En ymmärrä alkuunkaan tätä Havaintoa parisuhteesta blogista tullutta kohua!

Samaa mieltä. AV:lla vaan suurin osa on taloudellisesti täysin riippuvaisia miehistään ja siksi tästä raivostumaan, koska jos tämä onkin yhtäkkiä hyväksyttävää niin sehän voi sattua omallekin kohdalle!

Olen aivan varma, että Samin exä on hyvin pian onnellisempi kuin Samin kanssa koskaan. Vaikuttaa fiksulta ja terävältä naiselta!

Ei se ettei saisi lähteä.

Pettäminen ei ole oikein, eikä tuo oman itsensä tuominen esiin kuinka rohkea MINÄ itse on ollut. Ei mitään anteeksipyyntöjä, eikä hieman hiljaiseloa näin heti eron jälkeen. Vaan pitää uus ja uus itse ittensä raahata julkisuuteen esille, ihan kuin hieromaan exän naamaan että häähää.

Suurin osa ihmettelee miksi hankkia uusi lapsi, jos ei aio pysyä yhdessä?

Teillä on oudot käsitykset parisuhteesta, varsinkin jos hankitaan lapsi, joka ei ole lelu. Ihmiset sitoutuvat olemaan yhdessä. Teinien leikkisuhteet on erikseen, silloin voi tietysti perseillä, mutta lapsen elämän pilaaminen (sen ero pääsääntöisesti tekee, vaikka kuinka eronneet uskottelevat muuta) on kyllä härskiä ja itsekästä.

HAHHHAAAHHAAA!!!!!

Kirjoittiko miehesi koko ajan parisuhdepäivitystä teidän onnellisesta liitostanne ja lapsikin tulossa, tui-tui.

Ja ehtikö hän ihastua vain ohimennessään kaupassa silmiin, lapsen ollessa, mitä 2 vkoa, vai silloisen rakkautensa ollessa viimeisillään raskaana???

Koko juttua ei olisi tapahtunut, jos Sami olisi alunperin kunnioittanut vaimoaan. Mutta ei. Hän antoi tunteilleen vallan ja lähti toisen matkaan. Luovutti todella helposti avioliittonsa suhteen. Kun ei kuulemma enää voinut vastustaa houkutusta.

Kaikille tulee houkutuksia ja ihastumisia, mutta jos nykyisestä suhteesta haluaa pitää kiinni ja taistella, ei heitetä pökköä pesään ja lähdetä seuraamaan niitä tunteita, vaan ne tunteet kuoletetaan. Varsinkin jos vaimo on viimeisillään raskaana.

Vierailija kirjoitti:

En pysty ymmärtämään alkuunkaan, mikä tuossa on jotenkin niin hirveää. Hirveintähän mahdollista olisi ollut se, jos mies olisi jäänyt!

Olen itse käynyt läpi aika lailla saman. Mies lähti toisen matkaan, kun lapsi oli alle vuoden. Tottakai se on järkytys, mutta ei mikään maailmanloppu. Itse en ainakaan ollut rakentanut elämääni miehen varaan: äitini opetti jo pienenä, että hankit oman uran ja varallisuuden, niin ei tarvitse koskaan jäädä huonoon parisuhteeseen.

Ei tuo Samin ex ole Samista riippuvainen niin että koko elämä romahtaisi ja menisi pilalle. Kun on oma ura, harrastukset, ystävät, kunnianhimot ja muut oleelliset asiat, sitä on paljon mieluummin yksin kuin miehen kanssa, joka ei ole hommassa mukana enää täydestä sydämestään.

Tiedän tämän kokemuksesta kyllä. Olin ihan perusonnellinen, mutta tottakai sitä tuntui, että jotain puuttuu. Kun mies ilmoitti rakastuneensa toiseen, se oli järkytys, mutta ei elämäni siitä mitenkään romahtanut. Ei taloudellisesti eikä sosiaalisesti. Lapsi on hoidettu yhteishuoltajuudella ja asumme lähekkäin, jolloin vaihdot on helppo tehdä.

