Lue keskustelun säännöt.
Mikä pieni koirarotu lapsiperheeseemme?
28.06.2017 |
Koiraihmiset, suositelkaa koiraa lapsiperheeseemme (lapset 8 ja 11). Meillä ei ole aiemmin ollut koiraa, joten helpohko, aloittelijan rotu toiveissa:
-koira EI saa olla räksyttäjä
-ei valtaisaa karvanlähtöä
-pienikoko
-lapsiystävällinen
-jaksaa vähän pidempiäkin lenkkejä
-ei merkittäviä rotuvikoja
Mitä suosittelette?
Kommentit (38)
AP jatkaa: Ilman muuta tarkoitus on kouluttaa koira. Heitteille koira ei jää, niin kuin joku epäili. Liikumme ilman koiraakin paljon. Turkinhoito ei ole ongelma, mutta en halua, että karvoja on joka puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Staffi, iloinen ja kestävä. Rakastaa kaikkia ja jaksa peuhata, todennäköisesti myös puolustaa lastasi pahan paikan tullessa.
Mikäs tässä kommentissa oli vikana?
Miltä pahalta sen koiran pitää lasta suojella? Vähän särähtää korvaan, jos tietyntyyppistä (kyllä sillä on taistelukoirahistoria) koiraa pitävät pelkäävät jotain "uhkia " ja "pahoja paikkoja ".
Kääpiösnautseri. Täyttää kaikki kriteerisi, paitsi että siitä ei lähde karvaa ollenkaan. :)
Tiibetinspanieli sattuu aika hyvin kriteereihin, vaikka vähän jästipää osaa ollakin. Ihan pienten lasten kanssa ei ehkä tpimuoioimioimi, mutta teidän apset on jo isompia. Tutustu myös Tanskalais-ruotsalaiseen pihakoiraan. Mainitut villakoira, cotton tai bichon havannese olisivat varmaan myös tutustumisen arvoisia.
Vähän ihmetyttää väite, että juuri lapsiperheet luopuisivat koirastaan käytösongelmien takia.
Olen katsellut itselleni koiraa tätäkin kautta ja tyyppillinen toiseen kotiin luovutettava koira on nuoren naisen/nuorenparin ottama, jolle ei sitten muuttuneessa elämäntilanteessa olekaan sijaa. Lähdetään esim. ulkomaille opiskelemaan tai muuten vain katsotaan liian rajoittavaksi. Käytösongelmia on tässä vaiheessa ehtinyt kertyä.
Lapsiperhe on jo vakiintunut ja jos lapsia on uskaltanut hankkia, niin kyky sitoutumiseen on toista luokkaa. Ei niissä koirista yleensä luovuta, ellei ole aivan pakko esim. terveydellisistä syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suosittelisi mitään pientä rotua lapsiperheeseen. Isot enemmän lapsiystävällisempiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bichon Frise tai Cotton.Meillä Bichon.
Karvaa ei lähde oikestaan yhtään, turkkiin voi käyttää aikaa ja vaivaa niin paljon kuin jaksaa - me pidämme lyhyenä ja se on kaukana näyttelytrimmistä, samalla aika vaivaton. Trimmaan itse ihan saksilla ja koneella. Toki se ei ole mikään täysin huoltovapaa, ei, ei.
Todella lapsiystävällisiä ja "kiintyviä" koiria, rakkaus on ylitsevuotavaa. Räsytys voi olla vähän yksilökohtaista, meillä onnekkaasti ei ole lainkaan räksyttävää sorttia, ei ärhentele vastaantuleville koirille eikä hauku kotona ohikulkijoita kuin hyvin harvoin.
lenkiksi riittää ihan vaan korttelin ympäri (esim. aamuisin), mutta tykkää myös sellaisista yli tunnin lenkeistä.
Mutta toki pienikin koira pitää kouluttaa.
kaikkea ei yleensä saa samassa paketissa, mutta noi rodut mielestäni täyttää ap:n vaatimukset. Myös Maltan koira ja Espanjan vesikoira ja esim. Toy Poodelit kuuluu tähän sarjaan, mutta noista ei ole omakohtaista kokemusta.
