Lue keskustelun säännöt.
Lestadiolaisäiti: miten annat aikaa KAIKILLE lapsillesi?
05.07.2017 |
Kylläpä taas näkyi suviseurojen jälkeen paljon lestadiolaisperheitä turistikohteissa.
Nuoret äidit paimensivat lapsilaumojaan mahat tukevasti pystyssä vaikka nuorin syntyneistä oli varmasti reilusti alle puolivuotias. Ts. lapsentekopuuhiin on alettu pikimmiten synnytyksen jälkeen. Lasten isät kävivät vain välillä paikalla kun taas äiti näytti olevan koko ajan vastuussa lapsistaan.
Käsittämätöntä että yhdelläkin ulkoisesti arvioituna reippaasti alle kolmekymppisellä raskaanaolevalla naisella oli jo seitsemän lasta, joista vanhin oli ala-asteen ensimmäisillä luokilla ja nuorin vasta ihan vastasyntynyt, iän arvioin kun äiti välillä nosti vauvan vaunuista rinnoilleen.
Näin äitinä tulee heti surku noita pieniä lapsia kohtaan. Kuinka heille riittää huomiota ja äidin rakkautta? Siis kaikille lapsille? Niille vasta kävelemään oppineille, isoihin sisaruksiinsa tukeutuville?
Kuinka äiti (isän rooli ainakin tarkkailemassani perheessä näytti olevan olematon) varmistaa, että antaa aikaa kaikille, ettei kenenkään psyykkinen kehitys häiriinny? Ettei se isompi sisarus, vielä pieni lapsi itsekin, joudu liian suureen vastuuseen sisaruksistaan eikä kukaan lapsista jää ilman vanhemman rakastavaa syliä ja turvaa?
Tuossa tarkkailemassani perheessä äiti antoi lämpöä ja huomiota vain kapaloikäiselle, muut lapset toikkaroivat perässä toisiin lapsiin tukeutuen...
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Raskastahan kasvatus on ja siitä tuntee huonommuutta kun ei aina kerkeä otetaan jokaista lasta yhtä aikaa syliin. Kuitenkin saavat rakkautta ja syliä.
Älä suotta koe riittämättömyyden tunteita. Olet kuitenkin kotona läsnä lapsille kun lapsi tulee tarpeidensa kanssa.
Et ole kuten muut jotka tarjoavat yhdelle lapselleen "laatuaikaa" kerran viikossa. Kerran viikossa isi tai äiti ottaa lapsensa polvelleen ja kysyy että mitä nyt tuntuu, ja on niin laatuaikaa että... niin laatuaikaa... Sitten onkin kiirus uraa rakentamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enemmän sitä kannattaa olla huolissaan niiden ainoiden, sisaruksettomien lasten pärjäämisestä, ne kun on tottunut kaiken huomion maailmassa saamaan.
Sorry, mutta tutkimusten mukaan ainokaiset pärjäävät kaikilla mittareilla vähintään yhtä hyvin kuin sisarukselliset, joissain tutkimuksissa paremminkin. Ja itselläni on 3, että ei ole kotiinpäin vetämistä, vain totuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme ole uskovaisia, mutta olemme olleet ilman ehkäisyä kohta 12 vuotta. Lapsia on tullut 2-3 vuoden välein, nyt on viides tulossa. Töissä ollessa tuntuu, että aikaa kullekin on liian vähän, kotiäitinä siltä ei tunnu.
Meidän lapset ovat päässeet ulkoilemaan omin päin täytettyään 5 v. Näin kesällä kolme vanhinta käy kotona lähinnä syömässä ja nukkumassa, eivätkö siis tarvitsekaan jatkuvaa huomiota?! Jos tarvitsisivat, kai he sitäkin kävisivät tankkaamassa..? Toki ulkona joskus törmäämme heihin. ;)Se, mistä olen iloinen, on lestadiolaisilla esim. mt-ongelmien takia sallittu ehkäisyn käyttö. Meillä on kaksi vanhoillislestadiolaista tuttavaperhettä, joissa molemmissa lapsiluku jäi kahteen äidin mt-ongelmien takia. (Eli jos isälle jää iso vastuu perheessä, lapsilukua rajoitetaan, mikä ei kyllä toisinpäin välttämättä tapahtuisi...?)