Vasta eron jälkeen löysin itselleni sitten ihanan miehen, jonka kanssa tuntuu, että kaikki palat ovat (ainakin toistaiseksi) kohdallaan. Sama se on samin exällä edessä - oletteko tosissanne sitä mieltä, että olisi hänen parempi Samin kansssa muka? Kuin löytää joku johon hän voi todella luottaa ja tekee hänet onnelliseksi? Omaan päähäni ei tämä mahdu. Vaikka oma eroni tapahtui hyvin ikävällä tavalla, olen paljon onnellisempi nyt. Te ette tätä todella Samin exälle soisi niinkö?

Ei kaikki ole kakeroituvaa tyyppiä, jonka elämä menee miehen takia pilalle. Jotkut naiset ovat itsenäisiä, posiiivisia ja vahvoja. Ei tämä elämä ole aina niin yksinkertaista ja mustavalkoista - ihan väleissä ollaan exän kanssa, sillä en pidä mitään nolompana kuin jäädä menneeseen kiinni.

Vähän voisitte kunnioittaa ja arvostaa sitä Samin exäääkin! Vaikka oma elämä menisi pilalle miehen takia (jos sen miehen varaan on kaiken rakentanut) niin ei se tarkoita, että tilanne olisi kaikilla sama. Vähän nyt arvostusta ja ymmärrystä - pahinta ikinä olisi ollut, jos Sami olisi exän kanssa silkasta säälistä tai velvollisuuden tunnosta. Samin exän tietäen nii hän ei todellakaan sellaista tarvitse vaan ansaitsee paljon enemmän ja parempaa.

Ensin tää nauratti, mutta nyt jo melkein itkettää...

Minä olen hyväpalkkaisessa virassa ja asuntosijoittaja, jolla on ihana ystäväpiiri ja harrastuksia eli ei taloudellista tai sosiaalista riippuvuutta puolisosta. En silti hyväksy -vaikka en ole osallistunut keskusteluun aiheesta, lueskellut vain - sitä että luo yhteyttä, flirttiä ja kipinää salaa toiseen, kun on naimisissa ja pienen lapsen isä tai äiti. Me tehdään töitä avioliittomme eteen. Jos kipinä katoaa arjen kiireeseen, haemme sitä yhdessä. Uusien hakeminen tulisi kysymykseen meillä vasta eron jälkeen kun olisimme ensin yrittäneet yhdessä korjata liittoamme. Kumpikaan ei lähtisi pettämisen tielle. Sen verran kunnioitamme toisiamme. Sen verran pitää kunnioittaa ihmistä, jota on rakastanut niin paljon, että perheen hänen kanssaan halunnut.

No olisihan se voinut odottaa että edes vaimon lapsivuodeaika olisi ohi, vauvahan oli kuukauden kun Sami päätti lähteä. Ajoitus oli törkeä.

Entäs ap jos olisit miehellesi ollut se ties kuinka mones nainen jonka kanssa perustetaan perhe ja sitten löytyykin TAAS uusi suuri rakkaus pikkulapsiaikana?

Kannattaako niitä lapsia vääntää rakkaudettomaan liittoon muutenkaan?

Sami on valehdellu koko bloginsa. Kirjoittanu paskaa onnellisesta parisuhteesta, koska sellaista ei se hänen mielestään ollut. Ja just toi tyyli hieroa exän naamaan, kuinka paska suhde exän kaa olikaan ja kuinka tämä uusi onkaan niin kaunis.

eihän teillä ole kenelläkään mitään kokemusta edes vastaavasta tilanteesta! Ettekä suostu ketään kuunnella kenellä on!

En ole sanonut, että se oli oikein. Mutta sillä nyt ei ole mitään väliä onko oikein tai väärin ja mitä lie. Miehiä tulee ja menee ja tällaiset jutut ovat osa elämää myös. Eiköhän sen vaimon tilanne ole tässä se oleellinen asia?

Ap

Minä en ole perheenäiti ja oma urakin on, joten oman inhoni taustalla ei ole pelko hylätyksi tulemisesta. Minua kauhistuttaa ensinnäkin se, että Sami omien sanojensa mukaan harkitsi _kaksi viikkoa_, haluaako jättää perheensä. Toisekseen sydämeeni särkee ex-vaimon puolesta, kun nyt hehkutellaan julkisesti miten tämä uusi rakkaus on muuten KAUNIS, koskaan ennen en ole tuntenut näin, pihdata ei saa jne. Kirsikkana kakussa vertailukuvat, joissa nykyinen rakas ilkkuu miten onnettomalta Sami on viime vuonna näyttänyt.