Kyllä meillä ainakin koira on sopinut hyvin lapsiperheeseen. Vastuu on aina vanhemmilla, mutta lapsetkin voivat osallistua ikätason mukaan. Minusta 11-12 vuotias voi pienen koiran kanssa käydä aivan mainiosti lenkillä.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluatte lapsiystävällisen perhekoiran niin suosittelen newfounlandinkoiraa tai landseeria...ihan todella huippukoiria lapsiperheelle....mutta nämä on jättirotuja. Pikkukoirista ei ole kuin harmia...ottakaa kerralla koiran kokoinen koira eikä mitää rottaa :D
Näistä minäkin katselisin. Eivät pelkää lunta ja pakkasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että suurin osa tapauksista, joissa lapsiperhe luopuu koirasta, on sellaisia, että koira on hankittu ennen vauvaa (usein sen korvikkeeksi) ja sitten kun tulee se vauva tai lapset kasvaa, ei koiralle riitä aika ja energia. Koira elää helposti 15 vuotta, varsinkin nuoren ihmisen voi olla vaikea hahmottaa, mihin siinä oikeasti sitoutuu.
Länsigootanmaan pystykorva (kuhan heitin en tiiä siitä juuri mitään )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapsiperheessä Jack Russellin terrieri. Niitä pidetään ärhäköinä mutta ainakin meidän koira on lähinnä reipas ja rauhallinen. Eli reipas kun lapset haluaa leikkiä tai lähdetään lenkille, mutta rauhallinen muuten. Tykkää lapsista tosi paljon eikä pelkää poikien villejä leikkejä. Ei ole niin huonoa säätä, etteikö koira haluaisi tunnin lenkille.
Älä ota ihan pientä koiraa, tyyliin chihu, koska sellainen voi jo pelätä lapsia ja ärhennellä sen takia. Minikokoinen koira voi kokea , ettei se "pärjää" lasten kanssa ja sitten pelkää niitä.
Villakoira sopisi hyvin noihin ap:n kriteereihin. Taitaa täyttää kaikki kriteerit, tosin rotuvioista en tiedä mitään. Villakoira oli meilläkin tosi pitkään harkinnassa, mutta terrieriin päädyimme kuitenkin.
Meillekin tuli oikeastaan vahingossa russeli, ja joko tämä neiti on todella epätyypillinen tai minulla on ollut aivan väärä kuva rodusta. Ei todellakaan räkytä turhaan (ja on opetettu hiljenemään käskystä), kotona todella rauhallinen sohvaperuna, joka ei edes pentuna tehnyt tuhoja. Toisin kuin lainauksessa, meidän russeli inhoaa sadetta ja kylmää, ja ulos on joskus hankala suostutella. On kuitenkin ihana kaveri joka rakastaa perheen mukana liikkumista. Rakastaa isolla ärrällä kaikkia ihmisiä vauvasta vaariin. Tietää kuitenkin äänensävystä ja kehonkielestä ketä saa/kannattaa lähestyä, eli VAIN jos ymmärtää että on tervetullut, tunkee ihan lähelle, antaa pusuja ja kerjää massurapsuja. Ihan pienten lasten kanssa on hyvin hellä ja varovainen, istuu lähelle ja antaa pienten taputtaa/rapsuttaa. Meillä omat lapsoset on jo teinejä, tosin toisella on kehitysvamma eli on ikäistään nuoremmalla tasolla ymmärryksen ja käytöksen puolesta, mutta heille tämä neiti on ollut aivan loistava kaveri. Sopivan pieni, muttei kuitenkaan liian heiveröinen. Meidän russeli on sileäkarvainen, ja karvaa lähtee ympäri vuoden enkä ole vielä keksinyt millä sitä voisi vähentää. Muuten turkki on äärettömän helppohoitoinen, i tarvitse harjata, pesu tarvittaessa mutta koira kuivaa hetkessä, eikä ikinä haise "märälle koiralle"'. Karkeakarvaisesta ei pitäisi lähteä karvaa, mutta turkki vaatii nyppimistä.
Kouluttaa tietysti pitää kaikki koirat, ja varmistaa ettei omat tai muiden lapset ikinä kiusaa tahallaan tai vahingossa karvakuonoa.
