Riistänkö mieheni vapautta

Tämä on kaksipiippuinen juttu.

On kohteliasta ilmoittaa, jos suunnitelmasta tai normi rutiinista poiketaan.

Mutta toisaalta, jos toinen osapuoli, kuten vaimoni, on ylihuolehtiva uhkakuvien näkijä, tämä ilmoitus toiselle on melkoinen rasite ja ahdistuksen aiheuttaja. Työni vuoksi en ole aina ole hyvällä kuuluvuusalueella, joten kun työ yllättäen venyy, en voi ilmoittaa. Tai kun olenmökillä, jonkun verkkohäiriön vuoksi en voi antaa hengissäoloilmoitusta. Ja onpa kännykkä tippunut järveenkin. Tai sitten vaan unohdan. Vaimo on sitten paniikissa, vauhkoaa ja soittelee ympäriinsä, että meniskö joku kasomaan, mitä on sattunut. Minä tiedän, että hän vauhkoaa, ja se stressaa.

Minun ratkaisuni on se, että en enää ilmoittele muutaman tunnin muutoksista, ellei ole sovittu jotain tärkeää, joka osaltani peruuntuu. Mökillä ollessa olen luvannut, että jos ei ilta kymmeneen mennessä ole kuulunut mitään, niin sitten voit kysellä mökkinaapureilta (heidän kanssa on tästä sovittu). Ja itse pyrin tästä ilmoituksesta pitämään kiinni kaikin keinoin.

Vuosia ollaan eletty näin ja pikkuhiljaa tilanne paranee.

Vastauksena ap:n kysymykseen on, että minä koen tuollaisen pakkoilmoittamisen ahdistavana ja kahlitsevana.

Aika perseestä tämä some ajan joka hetki tavoitettavissa olovaatimus ja sen muuttuminen oletusarvoksi. Mukavaa toisaalta, mutta kahle ja ahdistuksen aihe aina kun on joku häiriötilanne tai este.

Kehottaisin aloittajaa jotenkin koulimaan itseään niin että sietää epävarmuutta ja epätietoisuutta.

Vierailija kirjoitti:

nro 16, en itse ole kyllä poistanut kenenkään kommenttia? Ehkä poisti itse tai joku muu? Kyllä mulle saa antaa kritiikkiä, niin saa vähän toisenlaisia näkökulmia asioihin.

Ja sitten kaipaisin perusteluja että miksi ei saisi laittaa lemmenviestejä, jos meistä kumpikin niistä tykkää. Mies ei varmaan niitäkään laittaisi pelkästää mun mieliksi, kun ei tota ylityö-viestiäkään voi laittaa.

AP

Tiettyjen AV-mammojen (näiden sulle ikävästi vastanneiden) miehet ei ilmoittele menemisistään, puhumattakaan että lähettelisivät lemmenviestejä, paitsi muille naisille. Kateus taas jyllää täällä.

Totta munassa kerrotaan, jos kumppani otetaan huomioon kunnioituksella, missä milloinkin mennään. Sun vaan täytyy vaatia, eikä menettää yöuniasi ja elää alituisessa huolessa. Ei ole liikaa mieheltä pikkutekstari laittaa poikkeustilanteissa. Kuuluu terveeseen talonpoikaisjärkeen vähintään, kun yhdessä eletään. Ja silti molemmilla voi olla ne omatkin elämät, kaverit yms.

Mun mies tekee sellaista työtä että tulee kotiin noin klo 23-03 välisenä aikana. Ekan kerran kun meni pitkästi ylitöiksi, satuin herään ja säikähdin tosi pahasti. Tuon työmatkakin on aika pitkä ja ajelee jossain metsän keskellä sit keskellä yötä. Sovittiinkin heti että laittaa faceen viestin viimeistään kun on lähdössä töistä. Tai jos tietää etukäteen että tulee venymään ilta pitkäksi.  Voin vilkaista tilanteen ja jatkaa hyvillä mielin unia. Mies kyllä oli mun mielestä ihan tyytyväinen tähän järjestelyyn ja tunnollisesti ilmoitteleekin. Ei häntä häiritse jos joku huolehtii.  

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kaksipiippuinen juttu.

