Ystäväpariskunnan jatkuva kaaos, aina jtn säätöä

Kuulostaa adhd tyypeiltä. Ette millään pysty saamaan heitä toisenlaiseksi.

Jos olisin housuissasi, toimisin näin:Sanoisin, että minua stressaa säätö ja jatkossa, jos he eivät itse järkkää asioitaan ajoissa, en halua sotkeutua jälkisotkujen selvimiseen. Jos kukaan ei koskaan rähähdä pariskunnalle, he jatkavat toimintaansa, koska tietävät että kyllä ne kaverit kuitenkin huolehtivat. Tuo osallistuminen säätöön on vähän kuin mahdollistamista.

Ei millään, itse en jaksais kattella. Jos on rakkaita, niin ei auta kun sietää.

Siskoni. Epäilen että hänellä on adhd.

Tuo on tosi rasittavaa. Mieheni veljen vaimo on tällainen säheltäjä. En kestä häntä tuntia pitempään, kun jo siinä ajassa on kaikki myöhässä ja hänellä valtava kiire jonnekin tai ainakin jotain palaa pohjaan. Ja joka hemmetin kerta heidän porukat ovat myöhässä, olipa sitten häät tai hautajaiset. Heidän aivonsa toimivat eritavalla ja siihen ei sitä muutosta kyllä tule. Pitäisi käydä kait jossain tapakoulutuksessa, tai käytöspsykologiaa..en tiedä. Itse olen ratkaissut tilanteen olemalla mahdollisimman vähän tekemisissä. En vain jaksa sitä sähellystä.

Vierailija kirjoitti:

... kaikki on aina hiuskarvan varassa!..... lähdön hetkellä toisen auton avaimet onkin jossain muualla.

Tai lentomatkalle lähtiessä pitääkin toinen passi uusia pikana kentällä 5min ennen boardingia!

Valot ja pesukone jää päälle kun lähdetään lomalle ha sitten soitellaan että voisko joku käydä pikaseen kattomassa ...

Heidän(laistensa) ansiosta on keksitty käsite "moukan tuuri".

Aina sattuu ja tapahtuu. Meillä vain aina käy näin, vaikka emme ole diagnosoituja. Myöhästymme laivasta, passi on vanha ja viimeisenä iltana huomataan nakata päällä olevat parhaat farkut pesukoneeseen ja pakataan autoon ilmavasti takakonttiin, että ehtivät kuivua.

Miksi ottaa tästä paineita? Omathan ovat huolensa. Teette omat kuvionne tasaisen viileästi ja pakkaatte laukkunne viikkoa ennen lähtöä. Mikäs hätä teillä on, valmiissa maailmassa?

Pariskunnan miehellä ei ole minkään valtakunnan ajantajua: Hän ei osaa arvioida miten kauan mikäkin kestää ha unohtaa myös ajan kulumisen täysin, kun alkaa tekemään jotain kiinnostavaa asiaa.

Joka jumalan kerta jotain säätämistä!

Ja juurikin jotain "pientä"- heidän mielestään. Mulla menee niistä aina hermo.

Hankalaa, jos molemmat ovat tuollaisia. Monesti toinen edes on se "ajattelija" ja toteuttaja parisuhteessa ja toinen höpisee ja luettelee yksityiskohtia muttei toteuta mitään.

Adhd.

Siskoni saattaa aamulla huomata että hänellä on viisi minuuttia lähtöön aj alkaa sulattaa pakastinta.

Vierailija kirjoitti:

Adhd.

Siskoni saattaa aamulla huomata että hänellä on viisi minuuttia lähtöön aj alkaa sulattaa pakastinta.

Ei helvata! Ihanko näin? En ole onnekseni koskaan joutunut tekemisiin tuollaisen tyypin kanssa. Tulisin hulluksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adhd.

Siskoni saattaa aamulla huomata että hänellä on viisi minuuttia lähtöön aj alkaa sulattaa pakastinta.

Ei helvata! Ihanko näin? En ole onnekseni koskaan joutunut tekemisiin tuollaisen tyypin kanssa. Tulisin hulluksi!

Jouduin lapsena aina pidättämään bussia, kun kuljettiin yhdessä kouluun. Vanhemmiten hän on jollain tavoin opetellut kellon, mutta esim raha-asioiden hoitaminen ei onnistu ollenkaan. Ja aina kun pitäisi tehdä jotainja keskittyä juuri siihen, hän alkaa haihattaa jotain ihan muuta. Ja melkein kaikki jää kesken. Ja tekee kaiken myöhässä.

