Lue keskustelun säännöt.
Sairauslomat tulisi muuttaa palkattomiksi ja samalla lopettaa syyn kyttääminen!
30.06.2017 |
Ihmisillä on niin erilaisia elämäntilanteita ja vaikeuksia tunnepuolella, että on ihan mahdotonta luoda yhteisiä pelisääntöjä sille, mikä on hyväksyttävä syy sairauslomaan silloin, kun syynä on vaikkapa surun prosessointi. Jotkuthan eivät jää saikulle silloinkaan, kun oma vanhempi kuolee. Toiselle taas kissan kuolema voi olla niin musertavaa ettei töissä pysty tekemään mitään. Samoin fyysisiä sairauksia on sellaisia, joiden olemassaoloa tai -olemattomuutta on mahdotonta todentaa mitenkään. Näitä jotkut käyttävät tekosyinä aina kun tarvitsevat vapaapäivän muusta syystä.
Mielestäni jokainen voisi itse vapaasti päättää omista sairauslomistaan, kunhan niistä seuraisi ansionmenetys siltä ajalta kun henkilö ei ole töissä. Ei ole työnantajan tehtävä maksaa milloin mistäkin syystä poissaolevalle työntekijälle tyhjästä. Jos sairausloma olisi palkatonta ensimmäisestä päivästä alkaen, ketään ei myöskään kiinnostaisi kytätä niitä loman syitä. Jos jollakulla olisi vaikka kamalan monimutkainen riita puolison kanssa tai muu nolo mutta tärkeä syy olla töistä pois, se onnistuisi nykyistä helpommin ilman häpeää ja selittelyä.
Ne, jotka sairastelevat kroonisesti, voisivat tässä systeemissä hakea korvauksia sairauslomistaan Kelalta, jolloin kysyttäisiin lääkärintodistukset ja muut vanhaan malliin. Näin heidän toimeentulonsa olisi turvattu sairastelusta huolimatta.
En ymmärrä laisinkaan, miksi työnantajia pitäisi ollenkaan sotkea tähän sairausloma-asiaan. Ei se työnantajalle kuulu mitä työntekijä tekee työajan ulkopuolella ja miksi. Eikä siitä palkkaakaan kuulu maksaa. Kun palkan menettäisi heti ensimmäisestä päivästä, se siirtyisi jokaisen omaan harkintaan, onko ihan oikeasti niin sairaana että hyväksyy sen palkan menettämisen, vai tsemppaako sitten kuitenkin ja menee sinne töihin. Tätä asiaa ei voi ihmisen puolesta kukaan toinen häntä itseään paremmin arvioida.
Kommentit (44)
Kävinpä tarkastamassa omalta osaltani. Kelan sairaspäiväraha olisi mulla vähän yli 40 prosenttia palkastani. Sillä ei todellakaan tulisi toimeen. Mikäli Kela maksaisi saorauspäivärahaa todellisen palkkani mukaisesti, sen pitäisi maksaa sitä 3000 euroa enemmän kuussa, kuin se maksaisi nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kroonisesti sairas (fyysinen sairaus) ja teen ylipäätään töitä kipeänä, koska en halua leimaantua. Tässä ap:n unelmamaailmassa kaltaiseni olisivat sitten ihan t yhjän päällä, koska palkka tippuisi koko ajan => pakko olla sairaana töissä => kunto heikkenisi => pitkä sairausloma => köyhyys/fudut.
Kannattaa sitten toivoa, että ei saa mitään pitkäaikaissaurautta, joka oireilee kohtuullisen usein, koska minunkaltaisiini nämä kaavailut iskisivät eniten.
Vituttaa ihan suunnattomasti se, että osa ihmisistä ei ymmärrä, että sairaita ihmisiä on ahkerissa ja kaikkensa yrittävissä paljon. Lusmuja ei varmasi niin paljon. Ja kostaisitte minulle ja muille sairaille vain noilla kaavailuillanne.
Ikävä tilanteesi, mutta et kai oikeasti ole sitä mieltä että sairautesi kulut kuuluvat työnantajalle (joka parhaimmassa tapauksessa saattaisi olla pienyrittäjä)? Tietenkin niiden pitäisi kuulua valtiolle. Jos ne kuuluisivat valtiolle, olisi kaltaistesi työtilanne paljon parempi, kun työnantajien ei tarvitsisi pelätä tällaisten "riskisijoitusten" palkkaamista. Oikeasti tuollainen työntekijä voi viedä yrittäjän konkurssiin, ei sekään reilua ole.