On kohteliasta ilmoittaa, jos suunnitelmasta tai normi rutiinista poiketaan.

Mutta toisaalta, jos toinen osapuoli, kuten vaimoni, on ylihuolehtiva uhkakuvien näkijä, tämä ilmoitus toiselle on melkoinen rasite ja ahdistuksen aiheuttaja. Työni vuoksi en ole aina ole hyvällä kuuluvuusalueella, joten kun työ yllättäen venyy, en voi ilmoittaa. Tai kun olenmökillä, jonkun verkkohäiriön vuoksi en voi antaa hengissäoloilmoitusta. Ja onpa kännykkä tippunut järveenkin. Tai sitten vaan unohdan. Vaimo on sitten paniikissa, vauhkoaa ja soittelee ympäriinsä, että meniskö joku kasomaan, mitä on sattunut. Minä tiedän, että hän vauhkoaa, ja se stressaa.

Minun ratkaisuni on se, että en enää ilmoittele muutaman tunnin muutoksista, ellei ole sovittu jotain tärkeää, joka osaltani peruuntuu. Mökillä ollessa olen luvannut, että jos ei ilta kymmeneen mennessä ole kuulunut mitään, niin sitten voit kysellä mökkinaapureilta (heidän kanssa on tästä sovittu). Ja itse pyrin tästä ilmoituksesta pitämään kiinni kaikin keinoin.

Vuosia ollaan eletty näin ja pikkuhiljaa tilanne paranee.

Vastauksena ap:n kysymykseen on, että minä koen tuollaisen pakkoilmoittamisen ahdistavana ja kahlitsevana.

Aika perseestä tämä some ajan joka hetki tavoitettavissa olovaatimus ja sen muuttuminen oletusarvoksi. Mukavaa toisaalta, mutta kahle ja ahdistuksen aihe aina kun on joku häiriötilanne tai este.

Kehottaisin aloittajaa jotenkin koulimaan itseään niin että sietää epävarmuutta ja epätietoisuutta.

Kiitos asiallaisesta ja ajatuksia herättävästä viestistä! Ymmärrän että tuollainen on melko stressaavaa. Koen kyllä että itselläni voisi olla jonkin asteinen kontrollifriikkeys ja siksi epätietoisuus yms. alkaa huolestuttaa. Mutta taas toisaalta ainut mitä olen "vaatinut" on tämä että jos töissä menee ylitöiksi. Esim jos miehellä vapaa päivä ja minä  töissä niin ei hänen sillon tarvitse menemisiä infota tai jos on jonkun muun seurassa. Mutta jotenki tässä työasiassa on se että kun minä olen aina se seuraava henkilö kenet hän töiden jälkeen näkee, niin ehkä se luo jotain vastuuntuntoa tai vastaavaa sitten minulle?

Esimerkiksi jos mies on kavereiden kanssa juhlimassa, niin ei minua silloin huoleta. Sillon pystyn ajattelemaan että jos nyt jotain sattuu niin kyllä ne minulle ilmottaa.. Mutta niinkuin sanoit tämä on hieman kakspiippuinen asia.

AP

Mun mieheni on yrittäjä enkä koskaan tiedä milloin hän tulee kotiin.

Ymmärrän huolesi, oma isäni loukkaantui töissä pahoin ennen kännykkäaikoja ja äitini sai tiedon asiasta vasta tunteja myöhemmin kun isän sairaalaan vienyt työkaveri tuli kertomaan asiasta. Äiti panikoi sen jälkeen jonkin aikaa aina kun isä myöhästyi vähänkin.

Kuitenkin jos nyt ihan tosi järkeviä ollaan niin mitä olisit voinut tehdä mikäli jotain olisikin sattunut? Tämmöisiä tapahtumia yhteydenotot eivät pysty kuitenkaan mitenkään estämään, tiedän kyllä tunteesi, olen itse Picasson veroinen kauhukuvien maalari mutta mitä se estää, mahdammeko kuitenkaan mitään?

Joskus tulee mieleen että nämä viestintävälineet tekevät ihmisten elämästä helvettiä, onneksi nykyiset älypuhelimet ovat sellaisia kolhoja tiiliskiviä että hyvällä omallatunnolla jätän sen kotiin pöydälle, mikään ei velvoita minua olemaan aina tavoitettavissa ja raahaamaan moista mukanani.

