Lue keskustelun säännöt.
Miks lapsiperheet kuvittelee että kesällä ois joku pakko
04.07.2017 |
Päästä reissaamaan ja pitäis kesä olla jotenki niin erikoinen.
Jos joku nyt ymmärtää mitä tarkotan? Eikö kesällä voi vaan olla vaikka sit kotona ja rentoutua.
Ite neljän lapsen äiti, osa-aika työssä, enkä koe mitään huonoa omaatuntoa siitä, etten kuskaa lapsia ulkomaille, tai edes vie huvipuistoon täällä suomessa. Ja lapset ei tälläsii kitise eikä vingu, päinvastoin, ovat sanoneet että tykkäävät olla kotona.
No jätskillä heitä käytän, ja silti ei nähdä nälkää. Jopa kirppareilta löytyy välillä joku tosi kiva lelu, ja tulee ostettua, ja hyvin on selvitty.
Vaikka ollaan köyhiä, niin ei lapset siitä oo kärsiny. Ja he ymmärtävät kun sanon, että nyt ei ole varaa. Ja en koe sitä ahdistavana ja hävettävänä asiana.
Maailmassa on ainaollut köyhiä ja tulee olemaan. Mutta joihinkin kaatopaikalla eläviin ihmisiin verrattuna me ollaan todella rikkaita, kun ei olla jouduttu tonkimaan ruokia roskiksista esim.
En ymmärrä miks jotkut pitää itsestäänselvänä että perheitten pitäs kesäsin niin hirveesti matkustella ja käydä läpi kaikki maholliset huvitukset.
No ok, nyt on tää tivoli täällä meijä kaupungissa, nää kaks nuorempaa ei oo aiemmin päässyt kun taas kahta vanhempaa on tullut käytettyä kun olivat pienempiä. Ja koska yks lippu on aika paljon, 5€, niin sanoin näille isoille, kun ovat saaneet mummoilta rahaa, niin voivat näistä rahoista käyttää omiin lippuihin ja minä maksan nämä kaksi pienempää.
Mutta ainakin nyt toinen isommista sanoi, ettei ehkä tule kun säästää uuteen kännykkään rahaa. Ja mun mielestä se on ihan hyvä asia.
Kommentit (104)
Eiköhän (toivottavasti) jokainen perhe osaa viettää omanlaistaan lomaa yhdistäen siihen sopivasti olemista ja tekemistä. Oli se sitten kirjojen lukua, ranta- tai luontoretkiä kuin reissuja koti- tai ulkomaille. Joissain perheissä nautitaan toisissa kombinaatioista ja toisissa toisenlaisista. Harva luultavasti ohjelmoi kesäänsä pelkästään sen perusteella, mitä muiden mielestä pitää tai täytyy tehdä. Ei ulkoaohjautuvat odotukset kesästä parempaa tee, vaan juurikin omannäköisen kesän vietto. Jos toiveena olisi kiertää huvipuistoja, mutta siihen ei ole varaa, niin kenenkään maailma ei siihen kaadu, vaikka tuo jäisi toteuttamatta. Niitä kivoja (ja edullisempia) vaihtoehtoja kun takuulla löytyy. Ja ihan yhtä "arvokkaita" onnellisuuden kokemuksia ovat nekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilpailuahan se on. Joku luulee olevansa parempi vanhempi jos lasta koko ajan juoksuttaa jossain. Ja lapset puolestaan vertailee että missäs sitä on tultu käytyä. Ja vain maksulliset huvitukset ja matkat tuntuu olevan in, luontoretkeilyä ei taida lapsiperheet harrastaa (siis ne joilla on rahaa legolandiin ja lintsiin).
No olipas yleistys. Me ollaan sellainen paha perhe, joka vei lapset legolandiin. Tästä huolimatta kesäämme kuuluu myös paljon luonnossa seikkailua, vaeltamista, mökkeilyä jne. Mielestäni nämä eivät mitenkään sulje toisiaan pois. Enkä koe olevani mitenkään parempi vanhempi kuin ap. Meillä nyt vain sattui olemaan tänä kesänä mahdollisuus matkustaa. Antaa kaikkien kukkien kukkia ja tuomitaan erilaisia elämäntilanteita vähän vähemmän.
