Lue keskustelun säännöt.
Kaveri soitti ja pyysi lastenhoitoapua..Maksaako palkan?
01.07.2017 |
Eli pyysi vahtimaan lastaan 3h, koska ei saa lastenhoitoapua ja menee harjotteluun ja mies töissä..Odottaisitteko pientä korvausta?Vai hoitaisitteko ilmaiseksi? Menen aamulla jo aikaisin heille, kyseessä taapero. Maksaisitko sinä oman lapsen hoidosta?
Kommentit (46)
En maksaisi, aivan kuin en odota maksua jos itse autan ystävääni. Mutta en kyllä pyytäisi mitään etäistä tuttua hoitamaan lastani joka odottaisi jotain korvausta tai sitten sovittaisiin korvauksesta jo etukäteen.
Et ap taida olla kovin hyvä ystävä kyseisen äidin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ajattelisi mitään rahakorvausta. Todennäköisesti itse olisin laittanut lapsenvahdille aamiaisen valmiiksi ja tarjoaisin lounaan, kun palaisin. Lisäksi kutsuisin esim. leffaan/piknikille/ siiderille kanssani kiitokseksi. Tai jos kyse lapsiperheestä, tarjoaisin vastavuoroista apua.
Alapeukku siksi, että avuntarve ei tarkoita mitään mielistelyä. Voi herranjesta. Jos mä pyydän apua on se siihen asiaan, enkä ala hiki hatussa keksimään, mitä se toinen tarttis siinä. Sama jos itse autan, en tahdo mukaan mitään voitelua. Sillä lailla autan jopa vaikken voisi ikinä itse pyytää takaisin. Jos mua voideltaisiin, niin melkeinpä ois sit pakko voidella jo takaisin jonkun muka-avunpyynnön varjolla.
Musta olisi nimenomaan tarjota jotain, se kuitenkin kuuluu etikettiin siinä mielessä, että jos se toinen osapuoli odottikin korvausta, sitä on vaikea pyytää ilman tuota keskustelunavausta. Että siinä mielessä "Voisinko tarjota lounaan tai vastaavaa kiitokseksi" osoittaa sen, että arvosti apua ja on myös valmis korvaamaan sitä käytettyä aikaa jotenkin.
En mäkään tosin alkaisi aamupaloja tekemään, jättäisin lapun, että ota jääkaapista mitä haluat. Mutta jos joku olisi mulle tehnyt niin hyvä mielihän siitä tulisi, sitä ei käy kieltäminen.
En ottaisi maksua, koska kyseessä on ystävänpalvelus.
MUTTA Keväällä lupauduin hoitamaan kaverin kahta muksua kahtena päivänä, kun hänellä oli pääsykokeita ja soveltuvuustestejä. Että 2 ja 6 vuotiaat oli mulla omien muksujen lisäksi kahdeksan tuntia/päivä, syötin, juotin ja leikitin. Sain vaivanpalkaksi Fazerin sinisen levy. Se ei musta nyt mennyt kuitenkaan ihan oikein. Toisaalta turha napista, kun en osannut silloin sanoa, että kutsuu vaikka syömään joskus pitkän kaavan mukaan. He harrastavat näitä "kynttiläillallisia", mutten ole koskaan kutsua saanut. Ehkä en vaan ole tarpeeksi hieno. ;)
Muutenkaan meillä ei vastavuoroisuutta ole.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä itse odottaisi maksua jos kyseessä on oikeasti ystävä ja vain yksi kerta. Eri asia jos vaan tuttu tai ei niin hyvä kaveri ja olisi toistuvaa lastenhoitoapua. Ehkäpä joskus saat häneltä apua ilman että joudut hänelle maksamaan. Sitten tietenkin jos ei koskaan auta sua ilman maksua, ei ainakaan toista kertaa kannata ilmaiseksi lapsenvahdiksi alkaa. Mutta tuo on aika lyhyt pätkä joka tapauksessa. :)
En usko, jos en tähänkään mennessä ole kummempia apuja saanut, kyllä ihmiset korvaa hyvissä ajoin palveluksensa, eikä odota vuotta. 6-vuotta ollaan jo tunnettu.
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maksua, koska kyseessä on ystävänpalvelus.
