Lestadiolaisäiti: miten annat aikaa KAIKILLE lapsillesi?

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut miehen kanssa, joka on elänyt lessuperheessä. Eronnut liikkeestä nuorena. Miehellä on diagnosoitu paha mielenterveyden ongelma ja on mm. Ollut psykoosin takia hoidossa. Todella sairas ihminen, raha ja omisuus on hänelle ja hänen sisaruksilleen tärkeätä. Hirvein ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Hän ei ole pystynyt pitkiin suhteisiin sairautensa takia, kuten ei minunkaan kanssa pystynyt. Hirveät muistot hänestä. Inho myös lessuihin tullut. Sairaita aikuisia kasvattavat.

Tyylikäs yleistys. Olet tavannut yhden mädän perheen, joten kaikki lestadiolaiset ovat mätiä? Ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan sitten melkein kaikki lapset taisi olla traumatisoituneita, kun ehkäisyä ei oltu keksitty. Perheissä oli usein paljon lapsia eikä kukaan äiti voinut keskittyä pelkästään lastenhoitoon maaseudulla, kun aamusta iltaan tehtiin töitä.

Ennen vanhaan oltiin myös yhteisöllisempiä. Isovanhemmat ja muu kynnelle kykenevä suku otti aktiivisesti osaa lastenhoitoon. Lisäksi lapsikuolleisuus ja muukin kuolleisuus (esim. kehittymättömän sairauden- ja terveydenhoidon ja huonon ruokavalion vuoksi) oli niin suurta, ettei "liian suuria" perheitä päässyt syntymään.

Nykyisillä lestadiolaisilla isovanhemmilla ei ole käytännössä minkäänlaista mahdollisuutta toimia kaikkien lastensa perheiden apukäsinä.

Nykyään lestadiolaiset perheet saavat apua mm sisaruksiltaan, vastavuoroisesti. Näppärä systeemi. Välillä käy kateeksi isoperheisenä ainoana lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan sitten melkein kaikki lapset taisi olla traumatisoituneita, kun ehkäisyä ei oltu keksitty. Perheissä oli usein paljon lapsia eikä kukaan äiti voinut keskittyä pelkästään lastenhoitoon maaseudulla, kun aamusta iltaan tehtiin töitä.

Ennen vanhaan oltiin myös yhteisöllisempiä. Isovanhemmat ja muu kynnelle kykenevä suku otti aktiivisesti osaa lastenhoitoon. Lisäksi lapsikuolleisuus ja muukin kuolleisuus (esim. kehittymättömän sairauden- ja terveydenhoidon ja huonon ruokavalion vuoksi) oli niin suurta, ettei "liian suuria" perheitä päässyt syntymään.

Nykyisillä lestadiolaisilla isovanhemmilla ei ole käytännössä minkäänlaista mahdollisuutta toimia kaikkien lastensa perheiden apukäsinä.

Nykyään lestadiolaiset perheet saavat apua mm sisaruksiltaan, vastavuoroisesti. Näppärä systeemi. Välillä käy kateeksi isoperheisenä ainoana lapsena.

On näppärä systeemi. Lestadiolaisten keskuudessa on selvästi enemmän naimattomia naisia kun miehiä, joten apua kotitöihin löytyy. Vastavuoroisuudesta en ole varma, mutta eivätpä nuo tytöt ja naiset taida paljon laskea.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus. Itse 12-lapsisesta perheestä, nuorimman ja vanhimman välillä 15 vuotta ikäeroa (kahdet kaksoset). Eipä sitä laatuaikaa ole lapsille kun muksuja on paljon. Joka muuta väittää, paskaa puhuu. Vaikka olisi hoitajat ja muut, niin millä matikalla sitä huomiota saa annettua jokaiselle niin, että lapsi tulee yksilöllisesti nähdyksi ja huomioiduksi? Lapsi tarvitsee tukea ja kannustusta. ITse koen jääneeni noista asioista täysin ulos, ja pian teini-iän jälkeen kärsinkin masennuksesta useamman vuoden (myös muut perheessäni käyneet masennusta läpi). Korjaillut itse terapiassa niitä asioita, mitä paitsi jäin lapsuudessa. Yhä kamppailen kyllä esim. työelämässä pärjäämisen kanssa, lessuista löytyy paljon matalasti koulutettuja ja siten myöskään vanhemmat eivät korosta aina tarpeeksi jälkikasvulle kouluttautumisen tärkeyttä. Olenkin perheeni muutamia ainoita jotka ovat korkeasti koulutettuja. Silti tuntuu, että en osaa tehdä mitään työelämässä oikein. Muilta osin voisin sanoa, että introspektiivisenä luonteena olen monessa asiassa kasvanut "timantiksi", koska niin karuja asioita joutunut läpi käymään, mutta kääntäynyt ne vahvuudekseni.

