En ymmärrä alkuunkaan tätä Havaintoa parisuhteesta blogista tullutta kohua!

Vierailija kirjoitti:

HAHHHAAAHHAAA!!!!!

Kirjoittiko miehesi koko ajan parisuhdepäivitystä teidän onnellisesta liitostanne ja lapsikin tulossa, tui-tui.

Ja ehtikö hän ihastua vain ohimennessään kaupassa silmiin, lapsen ollessa, mitä 2 vkoa, vai silloisen rakkautensa ollessa viimeisillään raskaana???

Kyllä mun ex mieheni sai lapsen uuden naisen kanssa myös, oli suhde vauva-aikana ja päivitti kyllä, kuinka onnellinen on, kun erosimme.

Entä sitten? Se on hänen elämänsä. Ei se muhun millään tavalla liittynyt koko homma vaan miehen omiin tunnetuloihin, ongelmiin jne. En tuosta osannut loukkaantua kyllä, vaikka tottakai olin vihainen, ettei mies jättänyt minua heti vauvan synnyttyä (jolloin toista suhdetta ei vielä ollut). Olisin pärjännyt kyllä oikein hyvin - nyt lähinnä miehen ratkaisu tuntui raukkamaiselta.

Mutta ei niitä kannata jäädä märehtimään. Ei ollut sen arvoinen juttu. Saa päivittää mielestäni mitä haluaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pysty ymmärtämään alkuunkaan, mikä tuossa on jotenkin niin hirveää. Hirveintähän mahdollista olisi ollut se, jos mies olisi jäänyt!

Olen itse käynyt läpi aika lailla saman. Mies lähti toisen matkaan, kun lapsi oli alle vuoden. Tottakai se on järkytys, mutta ei mikään maailmanloppu. Itse en ainakaan ollut rakentanut elämääni miehen varaan: äitini opetti jo pienenä, että hankit oman uran ja varallisuuden, niin ei tarvitse koskaan jäädä huonoon parisuhteeseen.

Ei tuo Samin ex ole Samista riippuvainen niin että koko elämä romahtaisi ja menisi pilalle. Kun on oma ura, harrastukset, ystävät, kunnianhimot ja muut oleelliset asiat, sitä on paljon mieluummin yksin kuin miehen kanssa, joka ei ole hommassa mukana enää täydestä sydämestään.

Tiedän tämän kokemuksesta kyllä. Olin ihan perusonnellinen, mutta tottakai sitä tuntui, että jotain puuttuu. Kun mies ilmoitti rakastuneensa toiseen, se oli järkytys, mutta ei elämäni siitä mitenkään romahtanut. Ei taloudellisesti eikä sosiaalisesti. Lapsi on hoidettu yhteishuoltajuudella ja asumme lähekkäin, jolloin vaihdot on helppo tehdä.

Vasta eron jälkeen löysin itselleni sitten ihanan miehen, jonka kanssa tuntuu, että kaikki palat ovat (ainakin toistaiseksi) kohdallaan. Sama se on samin exällä edessä - oletteko tosissanne sitä mieltä, että olisi hänen parempi Samin kansssa muka? Kuin löytää joku johon hän voi todella luottaa ja tekee hänet onnelliseksi? Omaan päähäni ei tämä mahdu. Vaikka oma eroni tapahtui hyvin ikävällä tavalla, olen paljon onnellisempi nyt. Te ette tätä todella Samin exälle soisi niinkö?

Ei kaikki ole kakeroituvaa tyyppiä, jonka elämä menee miehen takia pilalle. Jotkut naiset ovat itsenäisiä, posiiivisia ja vahvoja. Ei tämä elämä ole aina niin yksinkertaista ja mustavalkoista - ihan väleissä ollaan exän kanssa, sillä en pidä mitään nolompana kuin jäädä menneeseen kiinni.

Vähän voisitte kunnioittaa ja arvostaa sitä Samin exäääkin! Vaikka oma elämä menisi pilalle miehen takia (jos sen miehen varaan on kaiken rakentanut) niin ei se tarkoita, että tilanne olisi kaikilla sama. Vähän nyt arvostusta ja ymmärrystä - pahinta ikinä olisi ollut, jos Sami olisi exän kanssa silkasta säälistä tai velvollisuuden tunnosta. Samin exän tietäen nii hän ei todellakaan sellaista tarvitse vaan ansaitsee paljon enemmän ja parempaa.

