Ystäväpariskunnan jatkuva kaaos, aina jtn säätöä

Ap:lle sanoisin, että noiden kaverien kanssa toimitte jatkossa niin, että teillä ja heillä on toisistaan riippumattomat suunnitelmat ja toteutus: kyydit, hotellivaraukset, maksamiset ja mitä nyt muuta asiaan liittyykään. Molemmat porukat hoitaa itsensä ja varusteensa ja jos ne toiset ei suoriudu, niin teidän oma kuvio silti toimii. Jonkin verran siinäkin tietty pitää harrastaa asennoitumista, että kestää sen muutoksen/harmituksen, jos toiset ei onnistukaan tulemaan. Kun ovat ihania ihmisiä, tuon asennoitumisen varmaan jaksaa, kun itselle ei tule rahallisia tai käytännön vaikeuksia.

Tutun kuuloista. Omat hermot jaksoi tuollaista sähläämistä vuosikymmenen mutta kun homma vaan jatkui ja aviopuolison löytämisen &lasten myötä sai vielä kuulla kuinka se toinen ei osaa, tai viitti, tai mitä lie.

Sovitut tapamisetkin alkoi olla aika rasittavia joko juuri siitä jatkuvasta valittamisesta tai sittten siitä syystä että sovittiin lähdöt ja tapaamiset ja viimemetreillä vetivät puihin. Mikäs siinä mutta kun olivat sitä mieltä sitten että me maksetaan kun voidaan mennä kun taas heidän ei varmaan tartte kun kerta tuli este- jälleen. Meni siis hermot ja äyskäisin nin totaalisesti ettei olla oltu sen jälkeen muissa tekemisissä kuin lasten synttäreillä. Jatkuvaa sähläystä ja ankeuttamista ei ole ikävä.

Tämä pariskunta on meidänkin tuttavapiirissä. Jos niille mennään alkuillasta kutsuttava syömään, sovittu aika klo 18.00., niin ruoka on valmista ja käydään pöytään n klo 21.30. On ne toki käyneet kaupassa jo päivällä, mutta ne kauppakassit on keittiön pöydällä kun me tullaan. En tiedä mitä ne on sen iltapäivän tehneet, siivonneet kait?

Nykyään tiedän että pitää syödä jo jotain ennekuin menee sinne. Tyhjään mahaan niitä runsaasti tarjoiltuja alkudrinkkejä kun joo, niin voi käydä hassusti.

Niillä on mennyt tuhansia euroja takseihin, kun reissuun lähtiessä ei ehditä mihinkään julkisiin,vaan Helsinki-Vantaalle ajetaan kumit savuten 300 egen lasku.

Mihinkään yhteisille reissuille ei enää lähdetä niiden kanssa, ei vaan kestä hermot.

Minulla oli tämmöinen ystävä! Ei pystynyt sitoutumaan mihinkään aikatauluihin yhtään siis EI yhtään. Jos kutsuin kylään niin ei voinut edes sanoa tuleeko vai ei tule, saatika sopiko kellonaika hänelle vai ei.

Hän puolestaan saattoi kutsua minut tunnin varoitusajalla kylään ja sitten suuttui, kun en siltä istumalta ollut halukas lähtemään.

On entinen ystävä, kuten voitte arvata. Pidin loukkaavana, että olin viimeisenä arvojärjestyksessä kun hän mietti menojaan enkä pitänyt siitä, kuinka minun olisi pitänyt olla valmis lähtöön silloin kuin se sattui hänelle sopimaan.

Mulla on add ja olen aina ajoissa kaikkialla, niinkuin joku toinenkin jo kommentoi, tuntikausia ajoissa. Todellak in mieluummin istun jossain odottamassa hyvän kirjan kanssa kuin stressaan että onko se bussi nyt myöhässä tai tapahtuuko jotain muuta odottamatonta. Ja en koskaan sovi samalle päivälle kuin yhden tapaamisen jos voin välttää, ettei tarvitse taas stressata ja kiirehtiä. Saan asiat hoidettua hitaasti mutta varmasti.