Älkää ihmiset tehkö enempää kuin 4 lasta, ikinä, koskaan. Tämä minun mielipide. 

Lapset on Jumalan lahja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut miehen kanssa, joka on elänyt lessuperheessä. Eronnut liikkeestä nuorena. Miehellä on diagnosoitu paha mielenterveyden ongelma ja on mm. Ollut psykoosin takia hoidossa. Todella sairas ihminen, raha ja omisuus on hänelle ja hänen sisaruksilleen tärkeätä. Hirvein ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Hän ei ole pystynyt pitkiin suhteisiin sairautensa takia, kuten ei minunkaan kanssa pystynyt. Hirveät muistot hänestä. Inho myös lessuihin tullut. Sairaita aikuisia kasvattavat.

Tyylikäs yleistys. Olet tavannut yhden mädän perheen, joten kaikki lestadiolaiset ovat mätiä? Ok.

Ei hän ole tavannut mitään vaan on joku trolli joka suoltaa monena eri henkilönä katkeruuttaan. joka on tullut ties mistä. Ehkä lapsettomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää näissä ketjuissa se, että keskustelu ei pysy asiassa. Otsikossa on kysymys lestaäideille ja kysymykseen vastaavat kaikki muut ja rankasti yleistäen.

Semmoista se on täällä anonyymillä keskustelupalstalla. Mä taas ihmettelen, miksei kukaan muu saisi vastata? Se on kiva vaan jos syntyy kaikenlaista keskustelua läheltä aihetta, kuten tässä nyt on syntynyt yleisesti lasten huomioinnista monilapsisissa perheissä.

Eiköhän se keskustelu ole paljolti yhden onnettoman trollin aikaan saamaa. Kuinka on opettajan roolissa ja milloin mikäkin tekemässä huomioita kuinka lestalapset takertuu vieraan helmoihin aikuisen nälässään:)

Säälin häntä että ei ole omaa jälkikasvua siunaantunut vaan pitää katkerana parjata monilapsisia perheitä.

Ystäväni on kasvanut lestadiolaisperheen vanhimapana tyttönä ja joutunut siksi kasvattamaan pienemmät sisaruksensa. Ei siis ole vanhin lapsi mutta kaksi vanhempaa ovat poikia ja tuossa miesten uskonnossa ei poikia tietenkään saa rasittaa liikaa, heidän piti saada tehdä omia juttujaan. Nyt aikuisena on eronnut lahkosta ja vela. Kokee, että on jo kerran kasvattanut ne lapset. Ja näinhän se näyttää lestaperheissä menevän. Vanhin tai kaksi vanhinta tyttöä uhrataan hoitamaan äidin ja isän hommat.

Olisit mennyt juttelemaan tälle

VL-Äidille.

Hän olisi varmasti iloiten kertonut Sinulle Onnestaan.<3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää näissä ketjuissa se, että keskustelu ei pysy asiassa. Otsikossa on kysymys lestaäideille ja kysymykseen vastaavat kaikki muut ja rankasti yleistäen.

Semmoista se on täällä anonyymillä keskustelupalstalla. Mä taas ihmettelen, miksei kukaan muu saisi vastata? Se on kiva vaan jos syntyy kaikenlaista keskustelua läheltä aihetta, kuten tässä nyt on syntynyt yleisesti lasten huomioinnista monilapsisissa perheissä.

Eiköhän se keskustelu ole paljolti yhden onnettoman trollin aikaan saamaa. Kuinka on opettajan roolissa ja milloin mikäkin tekemässä huomioita kuinka lestalapset takertuu vieraan helmoihin aikuisen nälässään:)

Säälin häntä että ei ole omaa jälkikasvua siunaantunut vaan pitää katkerana parjata monilapsisia perheitä.

Minä olen tuo, joka huomautti takertuvista lapsista. En ole todellakaan opettaja enkä varsinkaan lapseton, kun kerran leikkipuistoissa liikun.

Joten vaikka sinä ehkä trollailisit monena, meitä yksipersoonaisia ja asiallisiakin keskustelijoita kyllä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää näissä ketjuissa se, että keskustelu ei pysy asiassa. Otsikossa on kysymys lestaäideille ja kysymykseen vastaavat kaikki muut ja rankasti yleistäen.

