Lue keskustelun säännöt.
Ystäväpariskunnan jatkuva kaaos, aina jtn säätöä
01.07.2017 |
Olemme paljon tekemisissä ystäväpariskunnan kanssa. Meillä on aina kivaa ja viihdymme yhdessä. Miehillä on yhteinen harrastus ja ollaan samanhenkisiä.
Paitsi että: Ystäviemme mitkään suunnitelmat lähdöistä tai menoista tai tapaamisista eivät onnistu, tai jos onnistuu, niin kaikki on aina hiuskarvan varassa!
Ne masinoi jonkun monimutkaisen kahdella autolla menomatka-ja yhdellä takaisin-järjestelyn joka kaatuu siihen, että lähdön hetkellä toisen auton avaimet onkin jossain muualla.
Tai lentomatkalle lähtiessä pitääkin toinen passi uusia pikana kentällä 5min ennen boardingia!
Erilaisia kuljetuksia, joissa kavereita viedään "siinä samalla" sinne ja tänne.
Valot ja pesukone jää päälle kun lähdetään lomalle ha sitten soitellaan että voisko joku käydä pikaseen kattomassa ...
Arvaatte varmaan että me olemme erilaisia!
Joka kerta, ennen tapaamisia ja niiden jälkeen me olemme aivan poikki ja stressaantuneita tästä säätämisestä. Ja ikinä ne ei opi mistään. Kaaos vaan jatkuu... Käy kyllä voimille.
Millä nämä saisi edes vähän skarppaamaan??
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, jumankeisson justiinsa nämä. Lupaavat aina, joka kerta jollekin ihan random kummipojan tyttöystävälle jonkun kyydin, meidän kyydillä/meidän kans, kun ” voidaan tehdä pikku mutka” ja sitten siinä samalla mutkalla kuullaan että jonkun pitäisi käydä ruokakaupassa ostamassa noin 2viikon ruuat, ja tuttavapariskunnsn isäntä (joka on tarjoushaukka), on tehnyt jonkun älyttömän tori.fi-ostoksen johon kuulu nouto sekä tavaran purku osiin kuljetuksen ajaksi!? Kaikki tämä perustellaan huolettomasti yhteen isoon nippuun ,kun ” ollaan kuitenkin sielläpäin” ja ” siinäpä se menee samalla”!? Not. Ne ei koskaan, ikinä mene niin.
Ahh, tässä on vielä tosi ärsyttävä lisäjuonne tuossa älyttömistä, superhalvassa tori .fi-ostoksissa! Joo ihan vaan pikainen nouto. Perillä todetaan että tavara on joku barokkikaappi, joka painaa 500 kg ja jota ei ilman museoviraston teknikkoa saa pienemmäksi... Mutta ihan vaan käypästään äkkiä meidän autolla hakemassa.
Tämä, hauskaa ja niin totta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, se onkin taas mökkikausi alkamassa ja toinen sortinsakki mökkinaapureista alkaa varmaan köynnitelemään sitä mökille tulemistaan. Joopa joo. Saapa nähdä.
Siellähän seisookkn heinikossa ruostunut käsikäyttöinen ruohonleikkuri, johon se jäi kun viimeksi lähtivät . Kätevää: sieltähän se sitten löytyy heti paikalta, kun sitä tarvitaan.
Käydään lainaamassa meiltä esim tulitikkuja/ sytkärin, ihan vaan että saadaan tuli keittiön hellaan. Tulitikkuja, kun on lähdetty mökille?? Kuivia puita ei ole mailla eikä Halmeella, mutta ilmeisesti jollain huoltsikalla on tullut ahaa-hetki, että ostetaanpa noita klapeja.
Ja niin edelleen.
Kesälomat on heidän perheellä pitkästi yli puolenvälin, ennenkuin ne on saanet itsensä asettumaan siihen mökkiin. Siinä välissä pientä säätöä, kun joku vieras on myöhästynyt jostain kyydistä, tai ei tiedetty että alko meni jo kiinni. Ja eikun naapurilta jeesiä kysymään.
