Typerien ja nolojen kysymysten ketju---Kysy mitä vain, muut vastaavat ilman veetuilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä sanottiin, että kukaan ihminen ei ole tyhmä ja että se on vain haukkumasana. Eikös toisilla ole korkeampi älykkyysosamäärä kuin toisilla ja selviytyvät asioista, joista ne, joiden älykkyysosamäärä on alhaisempi, eivät selviydy?

Korkea älykkyysosamäärä kertoo vain loogisesta päättelykyvystä. Siitä on ihmiselle hyötyä ja se on lahja, mutta ihminen voi silti esim. tehdä elämässään tyhmiä päätöksiä tai olla epäempaattinen tai kykenemätön toimimaan sosiaalisesti muiden kanssa. Pienemmän ÄO:n omaava voi olla hyvinkin viisas tai nokkela tai vaikkapa häpeämätön huijari, joka tekee mitä haluaa. On myös lahjakkuutta ja taitoa, jota tavallinen testi ei mittaa. Vaikkapa sosiaaliset kyvyt, taiteellinen lahjakkuus, jne.

Moni huippuälykäs toimii mm. siivoojana. Toisaalta moni keskiarvon tavis on huippumenestyvä. Sitä sopii miettiä.

Eikö ainakin sellainen ole tyhmää, jos tappaa jonkun tai rikokset yleensäkin?

Kuinka lyhyin aikavälein lapsia voi hankkia?

Kuinka lyhyin väliajoin lapsia voi hankkia?

Jos joku hajottaa (vahingossa) jotain sellaista, jonka korvaamiseen hänen varansa eivät riittäisi, miten korvaaminen suoritetaan?

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö vuokraisännälle kertoa alkavansa katsella uusia asuntoja vai kertoa vasta siinä vaiheessa, kun uusi asunto on löytynyt?

Tärkeintä on, että ilmoitat pois muuttamisestasi ajoissa irtisanomisaikaa noudattaen.

Itse en ota vuokranantajaani mitään yhteyttä, ellei ole pakko. Eli laitan sitten vasta irtisanomisilmoituksen, kun uusi asunto on tiedossa. Irtisanomisaika on 1 kk, eli mun pitää asua tässä vähintään yksi kokonainen kalenterikuukausi meneillään olevan kuukauden lisäksi. Nyt on heinäkuu, eli jos ilmoittaisin muutosta tässä kuussa, niin mun pitäis asua vielä elokuu loppuun asti.

Kun asia on ajankohtainen, niin enköhän googlaamalla sitten löydä tarkemmat ohjeet irtisanomisilmoituksen tekemiseen, vielä en ole sitä tarkemmin miettinyt.

Minkä takia Yhdysvallat puuttuu esim. Lähi-Idän maiden asioihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä sanottiin, että kukaan ihminen ei ole tyhmä ja että se on vain haukkumasana. Eikös toisilla ole korkeampi älykkyysosamäärä kuin toisilla ja selviytyvät asioista, joista ne, joiden älykkyysosamäärä on alhaisempi, eivät selviydy?

Korkea älykkyysosamäärä kertoo vain loogisesta päättelykyvystä. Siitä on ihmiselle hyötyä ja se on lahja, mutta ihminen voi silti esim. tehdä elämässään tyhmiä päätöksiä tai olla epäempaattinen tai kykenemätön toimimaan sosiaalisesti muiden kanssa. Pienemmän ÄO:n omaava voi olla hyvinkin viisas tai nokkela tai vaikkapa häpeämätön huijari, joka tekee mitä haluaa. On myös lahjakkuutta ja taitoa, jota tavallinen testi ei mittaa. Vaikkapa sosiaaliset kyvyt, taiteellinen lahjakkuus, jne.

Moni huippuälykäs toimii mm. siivoojana. Toisaalta moni keskiarvon tavis on huippumenestyvä. Sitä sopii miettiä.

Eikö ainakin sellainen ole tyhmää, jos tappaa jonkun tai rikokset yleensäkin?

Riippuu. Tyhmältä tappamiselta vaikuttaisi mun mielestä ainakin tällainen: kun vähän kiehahtaa tai ärtyy toiseen, niin tappaa sen, vaikkei saavuta sillä suurtakaan hyötyä, vaan saa lyhytaikaisen mielihyvän, suunnittelematta tarkemmin ja jää helposti kiinni ja joutuu (harmikseen) vankilaan.

