Lestadiolaisäiti: miten annat aikaa KAIKILLE lapsillesi?

Vierailija kirjoitti:

Enemmän sitä kannattaa olla huolissaan niiden ainoiden, sisaruksettomien lasten pärjäämisestä, ne kun on tottunut kaiken huomion maailmassa saamaan.

Ainoat lapset pärjäävät elämässä yleensä paremmin kuin suurten perheiden lapset. Heillä on usein hyvä itsetunto ja he saavat niin henkistä kuin taloudellista tukea vanhemmiltaan. Enemmän todellakin olisin huolissani niistä lapsista, jotka elävät suurperheessä ja joutuvat jo pienestä vastamaan itsestään ja pitämään huolen myös pienemmistä.

Ennen kaikilla oli suuret perheet, oli lesta tai ei. Nyt suuri osa suomalaisista vetää masennuslääkettä kun voi niin pahoin vaikka on niin suunniteltu ne kaksi lasta ja elämä joka suuntaan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme ole uskovaisia, mutta olemme olleet ilman ehkäisyä kohta 12 vuotta. Lapsia on tullut 2-3 vuoden välein, nyt on viides tulossa. Töissä ollessa tuntuu, että aikaa kullekin on liian vähän, kotiäitinä siltä ei tunnu.

Meidän lapset ovat päässeet ulkoilemaan omin päin täytettyään 5 v. Näin kesällä kolme vanhinta käy kotona lähinnä syömässä ja nukkumassa, eivätkö siis tarvitsekaan jatkuvaa huomiota?! Jos tarvitsisivat, kai he sitäkin kävisivät tankkaamassa..? Toki ulkona joskus törmäämme heihin. ;)

Se, mistä olen iloinen, on lestadiolaisilla esim. mt-ongelmien takia sallittu ehkäisyn käyttö. Meillä on kaksi vanhoillislestadiolaista tuttavaperhettä, joissa molemmissa lapsiluku jäi kahteen äidin mt-ongelmien takia. (Eli jos isälle jää iso vastuu perheessä, lapsilukua rajoitetaan, mikä ei kyllä toisinpäin välttämättä tapahtuisi...?)

Aiemminhan lestat eivät ehkäisseet missään tapauksessa, ja pahimmillaan 15 lasta sai kärsiä vanhempien sairauksien takia.

Ehkä sun lapsesi käyvät tankkaamassa sitä huomiota minulta. Hirveästi pyörii kylillä näitä 5-6-vuotiaita, jotka oikein liimautuvat iholle kun näkevät aikuisen leikkimässä 1-2 lapsen kanssa. No, ei se ole meiltä pois niin kauan kuin peruskäytöstavat ovat hallussa.

Miten joku voi nähdä lapsen niin väärin kuin sinä ja peukuttajasi näette:(

Mikä tavoite teilläkin voi lasten kasvatuksessa olla. Lapsi joka tulee juttelemaan ja on avoin on kasvatettu hyvin ja sosiaaliseksi eikä vanhemmat ole siirtäneet omia pelkojaan jälkikasvuunsa...hupsut...

Olen tuo, jolle sanasi suuntasit. Varmasti minulla on lasteni kasvatuksessa moniakin tavoitteita, mutta yksi ehdottomasti on, etteivät he yksin maailmalla liikkuessaan liimaudu tuntemattomien aikuisten seuraan. Kaikki aikuiset eivät ole hyviä :(

Joku viittasi amerikkalaisiin ja keskieurooppalaisiin lapsiin sekä näiden sulaviin keskustelutaitoihin tuntemattomien aikuisten kanssa. Useammassakin maassa asuneena voin vakuuttaa, että esimerkiksi Yhdysvalloissa ollaan erittäin paljon tarkempia siitä, ettei lapsi yksin liikkuessaan (sikäli kuin liikkuukaan) puhu tuntemattomille aikuisille. Toki sitten lapset ovat mukana perheen sosiaalisessa elämässä, esimerkiksi juhlissa, ja oppivat siellä seurustelutaitoja.