Miksi lapsia pitää juoksuttaa paikasta toiseen koko kesä? Senhän pitäisi olla lomaa:/ Tottakai jos siltä tuntuu ja voi, niin lapset voi viedä legolandiin tms. mutta miksi ei riitä että kesälomasta vain pieni osa on tuollaista reissaamista. Matkustaminen on oikeasti stressaavaa kropalle niillekin jotka siitä nauttivat.
Missä kohdassa kerroin juoksuttavani lapsia koko kesän?
Perheitä on erilaisia ja eri jutut sopii kullekin. Mökkijärvessä uiminen ja legolandissa käyminen sopii meidän perheelle paremmin kesällä kuin talvella. Lapsilla on lomaa 2,5 kk ja kyllä siinä ehtii kaikenlaista tehdä ja myös olla paikoillaan. Hyvää kesää sinullekin!
Erityisesti PK seudulla on hurjasti ilmaista tekemistä lapsiperheille! Meilläkin on tiukkaa mutta lapset ovat saaneet nähdä vaikka mitä. Ilmaisia lastenmuseoita, wanhan talomuseon kierroksen, ollaan käyty keikkipuistoissa, piknikillä, nuuksiossa, kävelemässä, rannalla ja lapset viettävät aikaa ulkona leikkien. Toistaiseksi en koe huonoa omatuntoa siitä etteivät he pääse tänä kesänä mihinkään "erityiseen paikkaan". Muutaman vuoden päästä kun ovat vanhempia voi kirpaista jos kuulevat että kaverit ovat olleet Linnannäellä ja Espanjassa, mutta se on sen ajan murhe.
Yksi ongelma on asenne. 'Meillä ei ole rahaa'. Minulla on ajatus, että ei lasten sellaista tarvitsisi kuulla. Itse sanon, 'se on liian kallis'. Ja toisaalta annan ymmärtää, että jos jotain todella haluaa, se on mahdollista saada. Vaikka kuu taivaalta.
Tiina
p.s. meidän lapsilla on pelikonsoli, johon ovat itse keränneet rahat. Ja tuttavaperhe (kaksi lasta ja totaali-yh-äiti) ovat käyneet legolandissa. Vaikka tuo äiti elättää perhettään koulunkäyntiavustajan palkalla, joka ei todellakaan päätä huimaa. Elävät muuten niukasti, mutta siten heillä on joihinkin asioihin varaa. Nämä on valintoja. (ja legolandissa voi majoittua hotellin sijaan leirintäalueen mökissä, jne.)
Itse kasvoin köyhässä perheessä. Ruokaa kyllä oli ja sopivat vaatteet, joskus jotain ihan uuttakin.
Mutta ei mitään matkoja, tivoleita, ei ravintolassa syöntejä, leffateatteria, maksullisia harrastuksia tms.
Meillä äiti aina ( edelleen) sanoo miten me lapset ei sellaista koskaan kaivattu. Oltiin kuulemma niin kekseliäitä ja fiksuja, että keksittiin itse tekemistä. Edelleen vain hymyilen ja myötäilen näihin kommentteihin. En halunnut lapsena, enkä vielä nykyäänkään pahoittaa äidin mieltä sanomalla, että kyllä me oltaisiin haluttu niin kovasti jotain tehdä. Edes sinne ruotsinristeilylle tai koulunkentällä olevaan sirkukseen, edes jotain edes joskus. Mutta tiesin jo lapsena ettei siihen ole varaa joten ei edes pyydetty. Tai ne lukuisat tunnit, kun seisoin kaverin ratsastustunteja katsomassa ja haaveilin siitä että saisin ratsastaa edes joskus.
Oli minulla onnellinen lapsuus ja hyvät vanhemmat, murta ei se poista sitä, että ei koskaan saanut mitään ekstraa.
Aikusen aolenkinnsitten reissannut ja omat lapset on päässeet paljon reissuun ja saavat harrastaa ihan mitä haluavat vaikka siihen rahaa meneekin.
Minulla onnpaljon sisaruksia mikä olikinniso syy köyhyyteen, äiti kotona ja useannlapsen kanssa menee paljon rahaa.