MUTTA Keväällä lupauduin hoitamaan kaverin kahta muksua kahtena päivänä, kun hänellä oli pääsykokeita ja soveltuvuustestejä. Että 2 ja 6 vuotiaat oli mulla omien muksujen lisäksi kahdeksan tuntia/päivä, syötin, juotin ja leikitin. Sain vaivanpalkaksi Fazerin sinisen levy. Se ei musta nyt mennyt kuitenkaan ihan oikein. Toisaalta turha napista, kun en osannut silloin sanoa, että kutsuu vaikka syömään joskus pitkän kaavan mukaan. He harrastavat näitä "kynttiläillallisia", mutten ole koskaan kutsua saanut. Ehkä en vaan ole tarpeeksi hieno. ;)
Muutenkaan meillä ei vastavuoroisuutta ole.
Just tätä tarkoitan, jos se ei ole vastavuoroista. Jos palveluksen haluaja soittaa, ja mielessä aina se kuka varmasti suostuu, kun muilta ei kehdata pyytää ja jos kuitenkin palveluksen pyytäjä ei arvostakkaan ystävän aikaa, niin miks ihmeessä pitäisi olla sellaiselle lojaali, joka ei ole edes sulle lojaali...Mikä hemmetin siivooja/apuri se minä olen, jos apu ei tapahdu molemmin suuntasesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllästyin noihin apua pyytäviin äiteihin aikoinani, kun omatkin lapset olivat pieniä. Olen itse saanut sellaisen elämänmallin, että apua toisilta pyydetään vasta kun on aivan pakko, muuten hoidetaan omat ongelmat ja asiat itse. Jos ei ole mies kotona hoitamassa lapaia, en mennyt mihinkään, jos ei ollut aivan PAKKO. Kampaaja, harrastus, elokuvat ym jätettiin väliin.
Omat lapseni olivat vilkkaita, peräkanaa syntyneitä ja vaativat jo minulta kaiken, mitä annettavissa on. Ei siihen mielellään enää kenenkään toisen mukuloita ottanut lisäksi. Jos joku pyysi apua, hoidin kyllä, mutta viilensin välejä tarkoituksellisesti, jos minulle jäi hyväksikäytetty olo. Aiheesta toki hoidin ihan mielelläni. Mutta näitä silmälääkäriin ym pakolliseen menoon lähteneitä äitejä kun odottaa kolme tuntia, ihmettelee, että omalla autolla vartti sinne ja takas, kestääkö lääkäri 2,5 h? Omien lisäksi kolme vierasta lisää, ei ollut kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maksua, koska kyseessä on ystävänpalvelus.
MUTTA Keväällä lupauduin hoitamaan kaverin kahta muksua kahtena päivänä, kun hänellä oli pääsykokeita ja soveltuvuustestejä. Että 2 ja 6 vuotiaat oli mulla omien muksujen lisäksi kahdeksan tuntia/päivä, syötin, juotin ja leikitin. Sain vaivanpalkaksi Fazerin sinisen levy. Se ei musta nyt mennyt kuitenkaan ihan oikein. Toisaalta turha napista, kun en osannut silloin sanoa, että kutsuu vaikka syömään joskus pitkän kaavan mukaan. He harrastavat näitä "kynttiläillallisia", mutten ole koskaan kutsua saanut. Ehkä en vaan ole tarpeeksi hieno. ;)
Muutenkaan meillä ei vastavuoroisuutta ole.
Just tätä tarkoitan, jos se ei ole vastavuoroista. Jos palveluksen haluaja soittaa, ja mielessä aina se kuka varmasti suostuu, kun muilta ei kehdata pyytää ja jos kuitenkin palveluksen pyytäjä ei arvostakkaan ystävän aikaa, niin miks ihmeessä pitäisi olla sellaiselle lojaali, joka ei ole edes sulle lojaali...Mikä hemmetin siivooja/apuri se minä olen, jos apu ei tapahdu molemmin suuntasesti.
Näinpä.
Mä olen suht höveli ja usein auttamassa kavereita. Ei tässä jokaista tuntia ja asiaa kirjata ylös, mutta jotain vastavuoroisuutta. Tuon lapsia olen suht usein hoitanut ja muutaman kerran pyysin kauppareissulle kyytiä. Pyysi maksun. Olen häntä pyytänyt kattomaan lapsia parisen tuntia, kun esim lääkärillä kävisin. "Tietenkin, mutta jäät palveluksen velkaa!"