Semmoista se on täällä anonyymillä keskustelupalstalla. Mä taas ihmettelen, miksei kukaan muu saisi vastata? Se on kiva vaan jos syntyy kaikenlaista keskustelua läheltä aihetta, kuten tässä nyt on syntynyt yleisesti lasten huomioinnista monilapsisissa perheissä.

Eiköhän se keskustelu ole paljolti yhden onnettoman trollin aikaan saamaa. Kuinka on opettajan roolissa ja milloin mikäkin tekemässä huomioita kuinka lestalapset takertuu vieraan helmoihin aikuisen nälässään:)

Säälin häntä että ei ole omaa jälkikasvua siunaantunut vaan pitää katkerana parjata monilapsisia perheitä.

Mitä parjaamista siinä on, että sanoo, että 12-lapsisessa perheessä lapset eivät saa yhtä paljon huomiota kuin vaikkapa kolmilapsisessa? Se on ihan fakta. Ymmärrän tietysti, että on vaikeaa myöntää, että on tehnyt niin paljon lapsia ettei kaikille riitä kunnolla aikaa, varsinkin kun valinta ei ole oma vaan uskonnon sanelema.

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan sitten melkein kaikki lapset taisi olla traumatisoituneita, kun ehkäisyä ei oltu keksitty. Perheissä oli usein paljon lapsia eikä kukaan äiti voinut keskittyä pelkästään lastenhoitoon maaseudulla, kun aamusta iltaan tehtiin töitä.

Ennen vanhaan oltiin myös yhteisöllisempiä. Isovanhemmat ja muu kynnelle kykenevä suku otti aktiivisesti osaa lastenhoitoon. Lisäksi lapsikuolleisuus ja muukin kuolleisuus (esim. kehittymättömän sairauden- ja terveydenhoidon ja huonon ruokavalion vuoksi) oli niin suurta, ettei "liian suuria" perheitä päässyt syntymään.

Nykyisillä lestadiolaisilla isovanhemmilla ei ole käytännössä minkäänlaista mahdollisuutta toimia kaikkien lastensa perheiden apukäsinä.

Nykyään lestadiolaiset perheet saavat apua mm sisaruksiltaan, vastavuoroisesti. Näppärä systeemi. Välillä käy kateeksi isoperheisenä ainoana lapsena.

On näppärä systeemi. Lestadiolaisten keskuudessa on selvästi enemmän naimattomia naisia kun miehiä, joten apua kotitöihin löytyy. Vastavuoroisuudesta en ole varma, mutta eivätpä nuo tytöt ja naiset taida paljon laskea.

Tarkoitin lähinnä itsekin perheellisiä sisaruksia. Pitää tietysti varoa, ettei sinkkusukulaisia rasita liikaa. He usein omasta tahdostaankin haluavat olla lasten kanssa. Kaikki eivät tietystikään, mutta heille oma elämäntyylinsä suotakoon.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, ehkäisy on loppujen lopuksi aika uusi keksintö, joten tuhansien vuosien ajan ihmislajille on ollut ominaista pyöräyttää niitä jälkeläisiä säännöllisin väliajoin. Vielä 1900-luvun alussa kymmenen lapsen katraat ovat olleet melko tavanomaisia ihan kaikkialla Suomessa. Tietenkin esimerkiksi ravitsemustila on voinut vaikuttaa raskauksien tiheyksiin, mutta katsokaapa vanhoja kirkonkirjoja, kyllähän näitä suurpeheitä riitti. En usko, että lähtökohtaisesti tuhansien vuosien ajan kaikki ihmiset olisivat olleet traumatisoituneita tilanteesta. 

Vielä sivuhuomautuksena, en ole itse lestadiolainen, minulla on vain yksi lapsi, enkä itse ikipäivänä jaksaisi huolehtia isosta lapsilaumasta. Silti näen, että suuret lapsimäärät sinällään ovat ihmisille melko lajityypillistä.

Se miten on eletty 1900 luvun alussa ei ole mitenkään "lajityypillistä". Kun ihminen oli metsästäjä-keräilijä ja eli hädintuskin 25-30 vuotiaaksi niin ei siinä kymmentä lasta perässä raahattu.

Ja se hoivan laatu mitä on ollut esim tuona 1900 luvun alun suurperheissä ei vastaa mitenkään tämän ajan standardeja eikä ole lähelläkään sitä mitä tiedetään nykytietämyksen valossa lasten tarvitsevan

Ei siinä paljoa tule yhdelle lapselle huomiota. Lars Leevikö oli sitä mieltä että lapsia saa tulla miten paljon vaan.? Itse käyttäisin salaa ehkäisyä jos oisin lesta. 