Nyt puhutaan ahdistuksesta, vaanimisesta, ylireagoinnista, vaikka ap toivoisi miehen ainoastaan ilmoittavan, jos jää ylitöihin tms. :D Eikä sitäkään ihan joka pvä tapahdu. On joillekin vaikeeta ottaa se oma puolisko huomioon. Minä ja mun kaverit, työt ja jopa ulkomaan matkat. Mitäs sitä ilmoittelemaan, antaa hysteerisen kärvistellä. Eipä ihme, että nykysuhteet kaatuvat kommunikoinnin ja huomioon ottamisen puutteeseen.

Mä ainakin tykkään, kun mies tekstaa olevansa tulossa kotiin jostain. Laitan kahvit ja tarjottavaa tulemaan. Lämmöllä. Silti ei roikuta toistemme lahkeissa tai helmoissa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt puhutaan ahdistuksesta, vaanimisesta, ylireagoinnista, vaikka ap toivoisi miehen ainoastaan ilmoittavan, jos jää ylitöihin tms. :D Eikä sitäkään ihan joka pvä tapahdu. On joillekin vaikeeta ottaa se oma puolisko huomioon. Minä ja mun kaverit, työt ja jopa ulkomaan matkat. Mitäs sitä ilmoittelemaan, antaa hysteerisen kärvistellä. Eipä ihme, että nykysuhteet kaatuvat kommunikoinnin ja huomioon ottamisen puutteeseen.

Mä ainakin tykkään, kun mies tekstaa olevansa tulossa kotiin jostain. Laitan kahvit ja tarjottavaa tulemaan. Lämmöllä. Silti ei roikuta toistemme lahkeissa tai helmoissa.

TÄMÄ! Tämä palstailu on välillä niin rankkaa kun ihmiset tekee omia oletuksia. Mä en kiellä mun mieheltä mitään, vaan toivoisin että vois huomioida mun "ongelman" sillä että ilmottaa vaan että menee myöhäseks. Esim kerran hän teki niin että laittoi viestiä että "tänään menee yli, tuun ku tuun". Niin se oli mulle ihan fine. Tiesin että hän ei tule sillon kun yleensä ja kävin hyvillä mielillä nukkumaan ja tiesin että tulee sitten yön aikana jossain vaiheessa. Ja mulla on melko usein tapana yllättää mies että oon tehny sille jonku kevyen iltapalan kun tulee töistä ettei väsyneenä tarvi alkaa tekee mitään, niin ei hirveesti huvita yllättää enää kun ei ikinä voi tietää millon on tulossa. Mitenköhän sen jäärän sais uskomaan että tällänen ei ole vapaudenriistoa...

Kyllä meillä molemmat laittaa viestin jos ei olla tulossa odotettuun aikaan. Mies myös kulkee työmatkansa moottoripyörällä, ja ihan itse laittaa monesti viestin että käy töiden jälkeen vähän ajelemassa, ja myös reitin mistä ajaa, sekä ajan jolloin on viimeistään kotona. Tuo jo ihan siksi, että jos hänelle ajellessa sattuu jotain, niin ei tarvitse odotella ojan pohjalla vammautuneena kovin montaa tuntia ambulanssia.

Yhden kerran aikoinaan mies lähti kaverinsa mökille, josta en tiennyt tarkkaan missä sijaitsee. Ilmoitti että pääsi perille, ja sovimme että laitetaan viestiä vielä illalla ennen nukkumaan menoa, että kaikki on ok. Itse laitoin viestin kymmenen aikaan, ja kun aamulla ysiltä heräsin, ei puhelimessa ollut yhtään viestiä mieheltä. Yritin saman tien soittaa, mutta puhelin oli kiinni. Laitoin viestin että mit vit??? ja olin pari tuntia todella huolissani hänestä. Sitten mies herättyään soitti, ja sanoi ettei vain ollut muistanut laittaa viestiä nukkumaan mennessään, ja että aamulla puhelimesta oli akku tyhjä. 