Olen 100 % sitä mieltä että ero on loppujen lopuksi exälle onnenpotku. Samin tapa vääntää puukkoa haavassa ja kehua omaa rohkeuttaan on se, mitä en voi sietää. Ihan oikeasti suutun ja tulen pahalle tuulelle kun ajattelen asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Entäs ap jos olisit miehellesi ollut se ties kuinka mones nainen jonka kanssa perustetaan perhe ja sitten löytyykin TAAS uusi suuri rakkaus pikkulapsiaikana?

Kannattaako niitä lapsia vääntää rakkaudettomaan liittoon muutenkaan?

No sitten löytyy. Ei se maailma siihen lopu. Itse tulin vahingossa raskaaksi ja en halunnut enää 31 vuotiaana aborttia tehdä. Mies petti ja lähti - ja hyvä näin. Olen paljon onnellisempi nykyään ja rinnallani on hyvä rakastava mies ja loistava isäpuoli lapselleni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

eihän teillä ole kenelläkään mitään kokemusta edes vastaavasta tilanteesta! Ettekä suostu ketään kuunnella kenellä on!

En ole sanonut, että se oli oikein. Mutta sillä nyt ei ole mitään väliä onko oikein tai väärin ja mitä lie. Miehiä tulee ja menee ja tällaiset jutut ovat osa elämää myös. Eiköhän sen vaimon tilanne ole tässä se oleellinen asia?

Ap

Eroa ja vaimon tilannetta oleellisempaa taitaa olla tuo törkein mahdollinen tapa hoitaa ero. Viikon-parin harkinta-ajan jälkeen suoraan julkisuuteen kertomaan miten rakastaa ja rakastaa ja miten kaunis uusi rakkaus on. Ja viittaukset pihtaukseen ja valuvaan mahlaan tms... Ei niin mitään häpyä tuolla kukasta kukkaan-pörisijällä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole perheenäiti ja oma urakin on, joten oman inhoni taustalla ei ole pelko hylätyksi tulemisesta. Minua kauhistuttaa ensinnäkin se, että Sami omien sanojensa mukaan harkitsi _kaksi viikkoa_, haluaako jättää perheensä. Toisekseen sydämeeni särkee ex-vaimon puolesta, kun nyt hehkutellaan julkisesti miten tämä uusi rakkaus on muuten KAUNIS, koskaan ennen en ole tuntenut näin, pihdata ei saa jne. Kirsikkana kakussa vertailukuvat, joissa nykyinen rakas ilkkuu miten onnettomalta Sami on viime vuonna näyttänyt.

Olen 100 % sitä mieltä että ero on loppujen lopuksi exälle onnenpotku. Samin tapa vääntää puukkoa haavassa ja kehua omaa rohkeuttaan on se, mitä en voi sietää. Ihan oikeasti suutun ja tulen pahalle tuulelle kun ajattelen asiaa.

No sen Samin voi jättää omaan arvoonsa. Ei itseäni ainakaan jaksa se mietityttää millään muotoa. Tuollaisi miehiä on ja tulee aina olemaan. Tärkeintähän tässä on se, että ero tuli ja nainen löytää nyt itselleen varmasti paremman miehen.

Ap

Mun mielestä Samin temppu oli törkeä. Vauva oli pari viikkoa kun Sami meni pettämään vaimoaan ja jätti tämän. Sami oli vuosia kirjoittanut kauniita ylistäviä sanoja liitostaan, yhtäkkiä se kaikki olikin vain valhetta eikä suhde ollutkaan muka onnellinen. Nyt ylistetään uutta kaunista suhdetta, saa nähdä kuinka kauan kestää.

Ärsyttää myös Samin puolustelu "kuinka rakkaus voi olla väärin? Rakkaushan on maailman kaunein asia". Sami ei näe mitään väärää teoissaan.

Jos mun mies lähtisi tuossa vaiheessa toisen naisen mukaan, niin ei mua mun talous huolettaisi. Suomalainen yhteiskunta on aika avokätinen (yksinhuoltaja) perheille. Sen sijaan huolettaisi kyllä oma jaksaminen: pikkulapsiarki on ihan helvetin rankkaa jopa kahdestaan. Entä sitten yksin. Ei ole kukaan joka jakaisi esim. yöheräämiset.

