Lue keskustelun säännöt.
Lestadiolaisäiti: miten annat aikaa KAIKILLE lapsillesi?
05.07.2017 |
Kylläpä taas näkyi suviseurojen jälkeen paljon lestadiolaisperheitä turistikohteissa.
Nuoret äidit paimensivat lapsilaumojaan mahat tukevasti pystyssä vaikka nuorin syntyneistä oli varmasti reilusti alle puolivuotias. Ts. lapsentekopuuhiin on alettu pikimmiten synnytyksen jälkeen. Lasten isät kävivät vain välillä paikalla kun taas äiti näytti olevan koko ajan vastuussa lapsistaan.
Käsittämätöntä että yhdelläkin ulkoisesti arvioituna reippaasti alle kolmekymppisellä raskaanaolevalla naisella oli jo seitsemän lasta, joista vanhin oli ala-asteen ensimmäisillä luokilla ja nuorin vasta ihan vastasyntynyt, iän arvioin kun äiti välillä nosti vauvan vaunuista rinnoilleen.
Näin äitinä tulee heti surku noita pieniä lapsia kohtaan. Kuinka heille riittää huomiota ja äidin rakkautta? Siis kaikille lapsille? Niille vasta kävelemään oppineille, isoihin sisaruksiinsa tukeutuville?
Kuinka äiti (isän rooli ainakin tarkkailemassani perheessä näytti olevan olematon) varmistaa, että antaa aikaa kaikille, ettei kenenkään psyykkinen kehitys häiriinny? Ettei se isompi sisarus, vielä pieni lapsi itsekin, joudu liian suureen vastuuseen sisaruksistaan eikä kukaan lapsista jää ilman vanhemman rakastavaa syliä ja turvaa?
Tuossa tarkkailemassani perheessä äiti antoi lämpöä ja huomiota vain kapaloikäiselle, muut lapset toikkaroivat perässä toisiin lapsiin tukeutuen...
Kommentit (181)
Ehkä sun lapsesi käyvät tankkaamassa sitä huomiota minulta. Hirveästi pyörii kylillä näitä 5-6-vuotiaita, jotka oikein liimautuvat iholle kun näkevät aikuisen leikkimässä 1-2 lapsen kanssa. No, ei se ole meiltä pois niin kauan kuin peruskäytöstavat ovat hallussa.[/quote]
Hahaa, voi olla! Sori siitä! :D
No kaksi vanhinta kyllä eivät käy, ovat sen verran ujoja ja sisäänpäinkääntyneitä poikia. Tyttö saattaakin jutella muille. Käy usein leikittämässä naapurien pihoilla 2 ja 3 vuotiaita pikkuisia, toki kutsuttuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta miettikääpä ihan oikeasti! Itsellä on ainakin se kokemus että juuri näistä lapsista kasvaa reippaita nuoria. Työpaikassani on lesta nuoria ja heidät kyllä erottaa tunnollisuudesta, ahkeruudesta, toiset huomioon ottamista työntekijöistä. Monesti sitten nämä muut jotka ovat saaneet huomiota niin ovat todellisia prinsessoja. Aina valitetaan, laiskotellaan ja kun minä minä minä. Kaikki puhuvat täällä että millaisia niistä lapsista tulee mutta voitte ihan ympärille katsoa että millaisia. Sanoisin että tervettä kasvaa isossa perheessä. Ihan jo kesätöissä huomaa sen eron lentojen ja muiden välillä. Harvoin niistä mitään mt ongelmaisia tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisiltaanhan ne lapset tukea saavat. Se on periaatteessa ihan voimaannuttavaa niille "isoille tytöille", mutta ikävä kyllä sisaruksienkaan rakkaus ei riitä koko katraalle.
Aina on niitä mustia lampaita, vähemmän kilttejä, vähemmän nättejä, niitä joilla on suu sotkussa ja rumat puheet. Tavisperheessä vanhemmat voivat keskittää rakkautta tietoisesti heille, sisaruksilta ei sellaista voi odottaa. Ja jos lelu särkyy vanhempien selän takana, se on aina "Pekan" syy.