Silloin kysyin että tehdäänkö me niin kuin on sovittu, vai voinko minäkin reissuun lähtiessäni unohtaa viestin laiton, ja pistää vaikka puhelimen vuorokaudeksi kiinni.

Sen jälkeen ei olla unohdeltu.

Olen ollut mieheni kanssa 20 vuotta ja teemme juuri niin pitkiä päiviä töissä kun teemme, eikä kumpikaan kelloa ehdi vahtimaan. Tottakai jos olen sopinut jotakin, vaikka lapsen viennin jonnekin, niin silloin laitan viestiä, että hoidan kyllä asian, mutta yrittäjänä en enempää ehdi viestittelemään. En myöskään odota mieheni laittelevan viestejä vaikka olisi tunnin parikin ylimääräistä. Tottakai voisimme viestiä laittaa, mutta miksi?

Pitäisikö minun laittaa kotiin viestiä myös siitä, että menen nyt töiden jälkeen Prismaan, siellä menee ehkä noin 45 minuutista tuntiin ja kas kun siellä meneekin tunti ja vartti, niin jo taas naputtelen viestiä, että oho, menikin pitkäksi? Ei, en voisi edes kuvitella noin vahdittua elämistä, hulluksihan siinä tulisi. Lapsetkaan eivät tee mitään sillä tiedolla tulenko kotiin 16:15 tai 17:15, miksi mies? Aikuistukaa lapsihyvät ja jos alatte heti pelkäämään pahinta jos mies vartin n myöhässä, niin suosittelisin lääkitystä ahdistukseen.

Varmaan vähän tapauskohtaista, joillekin pareille ei ole niin nuukaa ilmoitella moista ja toisille on. Meillä se on ihan itsestäänselvyys.

Mutta mielestäni mies tekee tuossa typerästi. Jos nainen toivoo ilmoitettavan, niin ei ole kovin isoa vaivaa noin pientä pyyntöä toteuttaa. Ja ennen kuin joku pillittää jostain miesten syrjimisestä ja miesvihasta, ihan sama koskee naista, jos kyseessä on joku pieni vaivaton pyyntö, niin aika tylyä olla sitä toteuttamatta.

Käyttäjä2918 kirjoitti:

Varmaan vähän tapauskohtaista, joillekin pareille ei ole niin nuukaa ilmoitella moista ja toisille on. Meillä se on ihan itsestäänselvyys.

Mutta mielestäni mies tekee tuossa typerästi. Jos nainen toivoo ilmoitettavan, niin ei ole kovin isoa vaivaa noin pientä pyyntöä toteuttaa. Ja ennen kuin joku pillittää jostain miesten syrjimisestä ja miesvihasta, ihan sama koskee naista, jos kyseessä on joku pieni vaivaton pyyntö, niin aika tylyä olla sitä toteuttamatta.

Samaa mieltä! Oikeastaan tässä asiassa alkaa olemaan kohta suurempi ongelma se, että mikä siinä on niin vaikeaa että tämän voisi toteuttaa minun mielikseni? Tulee olo että miestä ei kiinnosta eikä hänellä ole minkäänlaista omatuntoa, kokea pahaa mieltä siitä että minulle tulee asiasta paha mieli?

Muakin ahdistaa ja huolettaa helposti, jos sovitut ajat venyy. Miehellä on vielä sellainen ammatti, että jotain voisi sattua ja joskus on sattunutkin. Lisäksi ei välttämättä mitenkään pysty ilmoittamaan ylitöistä, kun on niin kiire. 

Joten jos sun mies pystyy ilmoittamaan ja sillä varmistamaan että saat rauhoituttua ja nukuttua, on lähinnä kusipäisen oloista noi sen selittelyt. Mulla oli mies, jolta joskus kysyin milloin arvelee tulevansa jostain menosta takaisin ja siihen saattoi vastata kiukkuisesti, ettei tiedä eikä halua mun mieliksi aikatauluttaa. Jaa, mä taas en tiedä miten voi olla ylivoimaista kertoa meneekö lähemmäs kaksi vai lähemmäs kuusi tuntia kuten itsekin tein, mutta onneksi tuo onkin ex.

Käyttäjä2918 kirjoitti:

Varmaan vähän tapauskohtaista, joillekin pareille ei ole niin nuukaa ilmoitella moista ja toisille on. Meillä se on ihan itsestäänselvyys.

