Lue keskustelun säännöt.
Typerien ja nolojen kysymysten ketju---Kysy mitä vain, muut vastaavat ilman veetuilua.
Minä voin aloittaa. Voiko hierojalle mennä ilman lihasjumeja ihan vaan nautiskelemaan? Mitä hierojat ajattelvat pehmeälihaksisista hierottavistaan? "V...u mitä tääkin tuli mun aikaani tuhlaamaan"? Ja juu, tätä oon miettinyt jo vuosia.
Kommentit (18344)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs henkilö mainosti Youtubessa myyvänsä Salattujen elämien tuotantokausia ihmisille. Hän sanoi omistavansa kaikki jaksot eli vuodesta 1999 aina tähän vuoteen saakka. Se tuntui ihan uskottavalta siksi, koska hänen kanavallaan oli runsaasti videoita Salattujen elämien vanhoista jaksoista. Kävin myös hänen kanssaan neuvottelua siitä, millä hinnalla hän myisi minulle, ja halusin häneltä kausien 1999-2009 jaksot. Olin häneen yhteydessä sekä sähköpostilla että tekstiviesteillä. Hän sanoi lähettävänsä minulle ulkoisen kovalevyn postissa. Tässä oli kuitenkin se ongelma, että hän sanoi, että maksu suoritetaan Paypalin kautta, ja en ole sitä käyttänyt koskaan. Hän sanoi sitten, että voisin maksaa myös Paysafecardilla, jota en ollut myöskään käyttänyt ennen, ja piti myös kysyä häneltä ohjeet siihen, kun en ollut silloin tietokoneen ääressä. Niinpä menin R-kioskille ja naputtelin hänelle tekstiviestillä PIN-koodit ja hän sanoi sitten, että laittaa minulle postissa tulemaan sen, mutta mitään ei ole kuulunut ja siitä on jo kaksi viikkoa. Siis mikäli tämä on huijausta niin epäilin sitä kyllä jo alusta lähtien, kun puhuin tästä ihmisten kanssa. Toisaalta minua kyllä ihmetyttää, että vähän aikaa sitten Youtubessa oli satoja Salattujen elämien 2000-luvun alkupuolen jaksoja, ja sain käsityksen, että näiden jakaja olisi ostanut niitä tältä samalta henkilöltä ja jakanut niitä sitten Youtubessa, ja siellä vielä sanottiin, että Fremantlemedia oli antanut luvan niiden julkaisemiseen. Jaksoja kuitenkin alkoi pikkuhiljaa poistua sieltä, ja nyt tämä kanava, jossa ne olivat, on suljettu. Mutta eilen jonkin toisen kanavan käyttäjä kertoi ostaneensa kaikki Salattujen elämien jaksot tältä, jonka kanssa olin yhteydessä. Oli kuulemma käynyt itse hakemassa ne häneltä.
https://www.youtube.com/channel/UCHL_ZkmHRr6QN5I4fyJ3ZBQ
Tämä, joka sanoi myyvänsä minulle, ei ole enää vastannut minulle mitään, kun olen ollut häneen yhteydessä sähköpostilla. Haluaisin asiallisia vastauksia tähän enkä mitään naljailua. Epäilin kyllä tätä huijaukseksi, mutta olisi vaivannut enemmän, jos en olisi saanut siitä varmuutta. Eikä tämä nyt maailmaa kaada. Rahaa minulla kyllä riittää.Vastaamista auttaisi, jos esittäisit jonkin kysymyksen. Tuosta kaikin puolin kattavasta selostuksesta ei selviä, mitä haluat kysyä.
