Lue keskustelun säännöt.
Psykologi sanoi, etten vaikuta masentuneelta. V*ttu pitihän se arvata, että ihan turhaan yritin hakea apua!
04.07.2017 |
Olen käynyt psykologin luona 6kk. Käynti kerran viikossa. Sitä ennen olen käynyt mt-toimistossa varmaan 2 vuoden ajan, eri psykiatreilla monia kertoja ja aina olen tehnyt monia masennustestejä, on haastateltu ja kyselty monet kerrat eli lääkärien toimesta ja olen saanut aina diagnoosiksi masennuksen. Joka helvetin papereissa se on aina lukenut.
Sitten tämä hemmetin kaikkitietävä jumala, joka näkee mua 45minuutin ajan kerran viikossa, toteaa, etten vaikuta masentuneelta.
En tiennyt mitä hittoa tuohon oikein olisi sanonut! Anteeksi kun pukeudun suht siististi käynteihin ja puhun ihan normaalisti, senkö takia en olekaan masentunut?!
Olen sanonut miljoonia kertoja tuon psykologin luona, että on toivottomuuden tunnetta, olen joskus jopa viillelyt itseäni, haluaisin kuolla, aina ei jaksa nousta sängystä ylös, siivoaminen ym on välillä vaikeaa mutta välillä jaksan tehdä niitä ja olla ihan normaalisti kotona, mutta ei se mielestäni tarkoita, etteikö ihminen voisi olla masentunut, vaikka hitto vie jaksaa jotain tehdäkin!
Joskus olen kertonut jotain kivoja juttuja käynneilläni, siis esim. jonkun mukavan muiston menneisyydestäni ja sitten ollaan kumpikin naurettu tyyliin "heh heh no olipas kyllä hauska juttu!", mutta vissiin masentunut ei saisi koskaan nauraa, eikä kertoa kivoja asioita, koska ETHÄN SÄ VOI OLLA MASENTUNUT JOS JAKSAT NAURAA JA JUTELLA !!
Kertokaahan ihmeessä mulle, miten mun täytyy pukeutua ja käyttäytyä psykologin luona, että mua uskotaan, kun sanon että KYLLÄ, OLEN MASENTUNUT????
Pitääkö mulla olla käynneillä puukko mukana, jolla samalla viiltelen käsivarsiani kun puhun sen toopen kanssa, vai en varmaan silloinkaan ole masentunut, ainoastaan huomioh*ora??
Mulle tuli helvetin paska fiilis tuosta sen sanomisesta!
Mulla on paniikkihäiriö ja lapsena koin seksuaalista hyväksikäyttöä, pelkään ja ahdistun myös sosiaalisista tilanteista. NÄIDEN VUOKSI OLEN MASENTUNUT!
Totta helvetissä mua masentaa, jos on paniikkikohtauksia ja elämä menee neljän seinän sisällä suurimmaksi osaksi ja joka päivä on yhtä helvetin taistelua että pääseekö kauppaan vai ei ja lopulta en pääse ja tilaan ruokaa koti ovelle! Ja kaikkea muuta päässä pyöriviä asioita, ongelmia itsetunnon kanssa, menneisyydessä tapahtuvia kamalia asioita jne jne !!!
Ja nämä kaikki asiat psykologi tietää !!! Mutta eihän tässä perhana uskalla suutaan edes noilla käynneillä näköjään aukaista, etten vaan sano yhtään mitään väärää, jonka perustella EN VOI OLLA MASENTUNUT !!!!!!!!!
Sitten tuossa yks kerta olin aika hyvällä tuulella, kun sanoin, että lähden kylpylään siskon kanssa, voi hitsit kuinka odotan sitä matkaa ja hymyilin kuin joku perkeleen naantalin aurinko !!! No reissu oli kiva mutta kotiin päästyä se sama, harmaa ja paska arki taas jatkui, mutta sai edes pienen hetken tuntea nauttivansa elämästä ja oli mukavaa !! Miksi se on väärin???
Eikö siis todellakaan tälläisiä tunteita kannata ollenkaan näyttää noiden kallonkutistajien seurassa, koska ne vetää heti kaikenlaisia johtopäätöksiä, että ei toi ihminen olekaan mikään traumatisoitunut eikä masentunut kun noin hymyilyttää??
Kommentit (48)
Tehtiinkö sulle masennustesti? Siihenhän voi vastata ihan mielensä mukaan vaikka ei olekaan masentunut, mutta saa saikkua vastausten perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tekstistäsi herää ajatus, että sinulla saattaa olla persoonallisuushäiriö. Mielialaoireet (pitkäkestoiset ja lääkkeisiin huonosti reagoivat) ovat tyypillisiä persoonallisuushäiriöistä kärsiville, valitettavasti. Toivottavasti saat oireisiisi apua jollain tavalla kuitenkin ja elämäsi parempaan kuntoon!