Itse olisin mielellään tehnyt 4-5 lasta, mutta meidän tuloilla se olisi tarkoittanut samanlaista lapsuutta mitä itsellä oli. Sen vuoksi jätettiin lapsiluku kahteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kasvoin nelilapsisessa perheessä, joka ei koskaan käynyt missään eikä tehnyt mitään. Minulla on kaksilapsinen perhe, joka on aina tehnyt paljon ja matkustanut paljon.
Terveisiä Ranskasta!
Mun mielestä ap:n kirjoituksessa olennaista ei ollut se käydäänkö legolandissa jne vai ei vaan se miten rahaan suhtaudutaan. Todella virkistävää ja maanläheistä tekstiä. Kyse on arvokasvatuksesta - siitä millaista elämänasennetta lapsille välitetään ja mille asioille annetaan arvoa. Lapsille kiireetön yhdessäolo ilman ihmeellistyksiäkin on arvokasta, ellei aikuinen itse viestitä/opeta muuta. Ihanaa että lapset saavat tässä tapauksessa näin myönteisen ja mutkattoman mallin suhtautua tilanteeseen. Sillä he pärjäävät myös monessa muussa asiassa tulevaisuudessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi teidän mielestä esim. matkustelu ja kiireetön yhdessäolo ovat toisensa pois sulkevia? Tätä mä en nyt ymmärrä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi teidän mielestä esim. matkustelu ja kiireetön yhdessäolo ovat toisensa pois sulkevia? Tätä mä en nyt ymmärrä ollenkaan.
Ei se olekaan. Meilläkin on täällä Ranskassa talo vuokrattuna, eikä muuta tehdäkään kuin olla lomamoodilla yhdessä. Oma allas ja rauha. Retkiä sitten sen mukaan mitä porukat haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kilpailuahan se on. Joku luulee olevansa parempi vanhempi jos lasta koko ajan juoksuttaa jossain. Ja lapset puolestaan vertailee että missäs sitä on tultu käytyä. Ja vain maksulliset huvitukset ja matkat tuntuu olevan in, luontoretkeilyä ei taida lapsiperheet harrastaa (siis ne joilla on rahaa legolandiin ja lintsiin).
Meillä käydään huvipuistoissa ja risteilyllä jne. Mutta m y ö s luontoretkillä, leikkipuistossa yms. Olenhan vuodessa ne 360 päivää jäljellä vaikka muutamana päivänä maksullisissa huvituksissa käykin. Ei taaskaan kannata yleistää!
Lapset 8, 6 ja 1.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun oltiin opiskelijaperhe, niin ei ollut rahaa käydä ulkomailla tai huvipuistoissa ja niinpä ei käyty. Nyt kun ollaan hyvin toimeentuleva perhe ja rahaa riittää enemmän kulutettavaksi, niin käydään ulkomailla ja huvituksissa. Onko tässä nyt joku ongelma?
Mun puolestani reissatkaa niin paljon haluatte :) mutta jos ei ole varaa niin miksi siitä tehdään ongelma, kyllä ne lapset voi olla onnellisia ihan vaikka kotonakin olisivat kesän :)
Ap
Just näin. Voi niitä asioita tehdä lähempänäkun. Tietysti jos on rahaa, niin mahtuu pitkään lomaan reissuakin. Helppo vaihtoehto, jos ei muuta keksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne ilmaiset tekemiset ja matkustelu tai huvipuistot ole toisiaan poissulkevia. Tietenkään. Meilläkin lasten rakkain harrastus on kirjasto, käyvät joka lauantai kesät talvet. Sen lisäksi ovat olleet ilmaiaessa luontokerhossa monena kesänä. Meillä on kaksi koiraa, joiden kanssa käydään metsässä jokaikinen päivä.
Pikemminkin ihmetyttää että miten elää ne perheet joille se luontoretki on jotain niin harvinaista että se nousee erityiseksi kesälomatekemiseksi.