Tarkoitan, että teinkö minä jonkin virheen tässä? Totta puhuen tuo ei ole enää mikään tuore juttu, vaan tapahtui monta kuukautta sitten ja keskustelin siitä myös lakipalstalla. Tässä tämä lakipalstan keskustelu. http://keskustelu.suomi24.fi/t/14518296/teinko-mina-jonkin-virheen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi narsisti ei hyväksy sitä, jos sinä teet jotain, mitä hän ei tekisi tai päinvastoin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko autoissa, joissa on ratti oikealla puolella suuntavilkun kytkin kuljettajan oikealla puolella eli vastakkaisella puolella kuin autoissa, joissa ratti on vasemmalla? Nimittäin jos se olisi näissäkin vasemmalla, apumiehen paikalla istuvahan pääsisi helpommin koskemaan siihen. Entä kun enemmistö ihmisistä on oikeakätisiä, mutta näissä autoissahan vaihteisto jää vasemmalle puolelle ja vaihteita joutuu käsittelemään vasemmalla kädellä, onko niiden käsitteleminen hankalampaa, jos on oikeakätinen?
Olen ajanut kahdenlaisia autoja, joissa on ratti oikealla. Esim. Australiassa ajamassani Toyotan maasturissa oli vilkku eri puolella, kuin suomalaisissa autoissa. Se aiheutti vaaratilanteita varsinkin aluksi, kun muutaman kerran risteyksiin tullessa laitoinkin vahingossa pyyhkijät päälle! Niiden vipu nimittäin oli siinä, missä vasemmalla ajettavissa autoissa on vilkku.
Toisaalta taas äskettäin Britanniassa ajamassani Audissa oli vilkut ja pyyhkijät ihan samalla lailla, kuin omassa Audissani Suomessa, vaikka sen ratti olikin oikealla. Riippuu varmaan valmistajasta ja kunkin maan säännöksistä.
Vaihdekepin käyttäminen "väärällä" kädellä on aina hankalaa, oli minkä kätinen vain. Siksi suosittelen vasemmanpuolisen liikenteen maissa autoa vuokraaville automaattivaihteistoa. Onpahan yksi huomioitava asia vähemmän.
Miten sitten ne oikeakätiset, jotka ajavat säännöllisesti autoa, jossa on ratti oikealla ja manuaalivaihteet, selviävät ajamisesta, jos se kerran on noin hankalaa. Eikö luulisi, että tällöin sattuisi myös onnettomuuksia enemmän?
Eiköhän vastauksen lähtökohtana ollut, että kun joku asia on täysin päinvastoin, mihin on tottunut, tuntuu asia hankalalta. Turistille voi olla helpompaa vuokrata automaattivaihteinen auto. Paikalliset ovat tietysti tottuneet oikeanpuoliseen liikenteeseen ja opetelleet ajamaan autoa, jossa hallintalaitteet ovat niin päin.
Voiko olla lievästi kehitysvammainen, näkyvästi autisti tai muulla tavalla sellainen "outo" (anteeksi, en keksi sopivaa sanaa) siten, ettei itse tiedä sitä, jos kukaan ei ole kertonut?
Mietin monesti, onko mussa jokin tällainen poikkeus, etten ole käytökseltäni ihan normaali. Että muut huomaa mussa jotain, mikä tekee musta "ei tavallisen" mutten itse tajua sitä. Kukaan ei ole kertonut, koska ei heillä varmaan ole ollut tarvetta tai se on ollut heille niin itsestään selvää, että ovat luulleet itsenikin tietävän. Jos suoraan kysyisin joltakulta, hän varmaan kiusaantuisi tajutessaan, että tuo selvä asia ei olekaan ollut koskaan itseni tiedossa, ja hänen olisi varmaan vaikea "rikkoa" käsitykseni itsestäni ja kertoa totuus. (Siis syntyisi vähän samanlainen tilanne kuin kerran koulussa, kun yksi tyttö, jolla oli karsastusta, kysyi että karsastavatko hänen silmänsä muka, kun joku oli kuulemma sanonut hänelle niin. Muutama hiljeni, kun ei kehdannut vastata. Kaikkihan siis olivat luultavasti olettaneet hänen itsensäkin tienneen, koska muiden mielessä tuo karsastus oli tietysti selvä osa tätä tyttöä.)
Jotenkin vain on sellainen tunne, että jotain outoa mun olemuksessa on, mutten tiedä mitä, koska kukaan ei ole tuonut asiaa esiin. En tiedä onko se jotain noloa jopa, ja ehkä senkään takia siitä ei ole viitsitty sanoa.
