Typerien ja nolojen kysymysten ketju---Kysy mitä vain, muut vastaavat ilman veetuilua.
Kommentit (18521)
Vierailija kirjoitti:
Mitä olisi tapahtunut, jos karjalaiset olisivat talvisodan aikaan jääneet koteihinsa evakuoinnin sijaan?
Pieni vähemmistö itse asiassa jäi, ja melko lailla köpelöstihän siinä kävi.
Tästä ilmiöstä ilmestyi nyt tänä syksynä uusi kirja, joka juuri pari viikkoa sitten voitti tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon: https://gummerus.fi/products/minne-katosi-antti-jarvi
"Korkeasaareen saatiin gaselliuros viime syksynä tsekkiläisestä eläintarhasta. Kuhertajagaselleja elää Aasiassa Kaspianmeren etelä- ja itäpuolelta Himalajan pohjoisiin osiin ulottuvalla vyöhykkeellä.
Eläintarhan mukaan yhtäkään vasaa ei haluttu menettää, sillä Euroopan eläintarhoissa on alle 50 kuhertajagasellia.
Siksi Korkeasaaressa tehtiin poikkeuksellinen päätös ottaa vasoja tuttipulloruokintaan, jos emot eivät imetä niitä. Tuttipulloruokinnassa on yksi gasellinvasa, jota hoidetaan erillään muusta laumasta.
Ihmiset eivät ole kasvattaneet Korkeasaaren poikasia lähes kahteenkymmeneen vuoteen, sillä emonsa hoidossa eläinlapset oppivat lajin tavoille ja osaavat aikanaan hoitaa myös omia jälkeläisiään."
Mietin tätä lainauksessa kerrottuna asiaa eli sitä kuinka Korkeasaaressa ei yleensä pulloruokinta eläimiä edes silloin jos esim niiden emo kuolee. Toisaalta se on ymmärrettävää, mutta mietin samalla onko oikein antaa poikasten kuolla ja jättää ne ns hoitamatta ja ruokkimatta jos eivät pienenä itse pysty syömään ja tarvii maitoa sekä ihmisten apua. Minusta eläin voisi silti kasvaa "villiksi", vaikka sitä pitäisi aluksi auttaa. Tuntuu väärältä uhrata poikanen kuolemaan ja jättää se maidotta jos esim emo kuolee sen ollessa pieni. Itse en toisaalta ymmärrä tätä.
Tuli tämä kaikki mieleen Korkeasaari ohjelmasta missä myös todettiin, että siellä oli myös tässä lähiaikoina ollut tapaus missä kaksi pientä poikasta olivat menettäneet heti syntymän jälkeen emonsa. Korkeasaaressa päätettiin ruokkia näitä orpovasoja, koska ovat niin harvinaista lajia. Mietin olisiko ne sitten lopetettu jos eivät olisi olleet niin "arvokkaita" ja niitä ei olisikaan alettu pulloruokkimaan. Tämän käsityksen sain, koska eihän mikään kauriinsukuinen vasa (jokin harvinainen laji, en muista nimeä) pärjää lähes vastasyntyneenä ilman pulloruokintaa menettäessään emonsa. Tietysti luonnossa myös orpopoikaset kuolevat. Mietin silti onko oikein ensin pitää eläimiä ns ihmisten näyttelykappaleena (anteeksi kärjistys ja tietysti Korkeasaaressa asiat paremmin kuin monessa paikassa) ja sitten kuitenkin tappaa orpopoikaset jos jotain ikävää emolle sattuu. Nyt Korkeasaari ylpeilee sillä, että tarjoaa luonnonmukaiset olot ja ei totuta ihmisiin yms. Mikä on tietysti hyvä. Sitten jos toisena puolena on orpopoikasten lopetus ilman edes yritystä pulloruokkia niin en tiedä näyttääkö asiat niin kivoilta enää.
"Animalian Laura Uotila pitää ongelmana, että eläintarhoissa lopetetaan terveitä poikasia.
Korkeasaaressa minua harmittaa se, että osan lajeista annetaan selvästi lisääntyä vain siksi, että poikaset houkuttelevat ihmisiä paikalle. Joillekin poikasista löytyy sijoituspaikka muista eläintarhoista, mutta esimerkiksi kauriseläimiä lopetetaan ja syötetään petoeläimille. Tämä herättää eettisiä kysymyksiä syntyneen eläimen kannalta, Uotila sanoo."
