Lue keskustelun säännöt.
Miks lapsiperheet kuvittelee että kesällä ois joku pakko
04.07.2017 |
Päästä reissaamaan ja pitäis kesä olla jotenki niin erikoinen.
Jos joku nyt ymmärtää mitä tarkotan? Eikö kesällä voi vaan olla vaikka sit kotona ja rentoutua.
Ite neljän lapsen äiti, osa-aika työssä, enkä koe mitään huonoa omaatuntoa siitä, etten kuskaa lapsia ulkomaille, tai edes vie huvipuistoon täällä suomessa. Ja lapset ei tälläsii kitise eikä vingu, päinvastoin, ovat sanoneet että tykkäävät olla kotona.
No jätskillä heitä käytän, ja silti ei nähdä nälkää. Jopa kirppareilta löytyy välillä joku tosi kiva lelu, ja tulee ostettua, ja hyvin on selvitty.
Vaikka ollaan köyhiä, niin ei lapset siitä oo kärsiny. Ja he ymmärtävät kun sanon, että nyt ei ole varaa. Ja en koe sitä ahdistavana ja hävettävänä asiana.
Maailmassa on ainaollut köyhiä ja tulee olemaan. Mutta joihinkin kaatopaikalla eläviin ihmisiin verrattuna me ollaan todella rikkaita, kun ei olla jouduttu tonkimaan ruokia roskiksista esim.
En ymmärrä miks jotkut pitää itsestäänselvänä että perheitten pitäs kesäsin niin hirveesti matkustella ja käydä läpi kaikki maholliset huvitukset.
No ok, nyt on tää tivoli täällä meijä kaupungissa, nää kaks nuorempaa ei oo aiemmin päässyt kun taas kahta vanhempaa on tullut käytettyä kun olivat pienempiä. Ja koska yks lippu on aika paljon, 5€, niin sanoin näille isoille, kun ovat saaneet mummoilta rahaa, niin voivat näistä rahoista käyttää omiin lippuihin ja minä maksan nämä kaksi pienempää.
Mutta ainakin nyt toinen isommista sanoi, ettei ehkä tule kun säästää uuteen kännykkään rahaa. Ja mun mielestä se on ihan hyvä asia.
Kommentit (104)
Me olemme koko talven "kotona" ja kuukauden kesälomalla todellakin haluan mennä. Ollaan käyty kaupunkilomalla Euroopassa, mökkeilty ja nyt ollaan mummolassa pari viikkoa. Nukumme myöhään ja valvomme myöhään. Teemme asioita joita talvella ei ehdi tai pysty. Mutta kotona emme ole. Siellä ehtii taas olemaan 11kk vuodesta ja lapset ehtivät lomansa aikana olemaan myös kotona.
Omassa lapsuudessa teimme yleensä alle viikon kestävän suomimatkailun ja ne olivat kesän odotetuin asia. Muuten olimme kotona koko vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole mielestäni erityisen köyhästä perheestä, vaan kaikin puolin ihan tavallisesta uusperheestä. Lapsena kesällä saatettiin tehdä pari leirintäalue-reissua, joihin sisältyi myös joku kotieläinpuisto tai Uppo Nallen Talo -tyyppinen visiitti. En kuitenkaan muista niitä reissuja huippuhetkinä vaan mieleen on jäänyt lukuisat päivät rannalla, mummon ja papan mökillä oleminen, potkulautailu, hevoslehtien lainaaminen kirjastosta, saippuakuplien puhaltelu sekä mustikoiden ja mansikoiden poimiminen. Siis ihan perus kesäjuttuja ilman kalliita matkoja.