Kerran lihosinkin aika paljon ja vasta vaa'alla tajusin asian. Kukaan ei ollut kertonut eikä varmaan tajunnut, etten itsekään ollut huomannut, miten paljon painoni oli noussut (oma oletus maks. 5 kg, todellisuus n. 20 kg). Ties mitä kaikkea muita asioita on sellaisia, joita en itsestäni tajua...
Mulla on ollut aina tosi huono itsetuntemus.
Eräs henkilö sanoi minulle kerran, kun olisin halunnut katsoa pari televisio-ohjelmaa, että niillä ei ole mitään merkitystä. Hyvin monesta televisio-ohjelmasta hän oli sitä mieltä. Miksi televisio-ohjelma, jolla ei ole merkitystä, kannattaa mieluummin jättää katsomatta kuin katsoa? Jos sillä ei ole mitään merkitystä, niin eikö silloin ole ihan sama, katsooko sen vai ei? Tämä henkilö ei myöskään arvostanut esim. rock-musiikkikappaleita siitä syystä, että niitä ei tulla kuuntelemaan enää vuosisatojen kuluttua, kun taas esim. Beethovenin musiikkia kuunnellaan tänäkin päivänä ja todennäköisesti tullaan kuuntelemaan maailman loppuun asti. Hän myös sanoi jonkun todenneen, että maailmassa on ainoastaan kaksi asiaa, joilla on merkitystä, ja ne ovat ruoka ja musiikki, ja millään muulla ei ole mitään merkitystä. Miksiköhän juuri ruoka ja musiikki? Onhan ihmisen tietysti syötävä elääkseen, mutta mikä merkitys musiikilla sitten on ja minkä takia mitkään muut asiat eivät ole merkityksellisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Henry Harjusola (tubettaja) oikeasti nainen vai mies?
Perinteisen määritelmän mukaisesti hän on mies ja lehtijutuissakin hänestä käytetään määritelmää mies. Oman näkemyksensä mukaan hän ei halua määritellä itseään kummaksikaan. Hänen oman näkemyksensä kuulin kerran haastattelussa. Valitettavasti en muista missä tuo haastattelu oli.
Henry oli Teemu Sumellin kanssa vieraana Enbuske, Veitola, Salminen -ohjelmassa, ja siinä heiltä kysyttiin, miten he määrittelevät sukupuoli-identiteettinsä. Henry vastasi jotenkin niin, että hän ei oikein koe kuuluvansa kumpaankaan kategoriaan selvästi, vaan on jotain siltä väliltä, "ainaski nytte". Hän kertoi ihanteekseen "näyttää muulta kuin ihmiseltä". Hän toki vaikuttaisi tykkäävän aika naisellisesta lookista. Tuoreessa videossaankin hän kertoo käyneensä (käyvänsä?) vatsaimussa, jotta saisi sellaisen naisellisen vyötärön. Mutta loppujen lopuksi hänellä on jokin oma näkemys eikä hän yritä näyttää ensisijaisesti vain naiselta. Hän saa vaikutteita scifistä/fantasiasta, eli siinä hänen tavoittelemassaan lookissa on jotain ihan omanlaistaan.
Vierailija kirjoitti:
Eräs henkilö sanoi minulle kerran, kun olisin halunnut katsoa pari televisio-ohjelmaa, että niillä ei ole mitään merkitystä. Hyvin monesta televisio-ohjelmasta hän oli sitä mieltä. Miksi televisio-ohjelma, jolla ei ole merkitystä, kannattaa mieluummin jättää katsomatta kuin katsoa? Jos sillä ei ole mitään merkitystä, niin eikö silloin ole ihan sama, katsooko sen vai ei? Tämä henkilö ei myöskään arvostanut esim. rock-musiikkikappaleita siitä syystä, että niitä ei tulla kuuntelemaan enää vuosisatojen kuluttua, kun taas esim. Beethovenin musiikkia kuunnellaan tänäkin päivänä ja todennäköisesti tullaan kuuntelemaan maailman loppuun asti. Hän myös sanoi jonkun todenneen, että maailmassa on ainoastaan kaksi asiaa, joilla on merkitystä, ja ne ovat ruoka ja musiikki, ja millään muulla ei ole mitään merkitystä. Miksiköhän juuri ruoka ja musiikki? Onhan ihmisen tietysti syötävä elääkseen, mutta mikä merkitys musiikilla sitten on ja minkä takia mitkään muut asiat eivät ole merkityksellisiä?