Aiemminhan lestat eivät ehkäisseet missään tapauksessa, ja pahimmillaan 15 lasta sai kärsiä vanhempien sairauksien takia.Ehkä sun lapsesi käyvät tankkaamassa sitä huomiota minulta. Hirveästi pyörii kylillä näitä 5-6-vuotiaita, jotka oikein liimautuvat iholle kun näkevät aikuisen leikkimässä 1-2 lapsen kanssa. No, ei se ole meiltä pois niin kauan kuin peruskäytöstavat ovat hallussa.
Miten joku voi nähdä lapsen niin väärin kuin sinä ja peukuttajasi näette:(
Mikä tavoite teilläkin voi lasten kasvatuksessa olla. Lapsi joka tulee juttelemaan ja on avoin on kasvatettu hyvin ja sosiaaliseksi eikä vanhemmat ole siirtäneet omia pelkojaan jälkikasvuunsa...hupsut...
Itse asiassa tuossa ei ole kyse niinkään kasvatuksesta, vaan kiintymyssuhteen häiriöstä. Lapsille EI ole luontaista lähestyä avoimen luottavaisesti vieraita aikuisia. Normaalisti kiintynyt lapsi ujostelee vieraita, jopa tarrautuu vanhempiinsa. Kaikkiin aikuisiin varauksetta kontaktia ottava lapsi on usein kasvanut ympäristössä, jossa hänen tarpeisiinsa ei ole vastattu, tai niihin on vastattu epäjohdonmukaisesti ja satunnaisesti. Tällaisia ovat usein päihdeperheiden lapset, mutta myös muut laiminlyödyt lapset. Lestadiolaisperheissä on sitten ilmeisesti sitä muunlaista laiminlyöntiä, vaikka päihteitä ei olisikaan...
Et omaa edellytyksiä ottaa kantaa asiaan. Et joko halua tai sitten et osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme ole uskovaisia, mutta olemme olleet ilman ehkäisyä kohta 12 vuotta. Lapsia on tullut 2-3 vuoden välein, nyt on viides tulossa. Töissä ollessa tuntuu, että aikaa kullekin on liian vähän, kotiäitinä siltä ei tunnu.
Meidän lapset ovat päässeet ulkoilemaan omin päin täytettyään 5 v. Näin kesällä kolme vanhinta käy kotona lähinnä syömässä ja nukkumassa, eivätkö siis tarvitsekaan jatkuvaa huomiota?! Jos tarvitsisivat, kai he sitäkin kävisivät tankkaamassa..? Toki ulkona joskus törmäämme heihin. ;)Se, mistä olen iloinen, on lestadiolaisilla esim. mt-ongelmien takia sallittu ehkäisyn käyttö. Meillä on kaksi vanhoillislestadiolaista tuttavaperhettä, joissa molemmissa lapsiluku jäi kahteen äidin mt-ongelmien takia. (Eli jos isälle jää iso vastuu perheessä, lapsilukua rajoitetaan, mikä ei kyllä toisinpäin välttämättä tapahtuisi...?)
Aiemminhan lestat eivät ehkäisseet missään tapauksessa, ja pahimmillaan 15 lasta sai kärsiä vanhempien sairauksien takia.Ehkä sun lapsesi käyvät tankkaamassa sitä huomiota minulta. Hirveästi pyörii kylillä näitä 5-6-vuotiaita, jotka oikein liimautuvat iholle kun näkevät aikuisen leikkimässä 1-2 lapsen kanssa. No, ei se ole meiltä pois niin kauan kuin peruskäytöstavat ovat hallussa.