Mitähän hirveää siinä olisi tapahtunut, jos olisi miettinyt lähtöään esim vaikka vuoden? Ei se ihmiselämä nyt noin pienestä pilalle mene. Jos minä esimerkiksi haluaisin vaihtaa alaa, niin onko elämäni pilalla, kun en pääse aloittamaan opiskelua huomenna, kun pääsykokeet tältä vuodelta menivät jo ohi.

Minä toivoin, että olisi jättänyt heti vauvan synnyttyä eikä pitänyt mitään säälivuotta siinä.mikään ei ole nöyryyttävämpää.

Uran vaihto on vähän eri asia kuin parisuhde (hei haloo).

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä Samin temppu oli törkeä. Vauva oli pari viikkoa kun Sami meni pettämään vaimoaan ja jätti tämän. Sami oli vuosia kirjoittanut kauniita ylistäviä sanoja liitostaan, yhtäkkiä se kaikki olikin vain valhetta eikä suhde ollutkaan muka onnellinen. Nyt ylistetään uutta kaunista suhdetta, saa nähdä kuinka kauan kestää.

Ärsyttää myös Samin puolustelu "kuinka rakkaus voi olla väärin? Rakkaushan on maailman kaunein asia". Sami ei näe mitään väärää teoissaan.

Ihan varmasti oli pettänyt monta kuukautta jo. Ties koska tuo salasuhde onkaan alkanu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HAHHHAAAHHAAA!!!!!

Kirjoittiko miehesi koko ajan parisuhdepäivitystä teidän onnellisesta liitostanne ja lapsikin tulossa, tui-tui.

Ja ehtikö hän ihastua vain ohimennessään kaupassa silmiin, lapsen ollessa, mitä 2 vkoa, vai silloisen rakkautensa ollessa viimeisillään raskaana???

Kyllä mun ex mieheni sai lapsen uuden naisen kanssa myös, oli suhde vauva-aikana ja päivitti kyllä, kuinka onnellinen on, kun erosimme.

Entä sitten? Se on hänen elämänsä. Ei se muhun millään tavalla liittynyt koko homma vaan miehen omiin tunnetuloihin, ongelmiin jne. En tuosta osannut loukkaantua kyllä, vaikka tottakai olin vihainen, ettei mies jättänyt minua heti vauvan synnyttyä (jolloin toista suhdetta ei vielä ollut). Olisin pärjännyt kyllä oikein hyvin - nyt lähinnä miehen ratkaisu tuntui raukkamaiselta.

Mutta ei niitä kannata jäädä märehtimään. Ei ollut sen arvoinen juttu. Saa päivittää mielestäni mitä haluaa.

Ap

Kuules nyt Ap. Toivon tosiaan että Samin ex on tarpeeksi vahva nousemaan kaiken tämän yläpuolelle, mutta en minä ainakaan osaa edes kuvitella miltä tuntuisi, jos tuollaisen likaisen ja halpamaisen eron jälkeen mies vielä kertoisi koko kansalle, että ero johtui pihtaamisesta, ex ei ollut tarpeeksi kaunis jne. Törkeää ilkkumista ja suoranaista panettelua. Olen ylpeä exästä, vaikken häntä tunnekaan, kun hän ei ole pyrkinyt itse julkisuuteen. Voisi nimittäin hänelläkin olla sanansa sanottavana!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HAHHHAAAHHAAA!!!!!

Kirjoittiko miehesi koko ajan parisuhdepäivitystä teidän onnellisesta liitostanne ja lapsikin tulossa, tui-tui.

Ja ehtikö hän ihastua vain ohimennessään kaupassa silmiin, lapsen ollessa, mitä 2 vkoa, vai silloisen rakkautensa ollessa viimeisillään raskaana???

Kyllä mun ex mieheni sai lapsen uuden naisen kanssa myös, oli suhde vauva-aikana ja päivitti kyllä, kuinka onnellinen on, kun erosimme.

Entä sitten? Se on hänen elämänsä. Ei se muhun millään tavalla liittynyt koko homma vaan miehen omiin tunnetuloihin, ongelmiin jne. En tuosta osannut loukkaantua kyllä, vaikka tottakai olin vihainen, ettei mies jättänyt minua heti vauvan synnyttyä (jolloin toista suhdetta ei vielä ollut). Olisin pärjännyt kyllä oikein hyvin - nyt lähinnä miehen ratkaisu tuntui raukkamaiselta.