Ylipäätään jenkkiläinen meno on paljon perhekeskeisempää kuin täällä Suomessa, missä hämmästyttävän pienet lapset menevät omia menojaan, teineistä puhumattakaan. Tai aikuisista, jotka kiikuttavat lapsensa mummolaan jokaisen sosiaalisen menon yhteydessä. Tässä viimeisessä asiassa lestat kyllä ansaitsevat tunnustusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisiltaanhan ne lapset tukea saavat. Se on periaatteessa ihan voimaannuttavaa niille "isoille tytöille", mutta ikävä kyllä sisaruksienkaan rakkaus ei riitä koko katraalle.

Aina on niitä mustia lampaita, vähemmän kilttejä, vähemmän nättejä, niitä joilla on suu sotkussa ja rumat puheet. Tavisperheessä vanhemmat voivat keskittää rakkautta tietoisesti heille, sisaruksilta ei sellaista voi odottaa. Ja jos lelu särkyy vanhempien selän takana, se on aina "Pekan" syy.

Se jo tuo paljon turvallisuudentunnetta lapsiin kun heidän ei tarvi pelätä vanhempien jokavikonloppuisia rähinöitä viinipäissään. Vanhemmat ei tappele viikonloppuisin humalassa ja lyö toisiaan paistinpannuilla sun muilla ja vielä kovat tappelun äänet ja säpsähdykset ja korva höröllä viikonloput sängyssä että kumpi iskä vai äiskä saa puukosta tällä kertaa.

Eli siis joko olet lestadiolainen tai sitten olet väkivaltainen alkoholisti. Kovin mustavalkoinen ajattelutapa sinulla.

Voinko todeta kohdaltasi että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa?

Voitte uskoa että on rankkaa lapsella kun viikoloppu koittaa ja isi ja äiti alkaa rentoutua. Äiskä ottaa viiniä ruuan kanssa ja lapsi tietää mitä tuleman pitää. Sitten lapsi menee nukkumaan ja kuuntelee vanhempien ääniä. Kuuluu kolahduksia ja korotettuja ääniä ja kiroilua ja haistattelua ja kirkumista.Sitten ryminää ja tappelun ääniä ja lapsen pelkoa kuinka on käynyt. Poliisi käy ovella. Seuraavana päivänä  äiskä ja iskä  käyvät lapsen luona ensin kumpikin erikseen ja sitten yhdessä ja vannovat ettei koskaan enää tapella ja lahdetäänkö käymään leikkipuistossa ja tässä sinulle jäätelö ja iskä lupaa että ensi vuonna sitten mennään disniländiin ja pidetään oikein kunnon loma ja sitten vielä läpsäisee äiskää pyllylle ja lähtee naukkailemaan salapulosta krapularyyppyjä ...ja lapsi jää ilmeettomänä sänkyyn makaamaan...

Entä kun saarnamies vierailee sängyssäsi, kerrot äidillesi ja hän vastaa että valehtelet, ole vaiti ja älä edes mainitsekaan tuollaista. Isällesi tiedät että turha mitään sanoa, hän oli saarnamiehen teille kutsunut alunperinkin.

V*tun oksettavaa juttua sulla. Tiesit kai, ettei pedofilia ole lestoilla sen yleisempää kuin muillakaan ihmisryhmillä?

Anteeksi nyt, mutta on ihan yleisessä tiedossa, että naisten ja lasten hyväksikäyttö on yleisempää suljetuissa, hierarkkisissa yhteisöissä kuin niiden ulkopuolella. Tietenkään mikään uskonto ei sinänsä tee kenestäkään pedofiilia, mutta toukan uskonnolliset yhteisöt antavat olemassaoleville pedofiileille paremmat mahdollisuudet hyväksikäyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Ennen kaikilla oli suuret perheet, oli lesta tai ei. Nyt suuri osa suomalaisista vetää masennuslääkettä kun voi niin pahoin vaikka on niin suunniteltu ne kaksi lasta ja elämä joka suuntaan hyvin.