Älykäs tappaja ei jäisi helposti kiinni eikä tappaisi turhaan, vaan hän tekisi sen niin, että siitä olisi hänelle jokin tiedostettu ja harkittu hyöty tai haitan poistuminen. Toki älykäskin tappaja voi vain yksinkertaisesti nauttia tappamisesta, jolloin hän tekee sen nautinnokseen, mutta jos hän ei jostain syystä eritoten vankilaan halua, hän suunnittelee tapponsa niin, että kiinni jääminen on epätodennäköistä.

Muissa rikoksissa älykäs rikollinen suunnittelee hyvin ja saavuttaa suuren hyödyn ja turvaa kiinni jäämättömyytensä. Ns. tyhmä rikollinen keskittyy hyötyihin lyhytnäköisesti. Tyhmä rikollinen voisi esimerkiksi ryöstää jonkin paikan tai ihmisen saadakseen vain pienen saaliin. Ei kovin kannattava hyöty. Älykäs rikollinen saa teoistaan suuremmat hyödyt ja kiinni jäämisen riski on pienempi, koska hän on miettinyt "loppuun asti".

(Epätieteellistä analysointia.)

Vierailija kirjoitti:

Vastaatteko koskaan tuntemattomaan numeroon? Itse en nykyään vastaa, koska minulla on ollut niistä ikäviä kokemuksia. Kaverini on kuitenkin sanonut, että pitäisi vastata, koska soittaja voi olla joku (tuttu) henkilö, jolla on prepaid-liittymä.

Yleensä en, ellei ole syytä odottaa soittoa. Myönnän, että hieman alkaa pelottaa (miksi?!), kun tuntematon soittaa. Joskus kun menen vastaamaan, "jos se vaikka onkin jotain tärkeää", niin siellä onkin puhelinmyyjä.

Kuitenkin esim. kerran kun mulle soitettiin, säikähdin ensin, että kuka mulle soittelee, enkä vastannut. Siinä näkyi kyllä puhelinnumero, mutta en tiennyt kenen se oli. Hetken päästä tajusin, että olin myöhässä yhdestä paikasta, kun muistin heti puhelimen soimisen jälkeen, että sitä aikaahan oli aikaistettu, ja tajusin, että sieltähän mulle varmaan soitettiin, jolloin soitin takaisin kyseiseen numeroon.

Jos joku tuttuni vaihtaa puhelinnumeroa, luotan että hän ilmoittaa asiasta tekstarillakin.

Miksi USA:laiset kaupungit ovat ainakin yleensä hienompia kuin eurooppalaiset? Kaverini sanoo minulle, että Alaskankin kaupungit ovat paljon hienompia kuin Suomen, koska ne kuuluvat USA:han. Kysyin häneltä, että millaisia yhtä pohjoisessa sijaitsevat kanadalaiset kaupungit ovat, ja hän vastasi, että ne ovat samantapaisia kuin suomalaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä sanottiin, että kukaan ihminen ei ole tyhmä ja että se on vain haukkumasana. Eikös toisilla ole korkeampi älykkyysosamäärä kuin toisilla ja selviytyvät asioista, joista ne, joiden älykkyysosamäärä on alhaisempi, eivät selviydy?

Korkea älykkyysosamäärä kertoo vain loogisesta päättelykyvystä. Siitä on ihmiselle hyötyä ja se on lahja, mutta ihminen voi silti esim. tehdä elämässään tyhmiä päätöksiä tai olla epäempaattinen tai kykenemätön toimimaan sosiaalisesti muiden kanssa. Pienemmän ÄO:n omaava voi olla hyvinkin viisas tai nokkela tai vaikkapa häpeämätön huijari, joka tekee mitä haluaa. On myös lahjakkuutta ja taitoa, jota tavallinen testi ei mittaa. Vaikkapa sosiaaliset kyvyt, taiteellinen lahjakkuus, jne.

Moni huippuälykäs toimii mm. siivoojana. Toisaalta moni keskiarvon tavis on huippumenestyvä. Sitä sopii miettiä.

