Miksi small talkia pidetään tärkeänä ja kohteliaana?

Vierailija kirjoitti:

Kerronpa sinulle ap pari mukavaa small talk -tilannetta viime ajoilta. Olin juhannusaattoaamuna istuttamassa kukkia isotätieni haudalle. Ohi käveli iäkäs nainen, joka havaitsi, keiden hautaa laitoin ja kerto tunteneensa nuorimman isotätini hyvin. Siitä sukeutui keskustelu ensin isotädistä ja siitä se laajeni moniin muihinkin aiheisiin. Meille tuli molemmille jutustelusta hyvä mieli tai karjalaisittain "tul suu nii hyvämmkuiseks ku sain haastaa".

Toinen esimerkki on tältä päivältä. Käväisin hautausmaalla katsomassa, olivatko kukat kunnossa. Portilla tuli vastaan taas joku tuntematon nainen ja tervehti. Meillä tervehditään aina hautausmaalla! Juttelimme pienen hetken ja jatkoimme sitten matkaamme. Ajelin uudelle kirpputorille ja siellä sukeutui myös mukava juttutuokio kirpparin pitäjän kanssa. Miltä sekin olisi näyttänyt, jos olisin vain murjottaen kuljeksinut pöytien välissä ja käännellyt tavaroita sanomatta sanaakaan. Myö karjalaiset ollaan kovia haastamaan! 

Erinomaisia esimerkkejä!

Itse en noihin heimo-ominaisuuksiin usko, kun olen itsekin kova juttelemaan, vaikka olen kovinkin tuppisuisina ja jöröinä pidettyjen heimojen jälkeläinen (varsinaissuomalaisuus yhdistettynä pohjalaisuuteen). Siippa taas on evakon poika ja aika varautunut seurassa.

Mutta joo, kuvasit hyvin sitä, miten pieni jutustelu tuottaa hyvää mieltä ja myös opettaa muista ihmisistä ja elämästä kaikenlaista. Kuulet hyviä kertomuksia, opit ymmärtämään erilaisia elämänkulkuja ja mielipiteitä.

Joku tuossa muuten otti esille aspergerin syndrooman. Kun satun oleman as-pojan äiti, niin totta, hänellä on syndroomastaan johtuen hyvin suuria vaikeuksia small talkin kanssa. Tai no, hän ei osaa sitä lainkaan (on nyt teini-iässä). Ymmärrän oikein hyvin sen, miten hienoa olisi, jos hänen tuppisuisuutensa hyväksyttäisiin sellaisenaan, mutta kas kun ei maailmaa oikein voi vaatia muuttumaan, ainoa johon voi vaikuttaa on itseensä.

Valitettavasti näin.

8

Jos minä yrittäisin väkisin small talkia vois jengi nauraa. On se ilmoja pidellyt ja sitä rataa.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tyypillistä Asperger-ajattelua, he eivät ymmärrä ollenkaan, miksi esim. töissä pitäisi puhua muista kuin työhön liittyvistä asioista.

Juu, meilläkin Asperger-poika. Itseään kiinnostavista asioista voisi jauhaa ties kuinka kauan ja yksityiskohtaisesti, mutta small talkia ei osaa tai ymmärrä ollenkaan. Olisihan se kieltämättä kiva, että löytyisi sellainen paikka, missä hänet hyväksyttäisiin juuri sellaisena kuin on, mutta valitettavasti vain assit ovat niin pieni vähemmistö, ettei koko maailmaa voi vaatia käyttäytymään juuri heidän ehdoillaan.

 Puhun tarvittaessa jos joku kysyy minulta jotain. Muuten en juurikaan.