Olet törmännyt tärkeilijään?
Tuo henkilö ei vaikuta arvostavan ihmisten erilaisia mieltymyksiä, vaan olettaa itselleen merkityksellisen olevan (tai pitävän olla) merkityksellistä myös muille. Hän olettaa, että muiden pitäisi joustaa omista mieltymyksistään ja vaihtaa tilalle jotain ns. merkityksellistä, mutta hänen itsensä ei tarvitse kuin jatkaa tykkäämistä niistä asioista, joista jo nyt tykkää. Kuulostaa aika perus "makuasiaelitistiltä". Oikeasti hän vain keksii sääntöjä omien tunteidensa pohjalta ja yrittää rationalisoida omien mieltymyksiensä järjellisyyden. Koska haluaa pitää itseään järki-ihmisenä eikä hyväksy tunteellista suhtautumistaan asioihin? Ei halua nähdä olevansa tunteidensa vaikutuksen alla, ihan niin kuin kaikki muutkin.
Kyllähän jokainen keksisi järkisyyt omille mieltymyksilleen, jos vain pitäisi itseään niin tärkeänä, mutta oikeasti siinä ei ole mitään mieltä. Makuasia on todellakin makuasia. Miksi tosiaan ihmisen pitäisi välittää vaikka sellaisesta perustelusta kuuntelemaansa musiikkia valitessaan, että "tätä tullaan kuuntelemaan myöhemminkin"? Eihän se vaikuta siihen omaan elämykseen mitenkään. Ja se oma kokemus on siinä se pointti, varmasti tuolle henkilölle itselleenkin.
Tuo ruokajuttu taas. Jos siinä olisi perusteluna hengissä pysyminen, niin eiköhän hän huomioisi myös muut elämisen kannalta ehdottomat asiat, mutta hän valitsi ruoan tunnesyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyn säännöllisesti yhdessä lounasravintolassa syömässä, ehkäpä 2-5 päivänä viikossa jos ei ole eväitä töissä mukana. Kuinka hyvin tällaisten ruokapaikkojen kassahenkilöille jää mieleen mitä ihmiset ottaa? :D syön yleensä kasvisruokaa, ehkä kerran viikossa kalaa,niin mietin jääkö heille mieleen että "Ahaa tämä on se kasvissyöjä" tai vaikka "tuo ottaa aina makkaraa kun sitä on"?
Veikkaan, että muistavat, mutta haittaako se?
Itse työskentelee vaateliikkeessä (putiikkimainen, mutta isompi) ja muistamme muiden myyjien kanssa hyvinkin sellaisten asiakkaiden tavat ja tottumukset, jotka siis käyvät esim. noin kerran kuussa. Tyyliin, tuo ostaa mielellään aina lisäksi huiveja, tämä tavallisesti haluaa itse katsella rauhassa ja ostaa sitten sovittamatta jotain ja tuo kolmas haluaa täyden palvelun ja sovittaa kymmeniä vaatteita ja ostaakin sitten kaikki ne, jotka istuvat täydellisesti. MUTTA, tämä on hyvä, että muistamme, koska tällöin pääsemme toteuttamaan niin hyvää asiakaspalvelua, kuin mahdollista. Ymmärrämme antaa rauhassa katselijan todella olla rauhassa jne.
Vierailija kirjoitti:
siilifani kirjoitti:
Miten siili taivutetaan oikeaoppisesti?
Miten se taivutetaan monikossa?
"Tuolla on paljon siiliä!" vai "Tuolla on paljon siilejä!""Tämä on siilien koti." vai "Tämä on siilejen koti,"
Todella monilta olen kysynyt vastausta tähän pulmaan ja olen saanut molempia vastauksia.