Aina kun moititaan nykyihmisiä masennuslääkkeiden syömisestä, unohdetaan jostakin syystä mainita, että itsemurhien, murhien ja väkivaltarikoksien määrä on jatkuvasti laskenut. Ei tässä nyt niin huonosti voida kuin vanhoina hyvinä aikoina.

Aina löytyy näitä tuijottajia, aloittajakin oikein tunnustaa kuinka on "tarkkaillut" jotakin perhettä! Tajuatteko kuinka typerän näköistä tuollainen toisten tuijottaminen on?? Oikeesti noloa. Mutta ehkä tuo on suomalainen tapa kohdata erilaisuutta. Pakko oli laittaa! Kaikesta huolimatta hyvää kesää kaikille!

Aivopesty lesta oksettaa ja niitä näkee täällä Oulun seudulla aivan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisiltaanhan ne lapset tukea saavat. Se on periaatteessa ihan voimaannuttavaa niille "isoille tytöille", mutta ikävä kyllä sisaruksienkaan rakkaus ei riitä koko katraalle.

Aina on niitä mustia lampaita, vähemmän kilttejä, vähemmän nättejä, niitä joilla on suu sotkussa ja rumat puheet. Tavisperheessä vanhemmat voivat keskittää rakkautta tietoisesti heille, sisaruksilta ei sellaista voi odottaa. Ja jos lelu särkyy vanhempien selän takana, se on aina "Pekan" syy.

Se jo tuo paljon turvallisuudentunnetta lapsiin kun heidän ei tarvi pelätä vanhempien jokavikonloppuisia rähinöitä viinipäissään. Vanhemmat ei tappele viikonloppuisin humalassa ja lyö toisiaan paistinpannuilla sun muilla ja vielä kovat tappelun äänet ja säpsähdykset ja korva höröllä viikonloput sängyssä että kumpi iskä vai äiskä saa puukosta tällä kertaa.

Eli siis joko olet lestadiolainen tai sitten olet väkivaltainen alkoholisti. Kovin mustavalkoinen ajattelutapa sinulla.

Voinko todeta kohdaltasi että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa?

Voitte uskoa että on rankkaa lapsella kun viikoloppu koittaa ja isi ja äiti alkaa rentoutua. Äiskä ottaa viiniä ruuan kanssa ja lapsi tietää mitä tuleman pitää. Sitten lapsi menee nukkumaan ja kuuntelee vanhempien ääniä. Kuuluu kolahduksia ja korotettuja ääniä ja kiroilua ja haistattelua ja kirkumista.Sitten ryminää ja tappelun ääniä ja lapsen pelkoa kuinka on käynyt. Poliisi käy ovella. Seuraavana päivänä  äiskä ja iskä  käyvät lapsen luona ensin kumpikin erikseen ja sitten yhdessä ja vannovat ettei koskaan enää tapella ja lahdetäänkö käymään leikkipuistossa ja tässä sinulle jäätelö ja iskä lupaa että ensi vuonna sitten mennään disniländiin ja pidetään oikein kunnon loma ja sitten vielä läpsäisee äiskää pyllylle ja lähtee naukkailemaan salapulosta krapularyyppyjä ...ja lapsi jää ilmeettomänä sänkyyn makaamaan...

Entä kun saarnamies vierailee sängyssäsi, kerrot äidillesi ja hän vastaa että valehtelet, ole vaiti ja älä edes mainitsekaan tuollaista. Isällesi tiedät että turha mitään sanoa, hän oli saarnamiehen teille kutsunut alunperinkin.

V*tun oksettavaa juttua sulla. Tiesit kai, ettei pedofilia ole lestoilla sen yleisempää kuin muillakaan ihmisryhmillä?