Amatöörin diagnoosille tuli heti kannatusta. Minulle taas alapeukku kun sanoin että ammattilainen osaa työnsä.
Täysin ennalta-arvattavaa mutta silti kummallinen ilmiö.
Paitsi että tuo kommentti saattaa hyvinkin olla ammattilaisen kirjoittama koska on ihan asiaa. T. Psyk.sh
No, psykologi ei voi asettaa diagnooseja ellei sitten satu olemaan myös lääkäri koulutukseltaan. Dg: n asettaa vain ja ainoastaan lääkäri
Kuulostaa siltä, että nimenomaan haluat olla masentunut. Jos haluat parantua, sinun pitää päästä tuosta ajatusmallista eroon.
Monenlaisia ammattilaisia näkee mielenterveyspuolella. Suurin osa tapaamistani normaaleja, jopa hyviä, mutta muutama ahdistava jäänyt elävästi mieleen.
Yksi meinasi heivata suljetulle osastolle, kun olin lopettanut sietämättömiä sivuoireita aiheuttaneen psykoosilääkityksen. "Sun olisi pitänyt lääkäriltä kysyä eikä googletella mitään kuviteltuja oireita!" Vitsi piili siinä, että olin hakeutunut päivystykseen siksi, koska polilla lääkärini oli ilman pihaustakaan lopettanut, seuraavaa hoitavaa lääkäriä ei oltu vielä osoitettu ja pää oli huonossa kunnossa, eli halusin apua, ehkä uuden lääkityksen. Edes jotain. Osastokunnpssa en mielestäni ollut, olin todellisuudentajuinen enkä vaaraksi itselleni tai muille. Kyseisen lääkkeen tosin TIESIN olevan itselleni sopimaton, ja sivuoireet olivat silmin nähtäviä ja suurta tuskaa aiheuttavia. En ole lääkevastainen, mutta oli todella suuri yllätys saada kuulla, ettei minulla ole määräysvaltaa sen suhteen, mitä pillereitä kehooni laitan. Viis tuntemuksistani, "asiantuntijat" tietävät aina enemmät kuin hullut itse...
Toinen hauska tapaus oli eräs hoitaja, jonka luona kävin masennuskauteni aikana. Päädiagnoosini on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hänen suustaan pääsi mm. klassinen "eihän sinulla ole mitään syytä olla masentunut", ja sitten hän yritti diagnosoida minut hypomaaniseksi, kun yhdellä tapaamiskerralla hymyilin. Hymyilin, koska kerroin saatuani viimeinkin imuroitua, ja kuukausia tiskipöydällä lojuneen astiavuoren tiskattua. Mutta juu, jos ihmisellä on kaksisuuntainen, on tämän elämän oltava täysin tasaista. Eikä saa itkeä tai nauraa, se on sairausjakson merkki. Onneksi hoitaja irtisanoutui pian, ja sain paremman tilalle.
Myötätunnot, ap. Ei ole helppoa kohdata urpoja kun on herkässä elämänvaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, psykologi ei voi asettaa diagnooseja ellei sitten satu olemaan myös lääkäri koulutukseltaan. Dg: n asettaa vain ja ainoastaan lääkäri
Ei psykologi tosiaan diagnooseja aseta mutta psykologin tutkimustulokset osaltaan vaikuttavat lääkärin asettamaan diagnoosiin. Samoin myös mahdollisten muiden moniammatillisessa työryhmässä hoitoon osallistuvien jäsenten tutkimukset ja havainnot. Lääkäri sen diagnoosin papereihin laittaa mutta tekee sen potilaan haastattelun ja juuri näiden muiden tulosten perusteella. Tosin tuossa ap:n tapauksessa ei ilmeisesti ollut kyse psykologin tutkimuskäynneistä vaan supportiivisista keskustelukäynneistä. Ja psykologihan oli sanonut ettei ap antanut masentunutta vaikutelmaa, ei siis sanonut etteikö ap olisi masentunut. Tosin voi olla kyse myös tutkimuskäynneistä fokuksella diagnoosin tarkentaminen koska olen samaa mieltä kuin jotkut muutkin ketjussa kommentoineet että kirjoituksensa perusteella ap antaa ennemminkin epävakaan persoonallisuushäiriön vaikutelman kuin puhtaan masennuksen. Tietenkään tällaisia asioita ei voi kuitenkaan keskustelupalstakirjoitusten perusteella diagnosoida joten parempi antaa hoitavan tahon tehdä työnsä.