Ihan loputonta. En jaksa edes ajatella, millaista niiden arki on kaupungissa.
Mökkinaapurit from hell, ihan kädettömiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd.
Siskoni saattaa aamulla huomata että hänellä on viisi minuuttia lähtöön aj alkaa sulattaa pakastinta.
Ei helvata! Ihanko näin? En ole onnekseni koskaan joutunut tekemisiin tuollaisen tyypin kanssa. Tulisin hulluksi!
Jouduin lapsena aina pidättämään bussia, kun kuljettiin yhdessä kouluun. Vanhemmiten hän on jollain tavoin opetellut kellon, mutta esim raha-asioiden hoitaminen ei onnistu ollenkaan. Ja aina kun pitäisi tehdä jotainja keskittyä juuri siihen, hän alkaa haihattaa jotain ihan muuta. Ja melkein kaikki jää kesken. Ja tekee kaiken myöhässä.
Mulla on tähän konsti! Olen siirtänyt keittiön seinäkellon edistämään noin puoli tuntia. Ehdin hyvin joka paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämän tyyppiset ihmiset ei näytä itse kärsivän erityisemmin asiasta.
Tunnen useamman tapauksen, joiden kanssa 80% suunnitelmista peruuntuu ja ovat lähtökohtaisesti aina myöhässä kaikesta. Aina ovat silti valmiit etsimään sen ilmaisen parkkipaikan, menemään syömään salaatin toiselle puolelle kaupunkia jne ilman mitään ajantajua. Oma raja menee siinä, että en hoitele näiden asioita, eli lähettele kirjaston kirjoja toiselle puolelle Suomea enkä varsinkaan sekaannu heidän nettikirppisbisneksiin.
Usein tulee olo, että on heille joku vara-kaveri tai hyväksikäytön kohde. Vuosien myötä on selvinnyt, että kaikki muutkin on jatkuvasti juoksemassa näiden säätäjien asioilla ja kokevat pettymyksiä kun sovitut asiat ei onnistu.
Minua välillä ihmetyttää kyllä, miten töissä pärjäävät. Kaikille kuitenkin työpaikat on näistä omista tutuistani, Kai siellä homma pysyy kasassa.
Olen yhden tämmöisen sählän alainen (tai melkein) ja tässä tapauksessa se sählääminen paikataan suurella innolla, kehittävällä otteella ja mukavalla luonteella. Työkaveri tietää heikkoutensa ja delegoi aika surutta eteenpäin hommia, paikkaa kokemuksella sitä, mihin juuri tähän projektiin ei ehtinyt paneutua ja pahoittelee päällekkäispalavereitaan.
Kerran odoteltiin kohteessa, kun tyyppi tuli melkein tunnin myöhässä. Hän oli lähtenyt kotoa hyvissä ajoin, matkalla katsonut auton kellosta (kesäaika oli juuri alkanut) että hän on etuajassa mennyt hoitamaan äitinsä asioita. Olisi pitänyt soitella perään vähän aiemmin...
Mä opetin yhtä säätäjää siten, että kun hänellä oli tärkeä herätys aamulla työhaastatteluun ja hän oli meillä yötä, niin en herättänyt aamulla kun hän nukkui pommiin. Kiukutteli aikansa et miksi en "pelastanu" No siksi että oppis jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on juuri tuollainen ADHD -tapaus. Ratkaisuna se, että itse huolehdin matkoilla kaiken varauksista miehen laukun pakkaamiseen ja purkamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mies on juuri tuollainen ADHD -tapaus. Ratkaisuna se, että itse huolehdin matkoilla kaiken varauksista miehen laukun pakkaamiseen ja purkamiseen.
Onko muita lapsia perheessä vai tuota yhtäkö hoitelet päähommana? Kaipaatko aikuista seuraa joskus edes?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa ja on raskaita. Aina jotain säätöä, elämä on yhtä kaaosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on juuri tuollainen ADHD -tapaus. Ratkaisuna se, että itse huolehdin matkoilla kaiken varauksista miehen laukun pakkaamiseen ja purkamiseen.