Miten joku voi nähdä lapsen niin väärin kuin sinä ja peukuttajasi näette:(
Mikä tavoite teilläkin voi lasten kasvatuksessa olla. Lapsi joka tulee juttelemaan ja on avoin on kasvatettu hyvin ja sosiaaliseksi eikä vanhemmat ole siirtäneet omia pelkojaan jälkikasvuunsa...hupsut...
En ole edellinen, mutta olen myös huomannut että jos esim puistossa äiti/isä keskittyvät vauvaan/taaperoon, niin esikoinen hakee valtavasti huomiota keneltä tahansa aikuiselta. Ja kun mä olen aina leikkinyt paljon omieni kanssa, niin nämä "itsenäiset" 4-6-vuotiaat suorastaan liimautuvat kiinni minuun ja haluavat mukaan jopa leikkiin, jota leikin 1-vuotiaani kanssa! Ehkä tämä on jollekin se tavoite, mutta mä kyllä näen tämän niin, että näillä lapsilla on valtava aikuisen nälkä, ja he todella kaipaisivat OMAN vanhempansa seuraa.
Huvittavaa tässä on se, että kun mulla on iso ikäero, niin isompi (8v) oikeasti viihtyy omien kaveriensa kanssa, ja saisin leikkiä rauhassa taaperoni kanssa, mutta nämä vieraat lapset tulevat sitten minun "hoidettavakseni" kun heidän äitinsä paapoo omaa taaperoaan ja jättää isomman yksin. Otan kyllä heidät mukaan leikkiin ja kuuntelen, mutta jotenkin tilanne on outo.
Olen seitsemän lapsen äiti ja aina ihmetellyt näitä keskusteluja, siis miksi automaattisesti jaksamisen pitäisi olla jotenkin tiukalla, en ole koskaan itse kokenut niin. Ihmettelen kyllä myös miten yhden lapsen kanssa voi olla jatkuvasti lapsesta johtuen hajoamisen partaalla. Lapset ovat 2-14v. Ajattelin jo että lapsiluku olisi täynnä mutta nyt olen ruvennut miettimään että jos vielä yksi. Ainiin olen evlut.
Kumpi on muuten normaalia ihmiselle; sisarukset vai ainoana lapsena oleminen? Yleensä eläinkunnassa kaikki hyötyvät laumasta. "Jos voit antaa lapsellesi vain yhden lahjan, anna hänelle sisarus".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat luonteeltaan erilaisia. Se, että lapsi uskaltaa jutella vieraille aikuisille, ei ole kiintymyssuhdehäiriö vaan normaalia. Ujot lapset lymyilevät äidin selän takana. Kummassakaan tavassa ei ole mitään vikaa. Suomessa ujoutta tuntuu olevan enemmän kuin esim. Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa, joissa lasten kasvattamisesessa korostetaan lapsen itseluottamuksen vahvistamista ja esiintymistaitoja jo taaperosta lähtien. Pienetkin lapset tervehtivät vieraita reippaasti ja seurustelevat vieraiden kanssa.
Kiintymyssuhdehäiriöstä kertoo se, jos lapsi ei tee mitään eroa ulkopuolisten ja omien vanhempien välille. Sitä ei ole kuitenkaan normaali ekstrovertti luonne.
En ole lesta, mutta tulen isosta perheestä.
Meillä vanhemmat sisarukset ovat hoitaneet nuorempia ja kaikki lapset ovat osallistuneet kotitöihin.
Ei lapsi tarvitse huomiota 24/7 vaan Turun ja turvallisen ympäristön kasvaa.
Näissä perheissä äiti on kuitenkin aina läsnä, toisin kun niillä lapsilla jotka jo kehdosta lähtevät päiväkotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole lesta, mutta tulen isosta perheestä.
Meillä vanhemmat sisarukset ovat hoitaneet nuorempia ja kaikki lapset ovat osallistuneet kotitöihin.