Meillä on tällainen sukulainen ja hänelle ovat kaikki siirrymiset vissiin aivan ylivoimaisia. Se ei vaan saa niitä ikinä menemään niinkuin oli sovittu tai suunniteltu!

Aina, joka kerta tulee joku muutos, mutka matkaan, pitää ajaa toista kautta, pitää hakea joku tai jotain, vara-avaimet on kumminkaimalla tms.

Hän myöskin auliisti lupailee mun puolesta kyytejä ja noutaja joillekin mille ihsn tuntemattomille ihmisille. Kun ollaan ”siellä päin” tai ”voidaan tehdä mutka”.

Xxc

Heidän elämänsä on heidän omaansa. Sinun pitää järjestää itse omat asiasi niin, ettet ole heistä riippuvainen missään tapauksessa. Näin on ihan sama, vaikka jäisivät jumiin Wuhaniin suohon, eikä sinun tarvitse asiaa stressata.

Vierailija kirjoitti:

Pariskunnan miehellä ei ole minkään valtakunnan ajantajua: Hän ei osaa arvioida miten kauan mikäkin kestää ha unohtaa myös ajan kulumisen täysin, kun alkaa tekemään jotain kiinnostavaa asiaa.

Joka jumalan kerta jotain säätämistä!

Ja juurikin jotain "pientä"- heidän mielestään. Mulla menee niistä aina hermo.

Mulla oli juuri samanlainen ystäväpariskunta. Olimme tunteneet tämän vaimon kanssa teinistä lähtien, ja hänkään ei ihan nätisti sanottuna ihan aina ehtinyt sovittuun aikaan sovittuun paikkaan. Mutta ei se minua haitannut, ymmärsin ja joustin tässä noin 20 vuotta.

Siinä vaiheessa kun minulle v*ttuiltiin siitä, etten osannut käyttää puhelinta, kun tulin sovittuun aikaan, mutta heillä olikin tullut suunnitelmanmuutos, josta he eivät kertoneet minulle, kuppi meni nurin. En vaan enää jaksanut sitä säätämistä. Harmillista, olimme todella hyviä ystäviä, mutta siinä meni mun raja.

Näitä on paljon. Lomilla vielä jotenkin korostuu kun niillä ei ole niitä heidän tavallisia rutiineja tukenaan.

Olen melko järjestelmällinen ja täsmällinen luonne, joten olen rajoittanut yhteisiä menoja tuttujen ja ystäväpariskuntien, joiden meno on tuollaista "säätämistä", kanssa. Hermo meni eräällä yhteisellä lomamatkalla, kun jo ensinnäkin lähtö viivästyi melkein viidellä tunnilla sovitusta (!!) ja toiseksi kuski oli hyvin huolimattoman oloisena liikenteessä, muun muassa tekstaili ajon aikana nenä kiinni puhelimessa. Onneksi mitään onnettomuutta ei käynyt.

Sen ymmärrän, että jos lomamatkalla bongaa jonkin mielenkiintoisen kohteen, joka ei ole suunnitelmissa, tai törmää joihinkin mukaviin ihmisiin, on totta kai ihan fiksua tehdä muutos etukäteissuunnitelmiin. Näin lomasta saa paljon enemmän irti. Sellaista tarkoituksellista tai tahatonta vetelehtimistä ja sähläämistä en vain enää jaksa. Etenkin jos olemme kiirehtimässä esim. paluulennolle, tuollainen aiheuttaa paljon sinänsä tarpeetonta stressiä.

Älkää olko missään tekemisissä tuollaisten kanssa.

