Lue keskustelun säännöt.
Lestadiolaisäiti: miten annat aikaa KAIKILLE lapsillesi?
05.07.2017 |
Kylläpä taas näkyi suviseurojen jälkeen paljon lestadiolaisperheitä turistikohteissa.
Nuoret äidit paimensivat lapsilaumojaan mahat tukevasti pystyssä vaikka nuorin syntyneistä oli varmasti reilusti alle puolivuotias. Ts. lapsentekopuuhiin on alettu pikimmiten synnytyksen jälkeen. Lasten isät kävivät vain välillä paikalla kun taas äiti näytti olevan koko ajan vastuussa lapsistaan.
Käsittämätöntä että yhdelläkin ulkoisesti arvioituna reippaasti alle kolmekymppisellä raskaanaolevalla naisella oli jo seitsemän lasta, joista vanhin oli ala-asteen ensimmäisillä luokilla ja nuorin vasta ihan vastasyntynyt, iän arvioin kun äiti välillä nosti vauvan vaunuista rinnoilleen.
Näin äitinä tulee heti surku noita pieniä lapsia kohtaan. Kuinka heille riittää huomiota ja äidin rakkautta? Siis kaikille lapsille? Niille vasta kävelemään oppineille, isoihin sisaruksiinsa tukeutuville?
Kuinka äiti (isän rooli ainakin tarkkailemassani perheessä näytti olevan olematon) varmistaa, että antaa aikaa kaikille, ettei kenenkään psyykkinen kehitys häiriinny? Ettei se isompi sisarus, vielä pieni lapsi itsekin, joudu liian suureen vastuuseen sisaruksistaan eikä kukaan lapsista jää ilman vanhemman rakastavaa syliä ja turvaa?
Tuossa tarkkailemassani perheessä äiti antoi lämpöä ja huomiota vain kapaloikäiselle, muut lapset toikkaroivat perässä toisiin lapsiin tukeutuen...
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisiltaanhan ne lapset tukea saavat. Se on periaatteessa ihan voimaannuttavaa niille "isoille tytöille", mutta ikävä kyllä sisaruksienkaan rakkaus ei riitä koko katraalle.
Aina on niitä mustia lampaita, vähemmän kilttejä, vähemmän nättejä, niitä joilla on suu sotkussa ja rumat puheet. Tavisperheessä vanhemmat voivat keskittää rakkautta tietoisesti heille, sisaruksilta ei sellaista voi odottaa. Ja jos lelu särkyy vanhempien selän takana, se on aina "Pekan" syy.
Se jo tuo paljon turvallisuudentunnetta lapsiin kun heidän ei tarvi pelätä vanhempien jokavikonloppuisia rähinöitä viinipäissään. Vanhemmat ei tappele viikonloppuisin humalassa ja lyö toisiaan paistinpannuilla sun muilla ja vielä kovat tappelun äänet ja säpsähdykset ja korva höröllä viikonloput sängyssä että kumpi iskä vai äiskä saa puukosta tällä kertaa.
Juu, tällaista meidän tavisten elämä on. Tosin meillä mies on absolutisti, joten ilmeisesti mä hoidan yksin sen paistinpannun paukutuksen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työnteko on ihmiselle hyväksi. Jouten olo ei.
Voi miten kiitollinen olen Jumalalle siitä ,et olen syntynyt VL-uskovaiseen perheeseen ja lapsena on ohjattu tekemään kotona töitä.
On saanut hyvät valmiudet ja pohjan elämälle.
Leikki on lasten työtä, tiesi vanha kansa.
Lapsena minulla oli eräs lestakaveri, ja hänen perheessään oli ainakin 13 lasta. Siinä perheessä ei huolehdittu juuri mistään; kiireistä isää ei pahemmin näkynyt ja äidillä oli jokin sairaus (?) jonka vuoksi ei monesti tullut ulos makuuhuoneesta. Talo ja piha olivat tämän mukaisessa kaaoksessa. Lapset eivät huolehtineet toisistaan, vaan kaikki - varsinkin pojat, joita oli paljon - lähinnä tekivät kiusaa toisilleen. Koulussakaan heihin ei saatu kuria.