Mutta ei niitä kannata jäädä märehtimään. Ei ollut sen arvoinen juttu. Saa päivittää mielestäni mitä haluaa.

Ap

Aa, Samiko se siellä? Vai peräti salarakas? Se ihmisen kokoinen.

Jos nainen löytää kunnon miehen, kannattaa alkaa kutsua uutta löytöä isäksi ja unohtaa alkuperäinen nolo "isä". Elatusmaksut tietenkin perintään. Miksi tuollaosta miestä pitäisi lasten isänä?

Vierailija kirjoitti:

Ei se ettei saisi lähteä.

Pettäminen ei ole oikein, eikä tuo oman itsensä tuominen esiin kuinka rohkea MINÄ itse on ollut. Ei mitään anteeksipyyntöjä, eikä hieman hiljaiseloa näin heti eron jälkeen. Vaan pitää uus ja uus itse ittensä raahata julkisuuteen esille, ihan kuin hieromaan exän naamaan että häähää.

Samaa mieltä AP:n kanssa. Mistä te tiedätte Samin anteeksipyynnöt? EI Sami ole lukijoilleen anteeksi pyyntöä pitäisi koko Suomen kansalta anella anteeksi. AP:n tavoin olen kokenut saman. Juniori oli 2 kk, kun mies löysi paremman. Enkä todellakaan olisi toivonut, että hän olisi jäänyt rinnalleni "hampaat irvessä". Isyyttä hän ei paennut, osallistui lasten elämään ihan päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs ap jos olisit miehellesi ollut se ties kuinka mones nainen jonka kanssa perustetaan perhe ja sitten löytyykin TAAS uusi suuri rakkaus pikkulapsiaikana?

Kannattaako niitä lapsia vääntää rakkaudettomaan liittoon muutenkaan?

No sitten löytyy. Ei se maailma siihen lopu. Itse tulin vahingossa raskaaksi ja en halunnut enää 31 vuotiaana aborttia tehdä. Mies petti ja lähti - ja hyvä näin. Olen paljon onnellisempi nykyään ja rinnallani on hyvä rakastava mies ja loistava isäpuoli lapselleni.

Ap

Niin että jos se on sulle ok niin pitää olla muillekin?

Kiitos kohun olen päässyt näkemään Samin tekstejä. Hulvatonta kerta kaikkiaan.

Miks se ex ei anna haastattelua, niin saataisiin se totuus, eikä ton hihittelijöhomppelin paskanjauhantaa. Pistää vihaksi, kun aikuiset ihmiset vielä viittivät panetella exää. Kuvattavaa. Jotenkin tuntuu, että tämä uusi suhde kaatuu aika nopeaan, on semmoset tyhjäpäät nyt keskenään.

Minustakin tuntuu että joko Sami tai uusi rakas täällä kirjoittelee. Ei kenenkään mielestä voi olla ok (tai jopa suositeltavaa) että jättää pariviikkoisen vauvan äidin jos ei enää rakasta puolisoa. Ja se ei muka olisi pakoa isyydestä? No totta hemmetissä on!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ettei saisi lähteä.

Pettäminen ei ole oikein, eikä tuo oman itsensä tuominen esiin kuinka rohkea MINÄ itse on ollut. Ei mitään anteeksipyyntöjä, eikä hieman hiljaiseloa näin heti eron jälkeen. Vaan pitää uus ja uus itse ittensä raahata julkisuuteen esille, ihan kuin hieromaan exän naamaan että häähää.

Samaa mieltä AP:n kanssa. Mistä te tiedätte Samin anteeksipyynnöt? EI Sami ole lukijoilleen anteeksi pyyntöä pitäisi koko Suomen kansalta anella anteeksi. AP:n tavoin olen kokenut saman. Juniori oli 2 kk, kun mies löysi paremman. Enkä todellakaan olisi toivonut, että hän olisi jäänyt rinnalleni "hampaat irvessä". Isyyttä hän ei paennut, osallistui lasten elämään ihan päivittäin.

Vihdoin joku joka ymmärtää!!

Oikeasti, en ole puolustellut Samin tekoa. Nuljaska mikä nuljaska ja se on tasan siinä, kuinka paljon siihen kannattaa energiaa tai ajatuksia uhrata!