Ei toisia voi muuttaa, mutta voi sanoutua irti tuollaisten auttamisesta.

Joka kerta kun pyytävät apua, kieltäydytte jollain syyllä. Siia ihan joka kerta. Kuljette omilla kyydeillä. Jos eivät pääse lomalle koska passi on hukassa, ei ole yiedän ongelma.

Itse en kestäisi. En keksi miten ihania ihmisten muuten pitäisi olla, että tuota oikeasti jaksaisi.

Tunnistan tuon ihmistyypin, omassakin perhepiirissä on tällainen pariskunta. Mukavaa, hauskaa seuraa kumpainenkin, mutta heidän kanssaan yhteiset matkat yms. ovat aivan uskomatonta säätämistä. Myöhässä ollaan aina ja kaikkialta. En kyllä tiedä pystyykö tällaista käyttäytymismallia muuttamaan kovin helposti.

Esimerkki meidän suvusta: Sovittiin että tulevat vierailulle perjantaina. Torstaina perutaan koko homma. Perjantaina vielä vahvistetaan että homma peruttu. Uutta tapaamista ei sovittu vaan se jäi kesemmälle.

Yllätys -yllätys: Äsken tuli soitto että iltapäivällä oltais tulossa??

Mitä hel---.

Mä en pysty tämmöisiin improvisointeihin. Ja vaikka ovatkin sukulaisia vaan, niin haluaisin ehtiä siivota hieman ja jopa suunnitella ja hankkia jotain tarjottavaa.

Joo ei meidän takia tarvi, sanoo ne. Mutta jospa mä haluaisin kuitenkin niinku emäntänä.

Siinä ovat toisilleen sopivat ihmiset löytäneet toisensa. Toivottavasti, nimittäin on aivan kauheaa olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka on tuollainen ja itse en todellakaan ole, olen järjestyksen ihminen, joskus liiankin. Kumppanin kanssa ei siis hirveästi tee mieli lähteä minnekään, jos reissussa (oli se sitten vaikka yhteisreissu kauppaan!) on osallisina muitakin ihmisiä, koska kumppanillani ei vaan pysy hommat hallussa ja minua stressaa sitten kaikkien puolesta... Adhd:ta epäilen.

Olet onnekas, kun olet ainoastaan ystävä tuon pariskunnan kanssa! Mietipä, jos asuisitte vaikka pariskuntakommuunissa heidän kanssaan. ;)

Vierailija kirjoitti:

Aina sattuu ja tapahtuu. Meillä vain aina käy näin, vaikka emme ole diagnosoituja. Myöhästymme laivasta, passi on vanha ja viimeisenä iltana huomataan nakata päällä olevat parhaat farkut pesukoneeseen ja pakataan autoon ilmavasti takakonttiin, että ehtivät kuivua.

Miksi ottaa tästä paineita? Omathan ovat huolensa. Teette omat kuvionne tasaisen viileästi ja pakkaatte laukkunne viikkoa ennen lähtöä. Mikäs hätä teillä on, valmiissa maailmassa?

ei tällä ole mitään tekemistä "valmiin maailman" kanssa. Vaan ihannormaalikin ihmisen tajuaa pitää passin voimassa tai hyvissä ajoin uusii sen jos tykkkää ekstemporee matkoista tai matkustelee vaikka laivoilla mielellään. EI tuo ole normaalia unohtaa.

Oma siskoni on vähän tällainen. Kaaosta koko elämä, ja sen syy on ettei mistään vähäisestäkään asiasta , menosta, tekemisestä,luovuta, vaikeii rahkeita ole edes normielämän kasassa pitämiseen, niin sitten lautaselle vaan tulee liikaa asioita, ja ne isommat on vaarassa jo kaatua. kuten oma mielenterveys vaikka, kun on pakko  mennä sinne ja tänne, sai hermoromahuksen. Joka kissanristiäisiin on liidettävä ympäri suomen ja siihenhän toki  uusi mekko, uusi kampaus, uusi se ja se....

Add tai adhd. Minä olen juuri samanlainen... sille ei vaan voi juuri mitään. Vois sanoa että sattuu ja tapahtuu monenlaista ja usein!!.

Rutiinit ja niiden ylläpitäminen on tosi vaikeaa (ylivoimaista?). Projekteja on päällä koko ajan ja paljon keskeneräistä, mutta toisaalta yhteenlaskettuna saa kyllä aika paljo valmistakin :) Kyllähän jotain voi opetella ja tietoisesti olen yrittänytkin muuttaa toimintamallejani, mutta vaikeaa se on... Lähtökohtaisesti on tietenkin hyvä jos tiedostaa ongelmansa.