Anteeksi nyt, mutta on ihan yleisessä tiedossa, että naisten ja lasten hyväksikäyttö on yleisempää suljetuissa, hierarkkisissa yhteisöissä kuin niiden ulkopuolella. Tietenkään mikään uskonto ei sinänsä tee kenestäkään pedofiilia, mutta toukan uskonnolliset yhteisöt antavat olemassaoleville pedofiileille paremmat mahdollisuudet hyväksikäyttöön.

Tietenkin pedareilla on paremmat mahdollisuudet tiiviissä yhteisössä, kuten esim. lestapiireissä, jossa lapsia on paljon ja ihmiset luottavat toisiinsa. Mutta kaikki lestat eivät ole pedofiilejä eivätkä todellakaan hyväksy lasten hyväksikäyttöä, kuten aiempi kommentti vihjasi. Mielestäni on aivan järjetöntä tuollainen yleistys ja haukkuminen, kun se voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa asioista vaikenemisen. Kaikista parasta lasten turvallisuuden kannalta on se, että asioista pystytään puhumaan avoimesti ja järkevästi ilman syyttömien ihmisten syyllistämistä. 

Tuore kokemus päiväkodista, alle 1,5 v l-perheen lapsi hoki vain surkeana äitiä, joka oli kotona vauvan kanssa. Myös kaksi isompaa lasta päiväkodissa, kaikki eri ryhmissä. Kylläpä säälitti...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisiltaanhan ne lapset tukea saavat. Se on periaatteessa ihan voimaannuttavaa niille "isoille tytöille", mutta ikävä kyllä sisaruksienkaan rakkaus ei riitä koko katraalle.

Aina on niitä mustia lampaita, vähemmän kilttejä, vähemmän nättejä, niitä joilla on suu sotkussa ja rumat puheet. Tavisperheessä vanhemmat voivat keskittää rakkautta tietoisesti heille, sisaruksilta ei sellaista voi odottaa. Ja jos lelu särkyy vanhempien selän takana, se on aina "Pekan" syy.

Se jo tuo paljon turvallisuudentunnetta lapsiin kun heidän ei tarvi pelätä vanhempien jokavikonloppuisia rähinöitä viinipäissään. Vanhemmat ei tappele viikonloppuisin humalassa ja lyö toisiaan paistinpannuilla sun muilla ja vielä kovat tappelun äänet ja säpsähdykset ja korva höröllä viikonloput sängyssä että kumpi iskä vai äiskä saa puukosta tällä kertaa.

Eli siis joko olet lestadiolainen tai sitten olet väkivaltainen alkoholisti. Kovin mustavalkoinen ajattelutapa sinulla.

Voinko todeta kohdaltasi että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa?

Voitte uskoa että on rankkaa lapsella kun viikoloppu koittaa ja isi ja äiti alkaa rentoutua. Äiskä ottaa viiniä ruuan kanssa ja lapsi tietää mitä tuleman pitää. Sitten lapsi menee nukkumaan ja kuuntelee vanhempien ääniä. Kuuluu kolahduksia ja korotettuja ääniä ja kiroilua ja haistattelua ja kirkumista.Sitten ryminää ja tappelun ääniä ja lapsen pelkoa kuinka on käynyt. Poliisi käy ovella. Seuraavana päivänä  äiskä ja iskä  käyvät lapsen luona ensin kumpikin erikseen ja sitten yhdessä ja vannovat ettei koskaan enää tapella ja lahdetäänkö käymään leikkipuistossa ja tässä sinulle jäätelö ja iskä lupaa että ensi vuonna sitten mennään disniländiin ja pidetään oikein kunnon loma ja sitten vielä läpsäisee äiskää pyllylle ja lähtee naukkailemaan salapulosta krapularyyppyjä ...ja lapsi jää ilmeettomänä sänkyyn makaamaan...