Se oli aika murheellinen esimerkki. En tiedä, miten noista lapsista oli mahdollista tulla normaaleja aikuisia :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnteko on ihmiselle hyväksi. Jouten olo ei.
Voi miten kiitollinen olen Jumalalle siitä ,et olen syntynyt VL-uskovaiseen perheeseen ja lapsena on ohjattu tekemään kotona töitä.
On saanut hyvät valmiudet ja pohjan elämälle.Leikki on lasten työtä, tiesi vanha kansa.
Ja vaikeneminen kultaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnteko on ihmiselle hyväksi. Jouten olo ei.
Voi miten kiitollinen olen Jumalalle siitä ,et olen syntynyt VL-uskovaiseen perheeseen ja lapsena on ohjattu tekemään kotona töitä.
On saanut hyvät valmiudet ja pohjan elämälle.Leikki on lasten työtä, tiesi vanha kansa.
Ja vaikeneminen kultaa.
Nainen vaietkoon seurakunnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan sitten melkein kaikki lapset taisi olla traumatisoituneita, kun ehkäisyä ei oltu keksitty. Perheissä oli usein paljon lapsia eikä kukaan äiti voinut keskittyä pelkästään lastenhoitoon maaseudulla, kun aamusta iltaan tehtiin töitä.
Juu, mutta lestadiolaiset elävätkin sairaassa, epäluonnollisessa valtarakenteessa ja mistään ikävistä asioista ei edes saa sanoa ääneen. Tämän takia ei isossaruksetkaan kehity psyykkisesti niin että osaisivat inhimillisesti kohdella pienimpiään. Tämä asetelma kehittää sisarussarjan persoonallisuuksia eri suuntiin. Kyllä tietyillä persoonallisuushäiriöillä voi elää ihan onnellisena, sairaudentunnottomana ja menestyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisiltaanhan ne lapset tukea saavat. Se on periaatteessa ihan voimaannuttavaa niille "isoille tytöille", mutta ikävä kyllä sisaruksienkaan rakkaus ei riitä koko katraalle.
Aina on niitä mustia lampaita, vähemmän kilttejä, vähemmän nättejä, niitä joilla on suu sotkussa ja rumat puheet. Tavisperheessä vanhemmat voivat keskittää rakkautta tietoisesti heille, sisaruksilta ei sellaista voi odottaa. Ja jos lelu särkyy vanhempien selän takana, se on aina "Pekan" syy.
Se jo tuo paljon turvallisuudentunnetta lapsiin kun heidän ei tarvi pelätä vanhempien jokavikonloppuisia rähinöitä viinipäissään. Vanhemmat ei tappele viikonloppuisin humalassa ja lyö toisiaan paistinpannuilla sun muilla ja vielä kovat tappelun äänet ja säpsähdykset ja korva höröllä viikonloput sängyssä että kumpi iskä vai äiskä saa puukosta tällä kertaa.
Tarkoitatko että on tasan 2 vaihtoehtoa: olla lessu tai alkoholisoitunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kuitenkin eri asia onko perheessä kuusi vai kaksitoista lasta ja millaisilla ikäeroilla ne on tulleet. Lapsiparvessa kasvaminen antaa iloa ja turvaa joita pienissä perheissä ei saa. Ihminen on laumaeläin ja kaipaa vertaisiaan. Vanhemmat voi antaa aikaa ihan hyvin kun jättää harrastukset pois ja keskittyy perheeseen. Ei koko ajan tarvi juosta johonkin suuntaan, oli lapsia kaksi tai viisi. En ymmärrä minäkään yli kymmenen lapsen perheitä. Se on kyllä tosi paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisiltaanhan ne lapset tukea saavat. Se on periaatteessa ihan voimaannuttavaa niille "isoille tytöille", mutta ikävä kyllä sisaruksienkaan rakkaus ei riitä koko katraalle.
Aina on niitä mustia lampaita, vähemmän kilttejä, vähemmän nättejä, niitä joilla on suu sotkussa ja rumat puheet. Tavisperheessä vanhemmat voivat keskittää rakkautta tietoisesti heille, sisaruksilta ei sellaista voi odottaa. Ja jos lelu särkyy vanhempien selän takana, se on aina "Pekan" syy.
