Lue keskustelun säännöt.
Riistänkö mieheni vapautta
28.06.2017 |
Mitä mieltä olette? Mieheni tekee työtä missä on tarkka työaika eli vaikka joka pv pääsee klo 18 töistä ja on kotona noin 18.30. Joskus on jäätävä ylitöihin ja siinä ei ole mitään pahaa. Mutta minusta olisi kohteliasta ja toista kunnioittavaa että voisi laittaa yhden pienen viestin että "menee ylitöiksi", että toinen kotona tietää että ei ole tulossa ja ei ns. odota toista kotiin. Olen lapsesta asti ollut todella huolehtivainen ja huolissaan. Lapsena jo olin huolissaan jos äiti oli 15 minuuttia myöhässä, ja auta armias jos kuulin hälytysajoneuvojen äänen, niin sitten oli jo soitettava äidille. Onneksi tuohon aikaan oli jo kännykät..
Mutta tosiaan olen selittänyt miehelle miksi minusta olisi kiva että ylitöistä ilmoitetaan, niin ei tarvitse olla huolissaan tai odottaa toista. Sekin jo riittää että ilmoittaa että menee pidempään ja tulee kun tulee. Ei sen jälkeen tarvitse enää mitää ilmoittaa aikatauluja, joten en ole mikään stalkkaava hullu ja mies saa liikkua ihan vapaasti. Mutta minun mielipide on vain tuo että olisi toisen kunnioittamista ja huomioimista että ilmottaa jos ei tule kotiin silloin kun normaalisti tulisi.
Kommentit (49)
Meillä meni kauan, ennen kuin mies oppi. Vaati sen, että minä tein samalla tavalla, en ilmoittanut mitään kun suunnitelmat kesken kaiken muuttuivat. Kyllä se mies hieman hädissään soitti parin tunnin kuluttua siitä kun normaalisti olisin ollut kotona. Sitä ennen noin tunnin ehtinyt vilkuilemaan kelloa ja keräämään huolta. Ymmärsi kerrasta miksi olisi mukavaa jos hänkin ilmoittaisi suunnitelmien muuttumisesta. Mikään määrä puhetta ja perusteluja ei riittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se kyllä aina yhtä hauskaa kun jakaa ongelmista tänne, niin saa aina kaiken näköisiä analyysejä itsestään. Olen siis hysteerinen ja ahdistelen miestäni ja pommitan viesteillä koko ajan.. Ensinnäkin en ole hysteerinen kun olen huolissani. Mutta jos miehen kotiin tulo venyy 1-2 h niin mielikuvitus alkaa laukkaamaan ja mietin että onkos nyt käynyt jotain tai millon kannattaisi huolestua. Ja olen niin jäärä ja vihainen etten laita itse sitä viestiä hänelle että missä on, koska olen loukkaantunut siitä ettei asiasta voi ilmoittaa..
Ja viestien laittaminen on ihan molemmin puolista.. Ja arkiset viestit ei ole mitään "mitä teet, missä oot". Vaan siis saatan laittaa että "pitäis käydä kaupassa, tarviitko sinä mitään" tai sitten jotain turhaa "näin äsken sen yläkerran naapurin että ei taaskaan moikannut" ja mies laittaa aivan samanlaisia viestejä omasta aloitteesta. Mä vaan toivoisin että mua kunnioitettaisi sen verran että voisi ilmoittaa jos ei tule kotiin sillon kun normaalisti tulee. Haluisin vain tietää että olen tietoinen että ei ole tulossa.
AP
Jos puolisosi ajaa kolarin, niin saat siitä kyllä tiedon vaikka hän ei olisi etukäteen sinulle ilmoittanutkaan olevansa myöhempään töissä. Etkä ysinkertaisesti voisi edes tehdä asialle mitään, jos hän työmatkalla kolaroi.
Kaikki tuo viestittely useamman kerran päivässä on raskasta. Sinä vaadit miestä olemaan jatkuvassa yhteydessä kanssasi ja ymmärrän hyvin että mies kokee sen eräänlaisena vapauden menetyksenä. Tuollaisessa jatkuvassa kommunikoimisessa katoaa itsenäisyys.