Entä kun saarnamies vierailee sängyssäsi, kerrot äidillesi ja hän vastaa että valehtelet, ole vaiti ja älä edes mainitsekaan tuollaista. Isällesi tiedät että turha mitään sanoa, hän oli saarnamiehen teille kutsunut alunperinkin.

V*tun oksettavaa juttua sulla. Tiesit kai, ettei pedofilia ole lestoilla sen yleisempää kuin muillakaan ihmisryhmillä?

Anteeksi nyt, mutta on ihan yleisessä tiedossa, että naisten ja lasten hyväksikäyttö on yleisempää suljetuissa, hierarkkisissa yhteisöissä kuin niiden ulkopuolella. Tietenkään mikään uskonto ei sinänsä tee kenestäkään pedofiilia, mutta toukan uskonnolliset yhteisöt antavat olemassaoleville pedofiileille paremmat mahdollisuudet hyväksikäyttöön.

Tietenkin pedareilla on paremmat mahdollisuudet tiiviissä yhteisössä, kuten esim. lestapiireissä, jossa lapsia on paljon ja ihmiset luottavat toisiinsa. Mutta kaikki lestat eivät ole pedofiilejä eivätkä todellakaan hyväksy lasten hyväksikäyttöä, kuten aiempi kommentti vihjasi. Mielestäni on aivan järjetöntä tuollainen yleistys ja haukkuminen, kun se voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa asioista vaikenemisen. Kaikista parasta lasten turvallisuuden kannalta on se, että asioista pystytään puhumaan avoimesti ja järkevästi ilman syyttömien ihmisten syyllistämistä. 

Viestisi itsessään on ihan täyttä asiaa. Mutta jos klikkaat edeltävän viestiketjun auki, huomaat että koko keskustelu sai alkunsa siitä, miten joku kuvaili ei-lestojen lasten valvovan yönsä kuunnellen miten känniset vanhemmat hakkaavat toisiaan paistinpannuilla. Siihen sitten vastattiin samalla mitalla eli tuolla hyväksikäyttöskenaariolla.

Jostakin syystä tuo hyväksikäyttöjuttu on saanut ihmiset takajaloilleen, toisin kuin paistinpannulla hakkaaminen, joka toki sekin on vakavaa ja harvinaista.

Olen itse lestadiolainen, kuuden lapsen äiti. Meillä vanhin on yläasteikäinen, eikä hän joudu hoitamaan pienempiään. En halua antaa liikaa vastuuta lapsille. Meillä tytöt ja pojat tekevät jokainen pienen kotityön päivässä ja joskus harvoin katsovat pienemmän perään hetken. Pidän lapsia sylissä päivittäin. Isompia halaan ja jutellaan asioista. Olen ollut kotiäitinä ja välillä opiskellut vähän. Aika riittää lapsille, jos haluaa. Ihan samoin kuin pienissä perheissä vanhemmat joutuvat tekemään valintoja ajankäytön suhteen... Perheessämme vierailleet pienen perheen vanhemmat ovat sanoneet, että ihailevat kuinka hyvin asiat sujuvat vaikka lapsia on paljon. Olen itse kokenut että lapsuudessani oli joitain asioita jotka eivät olleet hyväksi minulle, siksi yritän tehdä omien lasten kohdalla eri tavalla. Ja ne asiat ja vanhempien tyyli kasvattaa eivät ole kuitenkaan uskon asioita, vaan ihmisiä tässä ollaan jokainen. Ymmärrän ihmetyksen, onhan isossa perheessä paljon työtä, mutta ainakin oma ajatukseni ei ole olla "aivoton" synnytyskone, joka jättää lapset herranhaltuun. Minä hoidan lapseni hyvin, toivoisin siksi että ei yleistettäisi. Ps. Olen myös ollut väsynyt ja siksi en vähään aikaan "hankkinutkaan" lapsia, ja minua ei tuomittu yhteisössä.

Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että on isoja perheitä, varsinkaan, jos ne lapset eivät ole ihan vuoden välein syntyneet. Itse olen 6-lapsisesta perheestä (ei vl) ja vanhimman ja nuorimman ikäero oli 15 v. Minä olin se nuorin ja sain ihan hyvin huomiota, mutta ei äiti jaksanut kovin paljon mun kanssa kuitenkaan mitään varsinaisesti tehdä, enemmän tein kaikkea vanhimman siskoni kanssa. Hän teki mun nukeille vaatteita, sisusti leikkimökkini ja vei jätskille yms. Äiti kyllä piti sylissä ja kuunteli, luki kirjoja ja otti minut mukaan kauppaan. Vähimmälle huomiolle jäi varmaan lapset nro 3-5, ainakin itse ovat sitä mieltä. Mieluummin kuitenkin isompi perhe kuin 1- tai 2-lapsinen, siis mulle sopivampi.

Sitä ihmettelen eniten, että miten äiti jaksaa sen jatkuvan univelan kanssa? EIkö sitä ole aivan puhki, kun on koko ajan joko raskaana tai imettää, eikä saa kunnolla nukkua ehkä vuosikymmeniin? Ja vielä jos kärsii vaikka voimakkaasta raskauspahoinvoinnista ja pitkästä jälkivuodosta. Entä miten jaksaa vastata eri-ikäisten tarpeisiin ja olla kaikkien tukena ja olla aina valppaana kaiken suhteen? Eli kun vanhin voi jo asua omillaan ja aloitella opiskeluja ja kaivata siihen tukea, sitten voi olla pari lukioikäistä (tai amis), joita pitää tsempata ja taata heille opiskelurauha, murrosikäisiä, alakoululaisia, koulun aloittava, uhmaikäinen, taapero ja vauva. Kaikki tarvitsee niin erilaista huomiota ja seuraamista mm. koulunkäynnin suhteen, harrastusten tukemisessa (voi olla urheilua, musiikkia, taidetta, kädentaitoja..) valtavasti kaikkea mitä opettaa lapsille, ohjata, kasvattaa, jutella, pohtia (mm. erilaisia uskontoja ja elämänkatsomuksia, seksuaalista suuntautumista, tulevaisuuden haaveita, kunkin lapsen vahvuuksia, ympäristöasioita, politiikkaa jnejne loppumattomiin). Ja tämä kaikki sen lisäksi, että pitää kodin suht siistinä, on puhdasta vaatetta, terveellistä ruokaa, turvallinen kasvuympäristö, on syliä, huolenpitoa ja läheisyyttä ihan jokaiselle joka päivä.

Mistä saatte tuohon voimia ja miten aika riittää? Nostan hattua, että onnistutte tuossa kaikessa, jossa ainakin mulla 4 lapsen äidillä on työtä kädet täynnä. 

Isäni oli lestadiolaisperheestä. Erosi sitten vuosien mittaan koko.kirkostakin. Lapsia meille ehti tulla kuitenkin 5.

Ja en saanut tarpeeksi huomiota ja syliä vanhemmilta. Heidän aikansa meni nuorempien hoitamiseen tietenkin. Lapsi joka osaa syödä ja käydä omatoimisesti vessassa ja laittaa illalla nukkumaan saa tulla itse toimeen koska pienemmille on pakko vaihtaa vaippa, syöttää ja pitää sylissä ja vahtia. Toki siihen vahtimiseen käy isompi siskokin kuten minå olin. Pojat sai huidella missä lystäsi.

Olen lisäksi aina tuntenut että olen jotenkin vaiva ja tiellä en minkään arvoinen. Nämä tunteet minuun tatuoitiin nimenomaan kotona.

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa suomalainen geenipooli näyttää hauskalta sadan vuoden päästä, kun ainoat lisääntyvät ovat nykypäivänä joko lestadiolaisia (joiden lapset heijastavat aikuisina lapsuutensa traumoja ja ongelmia) tai kouluttamatonta, yhteiskunnan tuista elantonsa saavaa, alempaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvaa wt-porukkaa.