Meille ei koskaan sanottu, ettei johonkin ole varaa, vaan kesät rakentui miten kulloinkin rakentui eikä lomasuunnitelmista kukaan ottanut paineita. Huvipuistot tuli tutuiksi lähinnä 11-12-vuotiaana kun Tampereella asuessamme saimme 8-vuotiaan pikkusiskoni kanssa kausikortit Särkkään ja käytiinkin siellä keskenämme yli 20 kertaa yhtenä kesänä. Olihan se hauska tapa viettää kesää: tuli oltua ulkona ainakin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi huvipuistoon pääsemisen pitäisi olla joku onnellisen lapsuuden mittari? Jäin miettimään tätä. Mä en tykännyt huvipuistoista lapsenakaan. Vanhempani olivat myös pienituloisia ja ei siitä syystä lähdetty koskaan huvipuistoon koko perhe (omalla paikkakunnalla ei ollut ja reissu Lintsille tai Särkänniemeen olisi maksanut koko perheeltä ihan liikaa) mutta jos joku kaveri pyysi perheensä kanssa mukaan, niin sain kyllä mennä ja rahat rannekkeeseen ja ruokaan. Ulkomailla ei käyty koskaan. En siitä kärsinyt vaan ihan tyytyväisenä olin mökillä tai kotona.
En muista että kukaan olisi 90-luvulla erityisesti kiinnittänyt huomiota siihen, jos joku lapsi ei ole käynyt ulkomailla tai huvipuistossa kesällä? Onko nykyään asia muuttunut niin että on jotenkin omituista, jos ei matkustele joka lomalla jossain? Muutenkin tuntuu, että kesälle on kauheat suorituspaineet, pitäisi huidella kaiken maailman tapahtumissa ja nauttia auringosta vaikka hampaat irvessä. Mediastako tämä tulee? En mä muista omasta nuoruudestani tällaista. Ihan rennosti me vaan oltiin ja hengailtiin ilman mitään kummempaa suorittamista. Se riitti, kun pääsi välillä uimaan, sai jätskiä ja oli kavereita joiden kanssa viettää aikaa.
Juuri puhuin perheelliset ystävien kanssa tästä asiasta! Ihmisten arvomaailma ja sen myötä elämäntapa ja vaatimustaso on muuttunut valtavasti. Meistä 80- ja 90-luvuilla lapsuutensa kesiä viettäneistä ei kukaan muistanut, että joka kesä olisi pitänyt päästä esim. ulkomaan matkalle tai huvipuistoon tai monta kertaa kesässä jonnekin muualle reissuun tai maksulliseen erityisjuttuun! Joskus käytiin, mutta ei joka vuosi, eikä sitä kukaan pitänyt millään tavalla outona surkeudesta puhumattakaan! Lapsuuden kesistä ihanina muistoina oli jääneet mieleen se tietty vapaus ja kiireettömyys, myöhään nukkuminen, serkkujen luona kyläily, Akujen lukeminen parvekkeelle kannetulla patjaröykkiöllä, leikkimökissä nukutut yöt, uiminen kunnes sormet on rypyssä ja huulet siniset, kesämajan rakentaminen omalle takapihalle naapurin lasten kanssa, kesäruuat kuten raparperikiisseli ja paistettu makkara... Siis tällaisia pieniä, ilmaisia ja arkisia kesä juttuja. Uskoisin, että nämä on ihania elämyksiä nykylapsillekin.
Juuri näin. Ei 80- ja 90-luvulla tarvinnut lapsilla olla omia puhelimia. Yksi lankapuhelin kodissa riitti. Yleensä riitti myös yksi telkkari. Vain nörttipojilla oli joku Commodore, suurimmalla osalla perheistä ei ollut minkäänlaista pelikonetta tai tietokonetta.
Mä olen myöskin perheestä, jossa ei ikinä käyty huvipuistossa eikä ulkomailla. Me oltiin vaan kotona ja mummolassa itärajalla 4 vkoa. Ei mun vanhemmat ollut mun kanssa mitenkään enemmän läsnä, vaikka ei reissattu. Kavereiden kanssa mä olin ja kävin vaan kotona syömässä. Huvipuistoon pääsin joskus luokkaretkellä tai jonkun 4H-kerhon kanssa. Ihan onnellinen lapsuus mulla oli kaikenkaikkiaan. Mutta kyllä kavereiden reissut joskus kadehdutti. Vaikkakin 80 -luvun lopulla ja 90-luvun alussa reissut oli kavereillakin vähissä, mut ne pääsi edes joskus johonkin.
