Lue keskustelun säännöt.
Miks lapsiperheet kuvittelee että kesällä ois joku pakko
04.07.2017 |
Päästä reissaamaan ja pitäis kesä olla jotenki niin erikoinen.
Jos joku nyt ymmärtää mitä tarkotan? Eikö kesällä voi vaan olla vaikka sit kotona ja rentoutua.
Ite neljän lapsen äiti, osa-aika työssä, enkä koe mitään huonoa omaatuntoa siitä, etten kuskaa lapsia ulkomaille, tai edes vie huvipuistoon täällä suomessa. Ja lapset ei tälläsii kitise eikä vingu, päinvastoin, ovat sanoneet että tykkäävät olla kotona.
No jätskillä heitä käytän, ja silti ei nähdä nälkää. Jopa kirppareilta löytyy välillä joku tosi kiva lelu, ja tulee ostettua, ja hyvin on selvitty.
Vaikka ollaan köyhiä, niin ei lapset siitä oo kärsiny. Ja he ymmärtävät kun sanon, että nyt ei ole varaa. Ja en koe sitä ahdistavana ja hävettävänä asiana.
Maailmassa on ainaollut köyhiä ja tulee olemaan. Mutta joihinkin kaatopaikalla eläviin ihmisiin verrattuna me ollaan todella rikkaita, kun ei olla jouduttu tonkimaan ruokia roskiksista esim.
En ymmärrä miks jotkut pitää itsestäänselvänä että perheitten pitäs kesäsin niin hirveesti matkustella ja käydä läpi kaikki maholliset huvitukset.
No ok, nyt on tää tivoli täällä meijä kaupungissa, nää kaks nuorempaa ei oo aiemmin päässyt kun taas kahta vanhempaa on tullut käytettyä kun olivat pienempiä. Ja koska yks lippu on aika paljon, 5€, niin sanoin näille isoille, kun ovat saaneet mummoilta rahaa, niin voivat näistä rahoista käyttää omiin lippuihin ja minä maksan nämä kaksi pienempää.
Mutta ainakin nyt toinen isommista sanoi, ettei ehkä tule kun säästää uuteen kännykkään rahaa. Ja mun mielestä se on ihan hyvä asia.
Kommentit (104)
Kuka vanhempi oikeasti voi sanoa,että lapset ovat tyytyväisiä vain ulkoleikkeihin ja retkeilyyn yms. ilmaisiin juttuihin?
Ei kukaan lapsi tietenkään halua aikuisena sitä vanhemmilleen sanoa,että harmittaa,ettei matkusteltu.Ja näin ollen voidaan kiillottaa kruunua ja sanoa,että olenpas fiksut lapset kasvattanut kun ihan vaan kirjastokäynnit ovat riittäneet.
Kyllä minua ainakin harmitti ala-asteikäisenä kun luokkakaverin perheellä oli Floridassa talo ja kaveri näytti dioja,kun olivat käyneet Disneylandissa. Muistan sen tilanteen vieläkin paremmin kuin hyvin,vaikka siitä on jo 25 vuotta aikaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osin tuo asenne on Ruotsista peräisin. Siellä kukkahattutädit alkoivat jo monta vuotta sitten kovaäänisesti sääliä mediassa köyhiä lapsiperheitä, joilla ei ollut varaa edes yhteen etelänmatkaa vuodessa. On noloa, kun koulu alkaa ja köyhät lapset eivät pysty kertomaan mitään mielenkiintoista kesälomasta, kun on vain oltu kotona ja käyty yleisellä uimarannalla, kun taas luokkakaverit kertovat huvipuistokäynneistä ynnä muista matkoista ja retkistä.
On tämä maailma mennyt kummalliseksi. Tuntuu, että sosiaaliset paineet ja media määrittelevät, mitä pitää tai saa tehdä lomalla. Ja että kaikkien pitää tehdä samat jutut. Kun me mummoikäiset olimme pikkukoululaisia, oli todella harvinaista, jos joku pääsi jollekin pitkälle matkalle ulkomaille. Useimmat meistä viettivät lomansa osaksi kotosalla, osaksi isovanhempien luona ja jonkin aikaa myös kesäleirillä. Jotkut olivat niin onnekkaita, että pääsivät käymään peräti Helsingissä, varsinkin jos siellä sattui asumaan sukulaisia, joiden luona saattoi yöpyä. Eihän sitä nyt hotelliin ollut varaa mennä, sehän oli lisäksi vähän kevytkenkäistäkin.