Eikö ainakin sellainen ole tyhmää, jos tappaa jonkun tai rikokset yleensäkin?

Riippuu. Tyhmältä tappamiselta vaikuttaisi mun mielestä ainakin tällainen: kun vähän kiehahtaa tai ärtyy toiseen, niin tappaa sen, vaikkei saavuta sillä suurtakaan hyötyä, vaan saa lyhytaikaisen mielihyvän, suunnittelematta tarkemmin ja jää helposti kiinni ja joutuu (harmikseen) vankilaan.

Älykäs tappaja ei jäisi helposti kiinni eikä tappaisi turhaan, vaan hän tekisi sen niin, että siitä olisi hänelle jokin tiedostettu ja harkittu hyöty tai haitan poistuminen. Toki älykäskin tappaja voi vain yksinkertaisesti nauttia tappamisesta, jolloin hän tekee sen nautinnokseen, mutta jos hän ei jostain syystä eritoten vankilaan halua, hän suunnittelee tapponsa niin, että kiinni jääminen on epätodennäköistä.

Muissa rikoksissa älykäs rikollinen suunnittelee hyvin ja saavuttaa suuren hyödyn ja turvaa kiinni jäämättömyytensä. Ns. tyhmä rikollinen keskittyy hyötyihin lyhytnäköisesti. Tyhmä rikollinen voisi esimerkiksi ryöstää jonkin paikan tai ihmisen saadakseen vain pienen saaliin. Ei kovin kannattava hyöty. Älykäs rikollinen saa teoistaan suuremmat hyödyt ja kiinni jäämisen riski on pienempi, koska hän on miettinyt "loppuun asti".

(Epätieteellistä analysointia.)

Mikä tällainen hyöty tai haitan poistuminen voisi olla? Ja olisiko se sellainen, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin tappaa?

Ovatko toiset ihmiset onnekkaampia kuin toiset? Eli että he todennäköisemmin esim. voittavat rahaa kilpailussa, jossa ei tarvita hoksottimia, vaan se, kenen kohdalle arpa osuu, voittaa. Tai sitten he pääsevät pinteestä olemalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi Kummisetä-elokuvat on niin monen mielestä niin hyviä? Mun mielestä ne on niin skeidaa kuin olla ja voi?

Haluaisin tietää myös vastauksen. Olen katsonut sen ekan Kummisedän, koska halusin sivistää itseäni katsomalla ns. must see -leffan, mutta tota oli niin ikävystyttävää kyllä seurata, ettei toista osaa enää sitten tullut katsottua.

Siitä on jo kauan, kun olen katsonut tuon, mutta yritän tässä muistella syitä, joiden takia en tykännyt siitä:

- Yleinen tunnelma: synkkyys, ankeus, hämäryys. Siinä alussa taisi olla jotkut juhlat, häät tms., mutta jotenkin nekin onnistui vaikuttamaan jotenkin ahdistavilta.

- Joidenkin näyttelijöiden ärsyttävä "eeppisyys" ja sellainen "olen tärkeä viisas mies" -tyylinen esiintyminen, jota inhoan yleensäkin leffoissa (vs. nöyryys ja arkisempi olemus).

- Yleisestikin rikollisuusteema jollain tavalla ehkä rikollista maailmaa ihannoivasti.

- Vanhanaikaisuus. No kai nyt, kun se oli vanha leffa, mutta siis en yleisesti pidä vanhoista leffoista, mutta poikkeuksia on toki. Vanhat leffat on usein hidastempoisempia kuin nykyajan leffat, joten eivät sovi kärsimättömille.

- Vaikea seurattavuus. Tästä voi olla montaa mieltä, ja varmaan se kokemani tylsyys väsytti mua tuota katsoessa sen verran, että en jaksanut keskittyä juoneenkaan hirveästi.

- Tapahtumia paljon ilman, että jokaisella tapahtumalla olisi ollut selkeä merkitys koko juonen kannalta. Liian kuvaileva ja ehkä "elämäkertamainen". Jos leffa kertoo monesta vuodesta, tuntuu kuin sen katsomisessakin kestäisi monta vuotta. Siksi en yleisesti pidä leffoista, joiden tapahtumat sijoittuvat pitkälle aikavälille. Myöskään arkisten tylsien tapahtumien katsominen ei kiinnostaisi, vaan haluaisin leffan kohtauksissa olevan enemmän pointtia.