Me on tänä kesänä on syötetty lampaita, käyty seikkailupuistossa eväiden kera, liikennepuistossa, uimarannalla palelemassa, torilla, pyöräilemässä, lähipuistoissa, frisbeegolf-radalla, maattu takapihalla viltillä, pelattu lautapelejä, tehty yhdessä ruokaa, istutettu siemeniä kasvimaalle ja kerätty sieltä ruokaa pöytään jne. ilmaista puuhaa...ei lapset tarvitse mitään ihmeellistä, mutta näiden lisäksi mä haluan myös tarjota lapsilleni huvipuiston ja ulkomaan reissun, koska se on meille mahdollista. Mulle on sama mitä muut perheet tekee, enkä todellakaan aio potea huonoa omatuntoa siitä, että meille tämä on mahdollista.
Viime vuonna oltiin etelässä lämpimässä. Se oli lasten eka ulkomaanreissu ja mun eka etelänreissu. Voi, että meillä oli mukavaa. Vuorattiin pieni asunto, jossa nukuttiin kaikki samassa huoneessa ja laitettiin pikkukeittiössä aamu/iltapala. Lähimarketista eväät mukaan ja bussilla köröteltiin rannalle. Kuumimpaan aikaan käytiin asunnolla lepäämässä ja vaihtamassa vaatteet. Sitten iltapäivästä eteenpäin hengailua, jätskiä, ruokaa kaupungilla. Oltiin kaikki rentoja ja hassuteltiin pitkin ja poikin katselemassa paikkoja. Yhdessä oltiin todellakin 24/7. Kyllä niitä valkoisia rantoja, merisiilejä, ravintolassa syötyjä mustekaloja yms. muita on muisteltu moneen otteeseen. Lapsille ja itsellekin todellinen elämys. Tänä vuonna menemme lasten toiveesta Legolandiaan.
Sama se on aikuisillekin. Meettekö johonkin reissuun on yleisin kysymys kun kesälomista puhutaan. Joidenkin mielestä loma on lomaa vain jos sen viettää mahdollisimman kaukana kotoa. Itse arvostan Suomen kesää sinä harvinaisena aikana kun täällä saattaa voida oleskella ulkona ilman toppatakkia ja tehdä erilaisia asioita kuin suurimman osan vuodesta. Tästä syystä matkustelen muulloin ja se herättää monissa ihmettelyä. Viimeksi työkaveri totesi, että no voi se loma olla ihan ok vaikka ei minnekään reissaakaan. Tämä siis lohduttavalla äänensävyllä. Jos haluaisin eteläeuroopan kesähelteisiin menisin sinne. Ei se sen kummempaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme matkustelleet lasten kanssa kesällä ja kun tänä kesänä siihen ei ole mahdollisuutta (rahaa) niin minusta loma valuu hukkaan. Olisi ihanaa jos osaisi nauttia kotona olosta kuten lomamatkailusta, mutta kotona näkee koko ajan jotain kotityötä joka pitäisi tehdä eikä pysty rentoutumaan. Isommat lapset eivät enää mistään metsäretkestä innostu. Lapset eivät ole valittaneet ettei matkusteta, mutta kyllä itse sitä kaipaan. Olen varmaan poikkeus, kun muistan jo lapsena odottaneeni lomamatkoja kesällä ja huvipuistossa käynti oli aina kova juttu. Sille ei tietenkään voi mitään, jos ei ole rahaa matkustukseen, mutta kaikki eivät nauti kotona olosta, se kuuluu arkeen.