Olet jäänyt koukkuun tuohon masennusdiagnoosiisi. Psykologi tekee ihan oikein, että yrittää karistaa tuota ajatusta sinsta, sillä et voi parantua siitä mikä sinulla OIKEASTI on, niin kauan kun piiloudut tutun ja turvallisen "masennuksesi" taakse. Sinula voi olla paniikkihäiriö, sinua on voitu käyttää hyväksi, ja sinulla voi olla huomionhakuinen persoona, ja nämä kaikki voivat aiheuttaa ahdistusta ja masentuneisuutta, mutta jos diagnoosiksi vain lätkäistään masennus, ja kuljet parantelemassa sitä, niin oikea toipuminen jää saavuttamatta. Toisaalta vaikuttaa sitlä että et edes halua parantua, vaan pisät tiukasti kiinni siitä että saat voida pahoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä psykologeista, mutta psykiagrit usein aloittavat lääkityksen "kokeillaan miten tämä vaikuttaa" ja sitten jos haluatkin lopettaa niin se ei käy koska olet hullu. Pian oletkin jo koukussa ja muutenkin tahdoton zombi. Varokaa niitä lääkkeitä ellet ole oikeasti todella mielisairas.
Mulla vähän sama ongelma. Parin vakavan kipusairauden takia olen lllut pahasti masentunut kun hoitoa ei löydy. Sattui sitten pdykojaksolla 1 hyvä päivä jonka perusteella olenkin enää lievästi masentunut enkä saa eläkettä. Työkyvyttömyys ei merkitse mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallista on että ap on kiintynyt diagnoosiinsa kovin
En kirjoita tätä mitenkään tarkoituksena vähätellä kokemuksiasi, mutta olisiko mahdollista että kärsit jonkinlaisesta ahdistushäiriöstä? Mainitsit että sinulla on paniikkikohtauksia, ja itse molemmista kärsivänä tiedän millaista paskaa se on. Ja kyllä, monet ei ymmärrä että paniikki-ja ahdistusongelmat ajaa ihmisiä ihan yhtä lailla vaihngoittamaan itseään, ei siihen masennusdiagnoosia erikseen tarvita.
Monet mt-jutut myös risteävät oireiltaan toistensa kanssa, ja välillä on hankala tunnistaa mistä koko homma juontaa, ja mikä on ikään kuin "lisää" joka johtuu ensimmäisenä mainitusta. Onko sinulla yritetty hoitaa tuota paniikkiongelmaa, ilmeisesti myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa löytyy? Niihin ei valitettavasti vain keskusteluapu auta, vaan pitää yrittää harjoitella itsensä ulos peloista, vaikka sitten väkisin. Muuten ei valitettavasti tulosta synny, voin kokemuksella kertoa.
Paniikkikohtaukset ja uuden kohtauksen pelko voivat aiheuttaa masentunutta mielialaa ja pahaa ahdistusta. Yleensä ero suoraan masennukseen onkin juuri siinä että välillä tulee aikoja jolloin olo on täysin normaali, kesti se sitten tunteja tai päiviä. Masennuksessa olotila on yleensä kökkö melkeinpä koko ajan. Ylipäätään nyt kannattaa ottaa kaikki puheeksi psykologin kanssa, että jos hän ei usko sinulla olevan suoraa masennusta, niin minkä sitten. Ja oli mikä hyvänsä, niin alkakaa hoitaa tuota paniikkia vaikka käyttäytymisharjoitteilla, ja rauhoittumisharjoituksilla joita voit käyttää vapaallakin, ellette jo ole näin tehneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap, on ihan tavallista kuulla pällitieteiden ammattilaisilta sitä samaa "et ole ....." mantraa. Tuttua juttua. Voit tietysti vaihtaa psykologisi ammattinsa osaavaan. Tai siis yrittää, voi olla ettei sellaista löydy.
En se minäkään ollut nuorena masentunut psykiatrin mielestä. Noh, koska en saanut tarvitsemaani hoitoa, olen nyt hiukan vanhempana työkyvyttömyyseläkkeellä.
Niin, eikä minulla muka ole paniikkihäiriötä edelleenkään psykiatrin mielestä. Kummasti sitä vaan paniikkikohtauksia tuppaa tulemaan. Voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko mun mieliksi alkaa syödä maksalaatikkoa puolukkahillolla, vahvaa kamomillateetä useamman kupin päivässä ja sitten jätä sokeri ja pullamössö hötö pois.
Paljon vihanneksia ja juureksia ja kalaa, kanamunaa...
Mulla oli ahdistusta ja paniikkikohtauksia... en muista miten päädyin syömään mm. näitä ravintoaineita, mutta lopulta auttoi.