Tiedän toki, että yksinhuoltajatkin noista selviää (nostan kyllä hattua!) ja varmasti selviäisin minäkin, mutta kyllä se silti aika helvetin paljon rankampaa olisi yksin selvitä kuin toisen vanhemman ollessa rinnalla. Varsinkin jos ei olisi edes täysin palautunut synnytyksestä vaan olisi vielä fyysisesti siitäkin rikki.

Tyyppi lanseerasi itsensä jonain parisuhdeguruna ja sitten osoittautui tyypilliseksi paskiaismieheksi. Ansaitsee kaiken paskan jota mediassa pyörii. Exää tässä tuskin kukaan sen enempää suree muuten kuin että törkeän tempun teki mies.

Vierailija kirjoitti:

En pysty ymmärtämään alkuunkaan, mikä tuossa on jotenkin niin hirveää. Hirveintähän mahdollista olisi ollut se, jos mies olisi jäänyt!

Olen itse käynyt läpi aika lailla saman. Mies lähti toisen matkaan, kun lapsi oli alle vuoden. Tottakai se on järkytys, mutta ei mikään maailmanloppu. Itse en ainakaan ollut rakentanut elämääni miehen varaan: äitini opetti jo pienenä, että hankit oman uran ja varallisuuden, niin ei tarvitse koskaan jäädä huonoon parisuhteeseen.

Ei tuo Samin ex ole Samista riippuvainen niin että koko elämä romahtaisi ja menisi pilalle. Kun on oma ura, harrastukset, ystävät, kunnianhimot ja muut oleelliset asiat, sitä on paljon mieluummin yksin kuin miehen kanssa, joka ei ole hommassa mukana enää täydestä sydämestään.

Tiedän tämän kokemuksesta kyllä. Olin ihan perusonnellinen, mutta tottakai sitä tuntui, että jotain puuttuu. Kun mies ilmoitti rakastuneensa toiseen, se oli järkytys, mutta ei elämäni siitä mitenkään romahtanut. Ei taloudellisesti eikä sosiaalisesti. Lapsi on hoidettu yhteishuoltajuudella ja asumme lähekkäin, jolloin vaihdot on helppo tehdä.

Vasta eron jälkeen löysin itselleni sitten ihanan miehen, jonka kanssa tuntuu, että kaikki palat ovat (ainakin toistaiseksi) kohdallaan. Sama se on samin exällä edessä - oletteko tosissanne sitä mieltä, että olisi hänen parempi Samin kansssa muka? Kuin löytää joku johon hän voi todella luottaa ja tekee hänet onnelliseksi? Omaan päähäni ei tämä mahdu. Vaikka oma eroni tapahtui hyvin ikävällä tavalla, olen paljon onnellisempi nyt. Te ette tätä todella Samin exälle soisi niinkö?

Ei kaikki ole kakeroituvaa tyyppiä, jonka elämä menee miehen takia pilalle. Jotkut naiset ovat itsenäisiä, posiiivisia ja vahvoja. Ei tämä elämä ole aina niin yksinkertaista ja mustavalkoista - ihan väleissä ollaan exän kanssa, sillä en pidä mitään nolompana kuin jäädä menneeseen kiinni.

Vähän voisitte kunnioittaa ja arvostaa sitä Samin exäääkin! Vaikka oma elämä menisi pilalle miehen takia (jos sen miehen varaan on kaiken rakentanut) niin ei se tarkoita, että tilanne olisi kaikilla sama. Vähän nyt arvostusta ja ymmärrystä - pahinta ikinä olisi ollut, jos Sami olisi exän kanssa silkasta säälistä tai velvollisuuden tunnosta. Samin exän tietäen nii hän ei todellakaan sellaista tarvitse vaan ansaitsee paljon enemmän ja parempaa.

Mitähän hirveää siinä olisi tapahtunut, jos olisi miettinyt lähtöään esim vaikka vuoden? Ei se ihmiselämä nyt noin pienestä pilalle mene. Jos minä esimerkiksi haluaisin vaihtaa alaa, niin onko elämäni pilalla, kun en pääse aloittamaan opiskelua huomenna, kun pääsykokeet tältä vuodelta menivät jo ohi.