Mutta koen että tämä "ominaisuus" (add) tuo myös paljon hyvää elämääni. Ei oo mikään ongelma jos suunnitelmat muuttuu tai tulee jotain yllättävää, meillä on hyvä kyky niistä selviytyä. Työyhteisössä meillä keskimäärin on paljon ideoita ja kyky soveltaa luovasti.

Minulla on paljon lapsia ja jotenkin oon saanut pidettyä homman kasassa sen verran että vanhimmasta päästä ovat jo kasvaneet vastuullisiksi aikuisiksi. Joskus on kyllä sellaisia tilanteita että ihmettelen itsekin että miten voi aikuinen isoista asioista vastuussa oleva ihminen ollakin näin "holtiton". Siltähän se epäilemättä ulospäin aina vaikuttaa! Kai voi sanoa että joidenkin ihmisten kohdalla voi todella sanoa että onneksi on olemasssa se viimetinka :)

Mutta monet monet naurut on saatu tuttujen ja perheen kesken (osalla lapsista tämä sama add), kun aina tosiaan sattuu ja tapahtuu. Kyllähän se jälkeenpäin on helppo nauraa mutta aina ei tilanteen ollessa päällä tosiaankaan naurata!

Olen itse vähän tuollainen ja se on kauheaa :( Matkalle lähtemiset olen ratkaissut niin, että esim olen lentokentällä pari tuntia liian aikaisin. Stressi siitä, että mokaan jotain viime tipassa on niin sietämätön, että istun mieluummin ne viime tipan hetket kentällä kahvilla. Lapset ihmettelee, että miksi pitää olla niin aikaisin... en kauheasti tee mitään suunnitelmia, enkä varsinkaan muiden kanssa, koska stressaan monta päivää ennen ihan kaikkea. Herään yöllä ja muka "tajuan", että passi on mennyt voimasta - vaikka ei siis ole.

Minulla on yksi supertarkka ystävä, jonka kanssa kerran lähdin etelään ja se ei ollut kivaa. Olin ihan stressissä koko ajan, että mokaan jotain; kadotan huoneen avaimen, rahani, eksyn, jne. Eli vastaus ap:n kysymykseen: ns "skarppaaminen" tarkoittaa minulla stressaamista, varsinkin jos huomaan, että muut ärtyvät sähläämisestäni. Jos olen porukassa, jossa kukaan ei ole ärtynyt vaan suhtautuu huumorilla, minulla alkaa mennä paljon paremmin ja muistan asioita kuin itsestään. Tämä liittyy luultavasti lapsuuteeni: ikinä ei saanut mokata millään tavalla ja jokaista mokaa puitiin ian kaiken. En edes usko, että minulla on mitään keskittymishäiriötä vaan minun on pitänyt juurikin aina skarpata yli omien rajojen.

Vierailija kirjoitti:

Ei toisia voi muuttaa, mutta voi sanoutua irti tuollaisten auttamisesta.

Joka kerta kun pyytävät apua, kieltäydytte jollain syyllä. Siia ihan joka kerta. Kuljette omilla kyydeillä. Jos eivät pääse lomalle koska passi on hukassa, ei ole yiedän ongelma.

Itse en kestäisi. En keksi miten ihania ihmisten muuten pitäisi olla, että tuota oikeasti jaksaisi.

tämä on totta. Ylihuolehtivat vanhemmat ovat tavallaan edesauttaneet tälllaisen henkilön pitämään kiinni tavoistaan. Häntä on liian monta kertaa autettu sotkujensa selvittämisessä vielä keski-iässäkin. hänet pitää kerrankin antaa pudota pohjalle oikein kunnolla, eikä aina rientää auttamaan ja maksamaan veljkojaan, tai antaaman "hätätila" autokyytiä toiseen kaupunkiin lentokentälle, koska "hänen kiireinen, tärkeää tärkeämpikin aikataulu sitä vaatii"! Tosiaan siskoni elää tällaista elämää, kaverinsa sitten toimii palvelijattarena, ollaan naureskeltu, että hyvin näkyy tuo palvelijatar suhde toimivan hänelllä. Pari tyyppiä toimii hänen henk.koht. avustajanaaan aisassa kuin asiassa...milloin mitäkin kun rouva tärkeän aikataulu on niin kireä, ett änyt on KRIISI JA HÄTÄTILA joka vaatiii,,,,! Elämässä kaikki asiat viedään kriisipisteeseen asti. Pikuasiastakin saadaan KRIISI !