Mielestäni ap:n ehdotus on erittäin hyvä. Miten kenenkään mielestä sairauskulut kuuluvat työnantajalle? Palkka on vastine tehdystä työstä, ja sairaana työnvastinetta ei tule. Olen samaa mieltä, että nuo sairaskulut kuuluisivat kelalle.
Yrittäjän tulisi maksaa vain tehdystä työstä, ei lomista, sairastumisesta, lapsen hankinnasta vaan siitä mitä varten ihminen on palkattu.
Muut ihmistä aiheutuvat kulut kuuluvat tasapuolisesti meille kaikille, eli yhteiskunnalle!
Näin loppuisi eriarvoistuminen ja kenties asenne lusmuilua kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis jos saikku ois palkaton niin sitten pitäisi sairaanakin olla töissä.. ainakin itse olisin sen verran masokistinen. Pahimman kuumeen olisin kotona, lämmössä sitten töissä koska ei ole varaa palkan menettämiseen tolta ajalta. Se on sitten kiva kun 90% työväestä on sairaana, kun porukka olisi vain sen pahimman osan sairautta kotona, ja tulisivat takaisin töihin puolikuntoisena sairastuttamaan muut :)
Aloittajan kirjoitti että korvauksen saisi hakea kelasta jos sairastaa pitempään.
Haluan uskoa että suurin osa ihmisistä on tunnollisia ja hoitaa työnsä hyvin, mutta kun kaikki eivät ole. Työskentelen isossa firmassa ja meille palkattiin ns. ammattisaikuttaja. On sairaana monesti viikonlopun molemmin puolin, on sairaana elleivät pyydetyt vapaatoiveet (yleensä viikonlopuille) järjesty, on sairaana ennen lomamatkaa ja lapsen valmistujaisia, on sairaana ennen vuosilomaa. Isossa firmassa aiheuttaa lähinnä lisätyötä kun etsitään tuuraajia ja muutellaan listoja, pienyrittäjälle ko. henkilö olisi katastrofi.
Onhan se ihan ok, että saa sairaslomakorvauksen kun on oikeasti kipeä. Mutta nytkin monet ylitunnolliset tulee kipeänä töihin, tartuttaa taudin muihin ja kehuu ettei kymmeneen vuoteen ole ollut yhtään päivää poissa, toinen ryhmä taas on joka maanantai ja perjantai sairaana. Olisko joku ratkaisu tähän, että yksittäisiltä sairaspäiviltä ja muutaman päivän sairauden aikana saisi puolet palkasta, pidemmät haettais sit kelasta. Tai jotain? Kun ei sekään kivaa oo että tunnolliset ihmiset ei sit jää saikulle kun oikeasti olisi syy jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenen etu se olisi että työkyvytön yrittäisi vain rahan takia olla väkisin töissä?
Kummallista, ettei sitä voida myöntää, että ihmiset on hirveitä rutisijoita ja pinnareita heti, kun mahdollista. kummasti "kissasaikut" vähenisi, jos niistä ei saisi palkkaa. Vanhempi polvi on paljon sitkeämpää ja velvollisuudentuntoisempaa. Muistan lapsena esimerkiksi, kun isäni oli lähdössä töihin eteisessä ja puhelin soi. Äitinsä oli kuollut. Istui alas pariksi minuutiksi ihan hiljaa ja lähti töihin. Ja vielä opetti lapsia työkseen, että todellakin piti jaksaa heti ekasta minuutista täydellä teholla. Oma mieheni menetti isänsä pari vuotta sitten ja meni normaalisti töihin. Yrittäjänä ei ole varaa jättää töitä tekemättä ja isä oli pitkään jo sairas, joten ei tuo iso yllätys ollut, vaikka tietysti suretti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ap:n ehdotus on erittäin hyvä. Miten kenenkään mielestä sairauskulut kuuluvat työnantajalle? Palkka on vastine tehdystä työstä, ja sairaana työnvastinetta ei tule. Olen samaa mieltä, että nuo sairaskulut kuuluisivat kelalle.