Me kävimme muksujen kanssa Tukholmassa eikä ole tarkoitus tehdä mitään muuta sen kummempaa tänä kesänä. Pihassa on trampoliini ja uima-allas, jäätelöautolla voi käydä ostamassa herkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä ilmiötä mitenkään kummallisena. Mitä yleisempää jokin asia lapsen ympäristössä on, sitä normaalimpana lapsi asiaa pitää. Omassa lapsuudessani Barbie-nuket olivat vasta juuri tulleet Suomeen ja kun vain yhdellä tai kahdella kaverilla oli sellainen, niin ei koko nukkea osannut vielä kaivata. Mutta mitä useammalla kaverilla niitä alkoi olla, sitä oudommalta tuntui leikkiä kavereiden kanssa Barbie-leikkejä Molla-Maijalla. Ja halusi itsekin Barbien, jotta voi paremmin osallistua muiden leikkeihin.
Nykyisin vähävaraisten perheiden lasten ja nuorten tilanteesta puhuttaessa käytetään usein termiä osattomuus. Osattomuus tarkoittaa juuri sitä, että kun kaverit tekevät jotain jollain tietyllä tavalla, ei itse pääse osalliseksi siitä. Olipa kyseessä jokin esine, harrastus tai vaikka vain puheenaihe. Voit toki kuunnella, mistä muut puhuvat, mutta et voi osallistua keskusteluun samalla tavalla kuin jos puheenaihe koskisi myös sinua itseäsikin. Teinien kohdalla nuori voi jäädä osattomaksi ja syrjään, jos kavereilla on tapana käydä kahviloissa ja nuorella ei ole varaa samaan. Vaikka kyse on vain muutamista euroista, voi se kaikista vähävaraisimmissa perheissä olla liikaa.
Lomalla ei ole mikään pakko tehdä mitään, mihin ei ole varaa tai mitä ei halua tehdä. Vanhempien tehtävä on ohjata lapsiaan hyväksymään tämä asia. Jehovan todistajat ovat iät ajat joutuneet selittämään lapsilleen, miksi heillä ei vietetä joulua, synttäreitä yms, vaikka lasten kaveripiirissä nämä ovat jokavuotisia perinteitä. Vanhempien on kuitenkin hyvä muistaa, miltä tilanne lapsen näkökulmasta saattaa tuntua.
Olin itse lapsi 2000-luvun alussa. Meidän perhe ei ollu varakas; isä ja äiti olivat molemmat työttömiä. Muistan silti parhaana muistona päivät uimarannalla polskien ja mehujäitä kiskalta. Lapset nauttii ihan siitäkin ettei tarvitse tehdä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi katsella maalin kuivumista, kun voi itsekin maalata
Minä vihaan tällä hetkellä huvipuistoja ja muita lasten paikkoja. Inhoan jonottamista, huonokäytöksisiä ihmisiä ja kaiken kalliutta.
Onneksi mies vei isommat Särkänniemeen kuukausi sitten, ja Puuhamaassa käytiin juhannuksena. Jos olisi lämmin kesä, lapsille riittäisi Linnanmäkireissu, mutta tällaisena kylmempänä kesänä tulee olo että jotain pitäisi keksiä.
Meidän kohta kaksivuotias nyt viihtyy omalla hiekkalaatikolla koko kesän ja se on ihan ok, isommat saattaa kaivata itsekin jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minäkin aina ihmettelen kun kaikissa elokuvissa ja tv sarjoissa se "lomailu" on justiinsa sitä hiekkarannalla torkkumista.... no kylläh siinä rusketuksen saa mutta tietysti vois hankkia solariuminkin niillä matkarahoilla jota voi hyödyntää sitten niinäkin vuosina kun tekee tiukkaa, luulisi sellaisten laitteiden kestävän 5-10 vuotta...