Ei lapsi tarvitse huomiota 24/7 vaan Tutun ja turvallisen ympäristön kasvaa.
Näissä perheissä äiti on kuitenkin aina läsnä, toisin kun niillä lapsilla jotka jo kehdosta lähtevät päiväkotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisiltaanhan ne lapset tukea saavat. Se on periaatteessa ihan voimaannuttavaa niille "isoille tytöille", mutta ikävä kyllä sisaruksienkaan rakkaus ei riitä koko katraalle.
Aina on niitä mustia lampaita, vähemmän kilttejä, vähemmän nättejä, niitä joilla on suu sotkussa ja rumat puheet. Tavisperheessä vanhemmat voivat keskittää rakkautta tietoisesti heille, sisaruksilta ei sellaista voi odottaa. Ja jos lelu särkyy vanhempien selän takana, se on aina "Pekan" syy.
Se jo tuo paljon turvallisuudentunnetta lapsiin kun heidän ei tarvi pelätä vanhempien jokavikonloppuisia rähinöitä viinipäissään. Vanhemmat ei tappele viikonloppuisin humalassa ja lyö toisiaan paistinpannuilla sun muilla ja vielä kovat tappelun äänet ja säpsähdykset ja korva höröllä viikonloput sängyssä että kumpi iskä vai äiskä saa puukosta tällä kertaa.
Eli siis joko olet lestadiolainen tai sitten olet väkivaltainen alkoholisti. Kovin mustavalkoinen ajattelutapa sinulla.
Voinko todeta kohdaltasi että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa?
Voitte uskoa että on rankkaa lapsella kun viikoloppu koittaa ja isi ja äiti alkaa rentoutua. Äiskä ottaa viiniä ruuan kanssa ja lapsi tietää mitä tuleman pitää. Sitten lapsi menee nukkumaan ja kuuntelee vanhempien ääniä. Kuuluu kolahduksia ja korotettuja ääniä ja kiroilua ja haistattelua ja kirkumista.Sitten ryminää ja tappelun ääniä ja lapsen pelkoa kuinka on käynyt. Poliisi käy ovella. Seuraavana päivänä äiskä ja iskä käyvät lapsen luona ensin kumpikin erikseen ja sitten yhdessä ja vannovat ettei koskaan enää tapella ja lahdetäänkö käymään leikkipuistossa ja tässä sinulle jäätelö ja iskä lupaa että ensi vuonna sitten mennään disniländiin ja pidetään oikein kunnon loma ja sitten vielä läpsäisee äiskää pyllylle ja lähtee naukkailemaan salapulosta krapularyyppyjä ...ja lapsi jää ilmeettomänä sänkyyn makaamaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis KAI (ja) KILLE ...KAIKILLE. Ok.
Vierailija kirjoitti:
Iso lapsilauma on rikkaus.
Siinä on Jumalan Rakkaus ja Siunaus. Lapsilla on aina seuraa toisistaan.
Uskovaisillakin on eri kokoisia perheitä.
Uskonyhteisö on valtava voimavara. Evankeliumi on voima jokaiselle sen uskovalle autuudeksi. Seuroissa käyminen antaa voimaa uskomiseen ja arkiaskareisiin.
Siionilaulut ja seurapuheet kuuluvat myös sillon tällöin arkena kotona.Ne antavat voimaa, iloa ja rauhaa.
Miten noin moni lessuäiti ehtii palstailla? 21 yläpeukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme ole uskovaisia, mutta olemme olleet ilman ehkäisyä kohta 12 vuotta. Lapsia on tullut 2-3 vuoden välein, nyt on viides tulossa. Töissä ollessa tuntuu, että aikaa kullekin on liian vähän, kotiäitinä siltä ei tunnu.