Se jo tuo paljon turvallisuudentunnetta lapsiin kun heidän ei tarvi pelätä vanhempien jokavikonloppuisia rähinöitä viinipäissään. Vanhemmat ei tappele viikonloppuisin humalassa ja lyö toisiaan paistinpannuilla sun muilla ja vielä kovat tappelun äänet ja säpsähdykset ja korva höröllä viikonloput sängyssä että kumpi iskä vai äiskä saa puukosta tällä kertaa.
Eli siis joko olet lestadiolainen tai sitten olet väkivaltainen alkoholisti. Kovin mustavalkoinen ajattelutapa sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisiltaanhan ne lapset tukea saavat. Se on periaatteessa ihan voimaannuttavaa niille "isoille tytöille", mutta ikävä kyllä sisaruksienkaan rakkaus ei riitä koko katraalle.
Aina on niitä mustia lampaita, vähemmän kilttejä, vähemmän nättejä, niitä joilla on suu sotkussa ja rumat puheet. Tavisperheessä vanhemmat voivat keskittää rakkautta tietoisesti heille, sisaruksilta ei sellaista voi odottaa. Ja jos lelu särkyy vanhempien selän takana, se on aina "Pekan" syy.
Se jo tuo paljon turvallisuudentunnetta lapsiin kun heidän ei tarvi pelätä vanhempien jokavikonloppuisia rähinöitä viinipäissään. Vanhemmat ei tappele viikonloppuisin humalassa ja lyö toisiaan paistinpannuilla sun muilla ja vielä kovat tappelun äänet ja säpsähdykset ja korva höröllä viikonloput sängyssä että kumpi iskä vai äiskä saa puukosta tällä kertaa.
Tämmöinen yhteisön ulkopuolisen maailman demonisointi on mun kokemuksen mukaan lestadiolaisten keskuudessa yllättän yleistä.
Mulla on sama käsitys. Monet vl:t puhuu siitä, että uskonyhteisö tuo turvaa. Ei ihme että tuntee sitä turvaa niin tarvitsevansa, jos näkemys ulkopuolisesta maailmasta on tuollainen.
Entisenä vl:nä sanoisin, että se perhekulttuuri on todella erilainen vanhoillislestadiolaisilla. Ts. ehkä se on hieman eri, mitä ajatellaan lapsen tarvitsevan verrattuna muihin perheisiin. Uskon että kaikissa perheissä rakastetaan ja yritetään kaikin voimin, mutta kun on totuttu siihen, ettei yksi saa niin kamalasti huomiota, sitä ei osata kaivata tai surea, ainakaan samassa mittakaavassa kuin ulkopuoliset kauhistelevat.
Ja samalla siihen mahdollisuuteen, että lapsia syntyykin 12, on varauduttu koko elämä, eikä se siksi tunnu mahdottomalta.
Itsekin kauhistelen montaa asiaa nyt ulkopuolelta, mutta ymmärrän heitä, olen ollut kuitenkin monta vuosikymmentä siinä uskossa mukana itse.
Erilaisesta kulttuurista esimerkkeinä on mm. se, että useissa lestadiolaisperheessä lapset menevät nukkumaan ihan itsekseen jo pieninä, itse olen halunnut jutella ja silitellä lapset illalla isoiksi asti. Samoin perhepetiä monesti kauhustellaan. Ja enemmän on vallalla sellainen ajatusmalli, että lasta ei kannata opettaa liian sylivauvaksi yms.
Toki näitä ei voi yleistää, mutta olen huomannut muunmuassa tällaisten asioiden olevan yleisempiä heillä.
Yksi surullinen asia mielestäni on se, miten paljon naiset pelkäävät synnytyksiä. Olen huomannut että mitä useampi synnytys takana, sitä enemmän naiset pelkäävät. Onhan se surullista.
Kaikki kunnioitus niille isoa perhettä pyörittäville, etenkin naisille. Toivoisin, että se olisi kaikille oma valinta. Ja jos ei, toivon rohkeutta valita toisin. Itse tein niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse koulunkäynninohjaajana ja erään lestadiolaisperheen vanhin tytär (kahdeksannella luokalla, jolloin ei todellakaan teinit tule lähelle) tuli aina välituntisin halailemaan ja nojailemaan minuun. Ei välttämättä edes puhunut mitään mutta halusi olla lähellä. En edes ollut kovin läheinen muuten tuon tytön kanssa mutta kova aikuisen tarve hänellä oli (kotona se 7 - 8 sisarusta, en tarkkaan muista).