Joo, jumankeisson justiinsa nämä. Lupaavat aina, joka kerta jollekin ihan random kummipojan tyttöystävälle jonkun kyydin, meidän kyydillä/meidän kans, kun ” voidaan tehdä pikku mutka” ja sitten siinä samalla mutkalla kuullaan että jonkun pitäisi käydä ruokakaupassa ostamassa noin 2viikon ruuat, ja tuttavapariskunnsn isäntä (joka on tarjoushaukka), on tehnyt jonkun älyttömän tori.fi-ostoksen johon kuulu nouto sekä tavaran purku osiin kuljetuksen ajaksi!? Kaikki tämä perustellaan huolettomasti yhteen isoon nippuun ,kun ” ollaan kuitenkin sielläpäin” ja ” siinäpä se menee samalla”!? Not. Ne ei koskaan, ikinä mene niin.

Sisko perheineen. Kummipoikansa synttärit lauantaina klo 13. Tekstareita minulle, että tulossa ollaan, vartin välein. Sitten lopulta ehkä joskus illemmalla ettei nyt onnistu kun koko päivä mennyt jotenkin hukkaan eikä ole syöty kunnolla, täytyy alkaa laittamaan ruokaa ja nähdään huomenna! Viimeksi lähdettiin sitten sunnuntaina anoppilaan kylään ja sisko laittaa viestejä meidän pihalta missä ihmeessä me ollaan kun piti olla synttärit.

Juu, kyllä tuollaiset joka paikkaan sinkoilijat ja sählääjät ottavat pannuun. Monta rautaa tulessa ja sovitaan asioita päällekäin. Aina ollaan joka paikasta myöhässä ja mikään sovittu ei pidä sellaisenaan, kun se on alunperin sovittu. Kyllä sitä itselläkin näin pikkulasten vanhempana on joskus käynyt niin, että kaikki ei mene, kuin Strömsössä ja jotain mutkia tulee matkaan, mutta pääasiassa ollaan aina ajoissa ja langat pysyy käsissä ja pystyy itse arvioimaan mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Lapsille on myöskin hyvä näyttää esimerkkiä, että ajoissa oleminen ja sovitusta kiinni pitäminen on toisen kunnioitusta ja kohteliasta.

Vierailija kirjoitti:

Add tai adhd. Minä olen juuri samanlainen... sille ei vaan voi juuri mitään. Vois sanoa että sattuu ja tapahtuu monenlaista ja usein!!.

Rutiinit ja niiden ylläpitäminen on tosi vaikeaa (ylivoimaista?). Projekteja on päällä koko ajan ja paljon keskeneräistä, mutta toisaalta yhteenlaskettuna saa kyllä aika paljo valmistakin :) Kyllähän jotain voi opetella ja tietoisesti olen yrittänytkin muuttaa toimintamallejani, mutta vaikeaa se on... Lähtökohtaisesti on tietenkin hyvä jos tiedostaa ongelmansa.

Mutta koen että tämä "ominaisuus" (add) tuo myös paljon hyvää elämääni. Ei oo mikään ongelma jos suunnitelmat muuttuu tai tulee jotain yllättävää, meillä on hyvä kyky niistä selviytyä. Työyhteisössä meillä keskimäärin on paljon ideoita ja kyky soveltaa luovasti.

Minulla on paljon lapsia ja jotenkin oon saanut pidettyä homman kasassa sen verran että vanhimmasta päästä ovat jo kasvaneet vastuullisiksi aikuisiksi. Joskus on kyllä sellaisia tilanteita että ihmettelen itsekin että miten voi aikuinen isoista asioista vastuussa oleva ihminen ollakin näin "holtiton". Siltähän se epäilemättä ulospäin aina vaikuttaa! Kai voi sanoa että joidenkin ihmisten kohdalla voi todella sanoa että onneksi on olemasssa se viimetinka :)

Mutta monet monet naurut on saatu tuttujen ja perheen kesken (osalla lapsista tämä sama add), kun aina tosiaan sattuu ja tapahtuu. Kyllähän se jälkeenpäin on helppo nauraa mutta aina ei tilanteen ollessa päällä tosiaankaan naurata!