Meidän lapset ovat päässeet ulkoilemaan omin päin täytettyään 5 v. Näin kesällä kolme vanhinta käy kotona lähinnä syömässä ja nukkumassa, eivätkö siis tarvitsekaan jatkuvaa huomiota?! Jos tarvitsisivat, kai he sitäkin kävisivät tankkaamassa..? Toki ulkona joskus törmäämme heihin. ;)Se, mistä olen iloinen, on lestadiolaisilla esim. mt-ongelmien takia sallittu ehkäisyn käyttö. Meillä on kaksi vanhoillislestadiolaista tuttavaperhettä, joissa molemmissa lapsiluku jäi kahteen äidin mt-ongelmien takia. (Eli jos isälle jää iso vastuu perheessä, lapsilukua rajoitetaan, mikä ei kyllä toisinpäin välttämättä tapahtuisi...?)
Aiemminhan lestat eivät ehkäisseet missään tapauksessa, ja pahimmillaan 15 lasta sai kärsiä vanhempien sairauksien takia.Ehkä sun lapsesi käyvät tankkaamassa sitä huomiota minulta. Hirveästi pyörii kylillä näitä 5-6-vuotiaita, jotka oikein liimautuvat iholle kun näkevät aikuisen leikkimässä 1-2 lapsen kanssa. No, ei se ole meiltä pois niin kauan kuin peruskäytöstavat ovat hallussa.
Miten joku voi nähdä lapsen niin väärin kuin sinä ja peukuttajasi näette:(
Mikä tavoite teilläkin voi lasten kasvatuksessa olla. Lapsi joka tulee juttelemaan ja on avoin on kasvatettu hyvin ja sosiaaliseksi eikä vanhemmat ole siirtäneet omia pelkojaan jälkikasvuunsa...hupsut...
"Tuntemattoman" iholle liimaantuminen ei ole normaalia ja positiivista vaan viittaa turvattoman tyyppiseen kiintymyssuhdekäyttäytymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisiltaanhan ne lapset tukea saavat. Se on periaatteessa ihan voimaannuttavaa niille "isoille tytöille", mutta ikävä kyllä sisaruksienkaan rakkaus ei riitä koko katraalle.
Aina on niitä mustia lampaita, vähemmän kilttejä, vähemmän nättejä, niitä joilla on suu sotkussa ja rumat puheet. Tavisperheessä vanhemmat voivat keskittää rakkautta tietoisesti heille, sisaruksilta ei sellaista voi odottaa. Ja jos lelu särkyy vanhempien selän takana, se on aina "Pekan" syy.
Se jo tuo paljon turvallisuudentunnetta lapsiin kun heidän ei tarvi pelätä vanhempien jokavikonloppuisia rähinöitä viinipäissään. Vanhemmat ei tappele viikonloppuisin humalassa ja lyö toisiaan paistinpannuilla sun muilla ja vielä kovat tappelun äänet ja säpsähdykset ja korva höröllä viikonloput sängyssä että kumpi iskä vai äiskä saa puukosta tällä kertaa.
Eli siis joko olet lestadiolainen tai sitten olet väkivaltainen alkoholisti. Kovin mustavalkoinen ajattelutapa sinulla.
Voinko todeta kohdaltasi että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa?
Voitte uskoa että on rankkaa lapsella kun viikoloppu koittaa ja isi ja äiti alkaa rentoutua. Äiskä ottaa viiniä ruuan kanssa ja lapsi tietää mitä tuleman pitää. Sitten lapsi menee nukkumaan ja kuuntelee vanhempien ääniä. Kuuluu kolahduksia ja korotettuja ääniä ja kiroilua ja haistattelua ja kirkumista.Sitten ryminää ja tappelun ääniä ja lapsen pelkoa kuinka on käynyt. Poliisi käy ovella. Seuraavana päivänä äiskä ja iskä käyvät lapsen luona ensin kumpikin erikseen ja sitten yhdessä ja vannovat ettei koskaan enää tapella ja lahdetäänkö käymään leikkipuistossa ja tässä sinulle jäätelö ja iskä lupaa että ensi vuonna sitten mennään disniländiin ja pidetään oikein kunnon loma ja sitten vielä läpsäisee äiskää pyllylle ja lähtee naukkailemaan salapulosta krapularyyppyjä ...ja lapsi jää ilmeettomänä sänkyyn makaamaan...