Jotenkin surullista:(
En ole lestadiolainen, kommentoin kuitenkin, havaintojeni perusteella. Lessuperheessä on hyvä yhteys perheenjäsenten välillä ja kumpikin puoliso on tasa-arvoinen kasvattaja ja päätöksentekijä. Vaimo on viisas eikä vie julkisesti miehensä perheenpään roolia. Isät harrastavat lastensa kanssa, hoitavat ja hellivät.
Meissä kaikissa eri tavoin elävissä on monenlaisia perheitä. Jollakin saattaa some ja telkku viedä sen ajan, joka toisessa perheessä on lasten aikaa, perheen aikaa.
Tänä päivänä on tietämystä raskauden välttämisestä, lessuillakin. Tietämyksestä huolimatta meillä on myös ns yksinhuoltajaäitejä, joilla lapsia eri siittäjien kanssa ja lapset tukiperheiden ja sossun tuen tarpeessa.
Onpa kärjistys, mutta tätähän hait lessuäitejä alentavallaaloituksella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minuakin surettaa juuri ne näiden perheiden pienet, uuden vauvan syrjäyttämät, jotka etsivät tukea ja turvaa. Vaikka sitten isommista sisaruksistaan.
Ja silti vanhemmat kylvävät siementä heti kun lapsivuoteesta on noustu. Ja monesti ei edes vielä ole noustu.
Minuakin säälittää nuo uuden vauvan syrjäyttämät pienet. Siellähän niitä on päiväkodeissa, koko sen kymmenen tuntia, jolloin äiti ehtii luoda suhdetta uuteen vauvaan. Täällä koulunkäyntiapulainen kirjoitti avoimesta kasiluokkalaisesta koulussa -oiskos jollakulla kommenttia lestalapsista päiväkodeissa, noin niinku äitiysloman aikana olevista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, ehkäisy on loppujen lopuksi aika uusi keksintö, joten tuhansien vuosien ajan ihmislajille on ollut ominaista pyöräyttää niitä jälkeläisiä säännöllisin väliajoin. Vielä 1900-luvun alussa kymmenen lapsen katraat ovat olleet melko tavanomaisia ihan kaikkialla Suomessa. Tietenkin esimerkiksi ravitsemustila on voinut vaikuttaa raskauksien tiheyksiin, mutta katsokaapa vanhoja kirkonkirjoja, kyllähän näitä suurpeheitä riitti. En usko, että lähtökohtaisesti tuhansien vuosien ajan kaikki ihmiset olisivat olleet traumatisoituneita tilanteesta.
Vielä sivuhuomautuksena, en ole itse lestadiolainen, minulla on vain yksi lapsi, enkä itse ikipäivänä jaksaisi huolehtia isosta lapsilaumasta. Silti näen, että suuret lapsimäärät sinällään ovat ihmisille melko lajityypillistä.
Se ei ole enää normaali olotila nykyisin olla jatkuvasti raskaana, koska ei voimavarat oikeasti riitä ja ne ongelmat vaietaan, koska naisella ei ole puhevaltaa eikä oikeus ehkäisyyn. Siinä mielessä lestadiolaisuus on vaarallinen fundamentalistiliike Suomen valtion hyväksymänä. Jos nainen ei tottele liikkeen sääntöjä ja ottaa oikeuden ehkäisyyn omiin käsiinsä, on seurauksena henkinen väkivalta eli eristäminen läheisistä. Sama se on muissakin fundamentalistiliikkeissä eli ne perustuvat henkiseen väkivaltaan ja eristämiseen, jos uskaltaa ajatella omilla aivoillaan! Yhteiskunnan kehittyneisyys määritellän naisen oikeuksien kautta: jos naisella on oikeus päättää omasta kehostaan ja elämästään, on yhteiskunta kehittyneellä tasolla!
Miniä kirjoitti:
En ole lestadiolainen, kommentoin kuitenkin, havaintojeni perusteella. Lessuperheessä on hyvä yhteys perheenjäsenten välillä ja kumpikin puoliso on tasa-arvoinen kasvattaja ja päätöksentekijä. Vaimo on viisas eikä vie julkisesti miehensä perheenpään roolia. Isät harrastavat lastensa kanssa, hoitavat ja hellivät.