Hyvää leffassa oli kyllä yks tietty musiikki, jota siitä kuului, mutta eihän se koko leffaa mun silmissä pelasta.

Sillä onko jokin leffa "hyvin tehty" (eli ns. laatua) ei ole mulle mitään väliä, vaan ainoastaan viihdyttävyys ratkaisee.

Perustuuko Kummisetien arvostus johonkin laatuun (jota olen kyvytön tunnistamaan), vai koetaanko se oikeasti ilman laatutietoisuuttakin (eli myös ns. tyhmien leffojen katsojien silmin) aidosti viihdyttäväksi ja on siksi laajasti niin arvostettu elokuva?

Mietin vain, olenko jotenkin ottanut väärän asenteen tuota leffaa katsoessa, katsonko sitä jotenkin "väärin" tai jotain, koska en vain saanut siitä itse sitä hyvää irti, vaan leffan katsominen alusta loppuun oli itselleni tuskallista pakkopullaa.

Olisi kiva kuulla toisenlainen näkökulma nyt kun olen oman näkemykseni turhankin tarkkaan selittänyt. Minkä virheen teen? Olisiko kellään jotain hyödyllisempää ja selittävämpää selitystä mulle kuin "sulla vain on huono maku" tai "sä et vaan tajuu"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä sanottiin, että kukaan ihminen ei ole tyhmä ja että se on vain haukkumasana. Eikös toisilla ole korkeampi älykkyysosamäärä kuin toisilla ja selviytyvät asioista, joista ne, joiden älykkyysosamäärä on alhaisempi, eivät selviydy?

Korkea älykkyysosamäärä kertoo vain loogisesta päättelykyvystä. Siitä on ihmiselle hyötyä ja se on lahja, mutta ihminen voi silti esim. tehdä elämässään tyhmiä päätöksiä tai olla epäempaattinen tai kykenemätön toimimaan sosiaalisesti muiden kanssa. Pienemmän ÄO:n omaava voi olla hyvinkin viisas tai nokkela tai vaikkapa häpeämätön huijari, joka tekee mitä haluaa. On myös lahjakkuutta ja taitoa, jota tavallinen testi ei mittaa. Vaikkapa sosiaaliset kyvyt, taiteellinen lahjakkuus, jne.

Moni huippuälykäs toimii mm. siivoojana. Toisaalta moni keskiarvon tavis on huippumenestyvä. Sitä sopii miettiä.

Eikö ainakin sellainen ole tyhmää, jos tappaa jonkun tai rikokset yleensäkin?

Riippuu. Tyhmältä tappamiselta vaikuttaisi mun mielestä ainakin tällainen: kun vähän kiehahtaa tai ärtyy toiseen, niin tappaa sen, vaikkei saavuta sillä suurtakaan hyötyä, vaan saa lyhytaikaisen mielihyvän, suunnittelematta tarkemmin ja jää helposti kiinni ja joutuu (harmikseen) vankilaan.

Älykäs tappaja ei jäisi helposti kiinni eikä tappaisi turhaan, vaan hän tekisi sen niin, että siitä olisi hänelle jokin tiedostettu ja harkittu hyöty tai haitan poistuminen. Toki älykäskin tappaja voi vain yksinkertaisesti nauttia tappamisesta, jolloin hän tekee sen nautinnokseen, mutta jos hän ei jostain syystä eritoten vankilaan halua, hän suunnittelee tapponsa niin, että kiinni jääminen on epätodennäköistä.

Muissa rikoksissa älykäs rikollinen suunnittelee hyvin ja saavuttaa suuren hyödyn ja turvaa kiinni jäämättömyytensä. Ns. tyhmä rikollinen keskittyy hyötyihin lyhytnäköisesti. Tyhmä rikollinen voisi esimerkiksi ryöstää jonkin paikan tai ihmisen saadakseen vain pienen saaliin. Ei kovin kannattava hyöty. Älykäs rikollinen saa teoistaan suuremmat hyödyt ja kiinni jäämisen riski on pienempi, koska hän on miettinyt "loppuun asti".

(Epätieteellistä analysointia.)

Mikä tällainen hyöty tai haitan poistuminen voisi olla? Ja olisiko se sellainen, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin tappaa?