Olen hyvin pahoillani, että kokemuksesi lapsuudesta on tämä. Se ei onneksi ole kuitenkaan kovin yleinen tilanne, ja argumentiksi se on kehno enemmistön kohdalla. Minä en ole lestadiolainen, mutta en ole koskaan nähnyt vanhempiani humalassa, eivätkä lapseni koskaan meitä. Koska emme koskaan ole humalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso lapsilauma on rikkaus.
Siinä on Jumalan Rakkaus ja Siunaus. Lapsilla on aina seuraa toisistaan.
Uskovaisillakin on eri kokoisia perheitä.
Uskonyhteisö on valtava voimavara. Evankeliumi on voima jokaiselle sen uskovalle autuudeksi. Seuroissa käyminen antaa voimaa uskomiseen ja arkiaskareisiin.
Siionilaulut ja seurapuheet kuuluvat myös sillon tällöin arkena kotona.Ne antavat voimaa, iloa ja rauhaa.Miten noin moni lessuäiti ehtii palstailla? 21 yläpeukkua.
No tottakai! Vanhimmat lapset pitävät huolta nuoremmista ja äippä voi keskittyä olennaiseen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisiltaanhan ne lapset tukea saavat. Se on periaatteessa ihan voimaannuttavaa niille "isoille tytöille", mutta ikävä kyllä sisaruksienkaan rakkaus ei riitä koko katraalle.
Aina on niitä mustia lampaita, vähemmän kilttejä, vähemmän nättejä, niitä joilla on suu sotkussa ja rumat puheet. Tavisperheessä vanhemmat voivat keskittää rakkautta tietoisesti heille, sisaruksilta ei sellaista voi odottaa. Ja jos lelu särkyy vanhempien selän takana, se on aina "Pekan" syy.
Se jo tuo paljon turvallisuudentunnetta lapsiin kun heidän ei tarvi pelätä vanhempien jokavikonloppuisia rähinöitä viinipäissään. Vanhemmat ei tappele viikonloppuisin humalassa ja lyö toisiaan paistinpannuilla sun muilla ja vielä kovat tappelun äänet ja säpsähdykset ja korva höröllä viikonloput sängyssä että kumpi iskä vai äiskä saa puukosta tällä kertaa.
Eli siis joko olet lestadiolainen tai sitten olet väkivaltainen alkoholisti. Kovin mustavalkoinen ajattelutapa sinulla.
Voinko todeta kohdaltasi että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa?
Voitte uskoa että on rankkaa lapsella kun viikoloppu koittaa ja isi ja äiti alkaa rentoutua. Äiskä ottaa viiniä ruuan kanssa ja lapsi tietää mitä tuleman pitää. Sitten lapsi menee nukkumaan ja kuuntelee vanhempien ääniä. Kuuluu kolahduksia ja korotettuja ääniä ja kiroilua ja haistattelua ja kirkumista.Sitten ryminää ja tappelun ääniä ja lapsen pelkoa kuinka on käynyt. Poliisi käy ovella. Seuraavana päivänä äiskä ja iskä käyvät lapsen luona ensin kumpikin erikseen ja sitten yhdessä ja vannovat ettei koskaan enää tapella ja lahdetäänkö käymään leikkipuistossa ja tässä sinulle jäätelö ja iskä lupaa että ensi vuonna sitten mennään disniländiin ja pidetään oikein kunnon loma ja sitten vielä läpsäisee äiskää pyllylle ja lähtee naukkailemaan salapulosta krapularyyppyjä ...ja lapsi jää ilmeettomänä sänkyyn makaamaan...