Se jo tuo paljon turvallisuudentunnetta lapsiin kun heidän ei tarvi pelätä vanhempien jokavikonloppuisia rähinöitä viinipäissään. Vanhemmat ei tappele viikonloppuisin humalassa ja lyö toisiaan paistinpannuilla sun muilla ja vielä kovat tappelun äänet ja säpsähdykset ja korva höröllä viikonloput sängyssä että kumpi iskä vai äiskä saa puukosta tällä kertaa.
Tämmöinen yhteisön ulkopuolisen maailman demonisointi on mun kokemuksen mukaan lestadiolaisten keskuudessa yllättän yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äärimmäisen harvinaista missään perheissä on alle vuoden ikäerot. Yleensä imettävän äidin kuukautiset eivät edes tule täysimetykseen aikana.
Täällä taas mellastavat eniten ne, jotka vähiten tietävät.
Eniten abortteja tekee pienten vauvojen äidit,johtuisiko siitä harha nopean raskautumisen harvinaisuudesta..
Itse olen vannoutunut vela ja ateisti enkä silti ymmärrä miksi lestojen lapsimäärää kauhistellaan. Nykyään on muotia ajatella että lapset tarvitsee niin perkeleesti yksilöllistä huomiota -kaiketi siksi, että kun ihmiset ei halua tehdä kuin 1-2 lasta, se on kiva itselleen oikeuttaa että lapselle parempi niin.
Omaa lapsuutta kun ajattelen niin olisin kyllä kaivannut enemmän sisaruksia. Minulla on yksi sisko, joka on aina jäänyt etäiseksi. Naapurin viisilapsisessa perheessä sitten vietin aikaani. Tunnen muutamia muitakin viisilapsisia perheitä ja viisi lasta nyt ainakin on vielä täysin normaalia ja hallittavissa oleva asia.
Lapsi ei mitenkään välttämättä tarvitse sitä, että aikuinen aktiivisesti kiinnittää huomiota siihen. Lapsi tarvitsee sitä, että turvallinen aikuinen on läsnä. Mutta se voi aivan hyvin tapahtua niin että äiti laittaa ruokaa isomman sisaruksen kanssa jutellen ja pienet leikkii lattialla. Ne tietää koko ajan, että äiti on siinä. Nykyään ajatus tästä on vääristynyt koska lapset totutetaan pienestä pitäen siihen että niitä viihdytetään koko ajan: joten ne ei osaa leikkiä itsekseen vaan vaativat sitä viihdyttämistä, joka sitten tulkitaan että kyllä se tarvitsee sitä aikuisen huomiota justiin tällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu paljon perheen tilanteesta miten he voivat. Jotkut selviävät hyvin ison perheen kanssa vaikka luulen, että ei siinä kaikkia lasten tarpeita kerkeä huomaamaan.
Itse tajusin jo varhaisessa vaiheessa perhettä perustaessa jotta musta ei ole ison perheen äidiksi. Siunaantunut lapsia on neljä ja pakka on pysynyt kasassa hyvin. Sääliksi käy niitä jotka eivät uskalla ajatella ja kuunnella omaa kroppaansa.
Asian suhteen mulla ei ole minkäänlaista huonoa omaatuntoa vaan pikemminkin olen helpottunut ja kiitollinen koska jaksan olla parempi äiti (puoliso on samalla kannalla, vaikka asia ei nyt hälle kuulu mitä omalla kropallani teen).
Lisään vielä että tuo ei ainakaan auta asiaa että sivusta paheksutaan isojen perheiden vanhempia ja lapsia.
