Miksi small talkia pidetään tärkeänä ja kohteliaana?

Sama täällä. En todellakaan kaipaa small talkia, päin vastoin ärsyttää, jos pitää jauhaa potaskaa.

Useimmat on sosiaalisia ja monet on yksinäisiä, joten heillä ei ole muita tilanteita toteuttaa taipumustaan?

Vierailija kirjoitti:

Useimmat on sosiaalisia ja monet on yksinäisiä, joten heillä ei ole muita tilanteita toteuttaa taipumustaan?

Miksi sosiaalisuuden ainoa muoto pitää olla tyhjän jauhaminen? Miksei myös syvällinen keskustelu voi toteuttaa sosiaalisuutta?

Small talk on tarkoitettu tilanteisiin, joissa on ventovieraita tms ihmisiä, joille et todella kerro oikeita tärkeitä asioitasi, mutta olisi todella typerää, että kukaan ei puhuisi mitään. Ei ole vaikeaa, sen avulla on tarkoitus saada ihmiset viihtymään, ei mikään muu.

Koska on epäkohteliasta mennä heti henkilökohtaisuuksiin, ja toisaalta myös olla ihan tuppisuuna. Small talkia käytetään neutraalina hyväntahdon osoituksena, mikä on ihan hyödyllistä. Elämässä tulee tilanteita joissa joutuu olemaan tekemisissä ei-niin-läheisten ihmisten kanssa (esim. työpaikka, juhlat, lapsen kaverit, naapurit), jolloin ihan itsenkin kannalta on fiksua pystyä edes alkeelliseen, neutraaliin kanssakäymiseen, etenkin jos joudut olemaan kyseisten ihmisten kanssa tekemisissä myöhemminkin. Jos osoitat ettei muiden seura kiinnosta, ei heilläkään todennäköisesti ole mitään intressejä ottaa sinua huomioon. Ihmisillä on tapana olla myötämielisempiä sellaisia kohtaan joista on positiivinen mielikuva, kuin sellaisia jotka tuntuvat negatiivisilta tai mitäänsanomattomilta.

Kaikki älykkäät, sivistyneet tuttavani osaavat small tallkin. Osaavat ylläpitää keskustelua. Kirjasivisityneitä. Älykkäitä. Akateemisia. Osaavat ottaa tilanteen haltuunsa halutessaan, lääkäreitä juristeja kouluksellaan.

Ei small talkin tarvitse olla mitään säästä tai kivoista kengistä puhumista, voit keskustella myös mielenkiintoisista kirjoista,näyttelyistä, elokuvista, taiteesta, jostain erikoisemmasta tapahtumasta / tiedosta. Riippuu tietysti tilanteesta, naapurin kanssa rappukäytävässä voi olla luontevampaa vaihtaa pari sanaa kaatosateesta kuin uusimmasta Finlandia-palkinnon saaneesta kirjasta. Pääasiahan on ettei ole liian henkilökohtaista, useimmista on kiusallista jos lapsen kaverin äiti tai työkaveri alkaa puhumaan vaikka uskonnollisesta vakaumuksestaan tai lapsuudentraumoistaan.

Mistä sinulle ap on tullut käsitys, että small talk on paskanpuhumista?

Se on puhetta neutraaleista, "pienistä" asioista, mutta niiden kautta luodataan samalla keskustelukumppania. Haetaan vihjeitä hän mielenkiinnonkohteistaan, ajatusmaailmastaan, tavastaan käsitellä asioita.

Toisin sanoen small talkin avulla tutustutaan ja luodaan keskustelukumppaniin positiivisia kontakteja, yritetään antaa samalla itsestä myönteinen kuva.

Ja ei, en tarkoita että teeskennellään, vaan kerrotaan neutraalien aiheiden käsittelyn kautta, millaisista asioista itse ollaan kiinnostuneita, miten hahmotetaan maailmaa.

Se on itse asiassa siis hyvinkin tärkeä prosessi. Eikä suinkaan mikään moderni keksintö, olen aivan varma että jo paimentolaisilla on ollut tapansa tutustua tietyin prosessein muihin paimentolaisiin. Siihen aikaan ei ole vain puhuttu elokuvista, vaan ehkäpä juuri säästä tai vuodenkierrosta tai metsästyksen sujumisesta.

Jos istut tuppisuuna, viestit, että et ole kiinnostunut tutustumaan muihin. Näin se ikävä kyllä menee, vaikka tuppisuuna olemisesi taustalla olisikin vaikka ujous tai sosiaalisten taitojen puute.

Totta kai aihepiiriin voi ottaa melkein mitä tahansa, mutta koska et tunne sitä vastapuolta, ei kannata heti alkaa tilittää omia ongelmia tai alkaa julistaa suureen ääneen kärkevää mielipidettä johonkin kiistanalaiseen asiaan, ihan vaan koska pyrkimyksenä ei ole tyrehdyttää prosessia loukkaamalla toista.

Ja kahdeksikko lisää, että et suinkaan ole ainoa, joka kokee small talkin hankalaksi. Minäkin koen, mutta olen silti pakottanut itseni harjaantumaan tuossa.

Se nyt vaan on silti taito, jota kannattaa harjoitella, vaikka kuinka tekisi mieli polkea jalkaa maahan ja inttää, että "mutku ei oo pakko". Ei ole, jos haluat antaa itsestäsi tylyn ja ylimielisen vaikutelman. On, jos haluat tutustua ihmisiin ja antaa itsestäsi myönteisen kuvan.

Sehän on käytännössä tyhjän puhumista, eli pidetään ääntä vaikka oikeasti ei ole mitään asiaa.