minä ainakin viihdyn kotona parhaiten koodailemassa, ehkä joskus uskaltaa käydä keilaamassa jos saa jonkun suostuteltua mukaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi huvipuistoon pääsemisen pitäisi olla joku onnellisen lapsuuden mittari? Jäin miettimään tätä. Mä en tykännyt huvipuistoista lapsenakaan. Vanhempani olivat myös pienituloisia ja ei siitä syystä lähdetty koskaan huvipuistoon koko perhe (omalla paikkakunnalla ei ollut ja reissu Lintsille tai Särkänniemeen olisi maksanut koko perheeltä ihan liikaa) mutta jos joku kaveri pyysi perheensä kanssa mukaan, niin sain kyllä mennä ja rahat rannekkeeseen ja ruokaan. Ulkomailla ei käyty koskaan. En siitä kärsinyt vaan ihan tyytyväisenä olin mökillä tai kotona.
En muista että kukaan olisi 90-luvulla erityisesti kiinnittänyt huomiota siihen, jos joku lapsi ei ole käynyt ulkomailla tai huvipuistossa kesällä? Onko nykyään asia muuttunut niin että on jotenkin omituista, jos ei matkustele joka lomalla jossain? Muutenkin tuntuu, että kesälle on kauheat suorituspaineet, pitäisi huidella kaiken maailman tapahtumissa ja nauttia auringosta vaikka hampaat irvessä. Mediastako tämä tulee? En mä muista omasta nuoruudestani tällaista. Ihan rennosti me vaan oltiin ja hengailtiin ilman mitään kummempaa suorittamista. Se riitti, kun pääsi välillä uimaan, sai jätskiä ja oli kavereita joiden kanssa viettää aikaa.
Juuri puhuin perheelliset ystävien kanssa tästä asiasta! Ihmisten arvomaailma ja sen myötä elämäntapa ja vaatimustaso on muuttunut valtavasti. Meistä 80- ja 90-luvuilla lapsuutensa kesiä viettäneistä ei kukaan muistanut, että joka kesä olisi pitänyt päästä esim. ulkomaan matkalle tai huvipuistoon tai monta kertaa kesässä jonnekin muualle reissuun tai maksulliseen erityisjuttuun! Joskus käytiin, mutta ei joka vuosi, eikä sitä kukaan pitänyt millään tavalla outona surkeudesta puhumattakaan! Lapsuuden kesistä ihanina muistoina oli jääneet mieleen se tietty vapaus ja kiireettömyys, myöhään nukkuminen, serkkujen luona kyläily, Akujen lukeminen parvekkeelle kannetulla patjaröykkiöllä, leikkimökissä nukutut yöt, uiminen kunnes sormet on rypyssä ja huulet siniset, kesämajan rakentaminen omalle takapihalle naapurin lasten kanssa, kesäruuat kuten raparperikiisseli ja paistettu makkara... Siis tällaisia pieniä, ilmaisia ja arkisia kesä juttuja. Uskoisin, että nämä on ihania elämyksiä nykylapsillekin.
Juuri näin. Ei 80- ja 90-luvulla tarvinnut lapsilla olla omia puhelimia. Yksi lankapuhelin kodissa riitti. Yleensä riitti myös yksi telkkari. Vain nörttipojilla oli joku Commodore, suurimmalla osalla perheistä ei ollut minkäänlaista pelikonetta tai tietokonetta.
ja 10000 vuotta sitten asuttiin luolissa ja metsästettiin mammutteja nälkäänsä, veikkaan että sääkin ottaisit tämän modernin elämän jos pitäis valita? meneehän tää jo tietysti joissain kohdin naurettavuuksiin, ajatellaan vaan omia oikeuksia eikä yhteisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoitti:
Mun mielestä ap:n kirjoituksessa olennaista ei ollut se käydäänkö legolandissa jne vai ei vaan se miten rahaan suhtaudutaan. Todella virkistävää ja maanläheistä tekstiä. Kyse on arvokasvatuksesta - siitä millaista elämänasennetta lapsille välitetään ja mille asioille annetaan arvoa. Lapsille kiireetön yhdessäolo ilman ihmeellistyksiäkin on arvokasta, ellei aikuinen itse viestitä/opeta muuta. Ihanaa että lapset saavat tässä tapauksessa näin myönteisen ja mutkattoman mallin suhtautua tilanteeseen. Sillä he pärjäävät myös monessa muussa asiassa tulevaisuudessa!