Joten mä en enää häneltä pyydä mitään, enkä enää tämän keväisen jälkeen hoida hänen lapsiaan. Naamahan sillä venähti, kun viimeksi sanoin ei. "mihin mä nyt sitten lapset saan, kun olisi työpaikan kesäjuhlat!" Jaa-a, eipä ole mun ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli pyysi vahtimaan lastaan 3h, koska ei saa lastenhoitoapua ja menee harjotteluun ja mies töissä..Odottaisitteko pientä korvausta?Vai hoitaisitteko ilmaiseksi? Menen aamulla jo aikaisin heille, kyseessä taapero. Maksaisitko sinä oman lapsen hoidosta?
Tota ap.... oisko kannattanut kysyä suoraan kaverilta sen sijaan että äänestytät ihan perusasiaa täällä???Mitä hitosta me tiedettäis asia?
Ala ajatella omilla aivoillasi jooko?
Itse vanhempana tarjoasin maksua kyllä. Kertaluontoisesti tai todella satunnaisesti tapahtuvasta jeesaamisesta en tosin itse kaverina odottaisi maksua. Meidän perhe ja kaveripiirissä on tapana auttaa ihan auttamisen ilosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtähän toi ei ole vaan apua kolmeksi tunniksi. Kuinka vanhoja te ootte jotka odotatte että ystävä maksaa? Ei kukaan tule riistetyksi jos auttaa ystävää ja toi toimii toiseenkin suuntaan, saat apua kun tarvitset. Näin ainakin meillä! Eri asia on työsuhde.
Kun se vaan ei usein toimi kuin yhteen suuntaan. Itse olen tullut hyväksikäytetyksi kun olin nuorempana niin kiltti. Nykyään jos tarvin apua, esim. Juuri lapsenvahtia, sanon heti että maksan palkan, kun tiedän että toiselle on siitä vaivaa ja luultavasti odottaa jotain korvausta. Mutta tietysti hienoa jos toisilla pelaa niin että homma on vastavuoroista.
Vastavuoroisuutta määritellessä tarvii joskus käyttää vähän pidempää aikajännettä :) Lukemattomat mun ihmissuhteet nuorempana saivat mut vaikuttamaan hyväksikäytetyltä, mutta nyt kymmenen-kaksikymmentä vuotta myöhemmin silloin tehdyt asiat maksavat itseään takaisin.
On ihmisiä, joille tarjoan korvausta saamastani avusta. Ja on ihmisiä, joiden kanssa ei pidetä kirjaa siitä, kuka on ketäkin auttanut kuinka paljon, vaan aika tasaa kyllä avut laskemattakin. Ensimmäinen porukka on tuttavia, lasten koulukavereiden vanhempia tai vaikka omia uudempia kavereita (tai suvun nuoria), jäkimmäinen ystäviä.
Tämä juuri. Autoin kerran ystävää kerta toisensa jälkeen. Todellakin se oli totaalisen yksipuolista ja hän oli huonossa jamassa. Siitä on nyt vuosia aikaa ja ystävällä on kaikki nyt hyvin. Nyt minun ei tarvitse kuin hengähtää hänen suuntaan , niin hän on apunani heti. Joku olisi voinut silloin aikaisemmin katsoa ja tuntea, että se oli hyväksikäyttöä, mutta nyt vuosien jälkeen tunnen saavani takaisin sen.
Jos on kyseessä ystävä ja yksittäinen hoitaminen, ei rahallista korvausta mielestäni tarvita. Lisäksi 3 tuntia on lyhyt aika. Toki tarjoaisin lounaan ja antaisin vaivanpalkaksi jotain mistä toinen tykkää, esim viiniä, jotain hemmoittelutuotetta (en kyllä mitään kunnon hajuvettä noin lyhyestä ajasta mutta jotain halvempaa) tms. Raha on niin kylmää. Tekisin myös selväksi että pyytää minulta vastaavasti apua tarvittaessa.
Ja jos on tapaus että autetaan jo vastavuoroisesti toisiamme, en edes veisi muuta kuin kiitokseni. Jos vaikka jonkun kanssa vuorotellen toisten lapsia hoideltaisiin.
Jos taas palveluksia toiseen suuntaan ei saa/tarvitse niin siltikään yksittäisestä avusta ei rahaa tarvitsisi vaihtaa (vaan juurikin jotain pientä kivaa hyvää. Jos kaveri tarvitsee ilman vastapalveluksia apua vähän väliä (vaikka joka viikko) niin sitten voisi sopia jonkun tuntitaksan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En maksaisi, aivan kuin en odota maksua jos itse autan ystävääni. Mutta en kyllä pyytäisi mitään etäistä tuttua hoitamaan lastani joka odottaisi jotain korvausta tai sitten sovittaisiin korvauksesta jo etukäteen.