Jotensakin typerää touhua.

Kyllä suomalaista identiteettiä kannattaa tässä asiassa vaalia ja olla ylpeä.

Siksi koska elämässä nyt vain tulee eteen tilanteita, missä pitää mennä epämukavuusalueelle ja tehdä asioita, mistä ei pidä. Eivät kaikki pidä myöskään esim. opiskelusta tai työnteosta, mutta pakko ne vain on hoitaa, mikäli mielii saada kunnollisen toimeentulon.

Small talk tarkoittaa,että toinen henkilö huomioi sinut. Tuntuu paljon mukavammalta, jos vaikka menee tilaisuuteen, jossa ei tunne moniakaan, että joku ikäänkuin ottaa sinut mukaan joukkoon sanomalla jotain ystävällistä.

No jos ehdottomasti haluaa välttää small talkin, niin sitten kannattaa muuttaa korpeen asumaan ja valita sellainen työ/ammatti, missä ei ole juurikaan sosiaalista kanssakäymistä.

Juuri tyypillistä Asperger-ajattelua, he eivät ymmärrä ollenkaan, miksi esim. töissä pitäisi puhua muista kuin työhön liittyvistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Small talk tarkoittaa,että toinen henkilö huomioi sinut. Tuntuu paljon mukavammalta, jos vaikka menee tilaisuuteen, jossa ei tunne moniakaan, että joku ikäänkuin ottaa sinut mukaan joukkoon sanomalla jotain ystävällistä.

Tässäpä se juuri onkin se ongelma.

Suomalaiset tottumattomana kuvittelevat että ne sanat oikeasti tarkoittavat sitä mitä sanotaan, mutta näinhän se ei kuitenkaan mene, vaan ladellaan opittuja litaaneja lauseta, jotta saataisiin se kiusalliseksi koettava hiljaisuus jotenkin täytettyä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ketään ei tulisi pakottaa siihen, jos siitä ei pidä ja kokee sen ärsyttäväksi. Mielestäni kaikki pitäisi hyväksyä juuri sellaisina kuin ovat. Miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia?

Anna kun arvaan. Juhlissa törötöt hiljaa muiden juttuja kuunnellen korvat höröllä, mutta et sano mitään. Mietipä, jos kaikki olisivat kuten sinä. Olisipa häät, hautajaiset ja maailma kauhean tylsä paikka.

Ei kaikki muutkaan siitä NAUTI. Small talk on kohteliaisuutta ja yhteisöllisyyden luomista, tehdään maailmasta vähän mukavampi paikka. Ei aina kannata miettiä kuten mun teini, että en tee ku ei kii.

Kerronpa sinulle ap pari mukavaa small talk -tilannetta viime ajoilta. Olin juhannusaattoaamuna istuttamassa kukkia isotätieni haudalle. Ohi käveli iäkäs nainen, joka havaitsi, keiden hautaa laitoin ja kerto tunteneensa nuorimman isotätini hyvin. Siitä sukeutui keskustelu ensin isotädistä ja siitä se laajeni moniin muihinkin aiheisiin. Meille tuli molemmille jutustelusta hyvä mieli tai karjalaisittain "tul suu nii hyvämmkuiseks ku sain haastaa".

Toinen esimerkki on tältä päivältä. Käväisin hautausmaalla katsomassa, olivatko kukat kunnossa. Portilla tuli vastaan taas joku tuntematon nainen ja tervehti. Meillä tervehditään aina hautausmaalla! Juttelimme pienen hetken ja jatkoimme sitten matkaamme. Ajelin uudelle kirpputorille ja siellä sukeutui myös mukava juttutuokio kirpparin pitäjän kanssa. Miltä sekin olisi näyttänyt, jos olisin vain murjottaen kuljeksinut pöytien välissä ja käännellyt tavaroita sanomatta sanaakaan. Myö karjalaiset ollaan kovia haastamaan! 

Se on kohteliasta.

No en minäkään rehellisesti sanottuna ymmärrä, miksi esim. töissä pitäisi puhua small talkia, mikäli se ei ole itse työn kannalta oleellista. Kyllä kaikkein tärkeintä pitäisi olla se, että hoitaa työnsä. Jotkut juhlat ym. ovat tietysti asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Small talk tarkoittaa,että toinen henkilö huomioi sinut. Tuntuu paljon mukavammalta, jos vaikka menee tilaisuuteen, jossa ei tunne moniakaan, että joku ikäänkuin ottaa sinut mukaan joukkoon sanomalla jotain ystävällistä.

Tässäpä se juuri onkin se ongelma.

Suomalaiset tottumattomana kuvittelevat että ne sanat oikeasti tarkoittavat sitä mitä sanotaan, mutta näinhän se ei kuitenkaan mene, vaan ladellaan opittuja litaaneja lauseta, jotta saataisiin se kiusalliseksi koettava hiljaisuus jotenkin täytettyä.

Ei, ei, herranen aika!

Sinulla on todella vääristynyt käsitys small talkista, jos ajattelet sen olevan vain fraasien latelua. Jos joku on todella kömpelö ja arka, voi toki opetella muutaman hyvä avauksen, mutta oikea taitava small talk ei suinkaan ole fraasien latelua, vaan hyvää, sujuvaa keskustelua, joka mukautuu koko ajan keskustelun edetessä tilanteeseen ja keskustelukumppaniin.

Koska kuten jo sanoin, small talkin tärkeä tehtävä on tutustuttaa ihmisiä ja luoda kontakteja. Jos se olisi pelkkää fraasien latelua, kukaan ei tutustuisi kehenkään.

8