I-loppuiset sanat jaetaan uusiin ja vanhoihin, ja ne taivutetaan eri tavoilla.
Vanhoissa i-sanoissa on i:e-vaihtelu, kuten Suomi:suomen, vuori:vuoren.
Uusissa (usein nämä ovat lainasanoja) ei ole vaihtelua, esim. posti:postin, pankki:pankin.
Siili on uusi sana, koska siili on tavattu Suomessa vasta 1800-luvun lopulla. Siili:siilin, siilit:siilien.
Tuohon vuoriin liittyen, miksi vuori, joka kohoaa luonnossa taivutetaan vuoren, mutta vaatteen vuori taivutetaan vuorin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän yli parikymppinen nainen. Olen tapaillut yhteensä viittä miestä (kaikkia eri aikaan). Kenenkään kanssa en edennyt suutelua pidemmälle. Miehissä ei ollut mitään vikaa ja tykkäsin olla heidän lähellään. Pidemmälle meneminen kuitenkin tuntui lähinnä ahdistavalta ja pistin siksi sille aina stopin. Ymmärrettävästi miehet tulkitsivat tämän ajan kanssa niin, että en halunnut jatkaa suhdetta. Näin ei kuitenkaan ollut. Onko minussa jotain vikaa kun minulla on tuollaisia tuntemuksia? Olisiko minun pitänyt suostua pidemmälle, vaikka se tuntuikin ahdistavalta (joskus jopa inhottavalta)? Tiedän, ettei tämä välttämättä ole sopiva ketju seksiasioille, mutta en oikein tiedä mistä voisin saada asiallisen vastauksen. Jos ette koe sopivaksi vastata edeltäviin kysymyksiin, osaisitteko edes kertoa, mistä voisin kysyä tällaisesta asiasta?
Ja tarkennetaan vielä, että pystyn puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä. Ajattelin vain, ettei se ole täällä sopivaa ja siksi käytin "kaunisteltuja" ilmaisuja.
Joku sanoi että voisit olla aseksuaali. En tiedä miten se toimii, mutta minusta voit olla myös hyvin herkkä ja kypsyä hitaasti. Minusta parikymppinen on vielä kuin kukannuppu, ei täydessä kukassa eikä lopullisessa muodossa.
Enkä ihmettele jos et tuossa iässä ole vielä tavannut ihmistä, jota oikeasti haluat. Minä ainakin tuohon ikään olin hankkiutunut neitsyydestä eroon lähinnä siksi, että ajattelin että se täytyy hoitaa alta pois, en ollut kokenut suurta halua, ja vähän ihmettelin, mistä koko kohu.
Pidin monestakin miehestä, ja olisin halunnut haluta heitä, koska he muuten olisivat olleet hyviä kumppaneita. Mutta ei.
Sinun on turha pakottautua mihinkään ennen kuin olet valmis. Voit tutustua ihmisiin, kokeilla niin pitkälle kuin tuntuu hyvältä, ja sinulla on oikeus olla haluamatta enempää. Älä suotta ota stressiä tuosta, koska seksuaalisuus on valtavan moninainen asia. Voi olla että löydät oman lajisi vasta kolmekymppisenä. Ehkä pidät erilaisista miehistä, tai ehkä pidätkin naisista, tai ehkä pidätkin vain katselusta. Kaikki on sinulle avoinna. Jossain kohtaa vastaus tulee eteesi. Minä löysin oman lajini vasta melkein viisikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Olet ulkomailla. Sinut kolkataan kadulla, joka on syrjäinen mutta sijaitsee lähellä keskeisiä paikkoja. Kun heräät, KAIKKI tavarasi vaatteitasi lukuun ottamatta ovat hävinneet. Sinulla ei ole passia eikä kopiota siitä, ei senttiäkään rahaa, puhelinta eikä puhelinnumeroita edes omassa muistissasi. Matkalippujakaan ei ole. Ei mitään. Et myöskään muista hotellisi osoitetta etkä sen nimeä, omasi toki. Tajuat, että lentosi takaisin Suomeen lähti tunti sitten. Tililläsi olisi rahaa vain 200 euroa eikä sillä saa uutta lippua, mutta eipä sinulla ole enää pankkikorttiakaan, jolla saisit rahaa, eikä käteistäkään, koska rahasi, jotka olit huolella piilottanut vaatteidesi alle, on kaikki viety.