Et ap taida olla kovin hyvä ystävä kyseisen äidin kanssa.
Ollaan hyviä ystäviä, mutta jutun ydin on nyt se, että ystävyys tuntuu keskittyvän enemmän tälle auttamispuolelle, eikö merkitys hieman silloin muutu? Jos sun ystävä pyytää sulta aina vain apua johonkin, ja jos jäät päitsi kaikesta muusta kivasta ystävyyteen liitttvästä, niin onko se enää silloin ystävyyttä, vai palveluksia ystävyyden nojalla? Olen auttavainen aina, mutta nyttemmin tarkempi siitä ketä autan. Oikeasti mielelläni autan aina, mutta avun merkitys tai se kuinka helposti auttaa, niin se ei tunnu samalta, jos kokee itse, että tämä on vain se rooli ystävyydessä.
Korvaan itse aina kaverille, jos palveluksen laatu on sellainen mistä on reilua korvata. Itse ilmoitan ja kerron sen myös heti alussa. Eroavaisuuksia tässä ihmisten kesken kyllä löytyy.
-ap
Varmaan kuitenkin syöt siellä aamupalan ja ehkä lounaankin.Ja kun vanhempi tulee kotiin,niin kahvit keitetään ja ehkä joku leivos kans.Mielestäni tuo on riittävä korvaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tässä kaikki on varmasti samaa mieltä, että lunhan avun pyytäminen on vilpitöntä ja rehellistä, niin en ottaisi siitä palkkaa silloin itsekkään.
Olen ainoastaan alkanut nyt pohtimaan tätä tilannetta, koska he pyytävät minua- ei pelkästään lastenhoitoavuksi - muuhunkin!
No, en tietenkään ottaisi palkkaa. En sukulaisilta, ystäviltä tai edes naapurilta. Mutta en myöskään alkaisi edes rahasta miksikään vakivahdiksi tyyliin kolme viikkoa joka päivä 8h. Jeesiä voin, mutta tuollainen jatkuvasti kuormittava lastenhoito on täydellinen ei. Tai haluaisin niin ison palkan, että kukaan ei sitä suostuisi maksamaan tai en kehtaisi edes pyytää. Vähintään 2000 Euroa nettona, jos uhraisin kesäkuukauteni lapsenvahdiksi 40 h/vko, ei välttämättä riittäisi sekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtähän toi ei ole vaan apua kolmeksi tunniksi. Kuinka vanhoja te ootte jotka odotatte että ystävä maksaa? Ei kukaan tule riistetyksi jos auttaa ystävää ja toi toimii toiseenkin suuntaan, saat apua kun tarvitset. Näin ainakin meillä! Eri asia on työsuhde.
Kun se vaan ei usein toimi kuin yhteen suuntaan. Itse olen tullut hyväksikäytetyksi kun olin nuorempana niin kiltti. Nykyään jos tarvin apua, esim. Juuri lapsenvahtia, sanon heti että maksan palkan, kun tiedän että toiselle on siitä vaivaa ja luultavasti odottaa jotain korvausta. Mutta tietysti hienoa jos toisilla pelaa niin että homma on vastavuoroista.
Vastavuoroisuutta määritellessä tarvii joskus käyttää vähän pidempää aikajännettä :) Lukemattomat mun ihmissuhteet nuorempana saivat mut vaikuttamaan hyväksikäytetyltä, mutta nyt kymmenen-kaksikymmentä vuotta myöhemmin silloin tehdyt asiat maksavat itseään takaisin.
On ihmisiä, joille tarjoan korvausta saamastani avusta. Ja on ihmisiä, joiden kanssa ei pidetä kirjaa siitä, kuka on ketäkin auttanut kuinka paljon, vaan aika tasaa kyllä avut laskemattakin. Ensimmäinen porukka on tuttavia, lasten koulukavereiden vanhempia tai vaikka omia uudempia kavereita (tai suvun nuoria), jäkimmäinen ystäviä.
Tämä juuri. Autoin kerran ystävää kerta toisensa jälkeen. Todellakin se oli totaalisen yksipuolista ja hän oli huonossa jamassa. Siitä on nyt vuosia aikaa ja ystävällä on kaikki nyt hyvin. Nyt minun ei tarvitse kuin hengähtää hänen suuntaan , niin hän on apunani heti. Joku olisi voinut silloin aikaisemmin katsoa ja tuntea, että se oli hyväksikäyttöä, mutta nyt vuosien jälkeen tunnen saavani takaisin sen.