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni on kasvanut lestadiolaisperheen vanhimapana tyttönä ja joutunut siksi kasvattamaan pienemmät sisaruksensa. Ei siis ole vanhin lapsi mutta kaksi vanhempaa ovat poikia ja tuossa miesten uskonnossa ei poikia tietenkään saa rasittaa liikaa, heidän piti saada tehdä omia juttujaan. Nyt aikuisena on eronnut lahkosta ja vela. Kokee, että on jo kerran kasvattanut ne lapset. Ja näinhän se näyttää lestaperheissä menevän. Vanhin tai kaksi vanhinta tyttöä uhrataan hoitamaan äidin ja isän hommat.

Minä olen lestaperheen vanhin lapsi, minulla on 9 nuorempaa sisarusta ja olen yhden ainoan kerran joutunut sisaruksiani vahtimaan. Olin silloin lukioikäinen. Silloin myös vaihdoin ensimmäisen kerran vaipan lapselta. Muutoin me lapset emme koskaan joutuneet huolehtimaan toisistamme eikä meille kuulunut mikään muu kotityö kuin oman huoneen siivous. Vapaaehtoisesti toki isompana tein tiskejä tms pientä.

Äidillä riitti aikaa myös meille lapsille, oli mukava kun äiti oli aina kotona, ja esim. koulupäivän jälkeen saattoi kertoa äidille koulupäivästä. Välillä äiti tai isä teki jotain erikoisempaa yhden tai kahden lapsen kanssa, käytiin kaupungilla tai retkellä jossain. Erittäin hyvä lapsuus minulla oli.    

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni on kasvanut lestadiolaisperheen vanhimapana tyttönä ja joutunut siksi kasvattamaan pienemmät sisaruksensa. Ei siis ole vanhin lapsi mutta kaksi vanhempaa ovat poikia ja tuossa miesten uskonnossa ei poikia tietenkään saa rasittaa liikaa, heidän piti saada tehdä omia juttujaan. Nyt aikuisena on eronnut lahkosta ja vela. Kokee, että on jo kerran kasvattanut ne lapset. Ja näinhän se näyttää lestaperheissä menevän. Vanhin tai kaksi vanhinta tyttöä uhrataan hoitamaan äidin ja isän hommat.

Minä olen lestaperheen vanhin lapsi, minulla on 9 nuorempaa sisarusta ja olen yhden ainoan kerran joutunut sisaruksiani vahtimaan. Olin silloin lukioikäinen. Silloin myös vaihdoin ensimmäisen kerran vaipan lapselta. Muutoin me lapset emme koskaan joutuneet huolehtimaan toisistamme eikä meille kuulunut mikään muu kotityö kuin oman huoneen siivous. Vapaaehtoisesti toki isompana tein tiskejä tms pientä.

Äidillä riitti aikaa myös meille lapsille, oli mukava kun äiti oli aina kotona, ja esim. koulupäivän jälkeen saattoi kertoa äidille koulupäivästä. Välillä äiti tai isä teki jotain erikoisempaa yhden tai kahden lapsen kanssa, käytiin kaupungilla tai retkellä jossain. Erittäin hyvä lapsuus minulla oli.    

Tällainen kokemus on myös minulla lestaperheen toisiksi vanhimpana lapsena. Uskon ja toivon, että myös omien lasteni kokemus lapsuudestaan on tulevaisuudessa samankaltainen, onnellinen.

Täällä kovasti parjataan vl- ja muiden monilapsisten perheiden heikkoja kiintymyssuhteita vanhempiin ja sitä, kuinka aina joutuu hoitamaan pikkusisaruksia. Todellisuudessa näillä parjaajilla ei oikeastaan taida ole kokemusta tai muutenkaan minkäänlaista kosketuspintaa tällaiseen suurperhe-elämään. Jos olisi, he tietäisivät, että harvemmin se on lastenhoidon siirtoa lapsille tai hylättyjä lapsia, joiden tarpeista ei olla pidetty huolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisiltaanhan ne lapset tukea saavat. Se on periaatteessa ihan voimaannuttavaa niille "isoille tytöille", mutta ikävä kyllä sisaruksienkaan rakkaus ei riitä koko katraalle.

Aina on niitä mustia lampaita, vähemmän kilttejä, vähemmän nättejä, niitä joilla on suu sotkussa ja rumat puheet. Tavisperheessä vanhemmat voivat keskittää rakkautta tietoisesti heille, sisaruksilta ei sellaista voi odottaa. Ja jos lelu särkyy vanhempien selän takana, se on aina "Pekan" syy.