Totta. Elämäntavoilla voi parantaa huomattavasti fyysisiä ja psyygisiä oireita.
Ihmiset eivät yleensä edes vaivaannu kunnolla koittamaan, koska oikeasti tämä tapa on kaikista työläin, mutta tuo parhaat tulokset.
Jos Jeffrey Dahmer olisi vain syönyt maksalaatikkoa niin hän ei olisi tehnyt pahojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melankoliaa ja masennusta ei pidä sekoittaa toisiinsa. Sitäpaitsi, masennus on täysin normaalia ja ei sitä pidä aina hoitaa, koska se paranee spontaanisti. Voihan olla, että kahden vuoden aikana oletkin oikeasti parantunut, mutta diagnoosin stigma istuu sinussa tiukasti etkä halua kohdata psykologin kertomaa totuutta? Totuus nimittäin sattuu paljon pahemmin kuin mielistelevä valhe.
Pohdi oletko halunnut masennusdiagnoosin halutessasi apua, rahallista hyötyä tai halutaksesi tietää mikä sinussa on "vikana".
Hyötyä tai masennusdiagnoosin glooriaa hakiessa masennustestit voi kuka tahansa tehdä tahallaan siten, että saa vaikeasti masentuneen paperit. Lisänä näyttelemistä vahakasvoisena ja näköalattomuutta puheisiin, niin paperilla tehty testi vahvistaa diagnoosin. Mikäli lähtökohtasi on ollut tällainen, mieti uudelleen, kenestä se paraneminen lähtee ja kenen vastuulla on tehdä ne elämänmuutokset, jotka johtavat paranemiseen.
Mikäli oikeasti olet masentunut ja tarvitset apua, niin sitten sinä haet sitä apua mitä saat. Suomessa on maailman eriarvoisimpia ja tehokkaimpia sairaanhoitoprosesseja. Myös halvimpiakin suhteessa muihin länsimaisin. Apua saadaksesi sinun pitää osata vetää oikeista naruista. Hypokondrikko ei kannata olla.
Mulle taas tuputetaan masennusdiagnoosia vaikka en ole masentunut....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tekstistäsi herää ajatus, että sinulla saattaa olla persoonallisuushäiriö. Mielialaoireet (pitkäkestoiset ja lääkkeisiin huonosti reagoivat) ovat tyypillisiä persoonallisuushäiriöistä kärsiville, valitettavasti. Toivottavasti saat oireisiisi apua jollain tavalla kuitenkin ja elämäsi parempaan kuntoon!
Amatöörin diagnoosille tuli heti kannatusta. Minulle taas alapeukku kun sanoin että ammattilainen osaa työnsä.
Täysin ennalta-arvattavaa mutta silti kummallinen ilmiö.
Paitsi että tuo kommentti saattaa hyvinkin olla ammattilaisen kirjoittama koska on ihan asiaa. T. Psyk.sh
Ammattilainen olenkin. :)
Et vaikuta masentuneelta. Ota nyt vain tiukalla otteella niskastasi kiinni ja keskity niihin elämän hyviin asioihin, niin mukava kuin itsesääliin ja laiskotteluun olisikin hautautua.
Keittiöpsykologian ammattilainen ehkä tai sitten huono työssäsi.Oikea ammattilainen ei lähde ehdottamaan persoonallisuushäiriödiagnoosia nettipalstalla aivan olemattomien tietojen perusteella. Tällä palstalla on kyllä ihan liikaa näitä "amnattilaisia".Pieni nöyryys olisi paikallaan kun ei selkeäsi mistään mitään tiedä.
Eräs tuttuni on palstan vakiokäyttäjä,ja harrastaa oikeassa elämässä ihan liikaa tätä diagnosointia.Mitään pätevyyksiä hommaan ei tietenkään ole,mutta itse luulee niin.Sitten kun kysyy tarkempia perusteita,niin eipä tahdo löytyä.Itse yritän välttää liikaa oleilua täällä ettei tarttuisi tuollainen toden ja kuvitelman sekoittaminen.
Minä sain myös samanlaista kohtelua, kunnes aloin ilmestyä paikalle hikisenä ja meikkaamatta sekä itkeskellä. Vasta sen jälkeen tämä ns. ammattilainen myönsi, että minulla "saattaa olla lievää masennusta".
Totta. Elämäntavoilla voi parantaa huomattavasti fyysisiä ja psyygisiä oireita.
Ihmiset eivät yleensä edes vaivaannu kunnolla koittamaan, koska oikeasti tämä tapa on kaikista työläin, mutta tuo parhaat tulokset.