Itse en näe sitä taas mitenkään huonona arvona, jos osaa säästää ja hoitaa raha-asiansa niin, että voi viedä lapset muuallekin kuin järvenrannalle.
Meilläkin vain yksi tienaa, mutta jätskien ostaminen ei ole ollut koskaan mikään ihmeellinen asia, että kerran kesässä niiden ostaminen tuntuisi jotenkin juhlalta ja lomalta. Lidlistä saa parilla eurolla 6 kpl. Eikä jonkun kioskin jätskitkään tunnu joltain kohokohdalta vaikka niitä olisi ensin jonottanutkin.
Reissaamme paljon, mutta budjetilla. Yllättävän halvalla pääsee, kun osaa ostaa halvalla lentoliput ja itse etsiä hotellin netistä.
Jos vuodessa laittaa 40€ per kuukausi säästöön, niin niillä rahoilla pääsee jo matkalle koko perhe. 40 euroa saa säästettyä ihan puhelin, ruoka, vaate ja matkakuluista nipistäen. Se on 10 euroa viikossa.
Lapsia kuuluu viedä mahdollisimman paljon moniin paikkoihin, ettei heistä tule sellaisia tynnyrissä kasvaneita tuppisuita, jotka eivät aikuisenakaan osaa liikkua maailmalla. Se ei siellä ainaisella samalla järvenrannalla onnistu. Kuten joku laittoi Helsingissä on paljon ilmaismuseoita. Nykyisillä muutaman euron juna ja bussilipuilla voi tehdä monesta Suomen kaupungista vaikka päivän reissuja.
m85 kirjoitti:
minäkin aina ihmettelen kun kaikissa elokuvissa ja tv sarjoissa se "lomailu" on justiinsa sitä hiekkarannalla torkkumista.... no kylläh siinä rusketuksen saa mutta tietysti vois hankkia solariuminkin niillä matkarahoilla jota voi hyödyntää sitten niinäkin vuosina kun tekee tiukkaa, luulisi sellaisten laitteiden kestävän 5-10 vuotta...
minä ainakin viihdyn kotona parhaiten koodailemassa, ehkä joskus uskaltaa käydä keilaamassa jos saa jonkun suostuteltua mukaan
Rusketus ei ole rantaloman pointti. Ainakaan itselleni. Vaan irrottautuminen arjesta. Kuten joku sanoikin, kotona miettii aina kotihommia tai jopa palkkaduuneja. Muualla rentoutuu paremmin.
Se ranta voi olla Suomessa, mutta Välimerellä tai vaikka Karibialla on aivan toisenlainen fiilis, ilmasto, meri, ruoka, kulttuuri ja nähtävyydet.
Auringosta saa lisäksi D-vitamiinia. Solariumista ei.
m85 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi huvipuistoon pääsemisen pitäisi olla joku onnellisen lapsuuden mittari? Jäin miettimään tätä. Mä en tykännyt huvipuistoista lapsenakaan. Vanhempani olivat myös pienituloisia ja ei siitä syystä lähdetty koskaan huvipuistoon koko perhe (omalla paikkakunnalla ei ollut ja reissu Lintsille tai Särkänniemeen olisi maksanut koko perheeltä ihan liikaa) mutta jos joku kaveri pyysi perheensä kanssa mukaan, niin sain kyllä mennä ja rahat rannekkeeseen ja ruokaan. Ulkomailla ei käyty koskaan. En siitä kärsinyt vaan ihan tyytyväisenä olin mökillä tai kotona.