Miksi tästä kesälomastakin on tullut asia, jossa toisten erilaisia valintoja, arvoja ja elämäntilanteita paheksutaan. Kateusko taas jyllää ? Olemme tavallinen keskituloinen työssäkäyvä perhe. Tykkämme matkustaa, mutta myös mökkeillä ja olla kotona. Säästämme arjessa, jotta pääsemme lomilla ulkomaille, koska se on meille tärkeää ja haluamme näyttää lapsille maailmaa. Meillä ei ole kalliita harrastuksia ja asuntolaina on kohtuullinen, yksi auto. En paheksu toisten valintoja ja arvoja, enkä pidä huonompana muita elämäntapoja, ihmiset valitsevat muutoinkin eri asioita, onhan luonnollista, että lomaakin vietetään eri lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi huvipuistoon pääsemisen pitäisi olla joku onnellisen lapsuuden mittari? Jäin miettimään tätä. Mä en tykännyt huvipuistoista lapsenakaan. Vanhempani olivat myös pienituloisia ja ei siitä syystä lähdetty koskaan huvipuistoon koko perhe (omalla paikkakunnalla ei ollut ja reissu Lintsille tai Särkänniemeen olisi maksanut koko perheeltä ihan liikaa) mutta jos joku kaveri pyysi perheensä kanssa mukaan, niin sain kyllä mennä ja rahat rannekkeeseen ja ruokaan. Ulkomailla ei käyty koskaan. En siitä kärsinyt vaan ihan tyytyväisenä olin mökillä tai kotona.
En muista että kukaan olisi 90-luvulla erityisesti kiinnittänyt huomiota siihen, jos joku lapsi ei ole käynyt ulkomailla tai huvipuistossa kesällä? Onko nykyään asia muuttunut niin että on jotenkin omituista, jos ei matkustele joka lomalla jossain? Muutenkin tuntuu, että kesälle on kauheat suorituspaineet, pitäisi huidella kaiken maailman tapahtumissa ja nauttia auringosta vaikka hampaat irvessä. Mediastako tämä tulee? En mä muista omasta nuoruudestani tällaista. Ihan rennosti me vaan oltiin ja hengailtiin ilman mitään kummempaa suorittamista. Se riitti, kun pääsi välillä uimaan, sai jätskiä ja oli kavereita joiden kanssa viettää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Se on just tuo media. Ne reissaavat, joilla on siihen varaa ja jotka pitävät reissaamisesta. Muiden ei ole mikään pakko reissata.
No, minua pidetään esim. kielitaidottomana junttina vaikka osaan kuutta kieltä koska vihaan reissaamista. Sitten kun kielitaitoni tulee ilmi niin ihmetellään kuin maailman suurta ihmettä. Niitä kieliä voi ihan hyvin oppia ihan kotimaassakin kun on olemassa netti ja kirjastot jne.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä kesälomastakin on tullut asia, jossa toisten erilaisia valintoja, arvoja ja elämäntilanteita paheksutaan. Kateusko taas jyllää ? Olemme tavallinen keskituloinen työssäkäyvä perhe. Tykkämme matkustaa, mutta myös mökkeillä ja olla kotona. Säästämme arjessa, jotta pääsemme lomilla ulkomaille, koska se on meille tärkeää ja haluamme näyttää lapsille maailmaa. Meillä ei ole kalliita harrastuksia ja asuntolaina on kohtuullinen, yksi auto. En paheksu toisten valintoja ja arvoja, enkä pidä huonompana muita elämäntapoja, ihmiset valitsevat muutoinkin eri asioita, onhan luonnollista, että lomaakin vietetään eri lailla.
Itse taas en jaksa laskea arjessa jokaista euroa ja lapsiin uppoaa rahaa. Pitäisi tienata reilusti enemmän, jotta pääsisi reissuun vielä. Yh.
Mun mielestä koko kesän ja loman idea on se, että ollaan oikeasti lasten kanssa. Siis läsnä. Uskon että se yhdessä puuhaaminen tekee onnelliseksi, ei lapsi välttämättä ymmärrä onko se maksullista vai ilmaista.
Meillä on tuttavaperhe, jossa äidillä yksi pian teini-ikäinen lapsi eri isän kanssa ja kaksi taaperoikäistä uuden miehen kanssa. Tätä vanhempaa lasta lähetetään koko kesä kaikkialle ulkomaita myöten isovanhempien, tuttavien ja sukulaisten mukana, ja lapsi sanoo että ainoa mitä hän haluaisi on se että sais olla puistossa muun perheen kanssa.