Miksi oletatte että kaikissa lestaperheissä on 13-15 lasta vuoden ikäerolla? Todellinen keskiarvo on lie noin 7-8 koska pieniä perheitä on paljon. Paras lahja lapselle on sisarukset. Tämän lahjan suuruuden huomaa myös tässä kohtaa kun on nuori aikuinen. Perhesuhteet on elämän tärkeimmät, kun ne toimii ja lestaperheissä ne toimii koska anteeksianto. Itse olen syntynyt lestaperheeseen ja aikuisena olen kiitollinen kaikista sisaruksista ja muistan lapsuutta lämmöllä, vaikka omia lapsia en ole halunnutkaan. Jos tekisin lapsen tekisin sille myös monta sisarusta, koska mielestäni on itsekästä tietoisesti tehdä lapsi kärsimään yksinäisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä sitä aikaa varmaan riitäkään kaikille lapsille. Asun itse kylässä, jossa on useita suurlapsisia lestadiolaisperheitä ja olen nähnyt, miten lastenhoito heidän kohdallaan tapahtuu.
Ensinnäkin todella pienet lapset kulkevat jo yksin kylillä. Ei ole tavatonta, että 6v vahtii 4- ja 3-vuotiaita pikkusisaruksiaan. Kyllähän nuo tuntuvat jo isoilta varmasti äidin mielestä, jos kotona pyörii helmoissa vielä 2v ja vauva.
Toisekseen, kun on paljon lapsia niin asiat otetaan vähän rennommin, tosin pakon sanelemana. Jos yksi kymmenestä lapsesta on kouluhäirikkö ja selkeästi avun tarpeessa niin koko perheen elämä ei pyöri tämän erityislapsen ympärillä. Onhan 9 lasta kuitenkin vielä ihan ookoo!
Kolmanneksi, vanhempien auktoriteettiin uskotaan vahvasti. Tai siis vanhemmat itse uskovat. Olen ollut vanhempainillassa, missä käsiteltiin lasten karkaamista kauppaan välitunnilla. Yhden suurperheen isä sanoi, että heillä on lapsille sanottu, että kauppaan ei ole mitään asiaa ja sillä selvä. Muut vanhemmat kuuntelivat "ihaillen" noin jämäkkää kasvattajaa. No, vanhin lapseni oli hetken ko. kaupassa töissä ja kertoi, että todellakin nuo tuon isän lapset siellä kaupassa välituntisin käyvät.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, ehkäisy on loppujen lopuksi aika uusi keksintö, joten tuhansien vuosien ajan ihmislajille on ollut ominaista pyöräyttää niitä jälkeläisiä säännöllisin väliajoin. Vielä 1900-luvun alussa kymmenen lapsen katraat ovat olleet melko tavanomaisia ihan kaikkialla Suomessa. Tietenkin esimerkiksi ravitsemustila on voinut vaikuttaa raskauksien tiheyksiin, mutta katsokaapa vanhoja kirkonkirjoja, kyllähän näitä suurpeheitä riitti. En usko, että lähtökohtaisesti tuhansien vuosien ajan kaikki ihmiset olisivat olleet traumatisoituneita tilanteesta.
Vielä sivuhuomautuksena, en ole itse lestadiolainen, minulla on vain yksi lapsi, enkä itse ikipäivänä jaksaisi huolehtia isosta lapsilaumasta. Silti näen, että suuret lapsimäärät sinällään ovat ihmisille melko lajityypillistä.
Se että lapsia syntyi, ei tarkoittanut että kaikki jäisivät eloon. Lapsikuolleisuus oli ajankohdasta riippuen n. 50 %. Lisäksi teini-ikäisiä lapsia ei pidetty kotona vaan n. 14-vuotiaat lähtivät jo pois kotoa piikomaan tms.
Eli entivanhaisia perheitä ei voi verrata nykyisiin.
Suuri lisääntymisvolyymi ei tosiaankaan ole ihmiselle lajityypillistä, vaan ihminen edustaa juuri sitä toista ääripäätä. Vähän jälkeläisiä ja näistä huolehditaan mahdollisimman hyvin, opettaen kaikki tarpeelliset taidot.
Silloin 1900-luvun alussa, jolloin kymmenlapsisia perheitä oli enemmän, isot perheet olivat nimenomaan alempien sosiaaliluokkien ilmiö. Ihanne oli silloinkin sellainen lapsiluku, josta pystyi huolehtimaan. Kannattaa lukea vaikka ihan tuon ajan romaaneja.