Mitä nopeammin tuollaisesta pääsee eroon, sen parempi! Ymmärrettekö, että meillä on vain yksi elämä eikä sitä todellakaan kannata uhrata ihmiseen, joka ei sitä ansaitse? Yksin kun on tuhat kertaa parempi. Mikään syy ei olisi ollut tarpeeksi hyvä syy jatkaa tuon miehen kanssa.Ei todellakaan mitään väliä, mitä julkisuudessa selittää - kyllä se ex tietää itse paremmin. Ja älykäs nainen kun on, on jättänyt omaan arvoonsa nuo eikä ala julkisuudessa tappelemaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minustakin tuntuu että joko Sami tai uusi rakas täällä kirjoittelee. Ei kenenkään mielestä voi olla ok (tai jopa suositeltavaa) että jättää pariviikkoisen vauvan äidin jos ei enää rakasta puolisoa. Ja se ei muka olisi pakoa isyydestä? No totta hemmetissä on!

Isyys ei vaadi parisuhdetta. Eikä äitiys

Tuo kuvotushan on sarjarakastuja, ei yhtään mikään muu. Tekotaiteellinen. Keskenkasvuinen. Minäminä-maailmassa elävä Peter Pan. Raukka.

Ihminen voi rakastua, ihastua, tunteilleen, ei mitään voi.

Minä niin haluaisin tavata tämän "parisuhdeasiantuntijan" potkaista häntä munille ja todeta tunteilleen ei mitään voi.

Ai voi, onko ihastuminen ainoa tunne mistä johtuville teoille ei voi mitään?

Mä kun olen ymmärtänyt että parisuhteessa tulee parempia ja huonompia aikoja ja pääsääntöisesti parisuhteen eteen joudutaan vähän näkemään vaivaakin. Lisäksi olen luvannut tahtoa rakastaa niinä huonompinakin hetkinä ja voi kyllä se on ollut välillä vaikeetakin! Mäkin rakastuin pikkulapsiaikana ihan täydellisesti työkaveriini, kukaan ei ole saanut sukkia pyörimään mun jaloissa sillälailla ikinä. Mä kuitenkin kunnioitin perhettäni niin, ettei koskaan tullut mieleenkään asialle tehdä mitään, muutakun lopulta vaihtaa työpaikkaa. Enkä ole koskaan katunut. Kyse on mun nähdäkseni puolison ja lasten kunnioituksesta. Jos kahdessa viikossa on valmis jättämään perheensä uuden rakkauden vuoksi ei olisi perhettä pitänyt perustaa alun alkaenkaan. Lapset ovat iso sitoomus myös puolisoon, se tuntuu nykyajan tuuliviireiltä unohtuvan, kun vaihdetaan lennosta heti jos pari päivää tuntuu tylsältä...

Vierailija kirjoitti:

Minustakin tuntuu että joko Sami tai uusi rakas täällä kirjoittelee. Ei kenenkään mielestä voi olla ok (tai jopa suositeltavaa) että jättää pariviikkoisen vauvan äidin jos ei enää rakasta puolisoa. Ja se ei muka olisi pakoa isyydestä? No totta hemmetissä on!

Samin ex teki sen virheen, että meni yhteen mulkun ääliön kanssa. Ei ole tilannetta, etteikö olisi parempi olla yksin kuin enää yhtään extra hetkeä tuollaisen miehen kanssa. Ja näin siis sanoo nainen, joka on kokenut saman itse.

Ikävää se on, inhottavaa ja sattuu. Mutta virheistä oppii ja varmasti löytää itselleen paremman miehen ja onnen nyt! Niin kävi itsellenikin.

Ap

Ällöttävä jätkä. Ei voi mitään, mutta todella oksettavaa että laittaa jo kuviakin siitä uudesta. No, tällaiset tyypit monesti jää sitten lopulta kuitenkin yksin... Toivon todella että jätetty löytää onnen.

Vierailija kirjoitti:

Minustakin tuntuu että joko Sami tai uusi rakas täällä kirjoittelee. Ei kenenkään mielestä voi olla ok (tai jopa suositeltavaa) että jättää pariviikkoisen vauvan äidin jos ei enää rakasta puolisoa. Ja se ei muka olisi pakoa isyydestä? No totta hemmetissä on!