Johtuneeko tuosta vähävaraisesta ja vaatimattomasta lapsuudesta, että en koskaan ole ollut mikään innokas matkailija. Opiskeluaikana kesällä olin pari kertaa ulkomailla kieltä oppimassa ja hotellia siivoamassa, pari kertaa myös kielikurssilla, mutta puhtaasti lomamatkoja ei tule mieleeni kuin yksi, muutaman päivän mittainen matka ystävän häihin Keski-Eurooppaan. Muut matkat ovat aina liittyneet työhön. Huvipuistot ja vastaavat tai aurinkorannat eivät ole koskaan vetäneet minua puoleensa. Mitä minä niissä tekisin? En yhtään mitään! Home sweet home!
Peruskoulu. Sen ajatuksena oli, että kaikki lapset vanhempiensa varallisuudesta riippumatta ovat tasa-arvoisia ja samassa asemassa. Ja niinhän se olikin. Koulumaailmassa. Mutta unohdettiin, että lapsilla on muutakin elämää kuin koulu ja mitä lapsi vapaa-ajallaan voi tehdä, riippuu hänen vanhemmistaan.
Parasta minun lapsuudessani oli päästä maalle mummolaan. Mutta tästä voinkin perustaa uuden ketjun.
Meillä olisi kyllä varaa, muttei mua kiinnosta käydä ulkomailla. Kun on lomaa niin mieluusti muhin omissa kotinurkissa.
Okei, käydään juurikin jätskillä, heittelemässä frisbeetä, piknikillä, mettälenkeillä, leikkipuistot, leffassa, teatterissa jne.
Muksut on muutaman kerran kysellyt, miksei reissata kuten muut. Vastannut rehellisesti, etten halua. Menkööt sitten isompana itekseen ja kavereiden kanssa, mä maksan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä olisi kyllä varaa, muttei mua kiinnosta käydä ulkomailla. Kun on lomaa niin mieluusti muhin omissa kotinurkissa.
Okei, käydään juurikin jätskillä, heittelemässä frisbeetä, piknikillä, mettälenkeillä, leikkipuistot, leffassa, teatterissa jne.Muksut on muutaman kerran kysellyt, miksei reissata kuten muut. Vastannut rehellisesti, etten halua. Menkööt sitten isompana itekseen ja kavereiden kanssa, mä maksan.
Hienoa, että rehellisesti myönnät, että loma mennään sinun ehdoilla. Miksi edes teet noita muita juttuja? Ovatko nekin ihan pelkästään sinun mielitekojasi? Ihan kivaa, että lapsesi saivat viettää juuri sellaisen kesän kun sinä halusit, ei sellaisen kun he halusivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan oo mikään pakko reissata ja tehdä muutenkaan mitään sen kummempaa kesällä! Rentoutuminen kotona on ihan yhtä ok! Ei se kaikilla edes ole rahasta kiinni vaan voi ihan oikeesti haluta kerrankin vaan olla tekemättä mitään ihmeempiä. Lomakin tuntuu pitemmältä kun sitä ei tarvitse "suorittaa". Nautitaan kaikki kesästä, kukin tavallamme!
Vierailija kirjoitti:
Parasta minun lapsuudessani oli päästä maalle mummolaan. Mutta tästä voinkin perustaa uuden ketjun.
Mitä muita vaihtoehtoja oli tarjolla tai mitä muuta teit? Kävitkö Disneylandissa tai rantalomalla ja aina vaan mummola oli ihaninta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä. Itse en ota stressiä kesästä. Tehdään se mitä jaksetaan ja mihin on varaa.
Lomalla lepo on tärkeintä, kotona ja uimassa käyden saa hyvin loman sujumaan.
Meillä tehdään pitkiä vaelluksia ja eväsretkiä harva se päivä, käymme uimassa ja lähikaupungeissa "jätskillä" (Onnibussilla pääsee minne vaan edullisesti). Monta euroa ei ole kulunut vaikka on liikuttu ja reissattu koko kesä.
