En tunne enää mitään

Anhedonia? Lienee vaikeasti hoidettava.

Ei ihan noin paha, mutta tunnistan kyllä samaa. Suoritan ja suoritan, enkä tunne saavani oikein mistään mielihyvää. 

Oisko sitten masennusta, tiedä häntä. 

Eläköön ap elämää, jota haluat elää? Oletko ohittanut omat tarpeesi? 

... siis elätkö...

You must wake up, and turn to the Dark Side of the Force.

T: Darth Vader 

Masennus. Se ei ole surua vaan usein juuri tunteiden katoamista. Ihan ensimmäiseksi elämäntavat kuntoon, mikä ei ole sen masennuksen juurisyy eikä koko hoitomuoto tietenkään, mutta tunteet tulee eri kemikaaleista, joita keho pystyy tuottamaan vain tietyistä ravinteista ja kehon tulehdustila saattaa vaikeuttaa mielihyvän tunteita yms. Sitten terapiaan pohtimaan, mikä tämän on laukaissut ja mitä mahdollisia vaikeita tunteita ehkä välttelet tunteettomuuden avulla. Usein kun ei haluta tuntea vihaa tai surua, niin turrutetaan samalla muutkin tunteet.

Vuodenaikakin tietysti tuo tähän lisähöysteensä, eli yritä käydä ulkona päiväsaikaan tai olla ikkunan lähellä.

Tsemppiä.

Toi vois olla mun kirjottama, ihan samat fiilikset (tai lähinnä niiden puute). Aiemmin olen innostunut joulusta (suosikkijuhlapyhäni), tänä vuonna ei tunnu miltään. Sain vakituisen kokoaikatyön muutaman määräaikaisen pätkän jälkeen, työkaverit onnittelivat ja iloitsivat asiasta, minusta asia ei tuntunut miltään. Täytin aiemmin tänä vuonna pyöreitä, en halunnut juhlia ollenkaan, en halunnut lahjoja edes läheisimmiltä ihmisiltä, koska mitä juhlimisen aihetta taas yhdessä maan päällä vietetyssä vuodessa oikeasti on.

Sitä se oman navan tuijottaminen teettää.

Vierailija kirjoitti:

Masennus. Se ei ole surua vaan usein juuri tunteiden katoamista. Ihan ensimmäiseksi elämäntavat kuntoon, mikä ei ole sen masennuksen juurisyy eikä koko hoitomuoto tietenkään, mutta tunteet tulee eri kemikaaleista, joita keho pystyy tuottamaan vain tietyistä ravinteista ja kehon tulehdustila saattaa vaikeuttaa mielihyvän tunteita yms. Sitten terapiaan pohtimaan, mikä tämän on laukaissut ja mitä mahdollisia vaikeita tunteita ehkä välttelet tunteettomuuden avulla. Usein kun ei haluta tuntea vihaa tai surua, niin turrutetaan samalla muutkin tunteet.

Vuodenaikakin tietysti tuo tähän lisähöysteensä, eli yritä käydä ulkona päiväsaikaan tai olla ikkunan lähellä.

Tsemppiä.

Kiitos vastauksesta. Minulla on sellainen tausta,  että lapseni lähti täältä oman käden kautta 10 vuotta sitten. Olen ajatellut, että surutyö on niin sanotusti tehty. 

Ehkä ei olekaan. En tiedä.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus. Se ei ole surua vaan usein juuri tunteiden katoamista. Ihan ensimmäiseksi elämäntavat kuntoon, mikä ei ole sen masennuksen juurisyy eikä koko hoitomuoto tietenkään, mutta tunteet tulee eri kemikaaleista, joita keho pystyy tuottamaan vain tietyistä ravinteista ja kehon tulehdustila saattaa vaikeuttaa mielihyvän tunteita yms. Sitten terapiaan pohtimaan, mikä tämän on laukaissut ja mitä mahdollisia vaikeita tunteita ehkä välttelet tunteettomuuden avulla. Usein kun ei haluta tuntea vihaa tai surua, niin turrutetaan samalla muutkin tunteet.

Vuodenaikakin tietysti tuo tähän lisähöysteensä, eli yritä käydä ulkona päiväsaikaan tai olla ikkunan lähellä.

Tsemppiä.

Kiitos vastauksesta. Minulla on sellainen tausta,  että lapseni lähti täältä oman käden kautta 10 vuotta sitten. Olen ajatellut, että surutyö on niin sanotusti tehty. 

Lapsen menetys on hirvein asia, mitä ihminen voi kokea. Paras ystäväni menetti aikoinaan ainoan lapsensa onnettomuudessa eikä sen jälkeen ollut enää se ihminen, jonka tunsin. 

Rutistus!

Ootko ap ylirasittunut? Teetkö liikaa?

Omista tarpeista pitää myös huolehtia. Nyt stoppia muiden asioiden hoitamiseen, hae apua, kuulostaa siltä että huolehdit aivan liikaa muista ja itsestäsi liian vähän.