Voi olla sellainenkin, mutta ei välttämättä. Jos ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tappaa, niin sitten kai yhtä lailla sekä älykäs kuin tyhmäkin tappaa. Älykäs ehkä todennäköisemmin keksii sen muun vaihtoehdon, jos sellainen kuitenkin on olemassa, vaikka tyhmän silmissä tappaminen näyttäisi ainoalta vaihtoehdolta, koska tunnetasolla se tulee helposti kätevänä kaiken korjaavana ratkaisuna mieleen, kun joutuu toisen ihmisen takia erittäin tukalaan tilanteeseen.

Jos älykkäälle ei tule syyllisyyden tuskia, niin hän voi tappaa, vaikka muitakin vaihtoehtoja olisi, jos hän tietää, ettei jää kiinni.

Tappamisesta saatavasta hyödystä tulisi mieleen ainakin perinnön saaminen. Älykäs onnistuisi tyhmää todennäköisemmin juonessaan kiinni jäämättä.

Haitan poistoksi älykäs voisi kiinni jäämättä hoitaa vaikka jonkun väkivaltaisen vaanijan pois päiviltä.

Vierailija kirjoitti:

Ovatko toiset ihmiset onnekkaampia kuin toiset? Eli että he todennäköisemmin esim. voittavat rahaa kilpailussa, jossa ei tarvita hoksottimia, vaan se, kenen kohdalle arpa osuu, voittaa. Tai sitten he pääsevät pinteestä olemalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. 

Oman kokemukseni mukaan ovat vaikka ei siitä varmaan mitään tieteellistä tutkimusta ole tehty ;). Olen itse melko onnekas eli silloin harvoin, jos osallistun johonkin arvontaan tms. yleensä voitan jne. 

Hieman surkuhupaisaa on se, että tuollainen onnekkuus on vaikuttanut negatiivisesti itsetuntooni. Esimerkiksi työasioissa ajattelen herkästi, jos olen vaikkapa selvittänyt jonkin vaikean tilanteen/asian tms., että en oikeasti saanut hommaa hoidettua, koska olen hyvä työssäni vaan sen takia, että mulla on hyvä onni. Tästä seuraa tietysti ajatus, että kenenkään onni ei kestä ikuisesti ja ihan pian työpaikassani huomaavat, että olen oikeasti ihan tumpelo.

Ja koska ajattelen noin, en koskaan uskalla hakea mitään vaativampaa duunia, kun ajattelen, että en kuitenkaan osaa, enkä voi aina luottaa hyvään tuuriini. No toisaalta sitten, kun mulla on hyvä tuuri, niin nykyisessä työpaikassani olen siirtynyt säännöllisesti ylöspäin, koska minulle on tultu aina ehdottamaan jotain uutta työtä eli mun ei ole siis tarvinnut itse hakea mihinkään vaativampaan asemaan, vaan sitä on tarjottu minulle.

Vierailija kirjoitti:

Ovatko toiset ihmiset onnekkaampia kuin toiset? Eli että he todennäköisemmin esim. voittavat rahaa kilpailussa, jossa ei tarvita hoksottimia, vaan se, kenen kohdalle arpa osuu, voittaa. Tai sitten he pääsevät pinteestä olemalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. 

En usko, että kellekään on ikään kuin etukäteen "annettu" enemmän tuuria kuin toisille, kun tarkoitetaan tilanteita, joissa tulos on kiinni täysin sattumasta.

On kuitenkin vain todennäköistä, että sattuma on osunut joidenkin kohdalle tietyllä tavalla useammin kuin toisille, sillä olisi epätodennäköistä, että sattuman määräämät asiat menisivät jokaisen kohdalla täsmälleen tasan.

Tulevista täysin sattumaan perustuvista tilanteista ei kuitenkaan voi tehdä menneiden vastaavian perusteella mitään oletuksia. Jos joku on sattunut voittamaan lotossa jättipotin kolme kertaa, hänellä on silti myöhemmissä arvonnoissa täsmälleen samat surkeat voittomahdollisuudet kuin muillakin. (Jos voittoja kuitenkin alkaa olla ihan hitosti, voidaan ruveta epäilemään jonkinlaista vilppiä... tai ehkä aikamatkustusta? Heh.)