Itselläkin lapsuudenperheellä oli varaa matkustella ja käydä huvipuistot yms. Mutta silti kaipasin läsnäolevia vanhempia ja vihasin kesälomia. Nyt taas ei ole varaa ulkomaille matkustella mutta pyrin omille lapsille olemaan paikalla ja tekemään yhdessä mukavia asioita kiireettömästi. Se on kesäloman ydin!
Saimme ensimmäisen lapsen 21 v, vahinko. Nyt lapsia on 4 ja 2 vanhinta on kouluikäisiä.
Koko opiskeluaika oli melkoista puurtamista. Miehen kanssa vuoronperään yliopistolla tunneilla, kaikki kesät kesätöissä, jotta saatiin työkokemusta. Palikoiden kokoamista, jos joku lapsista sairastui ennen tenttiä. Onneksi appivanhemmat auttoivat.
Selvittiin, kun ei tiedetty muusta. Kun nuorin lapsista oli vuoden piti luopua edullisesta asunnosta ja appivanhemmat ylipuhuivat meidän ostavan kerralla perheasunnon, lapsilla omat huoneet ja miehen kanssa nukutaan alkovissa.
Nyt, kun arki pyörii, tuntuu taivaalliselta. Otimme kummatkin kesälomarahat vapaana, 2 Euroopan matkaa ja viimeistään 2 v päästä lähdemme Amerikkaan.
Kummallakin hyvä työ, asuntolainaa maksetaan mutta sen verran vähän, että voi lomailla. Se kun lapset kaikki ovat käyttäneet kestovaippoja vain rahaa säästääkseen , vaunut olivat tosi rumat, jesarilla korjattu moneen kertaan, vaatteet kulahtaneita mutta ns käyttökelpoisia, vaikka mitä.
Voin todellakin toivoa se elämä on elettyä ja kukaan ei kaipaa takaisin siihen aikaan, milloin ei voinut edes ajatella voisiko ostaa kahvikupin yliopiston kahvilasta. Minulla oli aina mukana termarissa kuumaa vettä sekä murukahvia. Ihan samaltahan se maistui. Tai sitten ei.
Tuttavapiirissä on monta, joilla ei käynyt näin hyvin kun meillä. Ja sama selitys, meidän pitää näyttää. Kenelle ?
Voihan sitä itse nauttia siitä , että on kotona ja käy puistossa. Itse tein sitä jo niin monta vuotta, etten enää nauti siitä. Loma alkaa, kun maisema vaihtuu,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen riitti vanhemmille kun pääsi lasten kanssa metsään, mummulaan, mökille arjesta poikkeamiseksi ja se oli rentouttavaa. Nykyään se ei enää jostain syystä riitä vaan ainoa oikea tapa rentoutua tuntuu olevan maksullinen. Kerrankin kun sais olla vaan ja lämpöä ja aurinkoakin joskus niin sekin pitää pilata matkustamisella ja kamalalla sähläämisellä. Enpä ole usein nähnyt perhettä huvipuistossa tms. jossa vanhemmat olisivat rentoutuneita ja hyväntuulisia.
Kyllä meille monille, joilla ei ole käytettävissään suvun mökkiä, se mökkeilykin on maksullista puuhaa. Mökin vuokraaminen ei missään nimessä ole ilmaista. Ja aika harva perhe pystyy ostamaan omaa.
Komppaan tätä. Ei ole suvun mökkiä. Vuokramökki maksaa ja se ei ennakotiedoista huolimatta aina ole sellainen millainen sen haluaisi olla. Isovanhemmat jaksavat pienessä asunnossaan lapsia muutaman tunnin kerralla. Me kyllä teemme perheenä näitä ilmaisjuttuja kesällä paljon, metsät, luonnonpuistot ja rannat. Mutta kerran kesässä oleme käyneet myös maksullisessa huvituksessa. Lapsille huvipuisto on se juttu. Oli itsellekin omassa lapsuudessa. Miksi en sitä tarjoaisi, kun mahdollisuus on.
Jäin tätä ihan pohtimaan. Aika useinhan ne perheet/ihmiset, jotka ovat aktiivisia arjessaan, ovat sitä myös lomallaan, tavalla tai toisella. Mites sitä perusluontoaan muuttamaan? Miksi aktiivisuus on automaattisesti huonoa? (Ylisuorittaminen on taas asia erikseen.)