Meillä on naapurustossa yksi lestaäiti. Perheessä on noin 10 lasta. Kyllähän se huolenpito on erilaista kuin meillä, joilla on vaan 1-3 lasta. Just kun oltiin tossa lähirannalla niin sen huomas. Itellä on tapana vahtia omia lapsia (5v ja 7v) ihan herkeämättä. Jos ovat vedessä niin en irrota katsetta heistä. Tää lestaäiti, joka kylläkin on tosi mukava, ei juuri kerinnyt katrastaan vahtimaan. Vauva onneksi nukkui niin pystyi hiukan niitä 2v ja 3v katsomaan, mutta isommat oli ihan omillaan.
Emme ole uskovaisia, mutta olemme olleet ilman ehkäisyä kohta 12 vuotta. Lapsia on tullut 2-3 vuoden välein, nyt on viides tulossa. Töissä ollessa tuntuu, että aikaa kullekin on liian vähän, kotiäitinä siltä ei tunnu.
Meidän lapset ovat päässeet ulkoilemaan omin päin täytettyään 5 v. Näin kesällä kolme vanhinta käy kotona lähinnä syömässä ja nukkumassa, eivätkö siis tarvitsekaan jatkuvaa huomiota?! Jos tarvitsisivat, kai he sitäkin kävisivät tankkaamassa..? Toki ulkona joskus törmäämme heihin. ;)
Se, mistä olen iloinen, on lestadiolaisilla esim. mt-ongelmien takia sallittu ehkäisyn käyttö. Meillä on kaksi vanhoillislestadiolaista tuttavaperhettä, joissa molemmissa lapsiluku jäi kahteen äidin mt-ongelmien takia. (Eli jos isälle jää iso vastuu perheessä, lapsilukua rajoitetaan, mikä ei kyllä toisinpäin välttämättä tapahtuisi...?)
Aiemminhan lestat eivät ehkäisseet missään tapauksessa, ja pahimmillaan 15 lasta sai kärsiä vanhempien sairauksien takia.
Vierailija kirjoitti:
Emme ole uskovaisia, mutta olemme olleet ilman ehkäisyä kohta 12 vuotta. Lapsia on tullut 2-3 vuoden välein, nyt on viides tulossa. Töissä ollessa tuntuu, että aikaa kullekin on liian vähän, kotiäitinä siltä ei tunnu.
Meidän lapset ovat päässeet ulkoilemaan omin päin täytettyään 5 v. Näin kesällä kolme vanhinta käy kotona lähinnä syömässä ja nukkumassa, eivätkö siis tarvitsekaan jatkuvaa huomiota?! Jos tarvitsisivat, kai he sitäkin kävisivät tankkaamassa..? Toki ulkona joskus törmäämme heihin. ;)Se, mistä olen iloinen, on lestadiolaisilla esim. mt-ongelmien takia sallittu ehkäisyn käyttö. Meillä on kaksi vanhoillislestadiolaista tuttavaperhettä, joissa molemmissa lapsiluku jäi kahteen äidin mt-ongelmien takia. (Eli jos isälle jää iso vastuu perheessä, lapsilukua rajoitetaan, mikä ei kyllä toisinpäin välttämättä tapahtuisi...?)
Aiemminhan lestat eivät ehkäisseet missään tapauksessa, ja pahimmillaan 15 lasta sai kärsiä vanhempien sairauksien takia.
Ehkä sun lapsesi käyvät tankkaamassa sitä huomiota minulta. Hirveästi pyörii kylillä näitä 5-6-vuotiaita, jotka oikein liimautuvat iholle kun näkevät aikuisen leikkimässä 1-2 lapsen kanssa. No, ei se ole meiltä pois niin kauan kuin peruskäytöstavat ovat hallussa.
Työnteko on ihmiselle hyväksi. Jouten olo ei.
Voi miten kiitollinen olen Jumalalle siitä ,et olen syntynyt VL-uskovaiseen perheeseen ja lapsena on ohjattu tekemään kotona töitä.
On saanut hyvät valmiudet ja pohjan elämälle.