Tässä vielä edelliseen viestiin liittyen jatkona. 263
"Korkeasaaren viisi kuukautta vanhoilla karhunpoikasilla on 18 kuukautta aikaa elää kotitarhassaan. Sitten odottaa muutto uuteen kotiin tai nukutuslääkärin piikki.Tämä on luonnon normaalia kiertokulkua, eläintarhan johtaja Seppo Turunen selittää.
-Vanhemmat ajavat ne aina pois kahden vuoden iässä.
Uusia aitauksia ei Korkeasaarella ole varaa rakentaa, eikä luontoon voida tarhakarhuja laskea. Niinpä pentujen ainoa toivo on uusi koti jostain toisesta eläintarhasta.
- Mutta tässä on vielä hyvin aikaa, Turunen rauhoittelee.
- Lähinnä vasta kuulostellaan, mikä on kysyntä. Mihinkään sirkukseen karhuja ei kumminkaan anneta.
Eläinten muutot tarhasta toiseen ovat tavallisia. Varsinkin suojeltaville lajeille sijoituskoti löytyy yleensä helposti. Kotoista ruskeakarhuamme ei ole suojeltu.
Ähtärin eläinpuistossa karhujen sijoitusongelmat ennaltaehkäistään rajoittamalla lisääntymistä. Pentujen annetaan syntyä vain, jos jatkosijoituspaikka tiedetään."
Tässä vielä eräs uutinen vuodelta 2006 jossa käsitellään asiaa. Pahoittelen, kun laitoin monta viestiä aiheeseen liittyen.
Tuntuuko kenestäkään teistä jotenkin vaikealta laittaa esim jotain nuoruuden farkkuja tai jotain muuta lempivaatettasi pois? Itse olen vielä aika nuori ja siivotessa tänään löysin vielä näitä vaatteita. Osa ei mahdu päälle ja osa on huonossa kunnossa. Silti tuntuu hyvin vaikealta laittaa esim ne farkut pois mitä lukiossa jatkuvasti pidin. Eivät vaan mahdu enää kiinni. Silti olen säästänyt ne ja kunnoltaan ihan hyvät vieläkin. Mietin ensin, että kirppikselle tai vaatekeräykseen. Sitten tuli ajatus, että ne farkut ovat niin ns lähellä minua, että heitän ne vaan pois, kun en voi ajatella niitä muiden käytössä enää. Toisaalta myyn paljon muuten kirppiksillä ja en todellakaan heitä vaatteita pois. Tuntuu vaan vaikealta myydä jotain niin henkilökohtaista. Silti mietin vieläkin haenko ne farkut tuolta pussista vielä kerran pois ja säilytän ne. Toisaalta tuskin enää koskaan käytän niitä. Mietin onko kenelläkään muulla samoja ajatuksia.
Sitä usein pohtinut, kun joku sanoo jollekin, että haista p...a, niin ei sitä kukaan mene tekemään.
On niitä tietty muitakin sanoja, joita käytetään.
Miksi pitää näyttää niin keinotekoiselta?
Räikeä meikki jopa päivällä, tekoripset, tekokynnet ja kaupan päälle botoxia, että näyttää ankalle.
Mikä saa ihmisen tekemään itsestään tuollaisen? Mitä hienoa on näyttää siltä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää näyttää niin keinotekoiselta?
Räikeä meikki jopa päivällä, tekoripset, tekokynnet ja kaupan päälle botoxia, että näyttää ankalle.
Mikä saa ihmisen tekemään itsestään tuollaisen? Mitä hienoa on näyttää siltä?
Tuo muotiasia on vaikea kokonaisuus, toiset onnistuu ja toisilla menee överiksi.
Jotkut ovat jo aika koomisen näköisiä kaikkine lisäkkeineen.
Vieba kirjoitti:
Menin S-Marketiin yksi päivä ja ostin jalkavoidetta. Kotona tarkemmin katsoessa sen tuoteselosteessa luki ainesosana 25% ureaa. Mistä tämä urea on peräisin, onko joku ihminen pissinyt purkkiin (ja nyt jalkaani), jokin eläin vai onko se muulla tavalla tuotettu? Olenko laittanut jalkaani hyvin outoa voidetta vai onko tähän jokin järkevä selitys? Se on kyllä tehokasta. Kiitos.