Onko muita lapsia perheessä vai tuota yhtäkö hoitelet päähommana? Kaipaatko aikuista seuraa joskus edes?
Aika usein kaksin reissussa, joskus miehen lapset mukana. Mielummin hoidan itse, niin ei tarvitse stressata. Matkalla toki mies myös hoitaa asioita, mutta haluan, että ns. perusjutut on kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, jumankeisson justiinsa nämä. Lupaavat aina, joka kerta jollekin ihan random kummipojan tyttöystävälle jonkun kyydin, meidän kyydillä/meidän kans, kun ” voidaan tehdä pikku mutka” ja sitten siinä samalla mutkalla kuullaan että jonkun pitäisi käydä ruokakaupassa ostamassa noin 2viikon ruuat, ja tuttavapariskunnsn isäntä (joka on tarjoushaukka), on tehnyt jonkun älyttömän tori.fi-ostoksen johon kuulu nouto sekä tavaran purku osiin kuljetuksen ajaksi!? Kaikki tämä perustellaan huolettomasti yhteen isoon nippuun ,kun ” ollaan kuitenkin sielläpäin” ja ” siinäpä se menee samalla”!? Not. Ne ei koskaan, ikinä mene niin.
Ahh, tässä on vielä tosi ärsyttävä lisäjuonne tuossa älyttömistä, superhalvassa tori .fi-ostoksissa! Joo ihan vaan pikainen nouto. Perillä todetaan että tavara on joku barokkikaappi, joka painaa 500 kg ja jota ei ilman museoviraston teknikkoa saa pienemmäksi... Mutta ihan vaan käypästään äkkiä meidän autolla hakemassa.
Tämä, hauskaa ja niin totta!
Vinkkaa vielä kiertonet.fi -palsta, niin saat vielä parempia kokemuksia noista kaupoista!
Tunnen tällaisen ihmisen. Auttoi, itseäni siis, ei häntä, kun sanoin, etten halua osallistua säätöön. Ennen saattoi soittaa, että hei oon jo täällä ja tuolla, unohdin viedä kissan hoitoon, voisitko viedä, tai käy kattoon onko valot päällä.
En tiedä kuinka hoitaa asiat nykyään, mutta minulle ei enää soita. Muuten kyllä nähdään.
Tuollainen jatkuva säätö on tosi väsyttävää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ollaan ennemmin ylitarkkoja kuin huolimattomia. Kaikki tarkistetaan ennen kotoa lähtöä ja edes tietokoneita ei jätetä päälle. Ainoa missä virrat niin jääkaappi ja pakastin. Ulkotöihin mennessä ei jätetä paloherkimpiä laitteita päälle valvomatta. Ihan turha polttaa edes ulkoledi kaamos valoja jos ei olla kotona niin että nekin sammutetaan lähtiessä. Roihut jalustassa ja sammutetaan jos mennään nukkumaan. Niitäkään ei polteta valvomatta ja olen kaksi paloturvallisuuskurssia käynyt. Sammutuspeitto keittiössä ja nestesammutin helpossa paikassa heti käsillä jos jotain tapahtuu.
En voi ymmärtää jos kotoa lähdettäessä ei sammuteta telkkaria niin että kuvakin pyörii. Roihu jätetään parvekkeelle palamaan, pesukone ja astianpesukone jätetään käyntiin. Siis tämmöinen tuntemani adhd sakki naapurissa kun nuorena asuin vuokrakerrostalossa ja kun mitään omaa ei ole niin siitä ei välitetä. Kaikki hajotettiin. Veronmaksajat kustantaa koko sakin elämisen ja jos palaa kaikki niin yhteiskunnalta saa kaikki uutena. Toisten maksamaa tavaraa ei arvosteta kun ei ole tarvinnut mitään omasta persnahasta tienata. Yleensä ottaen omasta tienaamasta omaisuudesta pidetään parempaa huolta. Itse en kyllä jättänyt vuokra asuntoa huonoon kuntoon. Luonne on vain sellainen vaikka elinympäristö ei ole oma niin sitä ei tuhota.