Tällaisia (rotuhygienisiä) havaintoja on tehty historiassa ennenkin. Eikä pelkästään 30-40 -lukujen Saksassa. Oishan se mukavaa jos kaikki olisivat kunnollista ja tunnollista keskiluokkaa. Ohis.

Vierailija kirjoitti:

En ole lesta, mutta tulen isosta perheestä.

Meillä vanhemmat sisarukset ovat hoitaneet nuorempia ja kaikki lapset ovat osallistuneet kotitöihin.

Ei lapsi tarvitse huomiota 24/7 vaan Turun ja turvallisen ympäristön kasvaa.

Näissä perheissä äiti on kuitenkin aina läsnä, toisin kun niillä lapsilla jotka jo kehdosta lähtevät päiväkotiin.

Kuinka usein vanhimmat lapset oli lapsenvahteina? Katsoivatko pienempien perään kun äiti kävi suihkussa vai joutuivatko vahtimaan monta tuntia päivässä?

Minusta on väärin että vanhimmat joutuvat apuäideiksi ja -isiksi. Nopean kaupassakäynnin/suihkun vielä ymmärtää mutta jos vahtiminen tarkoittaa sitä että lapset nakataan pihalle ja isommat joutuu vahtimaan kuin haukat niin se ei ole enää reilua. Itse leikin vielä pihalla ainakin 13-vuotiaaksi asti enkä olisi varmasti huomannut (ainakaan heti) jos pienemmät olisi lähteneet omille teilleen. Jos saan vielä kysyä niin kuuluitko sinä perheen nuorimpiin vai vanhimpiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme ole uskovaisia, mutta olemme olleet ilman ehkäisyä kohta 12 vuotta. Lapsia on tullut 2-3 vuoden välein, nyt on viides tulossa. Töissä ollessa tuntuu, että aikaa kullekin on liian vähän, kotiäitinä siltä ei tunnu.

Meidän lapset ovat päässeet ulkoilemaan omin päin täytettyään 5 v. Näin kesällä kolme vanhinta käy kotona lähinnä syömässä ja nukkumassa, eivätkö siis tarvitsekaan jatkuvaa huomiota?! Jos tarvitsisivat, kai he sitäkin kävisivät tankkaamassa..? Toki ulkona joskus törmäämme heihin. ;)

Se, mistä olen iloinen, on lestadiolaisilla esim. mt-ongelmien takia sallittu ehkäisyn käyttö. Meillä on kaksi vanhoillislestadiolaista tuttavaperhettä, joissa molemmissa lapsiluku jäi kahteen äidin mt-ongelmien takia. (Eli jos isälle jää iso vastuu perheessä, lapsilukua rajoitetaan, mikä ei kyllä toisinpäin välttämättä tapahtuisi...?)

Aiemminhan lestat eivät ehkäisseet missään tapauksessa, ja pahimmillaan 15 lasta sai kärsiä vanhempien sairauksien takia.

Ehkä sun lapsesi käyvät tankkaamassa sitä huomiota minulta. Hirveästi pyörii kylillä näitä 5-6-vuotiaita, jotka oikein liimautuvat iholle kun näkevät aikuisen leikkimässä 1-2 lapsen kanssa. No, ei se ole meiltä pois niin kauan kuin peruskäytöstavat ovat hallussa.

Miten joku voi nähdä lapsen niin väärin kuin sinä ja peukuttajasi näette:(

Mikä tavoite teilläkin voi lasten kasvatuksessa olla. Lapsi joka tulee juttelemaan ja on avoin on kasvatettu hyvin ja sosiaaliseksi eikä vanhemmat ole siirtäneet omia pelkojaan jälkikasvuunsa...hupsut...