Nuo monien suosittelemat cottoni, bichon frise ja villakoira hyviä vaihtoehtoja. Ei lähde lainkaan karvaa ja jos turkin pitää lyhyenä, on turkkiin helppohoitoinen. Villakoira on sekä pentuna että aikuisena tosi energinen ja jos ei sille keksi fiksua ja sallittua tekemistä, se keksii älykkäänä koirana tekemistä itse. Keskikokoinen tai kääpiövillakoira voisi koon puolesta olla ok. Toy voi olla liian pieni ja herkkä ja usein mitä pienempi koira, sitä enemmän haukkumista ja oppivat huonommin sisäsiistiksi. Villakoiran kanssa voi harrastaa vaikka mitä koiralajeja, kuten agilityä, tokoa, rallytokoa, koirafrisbeetä, flyballia, viehejuoksua, kouluttaa koira vaikka sienikoiraksi jne. Cottoni ja bichon vähän enemmän sellaisia seurakoiratyyppisiä, toki voi esim. agilityä harrastaa mutta ei niistä siinä lajissa hyviin sijoituksiin oikein riitä. Meillä siis itsellä keskikokoinen villakoira tällä hetkellä.
Muita vaihtoehtoja mm. sheltti (vaikka pitkäturkkinen,on helppohoitoinen, lähinnä harjaus parin viikon välein, turkinvaihtoaikaan toki irtoaa pohjavillaa enemmän, jotkut arkoja ja helposti haukkuvat mutta riippuu linjasta ja etenkin emän luonteesta). Basenji. Tanskalaisruotsalainen pihakoira. Tiibetinspanieli. Perhoskoira. Kleinspitz.
Joo, ja ap varmaan tajuaa, että koirahoitolaa jää yksinomaan äidin vastuulle. Lapset voi ehkä käyttää koiraa lyhyellä pissalenkillä koulun jälkeen ja leikkiä koiran kanssa. Muuten hoito ja vastuu on kokonaan vanhemmilla ja yleensä äidillä. Eli jos itse haluaa koiran, niin sitten ok. Jos lapset haluaa ja itse ei halua hoitaa, lenkittää ja kouluttaa, niin sitten ei missään nimessä. Meillä nyt 12 ja 10 ikäiset lapset eikä niistä isompaa apua pennun hoidossa ole, mutta sen kyllä tiesin jo etukäteen ja nimenomaan itse halusin koiran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti Coton De Tulear! <3
On erittäin lapsiystävällinen, kiltti, energinen, ei allergisoi, karvaa ei lähde, jaksaa pitkiäkin lenkkejä ja on aivan super söpö. :) Listaa voisi jatkaa rodun hyvistä puolista loputtomiin.
Pidän myös turkin lyhyenä, on minun mielestäni vieläkin söpömpi niin ja silloin ei ole edes vaikeasti hoidettava. Toki vaatii pesun n. kahden viikon välein, mutta tämän vuoksi koira ei sitten haise "koiralle" ja sitä on mukava ottaa sohvalle ja sänkyyn kaveriksi :)
Ja minun cottoni ei edes räksytä, kun usein kuulee puhuttavan tästä pikkukoirien huonosta tavasta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Coton_de_tul%C3%A9ar Tässä vielä luonnekuvaus. Pitää täysin paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluatte lapsiystävällisen perhekoiran niin suosittelen newfounlandinkoiraa tai landseeria...ihan todella huippukoiria lapsiperheelle....mutta nämä on jättirotuja. Pikkukoirista ei ole kuin harmia...ottakaa kerralla koiran kokoinen koira eikä mitää rottaa :D
Näistä minäkin katselisin. Eivät pelkää lunta ja pakkasta.
Lapset tykkää.
Staffi tappoi vauvan Suomessa 90-luvulla.
Ja ihan scheissea tämä.
Koira on laumaeläin ja viihtyy, kun ympärillä on menoa ja meininkiä. Juuri nämä yksinelävien, työssäkäyvien koirat ovat hunnigollla.
10 tuntia yksin, sitten pissalenkki. Varsinkin naiset, jotka ottavat näitä miehen/lapsen puutteeseen, kohtelevat kuin ihmistä ja siitähän ei hyvää seuraa. Luulevat, että koiran ylin onni on nukkua sängyssä.
Lapsiperheissä koiralla on aina oma paikkansa lauman alimpana jäsenenä eikä tasavertaisena kumppanina. Näin koira voi hyvin.