Antakaa pariskunnan säätää ja hoitaa omat sotkunsa. Tulevat sitten matkoille ja muualle kun ovat asiansa selvittäneet. Jos on esim. adhd niin tuollaista se on, kaikki on pään sisällä yhtä kaaosta. Keskittykää heidän hyviin puoliinsa. T. adhd-säätäjä, mutta mukava ja spontaani ihminen, jolla on paljon kavereita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On mahdollista, että en enää myöhästy laivasta, mutta kyllä niitä vaatteita yhä pestään viime tingassa. Ja passista on aina huoli.
En tunnista itseäni huolettomaksi, päinvastoin. Stressaan tosi paljon. Mutta sitten ajattelen, että miksi ihmeessä koko ajan koen painetta, eihän muutkaan tee niin. Ja sitten annan vähän periksi... Ja huomaan, että taas mulla on just ne farkut jalassa, jotka olis parhaat valitsemani yläosan kanssa reissulle. Ja olen antanut lainaksi juuri sen laukun, joka nyt olisi ollut paras. Ja sitten selvittelemään tilannetta, ja aika kuluu...
Suunnittelen kaikenlaista ohjelmaa matkalle, mutta illat eivät aina riitä joka yksityiskohdan hiomiseen, joten jotain voi unohtua. Joskus jotain tärkeämpää kuin joskus toiste.
Olen myös syvästi sisäistänyt neuvon "vie mennessäs, tuo tullessas". Ärsyttää ajella edestakaisin ja tuhlata aikaa ja bensaa. Tämä johtaa juuri sellaisiin ap:n mainitsemiin yhteiskuljetuksiin ja aikataulujen sovituksiin. Jotka eivät aina onnistu, jos tulee joku vastoinkäyminen...
Samoin en voi sietää istuskelua jossain "välitilassa" tekemättä mitään. Niinpä teen viime hetkeen asti jotain. Kun ajattelin sitten vielä ennen lähtöä kastella kukat, kaatuukin kannullinen vettä päälleni ja sitten joudun taas hakemaan uuden paidan.
En siis joka kerran sählää, mutta taipumusta on!
Huoh, siis lopeta. Tee viikolle ennen matkaa aikataulu ja noudata sitä. Lisäksi mieti vaatteet jo muutamaa päivää ennen. Silloin ei kastella kukkia viime tipassa, ne on jo kasteltu. Välitila on sitten se palkinto. Tulit valmiiksi etuajassa, jes, nyt saa huokaista ja istua vaan. Voin kertoa, että asiat hoituu, harvoin mitään unohtuu ja ri ole stressiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd.
Siskoni saattaa aamulla huomata että hänellä on viisi minuuttia lähtöön aj alkaa sulattaa pakastinta.
Ei helvata! Ihanko näin? En ole onnekseni koskaan joutunut tekemisiin tuollaisen tyypin kanssa. Tulisin hulluksi!
Jouduin lapsena aina pidättämään bussia, kun kuljettiin yhdessä kouluun. Vanhemmiten hän on jollain tavoin opetellut kellon, mutta esim raha-asioiden hoitaminen ei onnistu ollenkaan. Ja aina kun pitäisi tehdä jotainja keskittyä juuri siihen, hän alkaa haihattaa jotain ihan muuta. Ja melkein kaikki jää kesken. Ja tekee kaiken myöhässä.
Kyseessä tarkkaavaisuushäiriö (ADHD) , joka nykylääkityksellä saadaan hallintaan psykostimulantti-lääkkeillä.
Eli "lääkitys saa aivot rauhoittumaan ja asiat pysymään johdonmukaisesti mielessä".
Ei ne lääkkeet mikään taikatemppu ole. Eivät sovi kaikille, eivätkä saa tilanteeseen välttämättä kuin lievennystä. T. ADHD
Vierailija kirjoitti:
Mä opetin yhtä säätäjää siten, että kun hänellä oli tärkeä herätys aamulla työhaastatteluun ja hän oli meillä yötä, niin en herättänyt aamulla kun hän nukkui pommiin. Kiukutteli aikansa et miksi en "pelastanu" No siksi että oppis jotain.