Tuskinpa sinne kukaan on pissinyt. Yleensä sitä valmistetaan ammoniakista ja hiilidioksidista.
Kaikki pyritään tuottamaan mahd. suurella katteella erit. ylikansallisessa tuotannossa. Raakaaineiden on oltava halpoja.
Mitä tapahtuu jos ei ilmoita koiraa uuteen Ruokaviraston koirarekisteriin?
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko kenestäkään teistä jotenkin vaikealta laittaa esim jotain nuoruuden farkkuja tai jotain muuta lempivaatettasi pois? Itse olen vielä aika nuori ja siivotessa tänään löysin vielä näitä vaatteita. Osa ei mahdu päälle ja osa on huonossa kunnossa. Silti tuntuu hyvin vaikealta laittaa esim ne farkut pois mitä lukiossa jatkuvasti pidin. Eivät vaan mahdu enää kiinni. Silti olen säästänyt ne ja kunnoltaan ihan hyvät vieläkin. Mietin ensin, että kirppikselle tai vaatekeräykseen. Sitten tuli ajatus, että ne farkut ovat niin ns lähellä minua, että heitän ne vaan pois, kun en voi ajatella niitä muiden käytössä enää. Toisaalta myyn paljon muuten kirppiksillä ja en todellakaan heitä vaatteita pois. Tuntuu vaan vaikealta myydä jotain niin henkilökohtaista. Silti mietin vieläkin haenko ne farkut tuolta pussista vielä kerran pois ja säilytän ne. Toisaalta tuskin enää koskaan käytän niitä. Mietin onko kenelläkään muulla samoja ajatuksia.&nbs
Ihmiset ovat näissä asioissa hyvin erilaisia. Jotkut kiintyvät tavaroihin, esineisiin ja vaikkapa vaatteisiin ja liittävät niihin vahvoja tunnemuistoja. Tällaisten ihmisten on melkein mahdotonta heittää mitään pois. Joskus ajatus siitä, että joku muu käyttäisi itselle aiemmin tärkeää, vaikkakin nykyisin täysin turhaa esinettä tai vaatetta, on pahempi kuin se, että sen heittäisi kokonaan roskikseen. Pois heittäminen tuottaa suuria omantunnontuskia ja ihminen on varma, että luopumalla jostain itselle kuuluneesta seuraa joko heti tai myöhemmin suunnaton katumus.
Toiset ovat sitten ihan toisesta ääripäästä: Heillä ei ole mitään estoja "viskata mäkeen" omasta käytöstä pois jäänyttä tavaraa tai vaatetta. He suorastaan nauttivat, kun pääsevät karsimaan tavaroitaan ja tekemään kaappeihin tilaa. He eivät kiinny mihinkään. He myyvät, vievät kirpparille, lahjoittavat tai yksinkertaisesti heittävät pois kaiken, mikä ei miellytä enää itseä, ei sovi sisustukseen, ei mahdu päälle tai ei tuota iloa enää.
Suurin osa ihmisistä lienee jotain näiden kahden ääripään väliltä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää näyttää niin keinotekoiselta?
Räikeä meikki jopa päivällä, tekoripset, tekokynnet ja kaupan päälle botoxia, että näyttää ankalle.
Mikä saa ihmisen tekemään itsestään tuollaisen? Mitä hienoa on näyttää siltä?
Huulten täyttöaineet ovat itse asiassa hyaluronipohjaisia aineita, kun taas botox on aine, jota ruiskutetaan esim. otsaryppyihin ja sen tehtävä on halvaannuttaa lihakset väliaikaisesti, jotta rypyt silenevät.
Kauneusihanteet vaihtuvat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. 2020-luvulla on ollut muotia ottaa erilaisia lisäkkeitä ja muokata kasvoja erilaisilla pienillä toimenpiteillä, jos ei nyt ihan kirurgin veistä halua. Jotkut seuraavat todella tarkkaan esim. Amerikasta tulevia kauneusihanteita ja yrittävät näyttää samalta kuin ns. instababet.
Joillekin ripsienpidennykset, rakennekynnet tai hiuslisäkkeet sopivat ja ne voivat näyttää yllättävän luonnollisilta. Osa ei kuitenkaan osaa tai halua valita itselleen luonnollisia ja sopivia "lisäosia", tai he teettävät esim. ripset tai huulien täytön mahdollisimman edullisesti hieman vähemmän taidokkaalla tekijällä, jolloin lopputulos voi olla jopa koominen.