Mielenkiintoinen näkemys tavallisen perheen elämästä! Meillä homma menee näin: viikonloppu alkaa ja leivotaan yhdessä pizzaa, laitetaan päälle ihan liikaa mozzarellaa ja juodaan pepsi maxia tölkeistä. Kun lapset menee nukkumaan, aikuiset kaivaa wasabipähkinät kaapista esiin ja katsoo netflixiä. Seuraavana aamuna lähdetään leikkipuistoon. Krapula on ollut viimeksi vuonna 2013.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme ole uskovaisia, mutta olemme olleet ilman ehkäisyä kohta 12 vuotta. Lapsia on tullut 2-3 vuoden välein, nyt on viides tulossa. Töissä ollessa tuntuu, että aikaa kullekin on liian vähän, kotiäitinä siltä ei tunnu.
Meidän lapset ovat päässeet ulkoilemaan omin päin täytettyään 5 v. Näin kesällä kolme vanhinta käy kotona lähinnä syömässä ja nukkumassa, eivätkö siis tarvitsekaan jatkuvaa huomiota?! Jos tarvitsisivat, kai he sitäkin kävisivät tankkaamassa..? Toki ulkona joskus törmäämme heihin. ;)Se, mistä olen iloinen, on lestadiolaisilla esim. mt-ongelmien takia sallittu ehkäisyn käyttö. Meillä on kaksi vanhoillislestadiolaista tuttavaperhettä, joissa molemmissa lapsiluku jäi kahteen äidin mt-ongelmien takia. (Eli jos isälle jää iso vastuu perheessä, lapsilukua rajoitetaan, mikä ei kyllä toisinpäin välttämättä tapahtuisi...?)
Aiemminhan lestat eivät ehkäisseet missään tapauksessa, ja pahimmillaan 15 lasta sai kärsiä vanhempien sairauksien takia.Ehkä sun lapsesi käyvät tankkaamassa sitä huomiota minulta. Hirveästi pyörii kylillä näitä 5-6-vuotiaita, jotka oikein liimautuvat iholle kun näkevät aikuisen leikkimässä 1-2 lapsen kanssa. No, ei se ole meiltä pois niin kauan kuin peruskäytöstavat ovat hallussa.
Miten joku voi nähdä lapsen niin väärin kuin sinä ja peukuttajasi näette:(
Mikä tavoite teilläkin voi lasten kasvatuksessa olla. Lapsi joka tulee juttelemaan ja on avoin on kasvatettu hyvin ja sosiaaliseksi eikä vanhemmat ole siirtäneet omia pelkojaan jälkikasvuunsa...hupsut...
En ole edellinen, mutta olen myös huomannut että jos esim puistossa äiti/isä keskittyvät vauvaan/taaperoon, niin esikoinen hakee valtavasti huomiota keneltä tahansa aikuiselta. Ja kun mä olen aina leikkinyt paljon omieni kanssa, niin nämä "itsenäiset" 4-6-vuotiaat suorastaan liimautuvat kiinni minuun ja haluavat mukaan jopa leikkiin, jota leikin 1-vuotiaani kanssa! Ehkä tämä on jollekin se tavoite, mutta mä kyllä näen tämän niin, että näillä lapsilla on valtava aikuisen nälkä, ja he todella kaipaisivat OMAN vanhempansa seuraa.
Huvittavaa tässä on se, että kun mulla on iso ikäero, niin isompi (8v) oikeasti viihtyy omien kaveriensa kanssa, ja saisin leikkiä rauhassa taaperoni kanssa, mutta nämä vieraat lapset tulevat sitten minun "hoidettavakseni" kun heidän äitinsä paapoo omaa taaperoaan ja jättää isomman yksin. Otan kyllä heidät mukaan leikkiin ja kuuntelen, mutta jotenkin tilanne on outo.
