terveen järjenkin esiin kaivettua, kunhan huomaa, että tunnekuohuilu on nyt aika lopettaa, eikä se auta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt taukoamatta, mutta jatkuvasti pitkin päivää ja nyt heti aamullakin. Sai toivomistaan viidestä lahjasta kolme, koska rahaa on rajallisesti. Korun , repun ja pyörän, mutta pyörä on halvempaa merkkiä mitä toivoi (halusi jopon, sai Soliferin) Nyt itkee ja huutaa että pyörä on paska eikä sillä kehtaa ajaa (se on saman mallinen kuin jopo eli en ihan tajua?) Onko muiden 14-vuotiaat yhtä herkkiä?

Jos sä toivoisit Audia ja mies ostaisi sulle Ladan niin olisitko itse aidosti iloinen? Mä en tajuu miksi lapsilta odotetaan aina jotain enemmän kuin mihin itse pystyisi.

Jopon juttuhan on nimenomaan sen statusarvo. Se ei ole erityisen hyvä ajaa vaihteettomuutensa takia ja jos joku pyörä pitäisi ostaa, eikä jopoon ole varaa, niin silloin ostetaan sellainen mikä ei muistuta jopoa, vaan on hyvä ajaa.

Soliferin käyttö on teinille sama kuin lipputtaisi menemään "ollaan köyhiä!" ja tätähän harva teini kestää sanoa.

Ikävä tilanne, mutta palauttaisin pyörän ja sovittaisiin tytön kanssa että kys. rahat menevät jopon hankintaan ja tyttö säästää itse loput jos ei muuta kelpuuta. Näin meilläkin toimittiin. 

Anna itkeä, kyllä se ohi menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt taukoamatta, mutta jatkuvasti pitkin päivää ja nyt heti aamullakin. Sai toivomistaan viidestä lahjasta kolme, koska rahaa on rajallisesti. Korun , repun ja pyörän, mutta pyörä on halvempaa merkkiä mitä toivoi (halusi jopon, sai Soliferin) Nyt itkee ja huutaa että pyörä on paska eikä sillä kehtaa ajaa (se on saman mallinen kuin jopo eli en ihan tajua?) Onko muiden 14-vuotiaat yhtä herkkiä?

Jos sä toivoisit Audia ja mies ostaisi sulle Ladan niin olisitko itse aidosti iloinen? Mä en tajuu miksi lapsilta odotetaan aina jotain enemmän kuin mihin itse pystyisi.

Tuokaan ei oikeasti ole ihan verrattavissa.  

Voit vaikka verrata Audia, VW:a ja Skodaa, siinä sulle vähän vastaavat. Yksi kallis, maksetaan merkki/statuslisää. Keskimmäinen imagoltaan luotettava perusauto ja kolmas vähän halppis, vaikka onkin imagoaan nostanut. Käytännössä hyvin pitkälle sama auto, joitakin pieniä eroja lähinnä.

(Jos muuten haluaa oikeasti hyvän pyörän matkapyöräilyyn, ei osta Jopoa, eikä sen kopiota, vaan ihan kunnon vaihdepyörän)

Ehkä teineille pitää etukäteen sanoa, että kaikkia toiveita ei voida toteuttaa. Sitten pitää varmaan kysyä, miten toimitaan, kun ei voida ostaa Jopoa. En kyllä ymmärrä tätä Jopo-hysteriaa. Onko se oikeasti niin loistava pyörä? Oikeasti lapsi saisi kyllä olla kiitollinen niistä lahjoista, jotka saa.

Kyllähän se vaan on niin, että jos jotain tiettyä haluaa, niin saakin halvan kopion... eihän se kivaa ole. Tuossa tapauksessa en ainakaan olisi ostanut saman mallista, vaan jonkun ihan muun fillarin.

Jopon kohdalla en ole taipunut. Fillarista on älytöntä maksaa semmoisia summia, kun ei se sen kestävämpi ole kuin muutkaan. Lisäksi rosvoherkkä.

Mistä lähtien pyörän merkilläkin on ollut jotain väliä? Ihme menoa nykyään, puhelimen pitää olla 700 maksava iPhone ja pyörän merkilläkin on väliä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt taukoamatta, mutta jatkuvasti pitkin päivää ja nyt heti aamullakin. Sai toivomistaan viidestä lahjasta kolme, koska rahaa on rajallisesti. Korun , repun ja pyörän, mutta pyörä on halvempaa merkkiä mitä toivoi (halusi jopon, sai Soliferin) Nyt itkee ja huutaa että pyörä on paska eikä sillä kehtaa ajaa (se on saman mallinen kuin jopo eli en ihan tajua?) Onko muiden 14-vuotiaat yhtä herkkiä?

Jos sä toivoisit Audia ja mies ostaisi sulle Ladan niin olisitko itse aidosti iloinen? Mä en tajuu miksi lapsilta odotetaan aina jotain enemmän kuin mihin itse pystyisi.

Ohis, mutta minä en toivoisi mieheltäni Audia, jos tietäisin että varaa olisi ennemmin Ladaan. Ja jos joka tapauksessa auton tarvitsisin, todellakin kelpuuttaisin vaikka sen Ladan sitten.