Tuuripeleissä kuten elämänkään sattumaan perustuvissa tilanteissa ei ole olemassa mitään "voittoputkea" (muuten kuin jälkikäteen tarkasteltuna), vaikka niin saattaa harhaisesti kuvitella, kun asiat ovat peräkkäin toistuneet samalla tavalla samalle henkilölle.

Minkä takia sarjaa "Turtles - teinimutanttininjakilpikonnat" ei ole enää pitkään aikaan esitetty Suomen televisiossa? Entä miksi sarjaa ei ole julkaistu dvd:nä Suomessa? Olen kuullut tähän sellaisia selityksiä, että nykyajan lapset pitävät sellaisista piirretyistä, joissa on paljon väkivaltaa, ja Turtleseissa sitä on suhteellisen vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko toiset ihmiset onnekkaampia kuin toiset? Eli että he todennäköisemmin esim. voittavat rahaa kilpailussa, jossa ei tarvita hoksottimia, vaan se, kenen kohdalle arpa osuu, voittaa. Tai sitten he pääsevät pinteestä olemalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. 

Oman kokemukseni mukaan ovat vaikka ei siitä varmaan mitään tieteellistä tutkimusta ole tehty ;). Olen itse melko onnekas eli silloin harvoin, jos osallistun johonkin arvontaan tms. yleensä voitan jne. 

Hieman surkuhupaisaa on se, että tuollainen onnekkuus on vaikuttanut negatiivisesti itsetuntooni. Esimerkiksi työasioissa ajattelen herkästi, jos olen vaikkapa selvittänyt jonkin vaikean tilanteen/asian tms., että en oikeasti saanut hommaa hoidettua, koska olen hyvä työssäni vaan sen takia, että mulla on hyvä onni. Tästä seuraa tietysti ajatus, että kenenkään onni ei kestä ikuisesti ja ihan pian työpaikassani huomaavat, että olen oikeasti ihan tumpelo.

Ja koska ajattelen noin, en koskaan uskalla hakea mitään vaativampaa duunia, kun ajattelen, että en kuitenkaan osaa, enkä voi aina luottaa hyvään tuuriini. No toisaalta sitten, kun mulla on hyvä tuuri, niin nykyisessä työpaikassani olen siirtynyt säännöllisesti ylöspäin, koska minulle on tultu aina ehdottamaan jotain uutta työtä eli mun ei ole siis tarvinnut itse hakea mihinkään vaativampaan asemaan, vaan sitä on tarjottu minulle.

Tässä ei ole varmaankaan kyse tuurista, sillä ylennyksiä ym. ei oletettavasti(?) arvota. Sinuun on siis tietoisesti kohdennettu valinta. Ehkä et ymmärrä syytä itse, mutta sellainen on olemassa. Ehkä sinulla on paremmat taidot kuin itse uskotkaan. Jostain syystä muut pitävät sinua pätevänä ja ansioituneena siihen työhön, mitä sinulle ehdotetaan.

Jope Ruonansuulla on kappale nimeltä "Kurahaaran veljekset". Mutta montako näitä veljeksiä on? Kaksi, kolme vai kenties useampiakin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lähes aina niin, että jos etukäteen epäilee, että ei tule onnistumaan jossakin, ei myöskään onnistu?

.

Totuus on ettet koskaan tiedä etukäteen onko lopputulos hyvä, useimmiten toiset takovat päähän eihän siitä mitään tule.  Kun pystyy keskittymään toisten naljailusta huolimatta on sopeutunut suomalaiseen yhteiskuntaan.

Negatiivinen asenne jo valmiiksi iskostettuna ihmisen mieleen tekee sen, että ihminen helposti alisuoriutuu tehtävissä, koska ei alunperinkään ole uskonut onnistuvansa tehtävässä. On äärimmäisen tärkeää, että vanhemmat osaavat ohjata lasta ajattelemaan 50/50-tilanteissa, että "Sinä onnistut"-asenteen. 

Liian monella on, syystä tai toisesta, negatiivinen asenne asioissa, joissa on ihan hyvä mahdollisuus onnistua.

Onko muka niin, että jos et ole ollut yliopistossa päivääkään, et voi tietää, että sinusta on opiskelemaan siellä?