Täällä ihan sama kokemus tuollaisista tilanteista. Oikestaan sekä työelämästä (ala-asteen opettaja) että yksityiselämän puolelta.
Eli itselleni vieraat lestadiolaislapset (tiedän kyllä tämän perheen vaikka en heitä tunne) tulevat mielellään leikkeihin, joita puistossa leikin 2-vuotiaan kuopuksen kanssa oman 7-vuotiaani leikkiessä ikätovereidensa kanssa. Iältään nämä lapset ovat noin 4-8 -vuotiaita. Heillä tuntuu olevan ihan järjetön huomion ja läheisyyden nälkä.
Kuinka helppoja kohteita tällaiset aikuisen huomiota ja hyväksyntää hakevat lapset ovat esim. pedofiileille? Pelottavaa ja surullista.
Hyvä aloitus. Itse 12-lapsisesta perheestä, nuorimman ja vanhimman välillä 15 vuotta ikäeroa (kahdet kaksoset). Eipä sitä laatuaikaa ole lapsille kun muksuja on paljon. Joka muuta väittää, paskaa puhuu. Vaikka olisi hoitajat ja muut, niin millä matikalla sitä huomiota saa annettua jokaiselle niin, että lapsi tulee yksilöllisesti nähdyksi ja huomioiduksi? Lapsi tarvitsee tukea ja kannustusta. ITse koen jääneeni noista asioista täysin ulos, ja pian teini-iän jälkeen kärsinkin masennuksesta useamman vuoden (myös muut perheessäni käyneet masennusta läpi). Korjaillut itse terapiassa niitä asioita, mitä paitsi jäin lapsuudessa. Yhä kamppailen kyllä esim. työelämässä pärjäämisen kanssa, lessuista löytyy paljon matalasti koulutettuja ja siten myöskään vanhemmat eivät korosta aina tarpeeksi jälkikasvulle kouluttautumisen tärkeyttä. Olenkin perheeni muutamia ainoita jotka ovat korkeasti koulutettuja. Silti tuntuu, että en osaa tehdä mitään työelämässä oikein. Muilta osin voisin sanoa, että introspektiivisenä luonteena olen monessa asiassa kasvanut "timantiksi", koska niin karuja asioita joutunut läpi käymään, mutta kääntäynyt ne vahvuudekseni.
Älkää ihmiset tehkö enempää kuin 4 lasta, ikinä, koskaan. Tämä minun mielipide.
Lisään vielä, että lapsen ei koskaan pitäisi joutua olemaan "äitinsä oikea käsi". Lapsen tehtävä ei ole olla lapsenvahti. Pienet hetket voivat olla asia erikseen, mutta meidän perheessä vanhin sisko erityisesti joutui olemaan varaäitinä ihan liikaa.
t. 106
No..varmasti on niitä jotka eivät anna aikaa lapsilleen riittävästi. Mutta omassa tuttavapiirissä kuitenkin enemmän kuin keskiverto suomalainen, joka työntää lapsensa päiväkotiin klo 7 ja hakee juuri ennen sulkeutumisaikaa. Sitten kotona parituntia videoita ja nukkumaan:)
Itse asiassa tuossa ei ole kyse niinkään kasvatuksesta, vaan kiintymyssuhteen häiriöstä. Lapsille EI ole luontaista lähestyä avoimen luottavaisesti vieraita aikuisia. Normaalisti kiintynyt lapsi ujostelee vieraita, jopa tarrautuu vanhempiinsa. Kaikkiin aikuisiin varauksetta kontaktia ottava lapsi on usein kasvanut ympäristössä, jossa hänen tarpeisiinsa ei ole vastattu, tai niihin on vastattu epäjohdonmukaisesti ja satunnaisesti. Tällaisia ovat usein päihdeperheiden lapset, mutta myös muut laiminlyödyt lapset. Lestadiolaisperheissä on sitten ilmeisesti sitä muunlaista laiminlyöntiä, vaikka päihteitä ei olisikaan...