En muista että kukaan olisi 90-luvulla erityisesti kiinnittänyt huomiota siihen, jos joku lapsi ei ole käynyt ulkomailla tai huvipuistossa kesällä? Onko nykyään asia muuttunut niin että on jotenkin omituista, jos ei matkustele joka lomalla jossain? Muutenkin tuntuu, että kesälle on kauheat suorituspaineet, pitäisi huidella kaiken maailman tapahtumissa ja nauttia auringosta vaikka hampaat irvessä. Mediastako tämä tulee? En mä muista omasta nuoruudestani tällaista. Ihan rennosti me vaan oltiin ja hengailtiin ilman mitään kummempaa suorittamista. Se riitti, kun pääsi välillä uimaan, sai jätskiä ja oli kavereita joiden kanssa viettää aikaa.
Juuri puhuin perheelliset ystävien kanssa tästä asiasta! Ihmisten arvomaailma ja sen myötä elämäntapa ja vaatimustaso on muuttunut valtavasti. Meistä 80- ja 90-luvuilla lapsuutensa kesiä viettäneistä ei kukaan muistanut, että joka kesä olisi pitänyt päästä esim. ulkomaan matkalle tai huvipuistoon tai monta kertaa kesässä jonnekin muualle reissuun tai maksulliseen erityisjuttuun! Joskus käytiin, mutta ei joka vuosi, eikä sitä kukaan pitänyt millään tavalla outona surkeudesta puhumattakaan! Lapsuuden kesistä ihanina muistoina oli jääneet mieleen se tietty vapaus ja kiireettömyys, myöhään nukkuminen, serkkujen luona kyläily, Akujen lukeminen parvekkeelle kannetulla patjaröykkiöllä, leikkimökissä nukutut yöt, uiminen kunnes sormet on rypyssä ja huulet siniset, kesämajan rakentaminen omalle takapihalle naapurin lasten kanssa, kesäruuat kuten raparperikiisseli ja paistettu makkara... Siis tällaisia pieniä, ilmaisia ja arkisia kesä juttuja. Uskoisin, että nämä on ihania elämyksiä nykylapsillekin.
Juuri näin. Ei 80- ja 90-luvulla tarvinnut lapsilla olla omia puhelimia. Yksi lankapuhelin kodissa riitti. Yleensä riitti myös yksi telkkari. Vain nörttipojilla oli joku Commodore, suurimmalla osalla perheistä ei ollut minkäänlaista pelikonetta tai tietokonetta.
ja 10000 vuotta sitten asuttiin luolissa ja metsästettiin mammutteja nälkäänsä, veikkaan että sääkin ottaisit tämän modernin elämän jos pitäis valita? meneehän tää jo tietysti joissain kohdin naurettavuuksiin, ajatellaan vaan omia oikeuksia eikä yhteisiä
Aivan! Juuri tuota tarkoitin. Kehitys menee eteenpäin, elintaso nousee ja sen myötä asiat, jotka 30, 100 tai 10 000 vuotta sitten olivat täysin tuntemattomia ja tarpeettomia, eivät ole sitä enää tänään. Nyt elämään kuuluu aivan erilaisia asioita kuin tuolloin ja jo 30 vuoden päästä erilaisia kuin tänään.
Meillä on vain yksi lapsi ja on ollut varaa matkustaa melkein joka vuosi. Mutta jonain kesänä oli kauhean huono rahatilanne ja silloin mentiin vain sellaiselle risteilylle, missä ei päässyt edes maihin. Maksoi 5€/nenä. Meillä oli omat eväät mukana ja paistateltiin päivää siellä laivan kannella. Kieltämättä lapselle tuli vähän tylsäksi, kun ei siellä laivalla ollut lapselle paljonkaan ilmaista puuhaa. Pari kertaa oltiin myös telttailemassa saaressa, johon pääsi reittiveneellä. Tuohon nyt meni muutama kymppi matkoineen ja telttapaikkamaksuineen, mutta oli todella hieno elämys meille kaikille ja lapsi tykkäsi aivan valtavasti.