Meissä kaikissa eri tavoin elävissä on monenlaisia perheitä. Jollakin saattaa some ja telkku viedä sen ajan, joka toisessa perheessä on lasten aikaa, perheen aikaa.
Tänä päivänä on tietämystä raskauden välttämisestä, lessuillakin. Tietämyksestä huolimatta meillä on myös ns yksinhuoltajaäitejä, joilla lapsia eri siittäjien kanssa ja lapset tukiperheiden ja sossun tuen tarpeessa.
Onpa kärjistys, mutta tätähän hait lessuäitejä alentavallaaloituksella
Lessun on turha tulla lässyttään: olen kasvanut letadiolaisessa kunnassa ja tiedän millaisia he ovat: nostavat itsensä muiden yläpuolelle ja tuomitsevat kaikki muut paitsi itsensä helvettiin. TV:tä ei hyväksytä mutta netin kautta saa vapaasti katsoa pornoa ja väkivaltaa tietysti salaa. Tekopyhiä ja älyttömiä sääntöjä ja itsensä kohottamista! Mies hankkii leipää perheelle ja kyllä ne kotiasiat kaatuu äidin niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, ehkäisy on loppujen lopuksi aika uusi keksintö, joten tuhansien vuosien ajan ihmislajille on ollut ominaista pyöräyttää niitä jälkeläisiä säännöllisin väliajoin. Vielä 1900-luvun alussa kymmenen lapsen katraat ovat olleet melko tavanomaisia ihan kaikkialla Suomessa. Tietenkin esimerkiksi ravitsemustila on voinut vaikuttaa raskauksien tiheyksiin, mutta katsokaapa vanhoja kirkonkirjoja, kyllähän näitä suurpeheitä riitti. En usko, että lähtökohtaisesti tuhansien vuosien ajan kaikki ihmiset olisivat olleet traumatisoituneita tilanteesta.
Vielä sivuhuomautuksena, en ole itse lestadiolainen, minulla on vain yksi lapsi, enkä itse ikipäivänä jaksaisi huolehtia isosta lapsilaumasta. Silti näen, että suuret lapsimäärät sinällään ovat ihmisille melko lajityypillistä.
Jonkinlaisia ehkäisyvälineitä on löydetty jo faaraoiden ajalta, joten ei ehkäisy ole mikään uusi keksintö. Laittomat puoskareiden tekemät abortit ovat tappaneet lukemattomia naisia. Turvalliset ehkäisymenetelmät ovat siunaus ja ainoa keino ehkäistä maapallon väestönkasvun räjähtäminen. Taidat olla elämäm koululainen ja lesta tietämättömyydelläsi.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, ehkäisy on loppujen lopuksi aika uusi keksintö, joten tuhansien vuosien ajan ihmislajille on ollut ominaista pyöräyttää niitä jälkeläisiä säännöllisin väliajoin. Vielä 1900-luvun alussa kymmenen lapsen katraat ovat olleet melko tavanomaisia ihan kaikkialla Suomessa. Tietenkin esimerkiksi ravitsemustila on voinut vaikuttaa raskauksien tiheyksiin, mutta katsokaapa vanhoja kirkonkirjoja, kyllähän näitä suurpeheitä riitti. En usko, että lähtökohtaisesti tuhansien vuosien ajan kaikki ihmiset olisivat olleet traumatisoituneita tilanteesta.
Vielä sivuhuomautuksena, en ole itse lestadiolainen, minulla on vain yksi lapsi, enkä itse ikipäivänä jaksaisi huolehtia isosta lapsilaumasta. Silti näen, että suuret lapsimäärät sinällään ovat ihmisille melko lajityypillistä.
Jonkinlaisia ehkäisyvälineitä on löydetty jo faaraoiden ajalta, joten ei ehkäisy ole mikään uusi keksintö. Laittomat puoskareiden tekemät abortit ovat tappaneet lukemattomia naisia. Turvalliset ehkäisymenetelmät ovat siunaus ja ainoa keino ehkäistä maapallon väestönkasvun räjähtäminen. Taidat olla elämäm koululainen tietämättömyydelläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vannoutunut vela ja ateisti enkä silti ymmärrä miksi lestojen lapsimäärää kauhistellaan. Nykyään on muotia ajatella että lapset tarvitsee niin perkeleesti yksilöllistä huomiota -kaiketi siksi, että kun ihmiset ei halua tehdä kuin 1-2 lasta, se on kiva itselleen oikeuttaa että lapselle parempi niin.