Mitä teet?
Mitä seuraavaksi tapahtuu?
Miten pääset kotiin?
Kysyisin jostain läheisestä kaupasta tai ravintolasta, voisivatko he soittaa lähimpään ensiapuun tai poliisille. Varmaan jos minut olisi kolkattu, haluaisin käydä lääkärin tarkastettavana. Kertoisin mitä on tapahtunut, ja että minulla on matkavakuutus. Kysyisin voisivatko he ilmoittaa poliisille. Poliisilta kysyisin, voisinko soittaa äidille/isälle/siskolle/poikaystävälle. Nämä voisivat auttaa hoitamaan minulle rahaa ja papereita kotimatkaan. Minultahan olisi myös passi viety, ilman sitä ei ole asiaa lentokoneeseen.
Onneksi minulla on aina sähköpostissani kuva passista, vahvistus lentolipusta, ja hotellilta vahvistus. Jos pääsisin jollain koneella kirjautumaan sähköpostiini, saisin nämä tiedot. Samoin googlettaisin vakuutusyhtiöni puhelinnumeron, jonne voi tehdä vahinkoilmoituksen. Myös kotona pöydällä on kopio passistani, ja siskolla vara-avain. Eiköhän se tästä lähtisi purkautumaan. Vaikka tililläni ei olisi mitään, matkavakuutus ja sukulaiset hoitaisivat minulle sen verran rahaa että pääsisin kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla lievästi kehitysvammainen, näkyvästi autisti tai muulla tavalla sellainen "outo" (anteeksi, en keksi sopivaa sanaa) siten, ettei itse tiedä sitä, jos kukaan ei ole kertonut?
Ihmisillä voi olla monenlaisia ominaisuuksia mitä ei itse huomaa. Itselleni selvisi päälle kolmikymppisenä että puhun todella nopeasti. Olin toki aina huomannut etteivät muut saa aina puheeestani selvää, mutten koskaan keksinyt mistä se johtuu. Olin todella yllättynyt ettei kukaan ollut koskaan aiemmin sanonut tätä minulle.
Tarvisit ehkä jonkun brutaalin rehellisen ihmisen arvioimaan sinua. Mutta jos sellaisen löydät, niin muista että kyseessä on vain yhden ihmisen mielipide, joka voi erota paljonkin siitä miten muut sinut näkevät. Sinussa ei myöskään ole välttämättä mitään vialla - voi olla että vain tarkastelet itseäsi liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän yli parikymppinen nainen. Olen tapaillut yhteensä viittä miestä (kaikkia eri aikaan). Kenenkään kanssa en edennyt suutelua pidemmälle. Miehissä ei ollut mitään vikaa ja tykkäsin olla heidän lähellään. Pidemmälle meneminen kuitenkin tuntui lähinnä ahdistavalta ja pistin siksi sille aina stopin. Ymmärrettävästi miehet tulkitsivat tämän ajan kanssa niin, että en halunnut jatkaa suhdetta. Näin ei kuitenkaan ollut. Onko minussa jotain vikaa kun minulla on tuollaisia tuntemuksia? Olisiko minun pitänyt suostua pidemmälle, vaikka se tuntuikin ahdistavalta (joskus jopa inhottavalta)? Tiedän, ettei tämä välttämättä ole sopiva ketju seksiasioille, mutta en oikein tiedä mistä voisin saada asiallisen vastauksen. Jos ette koe sopivaksi vastata edeltäviin kysymyksiin, osaisitteko edes kertoa, mistä voisin kysyä tällaisesta asiasta?
Ja tarkennetaan vielä, että pystyn puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä. Ajattelin vain, ettei se ole täällä sopivaa ja siksi käytin "kaunisteltuja" ilmaisuja.