Anna miehelle tilaa ja anna hänen päättää ihan itse asioistaan ja anna tehdä päätöksiä ilman että hänen täytyy niistä raportoida aina sinulle.
Lyhykäisesti: Kyllä pitää ilmoittaa!
ViiviG kirjoitti:
Jos puolisosi ajaa kolarin, niin saat siitä kyllä tiedon vaikka hän ei olisi etukäteen sinulle ilmoittanutkaan olevansa myöhempään töissä. Etkä ysinkertaisesti voisi edes tehdä asialle mitään, jos hän työmatkalla kolaroi.
Kaikki tuo viestittely useamman kerran päivässä on raskasta. Sinä vaadit miestä olemaan jatkuvassa yhteydessä kanssasi ja ymmärrän hyvin että mies kokee sen eräänlaisena vapauden menetyksenä. Tuollaisessa jatkuvassa kommunikoimisessa katoaa itsenäisyys.
Anna miehelle tilaa ja anna hänen päättää ihan itse asioistaan ja anna tehdä päätöksiä ilman että hänen täytyy niistä raportoida aina sinulle.
En nyt taas ymmärrä. Enhän minä pakota miestäni viestittelemään kanssani koko päivän ajan? Saatetaan olla monta tuntia radiohiljaisuudessa. AINUT mitä olen toivonut on se että ilmottaa jos menee töissä myöhäiseksi. Esim jos vaikka ollaan juteltu jostain ihan random-asiasta (mies laittanut viestiä että hei sain vaihdettua sen työvuoron) klo 18. Ja tämän jälkeen ei puhuta mitään (tämä on täysin ok minulle), niin silloin olen oletuksessa että mies tulee 22.45-23.00 välillä kotiin niinkuin pitäisi jos pääsee lähtemään silloin kun pitää. JA hän pääsee aina klo 22 ellei työpaikalla ole käynnyt jotain erikoista. Niin mä en nyt käsitä mistä revitte sen käsityksen että mä jollain tavalla pakotan miehen pitämään minuun yhteyttä koko työpäivän ajan. Olen jo aika monta kertaa sen tässä ketjussa todennut että tähän yhteydenpitoasiaan en ole ikinä vaatinut muuta kun että ilmottaisi jos menee ylitöiksi. En ole ikinä sanonut että "miksi et ilmoita itsestäsi ikinä mitään". Se kuuluu meidän tyyliin että usein työpäivän aikana saatetaan jotain viestejä laitella toisillemme JA ihan kummankin aloitteesta.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee turhautunut olo ihan tän ketjun lukemisesta. Ei ole hysteerisyyttä alkaa ihmetellä, kun toisella kestää tunti normaalia enemmän, ja on itse jo menossa nukkumaan. Joka minuuttia tai varttia ei tietenkään ole hyvä vahtia, mutta siitä tässä ei olekaan ollut kyse.
Mun on todella vaikea ymmärtää, miksi yhden viestin laitto poikkeustilanteessa on tälle miehelle niin vaikeaa, kun puoliso sitä perustellusti toivoo. Eihän sellaisen pyytäminen ole vapaudenriistoa nähnytkään. Vapaudenriistosta puhuminen tässä asiassa vaikuttaa todella lapsekkaalta ja suurelta ylireagoinnilta. Perustelisi asiaa edes muulla tavoin (esim. "en ehdi siinä välissä laittaa viestiä").
Tollaisenaan mulla alkaa herätä kysymys, että onkohan asiassa jotain muuta taustalla... Noin normaalista ja pienestä asiasta ärtyminen itselläni alkaa vähän soitattaa hälytyskelloja. Usein ongelmat miehen luonteessa/käytöksessä on alkaneet ilmetä juuri sillä tavoin. Myös muut miehen kommentit (esim. "kuulet sitten jotain kautta, jos oon ajanut kolarin") kuulostaa vähän tylyiltä ja kylmiltä. Ei kuulosta siltä, että ajattelee puolisoaan ja pystyy samaistumaan sen asemaan.
Ehkä tähän on miehen osalta joku järkevä/ymmärrettävä selitys, mutta tämän perusteella ei nyt oikein kuulosta siltä. Ainakaan jos mies itse ei sitä kerro, on sitä silloin mahdoton ymmärtää.