Minä olen myös saanut sellaisen kasvatuksen, että lahjasta ei saa kitistä, ja päällimmäiseksi on jäänyt se olo, että toiveitteni yli kävellään ihan mennen tullen. Kaikki esimerkit tästä ketjusta ovat tosi tuttuja, erityisesti se, että yhden kalliin sijaan ostetaan paljon halpaa, koska tavoitteena on jotenkin osoittaa, että saan siinä sitten enemmän. Pääsääntöisesti olen kuitenkin oppinut, että silloin en oikeastaan saa mitään, koska kaappeihini kertyy tavaraa, jota en halua, ja yhä edelleen säästän siihen haluamaani, jota en sitten välttämättä raaski hankkia, koska niitä halpiksia jo on kaapissa. Vanhempani siis jatkavat edelleen tätä 80-90-lukujen tyyliä minuun, mutta myös lapsiini. Omille teineilleni he antavat yltäkylläisesti, mutta aina vähän toiveiden vierestä. Näen että se korpeaa heitäkin, koska emme me tosiaan ole mitään kerskakuluttajia ja hanki sitten kaikkea tuplaten, jos joku juttu on kuitenkin jo saatu. On vaikea opettaa kiitollisuutta, kun tiedän, etten sitä itsekään tuolla konstilla oppinut. En vieläkään halua kaikkea mahdollisimman halvalla, vaan mieluummin sitten vähemmän, harvemmin ja täsmällisemmin sitä mitä toivon. Niistä kaikista halpiksista eroon pääseminen ei ole mitään helppoa, kun ne ei mene kirppiksellä kaupaksi enkä roskiinkaan halua heittää. Ja kyllä, ymmärrän, että moni esine voi olla ihan käyttökelpoinen, mutta ei se silti välttämättä vastaa juuri sitä mitä minä haluan. Lahjaksi olisi kiva saada jotain toivomaansa eikä jotain mikä aiheuttaa negatiivisia tunteita.

Muistan omista teiniajoista 1990-luvun lopulta ja aivan 2000-luvun alusta, että en juuri koskaan saanut mitään. Muistikuvien mukaan silloiset massateinit tyytyivätkin vähempään kuin nykyiset. Silloin muodissa olivat mm. Eastpack-reput, jotka olivat muuten paljon nykyisiä Kankeneitakin suosituimpia ja Nokia 5110/3310 kännykät. Nuo löytyivät valehtelematta varmaan ainakin 95 % sen ajan teineistä. Minulle hankittiin vaatteet Tarjoustalosta tai siis jouduin itse ostamaan joskus lahjaksi saamilla rahoilla ja viikkorahoilla, mutta äidilleni oli tärkeitä halpa hinta. Myös shampoon piti olla Tarjoustalon halpakamaa. Kuukautissuojiakaan ei ostanut tarpeeksi. Olisi kai pitänyt ruveta niitä ostamaan itse aikaisessa vaiheessa, mutta en heti uskaltanut. Äitini mielestä minun piti pukeutua kuin hän siis keski-ikäinen nainen. Muistan, että joku vuosi en saanut edes talivtakkia tai farkkuja, vaikka olisin siis oikeasti tarvinnut. Kaipa tuossa perusteena oli liian kallis hinta ja se, että olen liian läski. Nuo talvet taisivat muuten olla aika kylmiä ja sitten äitini valitti kovaan ääneen sitä kun palelen kylmässä talvisäässä ohuissa vaatteissa. Jossakin vaiheessa en sitten enää edes pyytänyt juuri mitään kun en kuitenkaan saanut. Itselleen äitini kyllä osti vaatteita ja kallista shampoota. Minä olin se, joka ensimmäisenä uhrattiin. Nykyään suhteeni rahaan on vähän outo ja työttömänä minulla on todella pienet tulot. Nykyään käytän pelkästään Loreal Elvital shampoota, on kallista, mutta peseekin paremmin kuin halpashampoo ja huolehdin, että minulla on aina tarpeeksi hygieniatarvikkeita. Vaikka minulla ei olisi rahaa mihinkään muuhun niin huolehdin, että minulla on sentään tarpeeksi lämmin talvitakki. Ensi talveksi joudun varmaan ostamaan uuden, mutta olen jo nyt varautunut tähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt taukoamatta, mutta jatkuvasti pitkin päivää ja nyt heti aamullakin. Sai toivomistaan viidestä lahjasta kolme, koska rahaa on rajallisesti. Korun , repun ja pyörän, mutta pyörä on halvempaa merkkiä mitä toivoi (halusi jopon, sai Soliferin) Nyt itkee ja huutaa että pyörä on paska eikä sillä kehtaa ajaa (se on saman mallinen kuin jopo eli en ihan tajua?) Onko muiden 14-vuotiaat yhtä herkkiä?

Jos sä toivoisit Audia ja mies ostaisi sulle Ladan niin olisitko itse aidosti iloinen? Mä en tajuu miksi lapsilta odotetaan aina jotain enemmän kuin mihin itse pystyisi.

Ohis, mutta minä en toivoisi mieheltäni Audia, jos tietäisin että varaa olisi ennemmin Ladaan. Ja jos joka tapauksessa auton tarvitsisin, todellakin kelpuuttaisin vaikka sen Ladan sitten.

Ap:n teini ei mitä ilmeisimmin tiennyt mihin on varaa ja mihin ei. Hän oli esittänyt toiveita, joista sai pari ja sitten sen kaikkein kalleimman sijaan tuli jotain, mitä hän ehdottomasti ei halunnut. Joku koru tai reppu onkin helppo hankkia itse myöhemmin, mutta pyörään ei ole noin vain varaa, ja siksi juuri sen nojaaminen kirpaisee eniten. Ehkäpä hänkin olisi valinnut kahden muun toivelahjan sijasta sen Jopon, jos olisi päässyt keskustelemaan asiasta.