Ulkomailla on käyty silloin kun on mahdollisuus ja tehty pitkiäkin reppureissuja mutta nyt säästetään ensi vuotta varten ja nautitaan Suomen kesästä ja luonnosta. Mukavasti kuluu aika näinkin. Sadepäivinä leivotaan pakastimeen eväsretkisämpylöitä ja -pullia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska meillä koululaisilla on aika hemmetin tylsää jos ei ole muuta tekemistä kuin olla kotona. Yritä edes keksiä jotain seikkailua! Ja lapsilla on inhottavaa syksyllä, kun kysytään mitä teki kesällä ja ainoa hauska juttu oli tivoli..
Vierailija kirjoitti:
Päästä reissaamaan ja pitäis kesä olla jotenki niin erikoinen.
Jos joku nyt ymmärtää mitä tarkotan? Eikö kesällä voi vaan olla vaikka sit kotona ja rentoutua.Ite neljän lapsen äiti, osa-aika työssä, enkä koe mitään huonoa omaatuntoa siitä, etten kuskaa lapsia ulkomaille, tai edes vie huvipuistoon täällä suomessa. Ja lapset ei tälläsii kitise eikä vingu, päinvastoin, ovat sanoneet että tykkäävät olla kotona.
No jätskillä heitä käytän, ja silti ei nähdä nälkää. Jopa kirppareilta löytyy välillä joku tosi kiva lelu, ja tulee ostettua, ja hyvin on selvitty.
Vaikka ollaan köyhiä, niin ei lapset siitä oo kärsiny. Ja he ymmärtävät kun sanon, että nyt ei ole varaa. Ja en koe sitä ahdistavana ja hävettävänä asiana.
Maailmassa on ainaollut köyhiä ja tulee olemaan. Mutta joihinkin kaatopaikalla eläviin ihmisiin verrattuna me ollaan todella rikkaita, kun ei olla jouduttu tonkimaan ruokia roskiksista esim.
En ymmärrä miks jotkut pitää itsestäänselvänä että perheitten pitäs kesäsin niin hirveesti matkustella ja käydä läpi kaikki maholliset huvitukset.
No ok, nyt on tää tivoli täällä meijä kaupungissa, nää kaks nuorempaa ei oo aiemmin päässyt kun taas kahta vanhempaa on tullut käytettyä kun olivat pienempiä. Ja koska yks lippu on aika paljon, 5€, niin sanoin näille isoille, kun ovat saaneet mummoilta rahaa, niin voivat näistä rahoista käyttää omiin lippuihin ja minä maksan nämä kaksi pienempää.
Mutta ainakin nyt toinen isommista sanoi, ettei ehkä tule kun säästää uuteen kännykkään rahaa. Ja mun mielestä se on ihan hyvä asia.
En jaksa lukea kuin tämän aloituksen ja olen samaa mieltä että miksi vanhemmat tekevät numeroa siitä ettei lapsi pääsen huvipuistoihin. Kesällä oli minun lapsuudessani kiva ajella fillarilla metsissä, käydä uimassa, valvoa, nukkua pitkään. Kerran kai käytiin Korkeasaaressa (voi olla että oli luokkaretki) ja kerran Puuhamaassa. Niistä jäi kivat muistot. Ei sitä kokoajan tarvi olla ohjemaa. Ite muksut keksii tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli onnellinen lapsuus vaikka Linnanmäellä pääsin käymään ekan kerran vasta aikuisena. En kokenut sitä mitenkään pahana vaikka jotkut kavereista kävi. Tottahan sitä halusi muttei ollut ongelma ettei päässyt. Me käytiin uimarannalla aurinkoisina ja lämpiminä päivinä. Mukana aina omat eväät. Omalla pihalla ja leikkipuistoissa meni muuten aika ja se oli IHANAA! Se tuntui niin vapaalta kouluvuoden jälkeen. Tuskin malttoi käydä kotona välillä syömässä. Jäätelökiskaa ei osannut kaivata kun sitä ei löytynyt omalta pihalta eikä leikkipuistosta:D Joinakin kesinä jätskiä sai ja joinakin ei. Who cares. Mehukatti-mehujäät tehtiin kotona. Grillimakkaraa tais saada kerran kesässä, samoin limua. Vanhemmat osti litran pullon josta riitti pitkään:) isän kanssa pääsi joskus ongelle ja mustikassa käytiin koko perheen voimin, samoin kanttarelleja ja muita sieniä käytiin poimimassa.