Oletpa ilkeä, oletat siis että tahallaan säätää? Oppi lähinnä siis jotain sinusta.
Minulla kanssa vastaava kokemus. Jos jotain sovitaan, niin aina aamuksi. Jos suunnitellaan vaikka lounasta, se venyy kahteen tai kolmeen. Jos sovitaan kahdelta, menee viiteen. Joko heti aamulla tai ei ollenkaan. Koko päivää en vetkuttele ja vastaa puheluihin "käynkin vielä hakemassa ne koiran hammasraudat" tms.
Haluaisin tuoda keskusteluun yhden näkökulman lisää. Ei liity AP:n tapaukseen, tai välinpitämättömiin säätäjiin, vaan yleisesti lievempään, tahattomaan säätöön ja suomalaiseen kulttuuriin.
Olen ADD-tapaus. Yritän tsempata koko ajan todella paljon, mutta yrityksistä huolimatta tämä näkyy ulos päin LIEVÄNÄ säätämisenä. Tsemppaaminen on väsyttävää ja stressaavaa puuhaa, vie todella paljon energiaa. Suomalainen kulttuuri puolestaan on todella skarppia, täsmällistä. Tässä on todella paljon hyvää. Mutta kulttuuri on myös armoton, jos sattuu olemaan neurotyypillisesti poikkeava.
Minulla on koko ajan olo, että olen rampana osallistumassa juoksukilpailuun. Onnistun suurin ponnistuksin pääsemään maaliin, mutta koko ajan olen muiden mielestä liian hidas. Siitä huolimatta, että olen tehnyt parhaani ja ylittänyt itseni. Monet kerrat on tullut itku, kun minut tuomitaan jonkun pienen mokan takia ja leimataan välinpitämättömäksi, vaikka todellisuudessa olen yrittänyt enemmän kuin muut yhteensä.
Epäilen, että jossain muussa maassa minua ei edes määriteltäisi mitenkään poikkeavaksi, vaan olisin ihan peruspulliainen. Kaipaisin hieman armoa superskarppaajilta, se ei ole kaikille helppoa, tai edes mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tuoda keskusteluun yhden näkökulman lisää. Ei liity AP:n tapaukseen, tai välinpitämättömiin säätäjiin, vaan yleisesti lievempään, tahattomaan säätöön ja suomalaiseen kulttuuriin.
Olen ADD-tapaus. Yritän tsempata koko ajan todella paljon, mutta yrityksistä huolimatta tämä näkyy ulos päin LIEVÄNÄ säätämisenä. Tsemppaaminen on väsyttävää ja stressaavaa puuhaa, vie todella paljon energiaa. Suomalainen kulttuuri puolestaan on todella skarppia, täsmällistä. Tässä on todella paljon hyvää. Mutta kulttuuri on myös armoton, jos sattuu olemaan neurotyypillisesti poikkeava.
Minulla on koko ajan olo, että olen rampana osallistumassa juoksukilpailuun. Onnistun suurin ponnistuksin pääsemään maaliin, mutta koko ajan olen muiden mielestä liian hidas. Siitä huolimatta, että olen tehnyt parhaani ja ylittänyt itseni. Monet kerrat on tullut itku, kun minut tuomitaan jonkun pienen mokan takia ja leimataan välinpitämättömäksi, vaikka todellisuudessa olen yrittänyt enemmän kuin muut yhteensä.
Epäilen, että jossain muussa maassa minua ei edes määriteltäisi mitenkään poikkeavaksi, vaan olisin ihan peruspulliainen. Kaipaisin hieman armoa superskarppaajilta, se ei ole kaikille helppoa, tai edes mahdollista.
Allekirjoitan täysin. Täällä "kunnon ihmisen" määritelmä on vähän toisissa sfääreissä. Harkitsen muuttoa ulkomaille.
Itselläni adhd ja siirtymät ovat hankalia. Kuitenkin arvostan muita ihmisiä sen verran että tsemppaan. Lähden etuajassa tapaamisiin.