Näin minäkin ajattelen. Että se vastavuoroisuus pitää osata myös suhteuttaa tilanteeseen. Jos toisella on joku pidempi vaikea kausi menossa, niin ensisijaista on tietenkin yrittää saada se rakas ystävä nousemaan sieltä suosta, jos suinkin omat voimavarat riittää.
Sitten taas uskoisin, että näkee aika nopeasti sen, että toinen jotenkin automaationa olettaa, että hän voi käydä rilluttelemassa milloin missäkin kun on ilmainen lastenhoitoapu aina valmiina. Että ei edes yritä saada palkallista lastenvahtia tai ei huomioi sen ystävän apua mitenkään. Se ei sitten taas ole normaalin ystävyyden rajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kuitenkin syöt siellä aamupalan ja ehkä lounaankin.Ja kun vanhempi tulee kotiin,niin kahvit keitetään ja ehkä joku leivos kans.Mielestäni tuo on riittävä korvaus.
On se silloin jos asiat on tasapainossa, mutta ei tuokaan mikään oletus ole, että se on riittävästi.
Ei vissin ole mahdollista, että tämä perhe, joka pyytää palveluksia olisi mitoittanut avun tarpeen korvausmäärällisesti väärin?
Ap siirtyisi kotoansa aikaisin aamulla heille, ja sieltä omaan kotiinsa. Luultavasti aamupalan söisin itse jo kotona, aika kuluisi paikan päällä hoitaessa lasta.
Jos bussilla aamuvarhaisella lähtee, niin ainakin tunti etukäteen jo pitää varautua. Maksaisit siis bussista 3€ menopaluu ja saisot kahvit siitä hyvästä?? :D 3 tuntia kaitsimista, niin sehän tekee jo melkein 5 tuntia päivästä ( -bussirahat). Häviölle se ap jäisi!!! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En maksaisi, aivan kuin en odota maksua jos itse autan ystävääni. Mutta en kyllä pyytäisi mitään etäistä tuttua hoitamaan lastani joka odottaisi jotain korvausta tai sitten sovittaisiin korvauksesta jo etukäteen.
Et ap taida olla kovin hyvä ystävä kyseisen äidin kanssa.Ollaan hyviä ystäviä, mutta jutun ydin on nyt se, että ystävyys tuntuu keskittyvän enemmän tälle auttamispuolelle, eikö merkitys hieman silloin muutu? Jos sun ystävä pyytää sulta aina vain apua johonkin, ja jos jäät päitsi kaikesta muusta kivasta ystävyyteen liitttvästä, niin onko se enää silloin ystävyyttä, vai palveluksia ystävyyden nojalla? Olen auttavainen aina, mutta nyttemmin tarkempi siitä ketä autan. Oikeasti mielelläni autan aina, mutta avun merkitys tai se kuinka helposti auttaa, niin se ei tunnu samalta, jos kokee itse, että tämä on vain se rooli ystävyydessä.
Korvaan itse aina kaverille, jos palveluksen laatu on sellainen mistä on reilua korvata. Itse ilmoitan ja kerron sen myös heti alussa. Eroavaisuuksia tässä ihmisten kesken kyllä löytyy.
-ap
No tämä alkaa kyllä kuulostaa huonolta. Oletko joskus kieltäytynyt ja mikä oli reaktio siihen?
Ei kai siitä haittaakaan ole jos "sama" raha vaihtaa vuoroin omistajaa. Jos nyt saat 30e keikasta ja tarvitset joskus apua sen 3h niin maksat sen 30e. Näin homman pitäisi toimia. Jos et joskus tarvitse vastapalvelua niin oletpa saanut korvauksen ajastasi eikä se nakertaisi ystävyyttä. Myöskin hyväksikäyttäjät karsiutuu automaattisesti pois. Mielestäni reilu peli. Hyvä on kertoa säännöt ennen hommaan ryhtymistä. Eikä siitä tarvitse kenenkään loukkaantua.
No enmäkään jaksais nähdä erillistä vaivaa tulla tänne palstalle erikseen tuota tietoa ilmoittamaan. Tiedän, että en ole laiska ystävä, vaan päinvastoin.
Tämähän on yleinen palsta, eli jos et ole ymmärtänyt, niin voin toki kertoa, että kyllä tänne saa näitä kysymyksiä tehdä aiheista kuin aiheista. Ja kyllä lasten hoito voi käydä työstä. Itse nimittäin maksaisin myös hoidosta,utta selvästi sinä et.