Kuulostaapa niin tutulta. Mullakin add. Joskus yritin opetella "normaaliksi" ja olemaan haalimatta itselleni liikaa projekteja. Lopputulos? En saanut juuri mitään aikaiseksi, kun vähistä projekteista sain niistäkin vietyä loppuun vain osan. Nyt hyväksyn sen, että mun pää on täynnä ideoita joista vain murto-osa toteutuu. Se murto-osakin nyt vaan on enemmän kuin suurimmalla osalla ihmisiä. Keskitän huomion asioihin, joissa olen onnistunut (en niihin lukemattomiin epäonnistumisiin).

Tämän tyyppiset ihmiset ei näytä itse kärsivän erityisemmin asiasta.

Tunnen useamman tapauksen, joiden kanssa 80% suunnitelmista peruuntuu ja ovat lähtökohtaisesti aina myöhässä kaikesta. Aina ovat silti valmiit etsimään sen ilmaisen parkkipaikan, menemään syömään salaatin toiselle puolelle kaupunkia jne ilman mitään ajantajua. Oma raja menee siinä, että en hoitele näiden asioita, eli lähettele kirjaston kirjoja toiselle puolelle Suomea enkä varsinkaan sekaannu heidän nettikirppisbisneksiin.

Usein tulee olo, että on heille joku vara-kaveri tai hyväksikäytön kohde. Vuosien myötä on selvinnyt, että kaikki muutkin on jatkuvasti juoksemassa näiden säätäjien asioilla ja kokevat pettymyksiä kun sovitut asiat ei onnistu.

Minua välillä ihmetyttää kyllä, miten töissä pärjäävät. Kaikille kuitenkin työpaikat on näistä omista tutuistani, Kai siellä homma pysyy kasassa.

Tuttua! Vapaa-aika on sen verran arvokasta ja itselläkin on lomamatkoilla toiveita, että mitä haluan tehdä ja nähdä.

Olen siirtynyt ADHD- matkanjohtajan toimesta mää-matkailuun. Aivan ihanaa kun ei tarvitse ottaa mitään ABB- kämppiä halvalla jostain laitakaupungilta eikä muutenkaan tarvitse jännittää mitä pari superjärkkäilijää on taas kerran saanut mokailtua.

En vaan jaksanut enää.

Onkohan sun ystäväpariskunta mun miehen veli vaimoineen? Niin tutulta kuulostaa.

Itse olen vähentänyt yhteydenpidon niin minimiin kuin mahdollista Ilman että välit menee. En vaan kestä sitä jatkuvaa säätöä ja itseaiheutettua stressiä.

Vierailija kirjoitti:

Joo, jumankeisson justiinsa nämä. Lupaavat aina, joka kerta jollekin ihan random kummipojan tyttöystävälle jonkun kyydin, meidän kyydillä/meidän kans, kun ” voidaan tehdä pikku mutka” ja sitten siinä samalla mutkalla kuullaan että jonkun pitäisi käydä ruokakaupassa ostamassa noin 2viikon ruuat, ja tuttavapariskunnsn isäntä (joka on tarjoushaukka), on tehnyt jonkun älyttömän tori.fi-ostoksen johon kuulu nouto sekä tavaran purku osiin kuljetuksen ajaksi!? Kaikki tämä perustellaan huolettomasti yhteen isoon nippuun ,kun ” ollaan kuitenkin sielläpäin” ja ” siinäpä se menee samalla”!? Not. Ne ei koskaan, ikinä mene niin.

Ahh, tässä on vielä tosi ärsyttävä lisäjuonne tuossa älyttömistä, superhalvassa tori .fi-ostoksissa! Joo ihan vaan pikainen nouto. Perillä todetaan että tavara on joku barokkikaappi, joka painaa 500 kg ja jota ei ilman museoviraston teknikkoa saa pienemmäksi... Mutta ihan vaan käypästään äkkiä meidän autolla hakemassa.