Joku sanoi että voisit olla aseksuaali. En tiedä miten se toimii, mutta minusta voit olla myös hyvin herkkä ja kypsyä hitaasti. Minusta parikymppinen on vielä kuin kukannuppu, ei täydessä kukassa eikä lopullisessa muodossa.
Enkä ihmettele jos et tuossa iässä ole vielä tavannut ihmistä, jota oikeasti haluat. Minä ainakin tuohon ikään olin hankkiutunut neitsyydestä eroon lähinnä siksi, että ajattelin että se täytyy hoitaa alta pois, en ollut kokenut suurta halua, ja vähän ihmettelin, mistä koko kohu.
Pidin monestakin miehestä, ja olisin halunnut haluta heitä, koska he muuten olisivat olleet hyviä kumppaneita. Mutta ei.
Sinun on turha pakottautua mihinkään ennen kuin olet valmis. Voit tutustua ihmisiin, kokeilla niin pitkälle kuin tuntuu hyvältä, ja sinulla on oikeus olla haluamatta enempää. Älä suotta ota stressiä tuosta, koska seksuaalisuus on valtavan moninainen asia. Voi olla että löydät oman lajisi vasta kolmekymppisenä. Ehkä pidät erilaisista miehistä, tai ehkä pidätkin naisista, tai ehkä pidätkin vain katselusta. Kaikki on sinulle avoinna. Jossain kohtaa vastaus tulee eteesi. Minä löysin oman lajini vasta melkein viisikymppisenä.
Ihana ja kauniisti kirjoitettu vastaus <3 En ole tuo, jolle vastasit, mutta aihe on ollut itsellänikin mietinnässä. Tätä lukiessani tuli melkein kyyneleet silmiin, niin kaunis se oli. Ja niin totta. Pitäisi aina muistaa, että jokainen kukka saa kukkia tavallaan ja ajallaan. Eihän ne konkreettiset kukatkaan kuki kaikki samaan aikaan ja samalla tavalla. Kiitos sinulle ihana ihminen tästä ymmärtäväisestä ja nykyajalle harvinaisen avarakatseisesta vastauksesta <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi Suomessa ei ajeta F1-kilpailuja?
Vierailija kirjoitti:
Miksi Suomessa ei ajeta F1-kilpailuja?
Suomessa ei ole siihen tarkoitukseen sopivaa kilparataa. Jonnekin päin Suomeahan on kyllä suunniteltu F1-radan rakentamista, mutta en tiedä onko tuo suunnitelma toteutumassa. Paikkakunnan nimikään ei nyt tule mieleen, mutta löytynee googlella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi Suomessa ei ajeta F1-kilpailuja?
Suomessa ei ole siihen tarkoitukseen sopivaa kilparataa. Jonnekin päin Suomeahan on kyllä suunniteltu F1-radan rakentamista, mutta en tiedä onko tuo suunnitelma toteutumassa. Paikkakunnan nimikään ei nyt tule mieleen, mutta löytynee googlella.
Miksi tuota rataa ei ole ollut?
Mitä ruokia juntit eivät syö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi Suomessa ei ajeta F1-kilpailuja?
Suomessa ei ole siihen tarkoitukseen sopivaa kilparataa. Jonnekin päin Suomeahan on kyllä suunniteltu F1-radan rakentamista, mutta en tiedä onko tuo suunnitelma toteutumassa. Paikkakunnan nimikään ei nyt tule mieleen, mutta löytynee googlella.
Miksi tuota rataa ei ole ollut?
Sille ei ole ollut tarvetta tai tilaa tai rahaa. Tai kaikkea noita yhdessä.
Oletteko sitä mieltä, että alaikäiset eivät tarvitse pankkitiliä? Jos olette, perustelkaa miksi.
Miten sitten ne oikeakätiset, jotka ajavat säännöllisesti autoa, jossa on ratti oikealla ja manuaalivaihteet, selviävät ajamisesta, jos se kerran on noin hankalaa. Eikö luulisi, että tällöin sattuisi myös onnettomuuksia enemmän?