Se jo tuo paljon turvallisuudentunnetta lapsiin kun heidän ei tarvi pelätä vanhempien jokavikonloppuisia rähinöitä viinipäissään. Vanhemmat ei tappele viikonloppuisin humalassa ja lyö toisiaan paistinpannuilla sun muilla ja vielä kovat tappelun äänet ja säpsähdykset ja korva höröllä viikonloput sängyssä että kumpi iskä vai äiskä saa puukosta tällä kertaa.

Eli siis joko olet lestadiolainen tai sitten olet väkivaltainen alkoholisti. Kovin mustavalkoinen ajattelutapa sinulla.

Voinko todeta kohdaltasi että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa?

Et voi. Minä en juo lainkaan alkoholia enkä ole väkivaltainen. En myöskään ole lesta. 

Vierailija kirjoitti:

En ole lesta, mutta tulen isosta perheestä.

Meillä vanhemmat sisarukset ovat hoitaneet nuorempia ja kaikki lapset ovat osallistuneet kotitöihin.

Ei lapsi tarvitse huomiota 24/7 vaan Turun ja turvallisen ympäristön kasvaa.

Näissä perheissä äiti on kuitenkin aina läsnä, toisin kun niillä lapsilla jotka jo kehdosta lähtevät päiväkotiin.

Näissä keskusteluissa aina väitetään että ei-lestadiolaisten lapset kituvat päiväkodissa, mutta itse asiassa Suomessa on Pohjoismaiden alhaisin päiväkodissa olevien lasten osuus - suomalaiset lapset ovat kotona paljon vanhemmiksi kuin esim. ruotsalaiset. 

Muutenkin ärsyttää tää joko-tai -ajattelu: joko olet ison lestaperheen pullantuoksuinen kotiäiti tai sitten olet yhden päiväkodissa jo vauvasta kituvan lapsen rasittunut, alkoholisoitunut uraäiti joka viikonloppuisin harrastaa puukkohippaa alkoholisti-hakkaajamiehensä kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole lesta, mutta tulen isosta perheestä.

Meillä vanhemmat sisarukset ovat hoitaneet nuorempia ja kaikki lapset ovat osallistuneet kotitöihin.

Ei lapsi tarvitse huomiota 24/7 vaan Turun ja turvallisen ympäristön kasvaa.

Näissä perheissä äiti on kuitenkin aina läsnä, toisin kun niillä lapsilla jotka jo kehdosta lähtevät päiväkotiin.

Näissä keskusteluissa aina väitetään että ei-lestadiolaisten lapset kituvat päiväkodissa, mutta itse asiassa Suomessa on Pohjoismaiden alhaisin päiväkodissa olevien lasten osuus - suomalaiset lapset ovat kotona paljon vanhemmiksi kuin esim. ruotsalaiset. 

Muutenkin ärsyttää tää joko-tai -ajattelu: joko olet ison lestaperheen pullantuoksuinen kotiäiti tai sitten olet yhden päiväkodissa jo vauvasta kituvan lapsen rasittunut, alkoholisoitunut uraäiti joka viikonloppuisin harrastaa puukkohippaa alkoholisti-hakkaajamiehensä kanssa. 

Mistä näkökulmasta kukainenkin katsoo. Joko olet vähintään kymmenen lapsen rasittunut lestadiolaisäiti, joka ei kykene huolehtimaan lapsistaan tai sitten olet täydellinen kahden lapsen äiti. ;)

Kuinka suuri onni ja siunaus lapset ja suuri perhe ovatkaan! Tietysti saattaa olla kiireisiä ja vaikeitakin hetkiä suuren perheen kanssa eläessä, mutta eihän elämä olekaan aina helppoa. Miettikää kuinka paljon iloa ja onnea nämä läheiset, lapset ja aviopuoliso, tuovat mukanaan, jos tämmöinen siunaus on suotu. 

Itse olen esikoislestadiolaisen perheen lapsi. Isosta katraasta. Sain ja saan edelleen rakkautta ja huolenpitoa enkä todellakaan koe jääneeni huomiotta... Järkyttävää miten AIKUISET ihmiset puhuu joskus lessuista. Mistä toi kaikki viha kumpuaa?? 

Perheitä on erilaisia..oli sitten lestadiolainen tai ateisti. Vanhempiani ei kukaan ole pakottanut hankkimaan isoa perhettä ..he itse halusivat niin. Olen onnellinen ja ylpeä että olen kasvanut tälläisessä isossa perheessä. Meillä oppi hyviä arvoja ja mm.kunnioittamaan muita ihmisiä uskontoon katsomatta. Meillä  oli lapsena menoa ja meininkiä ja naapurinkin mukulat viihtyi enemmän meillä kuin kotonaan..