Pakollisia sairaskuluvakuutuksia meillä maksetaan jo nyt, jos niitä ei olisi työnatajan velvoitettu maksamaan todennäköistä olisi että ihmiset ottaisivat enemmän vapaaehtoisia vakuutuksia.
Meillä on eka sairaspäivä palkaton. Itse on ollut pari kertaa kovassa flunssassa ja mennyt näin ollen töihin, koska ei ole ollut varaa menettää edes sitä päivän palkkaa. Joten kyllähän tuo aapeen ehdottama systeemi varmastikin vähentäisi sairaslomien tarvetta ainakin huijareilta, mutta myös tosissaan sairailta, jotka tulevat sitten töihin tartuttamaan muut.
Itselläni on sellainen työ, että pystyn tarvittaessa välttämään muita niin, etten tautia tartuta ja käsihygieenialla yritän estää muut tartuntatavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sairaslomissa voisi olla ainakin 1-3 päivän "omavastuu". Omalla työpaikalla on muutama, jotka käyttävät härskisti hyväkseen sitä, että lyhyissä sairaslomissa ei vaadita lääkärintodistusta. Usein sairastumiset sattuvat sopivasti maanantaille tai perjantaille. Kerran soitin puhelimella saikulla olevalle työkaverille ja jo puhelimen soittoääni paljasti, ettei hän ollut ainakaan Suomessa potemassa.
Toinen vaihtoehto on, että sovittaisiin, että kaikilla on palkallisia sairaslomapäiviä on esim. 15 kpl vuodessa ja pitämättömät sairasvapaat voi yhdistää vuosilomaan seuraavana vuonna.
Kannatan tätä, olisi tasapuolista myös niille, jotka eivät sairasta niin usein
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ap:n ehdotus on erittäin hyvä. Miten kenenkään mielestä sairauskulut kuuluvat työnantajalle? Palkka on vastine tehdystä työstä, ja sairaana työnvastinetta ei tule. Olen samaa mieltä, että nuo sairaskulut kuuluisivat kelalle.
Pakollisia sairaskuluvakuutuksia meillä maksetaan jo nyt, jos niitä ei olisi työnatajan velvoitettu maksamaan todennäköistä olisi että ihmiset ottaisivat enemmän vapaaehtoisia vakuutuksia.
Minä voisin ottaa ja maksaa itse vapaaehtoisen sairaskuluvakuutuksen. Sen vain pitäisi olla jokaiselle saman hintainen eikä siinä saisi rajata jo olevia sairauksia pois. Nykysysteemillä en saisi minkäänlaista vakuutusta sairauksien varalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairasloma voisin mun puolesta koskea vain fyysistä puolta, ei henkistä.
Olisihan se ikävää, jos läheinen ihminen tai eläin kuolisi, ja varmasti jäisinkin kotiin, mutta se ei silti välttämättä ole työnantajan asia. Ja esimerkiksi kuka vaan voi käydä väittämässä olevansa masentunut, kun henkinen puoli on niin vaikea määrittää lääkärin puolelta.
Sulle työnantajana olisi ok, että tuun psykoosissa töihin, kun ei ole varaa olla saikulla?
Piristävää jännitystä työpäivään, kun yksi kulkisi vainoharhaisena ja veitsi taskussa pitkin käytäviä. Kertoisi kuulemistaan äänistä. Ei olisi tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on eka sairaspäivä palkaton. Itse on ollut pari kertaa kovassa flunssassa ja mennyt näin ollen töihin, koska ei ole ollut varaa menettää edes sitä päivän palkkaa. Joten kyllähän tuo aapeen ehdottama systeemi varmastikin vähentäisi sairaslomien tarvetta ainakin huijareilta, mutta myös tosissaan sairailta, jotka tulevat sitten töihin tartuttamaan muut.
Itselläni on sellainen työ, että pystyn tarvittaessa välttämään muita niin, etten tautia tartuta ja käsihygieenialla yritän estää muut tartuntatavat.