Omaa lapsuutta kun ajattelen niin olisin kyllä kaivannut enemmän sisaruksia. Minulla on yksi sisko, joka on aina jäänyt etäiseksi. Naapurin viisilapsisessa perheessä sitten vietin aikaani. Tunnen muutamia muitakin viisilapsisia perheitä ja viisi lasta nyt ainakin on vielä täysin normaalia ja hallittavissa oleva asia.
Lapsi ei mitenkään välttämättä tarvitse sitä, että aikuinen aktiivisesti kiinnittää huomiota siihen. Lapsi tarvitsee sitä, että turvallinen aikuinen on läsnä. Mutta se voi aivan hyvin tapahtua niin että äiti laittaa ruokaa isomman sisaruksen kanssa jutellen ja pienet leikkii lattialla. Ne tietää koko ajan, että äiti on siinä. Nykyään ajatus tästä on vääristynyt koska lapset totutetaan pienestä pitäen siihen että niitä viihdytetään koko ajan: joten ne ei osaa leikkiä itsekseen vaan vaativat sitä viihdyttämistä, joka sitten tulkitaan että kyllä se tarvitsee sitä aikuisen huomiota justiin tällä tavalla.
Tämä on niin totta. Ja minusta lapsista on jo nähtävillä se, että he saavat liikaa viihdytystä. Esim. lapsiperheessä vierailu on nykyään aika hankalaa, kun lapset ovat koko ajan äänekkäästi vaatimassa äidin huomiota. Omassa lapsuudessani tuollainen ei olisi tullut kuulonkaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena minulla oli eräs lestakaveri, ja hänen perheessään oli ainakin 13 lasta. Siinä perheessä ei huolehdittu juuri mistään; kiireistä isää ei pahemmin näkynyt ja äidillä oli jokin sairaus (?) jonka vuoksi ei monesti tullut ulos makuuhuoneesta. Talo ja piha olivat tämän mukaisessa kaaoksessa. Lapset eivät huolehtineet toisistaan, vaan kaikki - varsinkin pojat, joita oli paljon - lähinnä tekivät kiusaa toisilleen. Koulussakaan heihin ei saatu kuria.
Se oli aika murheellinen esimerkki. En tiedä, miten noista lapsista oli mahdollista tulla normaaleja aikuisia :(
Heh heh no ei näiden lestanuorten kanssa ainakaan pahemmin voi käydä kuin näiden vapaan kasvatuksen hedelmien kanssa joita vyöryy maahan kymmenin tuhansin ja kovasti julistetaan heidän olevan voimavaroja ja erikoisosaajia ja juuri heitä joita maa kaipaa.
Heh heh ehh heh...että silleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme ole uskovaisia, mutta olemme olleet ilman ehkäisyä kohta 12 vuotta. Lapsia on tullut 2-3 vuoden välein, nyt on viides tulossa. Töissä ollessa tuntuu, että aikaa kullekin on liian vähän, kotiäitinä siltä ei tunnu.
Meidän lapset ovat päässeet ulkoilemaan omin päin täytettyään 5 v. Näin kesällä kolme vanhinta käy kotona lähinnä syömässä ja nukkumassa, eivätkö siis tarvitsekaan jatkuvaa huomiota?! Jos tarvitsisivat, kai he sitäkin kävisivät tankkaamassa..? Toki ulkona joskus törmäämme heihin. ;)Se, mistä olen iloinen, on lestadiolaisilla esim. mt-ongelmien takia sallittu ehkäisyn käyttö. Meillä on kaksi vanhoillislestadiolaista tuttavaperhettä, joissa molemmissa lapsiluku jäi kahteen äidin mt-ongelmien takia. (Eli jos isälle jää iso vastuu perheessä, lapsilukua rajoitetaan, mikä ei kyllä toisinpäin välttämättä tapahtuisi...?)