Minulle on väitetty, että esim. tällekin palstalle kirjoitetuista viesteistä pystyy selvittämään, onko joku vastannut todellisuudessa itselleen keskustelussa. Minulle on sanottu, että sen tietää siitä, jos viesteissä on sama ip-osoite. Onko tämä oikeasti totta ja jos on, haluaisin päästä itsekin näkemään, onko jossain keskustelussa joku vastannut itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on väitetty, että esim. tällekin palstalle kirjoitetuista viesteistä pystyy selvittämään, onko joku vastannut todellisuudessa itselleen keskustelussa. Minulle on sanottu, että sen tietää siitä, jos viesteissä on sama ip-osoite. Onko tämä oikeasti totta ja jos on, haluaisin päästä itsekin näkemään, onko jossain keskustelussa joku vastannut itselleen.
Ei sitä voi ainakaan kaikissa tapauksissa tietää. Esim. jos joku on kirjoittanut kirjaston tietokoneelta ja joku toinen on vastannut saman kirjaston koneelta (ei välttämättä edes samalla koneella, koska kirjastossa on yleensä useampi kone) niin molemmissa on sama IP osoite vaikka eri kirjoittaja.
Voiko älypuhelimen poistetun sivuhistorian jotenkin palauttaa? Haluaisin tietää, mitä tein yhtenä tiettynä päivänä, mutta en muista ja puhelimen historia olisi ainoa keino saada siitä tietoa. Valitettavasti poistin sen jo ennen kuin sain tietää, että tuona päivänä oli jotain erikoista tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Voiko älypuhelimen poistetun sivuhistorian jotenkin palauttaa? Haluaisin tietää, mitä tein yhtenä tiettynä päivänä, mutta en muista ja puhelimen historia olisi ainoa keino saada siitä tietoa. Valitettavasti poistin sen jo ennen kuin sain tietää, että tuona päivänä oli jotain erikoista tapahtunut.
Ei sitä voi palauttaa.
Kun työntekijät lakkoilevat, lähettääkö joku liitto heille postia ja kertoo lakosta, että kaikki varmasti tietää siitä, vaikkei olisi perillä uutisista? Entä onko liittoon kuulumattomien lakkoilu sallittu tai kielletty tai hyvä tai huono teko?
Vierailija kirjoitti:
"Korkeasaareen saatiin gaselliuros viime syksynä tsekkiläisestä eläintarhasta. Kuhertajagaselleja elää Aasiassa Kaspianmeren etelä- ja itäpuolelta Himalajan pohjoisiin osiin ulottuvalla vyöhykkeellä.
Eläintarhan mukaan yhtäkään vasaa ei haluttu menettää, sillä Euroopan eläintarhoissa on alle 50 kuhertajagasellia.
Siksi Korkeasaaressa tehtiin poikkeuksellinen päätös ottaa vasoja tuttipulloruokintaan, jos emot eivät imetä niitä. Tuttipulloruokinnassa on yksi gasellinvasa, jota hoidetaan erillään muusta laumasta.
Ihmiset eivät ole kasvattaneet Korkeasaaren poikasia lähes kahteenkymmeneen vuoteen, sillä emonsa hoidossa eläinlapset oppivat lajin tavoille ja osaavat aikanaan hoitaa myös omia jälkeläisiään."
Mietin tätä lainauksessa kerrottuna asiaa eli sitä kuinka Korkeasaaressa ei yleensä pulloruokinta eläimiä edes silloin jos esim niiden emo kuolee. Toisaalta se on ymmärrettävää, mutta mietin samalla on
Tämä pohdiskelu kertoo, miten kaukana olemme luonnon realiteeteista. Siellä pätee viidakon lait: syö tai tule syödyksi ja heikot hävitetään heti. Näin kerran luonnossa, miten sorsapoikueen emo tuskastui pienimpään ja hitaimpaan poikaseen, joka jäi jälkeen muista. Emo meni sen luo ja nokki sen hengiltä. Tarkoitus varmaan taata, että ei houkuttele petoja räpistelyllään ja edes muut selviäisivät.
Miksi on olemassa joululahjat, eikä pääsiäislahjat? Paitsi kaikilla ei ole joululahjaa. On tietenkin hyvä että kylminä aikoina joku auttaa muita.
Miksi niiden pitäisi erota , oletko heidän muksu ?