Itse asiassa tuossa ei ole kyse niinkään kasvatuksesta, vaan kiintymyssuhteen häiriöstä. Lapsille EI ole luontaista lähestyä avoimen luottavaisesti vieraita aikuisia. Normaalisti kiintynyt lapsi ujostelee vieraita, jopa tarrautuu vanhempiinsa. Kaikkiin aikuisiin varauksetta kontaktia ottava lapsi on usein kasvanut ympäristössä, jossa hänen tarpeisiinsa ei ole vastattu, tai niihin on vastattu epäjohdonmukaisesti ja satunnaisesti. Tällaisia ovat usein päihdeperheiden lapset, mutta myös muut laiminlyödyt lapset. Lestadiolaisperheissä on sitten ilmeisesti sitä muunlaista laiminlyöntiä, vaikka päihteitä ei olisikaan...

Mä olin just tämmöinen lapsena, teininä ja kaikissa ihmissuhteissani tosi pitkään. Etsin itselleni sitä huolehtivaa vanhempaa, jota mulla ei kai ikinä ollut. Juttelin estottomasti vieraille aikuisille, pyrin aina aikuisen seuraan ja saamaan huomiota. Jopa vielä lukiossa tukeuduin hirveästi opettajiin, koska vanhemmilta ei tukea tippunut. 

Luulen, että kyse oli just siitä, että tarpeisiin on vastattu epäjohdonmukaisesti, välillä rakastettu ja välillä hyljeksitty ja jätetty huomioimatta. Ja en siis ole lestadiolaisperheestä, olin itse asiassa ainut lapsi tosi pitkään. Vähän ohi aiheen tähän viestiin.

Olen seurustellut miehen kanssa, joka on elänyt lessuperheessä. Eronnut liikkeestä nuorena. Miehellä on diagnosoitu paha mielenterveyden ongelma ja on mm. Ollut psykoosin takia hoidossa. Todella sairas ihminen, raha ja omisuus on hänelle ja hänen sisaruksilleen tärkeätä. Hirvein ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Hän ei ole pystynyt pitkiin suhteisiin sairautensa takia, kuten ei minunkaan kanssa pystynyt. Hirveät muistot hänestä. Inho myös lessuihin tullut. Sairaita aikuisia kasvattavat.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, ehkäisy on loppujen lopuksi aika uusi keksintö, joten tuhansien vuosien ajan ihmislajille on ollut ominaista pyöräyttää niitä jälkeläisiä säännöllisin väliajoin. Vielä 1900-luvun alussa kymmenen lapsen katraat ovat olleet melko tavanomaisia ihan kaikkialla Suomessa. Tietenkin esimerkiksi ravitsemustila on voinut vaikuttaa raskauksien tiheyksiin, mutta katsokaapa vanhoja kirkonkirjoja, kyllähän näitä suurpeheitä riitti. En usko, että lähtökohtaisesti tuhansien vuosien ajan kaikki ihmiset olisivat olleet traumatisoituneita tilanteesta. 

Vielä sivuhuomautuksena, en ole itse lestadiolainen, minulla on vain yksi lapsi, enkä itse ikipäivänä jaksaisi huolehtia isosta lapsilaumasta. Silti näen, että suuret lapsimäärät sinällään ovat ihmisille melko lajityypillistä.

Lajityypillistä on ollut myös korkea lapsi- ja synnytyskuolleisuus.

Mua ärsyttää näissä ketjuissa se, että keskustelu ei pysy asiassa. Otsikossa on kysymys lestaäideille ja kysymykseen vastaavat kaikki muut ja rankasti yleistäen.

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää näissä ketjuissa se, että keskustelu ei pysy asiassa. Otsikossa on kysymys lestaäideille ja kysymykseen vastaavat kaikki muut ja rankasti yleistäen.

Semmoista se on täällä anonyymillä keskustelupalstalla. Mä taas ihmettelen, miksei kukaan muu saisi vastata? Se on kiva vaan jos syntyy kaikenlaista keskustelua läheltä aihetta, kuten tässä nyt on syntynyt yleisesti lasten huomioinnista monilapsisissa perheissä.