Sitä olen yrittänyt omalle lapselle tolkuttaa, että tämä elintaso mikä meillä nyt on, on parinkymmenen vuoden aikana rakennettu. Toivon hänen ymmärtävän, että kun lähtee rakentamaan sitä omaa elämäänsä, niin ne ensimmäiset vuodet voi olla aikamoista kitkutusta eikä pidä verrata siihen, mitä on kotona ollut ennen kuin muutti pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itkisin jos minulla olisi lapsia joita ei olisi vara kuskata ulkomaille ja huvipuistoihin. Ne oli oman lapsuuteni huippuhetkiä ja haluan antaa saman omille lapsilleni ja koska siihen ei ole nyt varaa, en hanki lapsia.
Luultavasti lapsesikin itkisivät, mutta vain koska sinä ITSE olet antanut niin suuren painoarvon huvipuistoille. Lapset aivopestään helposti arvostamaan vain tiettyjä asioita kun taas luonnostaan jokainen lapsi on erilainen ja jokaiselle löytyy huippuhetkiä, niin rahalla kuin ilman, JOS oikeasti opitaan tuntemaan ne lapset.
Aito ilo lasten kanssa olemisesta on tärkeää, se heijastuu kaikkeen. Mun mielestä tää kiteytyy tosi hyvin siinä mitä tyttäreni sanoi huvipuistoretken jälkeen kun kysyin mikä oli siellä hauskinta.. Hän vastasi "Se että isi ja äiti oli mukana". (Ja he ovat kotihoidossa eli yhteistä aikaa on muutenkin riittämiin, joten olin itse aivan äimänä tästä vastauksesta)
Pitäisikö olla huolissaan kun etelän rantaloman jälkeen minun lapseni vastasi, että rantaleikit, lämmin merivesi, hotellin uima-allas ja uudet kaverit. Meinasi vissiin, että minun naamaani saa kotona katsella ihan tarpeeksi.
m85 kirjoitti:
minäkin aina ihmettelen kun kaikissa elokuvissa ja tv sarjoissa se "lomailu" on justiinsa sitä hiekkarannalla torkkumista.... no kylläh siinä rusketuksen saa mutta tietysti vois hankkia solariuminkin niillä matkarahoilla jota voi hyödyntää sitten niinäkin vuosina kun tekee tiukkaa, luulisi sellaisten laitteiden kestävän 5-10 vuotta...
minä ainakin viihdyn kotona parhaiten koodailemassa, ehkä joskus uskaltaa käydä keilaamassa jos saa jonkun suostuteltua mukaan
Minäkin viihtyisin oikein hyvin kotona syömässä pelkkiä herkkuja. Mutta onneksi maailmassa on paljon muutakin enkä siis ole vain kotona syömässä. Suppea käsityksesi lomasta aiheuttaa että sinulta jää paljon kivaa kokematta. Monet jotka sitten kerrankin ovat uskaltaneet lähteä jonnekin kivaan kohteeseen ovatkin hurahtaneet ihan totaalisesti jopa rantalomailuun. Kyse kun ei ole jostain rusketuksesta vaan ihan kokonaisvaltaisesta elämyksestä. Kaikkea toisen tyyppisestä lämmöstä uusiin ruokiin ja oikeasti kylpyveden lämpöiseen meriveteen.
Majoitus maksaa enemmän, lentoliput maksavat enemmän, harrastukset maksavat enemmän, huvipuistoliput enemmän. Perhekoon kasvaessa myös vapaa-ajan kustannukset nousevat samassa suhteessa. Lisäksi useat lapsiperhetarjoukset ovat usein räätälöity 1-2 lapselle, aivan maksimissaan kolmelle lapselle. Jokainen lisälapsi maksaa uuden lipun verran.
Kyllä minunkin lapsuudessani 1-2 lapsisilla perheillä oli keskimäärin enemmän lomia ja harrastuksia verrattuna isompilapsisiin perheisiin.