Tuo olisi hyvä systeemi, loppuisi niiltä joka viikko saikuttajilta ne perjantai/maanantai saikut. Itse ainakin jos oon ihan tosissaan ja oikeasti sairaana, niin ihan sama jos yhden päivän palkka jäisi saamatta, mieluummin niin kun kuunnella vihjailua olinko oikeasti kipeä. Yks vuosi mulla oli 3 saikkupäivää, kun olin kipeä, kuumetta ym. Pomo vihjaili vielä kesälläkin että niin mites niitten saikkujen kans. Se saikku kun sattui jotenkin huonoon/epäilyttävään saumaan silloin, enkä todella jaksanut mennä töihin. Ja koko ajan pomo jankutti saikuista vaikka ei meillä kukaan lusmuillut, monesti näki jo että joku on kipeä tai tulossa kipeäksi ja sanoa, että mee nyt lekuriin oikeesti. Pomo vaan epäili että lusmuilusta kyse, vaikka kaikilla työntekijöillä oli varmaan maksimissaan viisi saikkupäivää vuodessa, ei kaikilla sitäkään. Ja toisessa yksikössä oli monella se viisi päivää kuussa. Joka kuussa. Sitten meidän piti pohtia kuinka omassa yksikössä vähennämme turhia saikkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä pitäisi keskustella enemmän. Mitä mieltä olette?
Olin saikulla ja pomo sitten jälkeenpäin alkoi kyselemään, että koska ja miten meinaan tehdä päivät takaisin.
Sanoin että laitappa palkattomaksi ne päivät. Minulla on sen verran rahaa ettei tarvi alkaa kipeenä olleita päiviä takaisin tekemään. Johan sillä oli siellä sijainen.
Ei suostunut siihen, sanoi ettei meillä oli tapana. Mitäpä siihen sitten. Se oli sitten hänen linjaus.
Enkä tehnyt ylimääräisiä päiviä tietenkään.
Yli kaksi kertaa sairaslomailevat pitäisi vaan viedä saunan taakse. Länsimainen terveydenhoito antaa elämän edellytykset sellaisillekin jotka eivät sitä ansaitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairasloma voisin mun puolesta koskea vain fyysistä puolta, ei henkistä.
Olisihan se ikävää, jos läheinen ihminen tai eläin kuolisi, ja varmasti jäisinkin kotiin, mutta se ei silti välttämättä ole työnantajan asia. Ja esimerkiksi kuka vaan voi käydä väittämässä olevansa masentunut, kun henkinen puoli on niin vaikea määrittää lääkärin puolelta.
Sulle työnantajana olisi ok, että tuun psykoosissa töihin, kun ei ole varaa olla saikulla?
Niinpä. Onko sitä vielä työpaikka-ammuskeluja ollutkaan?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sairaslomissa voisi olla ainakin 1-3 päivän "omavastuu". Omalla työpaikalla on muutama, jotka käyttävät härskisti hyväkseen sitä, että lyhyissä sairaslomissa ei vaadita lääkärintodistusta. Usein sairastumiset sattuvat sopivasti maanantaille tai perjantaille. Kerran soitin puhelimella saikulla olevalle työkaverille ja jo puhelimen soittoääni paljasti, ettei hän ollut ainakaan Suomessa potemassa.
Toinen vaihtoehto on, että sovittaisiin, että kaikilla on palkallisia sairaslomapäiviä on esim. 15 kpl vuodessa ja pitämättömät sairasvapaat voi yhdistää vuosilomaan seuraavana vuonna.
Noihin maanantai ja perjantai-saikkuihin yksityisellä puolella työnantaja puuttuu hyvin nopeasti.
Jos kela maksaa se tarkoittaa sitä että me muut veronmaksajat maksamme tämän loisimisen. Eli ei järkeä tuossakaan. Mielummin niin ettei joka nuhakuumesta oltaisi pois...eli esim 2pv/kk voi olla pois lääkärintodistuksella. Jos sairaus ja tarve jatkuu niin sitten palkasta -50% pois...jos on jostain henkisestä kyse niin siihen sitten jo psykiatrin lausuntoa jne jne.
Kelan sairauspäivärahahan ei ole palkan suuruinen. Jos sillä mennään, tulot laskisivat ja voisivat laskea todella paljon. Jos ne eivöt laskisi vastaavasti yhteiskunnan menot nousisivat huomattavasti!
Ei kuulosti reilulta tämäkään juttu. Esim joku sairastuu työpaikasta johtuen ja mw muut maksetaan kulut.