Mun lapsilla ollut samanlainen lapsuus:) Vanhin aloitti just armeijan. Onnellisia ovat aina olleet. Rahasta ei ole ollut puutetta:)
Voi kun sais elää vielä kerran huolettomasti päivästä toiseen nurmikon kutitellessa varpaita ja auringon helliessä nenänpäätä:) ilman vastuuta ja ainaista kiirettä...
Asun eräässä hyvin suositussa lomakaupungissa (palmut, helteet) eikä suomalaisilla turistiperheillä todellakaan ole tietoakaan rentoutumisesta. Miksi täytyy lähteä kun selkeesti ei kiinnosta muita kuin ehkä sitä perheenäitiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhässä perheessä kasvaneena olen eri mieltä. Mielestäni lapselle tulee voida tarjota monenlaisia kokemuksia: huvipuistoreissuja, koti- ja ulkomaanmatkoja. Ne avartavat lapsen maailmankuvaa ja näkemystä omista mahdollisuuksista osana maailmaa. Myös harrastuksiin tulee panostaa.
Nämä "tärkeintä on rakkaus ja retket uimarannalle" ovat vanhempien yritys kieltää tosiasiat. Syrjäytymiskehitys lähtee osattomuudesta.
Kyllä niin lapset kuin aikuisetkin tarvitsee kunnollisen irtioton arjesta. Pari viikkoa lämmössä virkostää kummasti. Ja pienet retket ja matkat samoin.
Ellei oo varaa mennä ulkomaille ja huvipuistoon niin sitten ei mennä. Täytyy keksiä vaan sellaista joka on ilmaista. Miten on jos lähdet perikunnan kanssa metsäretkelle ja teet eväät. Miten mummila tai mummilat???? Voi potkia palloa ulkosalla jne
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niin lapset kuin aikuisetkin tarvitsee kunnollisen irtioton arjesta. Pari viikkoa lämmössä virkostää kummasti. Ja pienet retket ja matkat samoin.
Varmaan näin jos arki koetaan perheessä hyvin raskaaksi.
siksi ettei voi laittaa FB kivoja kuvia ;)
Mä olen nyt 3 viikkoa ollut lapsen seurana kotona ja odotellut kesäkelejä jotta voi edes siellä jätskiskalla käydä fillarilla. Enempää ei oma pää kestänyt, pakko päästä edes vähän johonkin muihin maisemiin, vaikka vesisateessa.
Osin tuo asenne on Ruotsista peräisin. Siellä kukkahattutädit alkoivat jo monta vuotta sitten kovaäänisesti sääliä mediassa köyhiä lapsiperheitä, joilla ei ollut varaa edes yhteen etelänmatkaa vuodessa. On noloa, kun koulu alkaa ja köyhät lapset eivät pysty kertomaan mitään mielenkiintoista kesälomasta, kun on vain oltu kotona ja käyty yleisellä uimarannalla, kun taas luokkakaverit kertovat huvipuistokäynneistä ynnä muista matkoista ja retkistä.
On tämä maailma mennyt kummalliseksi. Tuntuu, että sosiaaliset paineet ja media määrittelevät, mitä pitää tai saa tehdä lomalla. Ja että kaikkien pitää tehdä samat jutut. Kun me mummoikäiset olimme pikkukoululaisia, oli todella harvinaista, jos joku pääsi jollekin pitkälle matkalle ulkomaille. Useimmat meistä viettivät lomansa osaksi kotosalla, osaksi isovanhempien luona ja jonkin aikaa myös kesäleirillä. Jotkut olivat niin onnekkaita, että pääsivät käymään peräti Helsingissä, varsinkin jos siellä sattui asumaan sukulaisia, joiden luona saattoi yöpyä. Eihän sitä nyt hotelliin ollut varaa mennä, sehän oli lisäksi vähän kevytkenkäistäkin.
Johtuneeko tuosta vähävaraisesta ja vaatimattomasta lapsuudesta, että en koskaan ole ollut mikään innokas matkailija. Opiskeluaikana kesällä olin pari kertaa ulkomailla kieltä oppimassa ja hotellia siivoamassa, pari kertaa myös kielikurssilla, mutta puhtaasti lomamatkoja ei tule mieleeni kuin yksi, muutaman päivän mittainen matka ystävän häihin Keski-Eurooppaan. Muut matkat ovat aina liittyneet työhön. Huvipuistot ja vastaavat tai aurinkorannat eivät ole koskaan vetäneet minua puoleensa. Mitä minä niissä tekisin? En yhtään mitään! Home sweet home!