Lisäyksenä vielä, että parisuhde on yhteiseloa ja kompromisseja. Jos ei siihen pysty, ja kokee pyynnön kommunikoinnista vapaudenriistona, ehkä parisuhde ei silloin ole paras ratkaisu itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut mieheni kanssa 20 vuotta ja teemme juuri niin pitkiä päiviä töissä kun teemme, eikä kumpikaan kelloa ehdi vahtimaan. Tottakai jos olen sopinut jotakin, vaikka lapsen viennin jonnekin, niin silloin laitan viestiä, että hoidan kyllä asian, mutta yrittäjänä en enempää ehdi viestittelemään. En myöskään odota mieheni laittelevan viestejä vaikka olisi tunnin parikin ylimääräistä. Tottakai voisimme viestiä laittaa, mutta miksi?
Pitäisikö minun laittaa kotiin viestiä myös siitä, että menen nyt töiden jälkeen Prismaan, siellä menee ehkä noin 45 minuutista tuntiin ja kas kun siellä meneekin tunti ja vartti, niin jo taas naputtelen viestiä, että oho, menikin pitkäksi? Ei, en voisi edes kuvitella noin vahdittua elämistä, hulluksihan siinä tulisi. Lapsetkaan eivät tee mitään sillä tiedolla tulenko kotiin 16:15 tai 17:15, miksi mies? Aikuistukaa lapsihyvät ja jos alatte heti pelkäämään pahinta jos mies vartin n myöhässä, niin suosittelisin lääkitystä ahdistukseen.
Teillä on täysin eri tilanne, koska teillä ei ikinä ole ollutkaan mitään säännöllisiä kotiintuloaikoja. Minun mies taas tulee joka päivä kuudelta kotiin, jolloin olen laittanut iltaruoan valmiiksi ja syödään yhdessä. Yli vartin myöhästyminen aiheuttaisi sen, että ruoka useimmiten ylikypsenisi tai kuivuisi. Mies osaa ottaa tämän tosi kivasti huomioon ja ilmoittaakin aina, jos myöhästyy yli tämän sovitun vartin verran niin lykkään sitä ruoanlaittoa sen verran tai alan ainakin itse syödä enkä odota nälissäni miestä.
Minäkin ottaisin nokkiini jos ei ilmoittaisi, koska panostan ruoanlaittoon ja ilmoittamatta jättäminen kielisi kiittämättömyydestä. Jotain satunnaisia unohduksia tai venymisiä tulee sillloin tällöin, se on ihan elämää, mutta en voi edes kuvitella että mies tulisi 45min myöhemmin ilmoittamatta. Silloin minäkin alan epäillä onnettomuutta. Syöhän se mieskin mielummin tuoretta ruokaa.
AP on omastakin mielestä ehkä vähän ylihysteerinen, mutta sitten sitä myös miettii että jos omaa kumppania voisi tekstarilla auttaa saamaan mielenrauhan niin miksei niin tekisi. En ottaisi sitä itse minään holhouksena ja siitähän tässä on lopulta kyse. Mulla on itselläkin ehkä taipuvaisuutta tällaiseen, saatan esim. palata työpaikalle, koska luulen jättäneeni milloin minkäkin asian tekemättä vain huomatakseni, että ihan oikeinhan kaikki oli. "Aikuistuminen" tähän ei kyllä auta ja lääkityskommentti oli ihan tarpeeton, jätetään nuo mielipiteet lääkäreille. Terapiaa voi toki harkita, jos tuo jatkuvasti aiheuttaa ongelmia ja hiertää parisuhdetta.
Onko tällaisia pariskuntia oikeasti olemassa vuonna 2017? Rouva laittaa päivittäin aterian valmiiksi, kun mies saapuu tasan kello 18.00. Jos myöhästyy vartin, niin ilmoittaa huomaavaisena puolisona aina. Ihan kuin 50-luvun tv-sarjoissa :) Kaikella ystävyydellä, aika puisevan kuuloista elämää.
Te olette aikuisia ihmisiä, teidän pitää itse keskustella ja sopia nuo asiat. Jos toinen on täysin hysteerinen ja toisella vapaudenkaipuu kova, niin te ette välttämättä sovi yhteen ja silloin on parempi erota. Muussa tapauksessa sovitte jonkun kompromissin.