Aiemminhan lestat eivät ehkäisseet missään tapauksessa, ja pahimmillaan 15 lasta sai kärsiä vanhempien sairauksien takia.Ehkä sun lapsesi käyvät tankkaamassa sitä huomiota minulta. Hirveästi pyörii kylillä näitä 5-6-vuotiaita, jotka oikein liimautuvat iholle kun näkevät aikuisen leikkimässä 1-2 lapsen kanssa. No, ei se ole meiltä pois niin kauan kuin peruskäytöstavat ovat hallussa.
Miten joku voi nähdä lapsen niin väärin kuin sinä ja peukuttajasi näette:(
Mikä tavoite teilläkin voi lasten kasvatuksessa olla. Lapsi joka tulee juttelemaan ja on avoin on kasvatettu hyvin ja sosiaaliseksi eikä vanhemmat ole siirtäneet omia pelkojaan jälkikasvuunsa...hupsut...
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä vinkumista taas tässä ketjussa. Sata vuotta sitten jokaisessa maatalossa oli noin kymmenen lasta ja monissa maailman maissa on edelleen paljon lapsia joka perheessä. Silti elämä oli ennen henkisesti paljon tasapainoisempaa. Nykyisin on vaikka kuinka paljon yhden lapsen lellittyjä perheitä ja silti nuorisolla on vaikka minkälaisia mielenterveysongelmia. Tuskin se tasapainoinen ja rakastava lapsuus nyt ainakaan mistään sisarusten liiasta lukumäärästä on kiinni!
Vielä sotien jälkeen jokainen perhe oli vielä iso -60 luku mukaanluettuna. Sen jälkeen vasta ehkäisy on tullut muotiin.
Nämä nykyiset nuoret aikuiset kitisevät omia vaivojaan netissä ja jahkovat toisten lapsimääriä vaikka oma pääkoppa ja oma jaksamisensa on se heikoin lenkki.
Lapsiin kohdistuvaa heitteillejättöähän tuo monien lestadiolaisten toiminta on.
Hädin tuskin pienin osaa vielä liikkua itsenäisesti kun jo uusi vauva putkahtaa maailmaan ja vie vaunupaikan ja äidin sylin.
Ja sitten isommat lapset saavat jo alle kouluikäisinä toimia pikkuäiteinä ja osa myös pikkuisinä. Siis ne pienet lapset, jotka itsekin tarvitsisivat huomiota, rakkautta ja aikaa. Sen sijaan heidän tulee antaa sitä pienille sisaruksilleen itsensä unohtaen ja uhraten.
Omasta nuoruudesta muistan, miten osa lestadiolaislapsista reagoi ilmeisesti uskontoaan vastaan kapinoidakseen. Osa harrasti aktiivista koulukiusaamista, osa varasti kaupasta, poltteli tupakkaa, katseli kiinnostuneena salaa televisiota... Silloin ihmettelin toiminnan kaksinaismoralismia, mutta nyt vain säälin. Säälin noita huomiota hakeneita lapsia, jotka olivat uhreja.
Vierailija kirjoitti:
Voin lohduttaa , että positiivisia puolia kyllä löytyy enemmän kuin negatiivisia. Isossa perheessä aikuisille ja lapsille kehittyy mm.
hyvä organisointikyky, työtaidot, sopeutumiskyky, sosiaaliset taidot, muiden ihmisten huomioon ottaminen, omaalotteisuus, joustavuus, sinnikkyys. Ja varmasti listaa voi jatkaa.
Muutenkin elämä on positiivista LUOMU ELÄMÄÄ. Eletään luonnollisten asioiden äärellä. Samoin kuin luomuruoka on muodissa nykyään niin joillain koko elämä perustuu tähän luomuun.
Ihmeellistä vinkumista taas tässä ketjussa. Sata vuotta sitten jokaisessa maatalossa oli noin kymmenen lasta ja monissa maailman maissa on edelleen paljon lapsia joka perheessä. Silti elämä oli ennen henkisesti paljon tasapainoisempaa. Nykyisin on vaikka kuinka paljon yhden lapsen lellittyjä perheitä ja silti nuorisolla on vaikka minkälaisia mielenterveysongelmia. Tuskin se tasapainoinen ja rakastava lapsuus nyt ainakaan mistään sisarusten liiasta lukumäärästä on kiinni!