Minä väitän, että valtaosassa parisuhteista tulee jossain vaiheessa sellainen tunne, ettei enää rakasta toista. Sitten, kun alkuhuuma on lopullisesti haihtunut ja eletään tavallista arkea. Siihen sitten vielä vauvan kaltainen valtava elämänmuutos lisäksi, niin ei ihme että parisuhde tuntuu enemmän tai vähemmän väljähtyneeltä. Sen sijaan, että hyppäisi uuden matkaan, voisi vähän katsella ja odotella, josko tunne omaa puolisoa kohtaan vielä heräisi, molemmin puolin. Ap:n käyttämä termi säälivuosi tuntuu aika oudolta. Onko se todella sääliä, ettei heitä hanskoja tiskiin heti, vaan yrittää vielä kerran? Rakastuminen on kenties loppunut, mutta mitä jos rakkautta silti vielä löytyisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ettei saisi lähteä.

Pettäminen ei ole oikein, eikä tuo oman itsensä tuominen esiin kuinka rohkea MINÄ itse on ollut. Ei mitään anteeksipyyntöjä, eikä hieman hiljaiseloa näin heti eron jälkeen. Vaan pitää uus ja uus itse ittensä raahata julkisuuteen esille, ihan kuin hieromaan exän naamaan että häähää.

Samaa mieltä AP:n kanssa. Mistä te tiedätte Samin anteeksipyynnöt? EI Sami ole lukijoilleen anteeksi pyyntöä pitäisi koko Suomen kansalta anella anteeksi. AP:n tavoin olen kokenut saman. Juniori oli 2 kk, kun mies löysi paremman. Enkä todellakaan olisi toivonut, että hän olisi jäänyt rinnalleni "hampaat irvessä". Isyyttä hän ei paennut, osallistui lasten elämään ihan päivittäin.

Vihdoin joku joka ymmärtää!!

Oikeasti, en ole puolustellut Samin tekoa. Nuljaska mikä nuljaska ja se on tasan siinä, kuinka paljon siihen kannattaa energiaa tai ajatuksia uhrata!

Mitä nopeammin tuollaisesta pääsee eroon, sen parempi! Ymmärrettekö, että meillä on vain yksi elämä eikä sitä todellakaan kannata uhrata ihmiseen, joka ei sitä ansaitse? Yksin kun on tuhat kertaa parempi. Mikään syy ei olisi ollut tarpeeksi hyvä syy jatkaa tuon miehen kanssa.Ei todellakaan mitään väliä, mitä julkisuudessa selittää - kyllä se ex tietää itse paremmin. Ja älykäs nainen kun on, on jättänyt omaan arvoonsa nuo eikä ala julkisuudessa tappelemaan.

Ap

En ole osallistunut aikaisemmin tähän keskusteluun tai lukenut Samin blogia, mutta olen eri mieltä. Tuotan sisältöä someen, kuten Sami, ja minulla on velvollisuus lukijoitani kohtaan. He tuovat leivän pöytään, käyttävät aikaansa ja energiaansa minuun, ja olen sitouttanut heidät. Sami on valehdellut lukijakunnalleen, jolloin reaktio on myös sen mukainen. Lukija, joka on myötäelänyt pariskunnan matkassa, kokee tulleensa yhtälailla petetyksi. Sami saa rahaa siitä, että kertoo elämästään, joten hänellä on myös vastuu asiakaskunnalleen, joten lukijat edustavat. Pahinta heille on henkilökohtainen kokemus petetyksi tulemisesta, sillä he ovat myötäeläneet valheellisia tunteita. Moni on varmaan suositellut blogia tai jakanut sen linkkejä. Minäkin muistan lukeneeni yhden jutun, jonka kaverini linkkasi, ja myötäeläneeni sen mukana. Nyt niihin tunteisiin samaistuminen tuntuu valheelliselta, koska en tiedä puhuttuunko siinä totta laisinkaan. Jos itse koen näin, niin voin vain kuvitella, miten häntä jo pidemmän aikaa seuranneet reagoivat - vieläpä näin arkaan aiheeseen.

Ap on niitä tyttöjä, joille parisuhde on kulutustavara siinä missä saippua, vessapaperi tai tiskiharja. Jos se menee rikki, häviää tai varastetaan niin ei muuta kuin uutta hankkimaan. On siis sellainen henkilö joka ei kovin syvällisesti sitoudu parisuhteeseen, ja on sen verran kaunis että vientiä riittää jos uuden miehen hankkiminen on helppoa.