Mutta mielestäni mies tekee tuossa typerästi. Jos nainen toivoo ilmoitettavan, niin ei ole kovin isoa vaivaa noin pientä pyyntöä toteuttaa. Ja ennen kuin joku pillittää jostain miesten syrjimisestä ja miesvihasta, ihan sama koskee naista, jos kyseessä on joku pieni vaivaton pyyntö, niin aika tylyä olla sitä toteuttamatta.

Mutta ihmiset tosiaan ovat erilaisia, ja jos miestä tuollainen ilmoitusvelvollisuus syystä tai toisesta ahdistaa, niin miksei hänen tunteitaan ja toiveitaan tarvitse kunnioittaa ihan yhtä lailla kuin naisenkin? Ei se välttämättä hänelle ole mikään pikkujuttu.

Niin.. Pitäisi varmaan sitten punnita että kumpaa se ahdistaa enemmän. Miehen "vapauden riisto" vai se että minä en saa nukutuksi ja olen huolissani...

AP

Kyllä tuollaisista pitäisi ilmoittaa ihan kohteliaisuuden nimissä. Ihan vaikka senkin vuoksi ettet pidä ruokaa turhaan lämpimänä tms.

Mutta tolle katastrofiajattelulle sun kannattais kyllä tehdä jotain. Meillä mies kiipeilee seinillä jos innoittamani aika venyy, eräs kerta esim tulin VARTIN myöhemmin kotiin mitä arvioin ja sain kamalan saarnan. Mies saattaa soittaa "missä oot kääk" -puhelun jos olen koiran kanssa lenkillä, kun hän palaa kotiin. Tosin tämä onneksi näyttää loppuneen, kun kerran kehotin miestä vähemmän ystävälliseen äänensävyyn käyttämään päättelykykyään, että missähän olisivat jos sekä koira että akka on poissa kun tulee kotiin. (Todennäköisesti molemmat raiskattuna ojan pohjalla, ei voi olla muuta vaihtoehtoa.)

Minua ahdistaa käydä suihkussa jos on luultavaa että mies sattuu soittamaan juuri silloin. Ahdistaa jättää kännykkä laturiin jos lähden kauppaan. Jne jne.

Mutta en todellakaan lähde sille linjalle että infoan kaikesta mikä poikkeaa.

Ei ole minun tehtävä pönkittää miehen haurasta turvallisuuden tunnetta, vaan mies oppikoon itse sietämään elämää.

Mieti, kolahtiko. Onko sulla hylkäämistrauma tai ootko läheisriippuvainen tai jotain.

Ymmärrän ap:ta. Minusta hän ei vaikuta kontrolloivalta.

Arvioimme töistä kotiintuloajat mieheni kanssa aamulla toisillemme esim. "viiteen mennessä". Jos siitä yli venyy, laitamme tekstarin, että päivä venyy. Se siitä. Minusta tämä on kohteliasta. Tuskin kovin työlästäkään napsauttaa jokin valmiiksi tallennettu viesti lähtemään.

Toinen meistä voi olla reissussa monta päivää, emmekä laita yhtään viestiä toisillemme. Otamme näin toisistammekin lomaa, jälleennäkeminen on sitten sitäkin mukavampaa. Olemme antaneet paluuajan, ja jos siitä venyy, niin viestitään.

Eli itse kaipaan tietoa siitä, milloin toinen tulee tai tuleeko sovittuun/vakioaikaan. Mutta jos toinen on jossain, ei tarvitse ilmoitella, että hengissä ollaan. 

Tässä pari lainausta AP:n vastauksista:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis totuus on se että laitellaan kyllä päivän aikana kyllä ihan muitakin viestejä (arkipäiväisiä, romanttisia, panettaa-viestejä yms.), niin naurattaa tuo ettei jaksa näprää puhelita kun sitä kuitenkin tekee pitkin päivää. Selitän tuon asian aina 100 kertaa että miksi mä tarvisin sen viestin (olen huolissaan että ajanut kolarin, ja odotan kyllä miestäni kotiin kun olen koko illan ollut yksin), ja vastaus on aina tuo vapauden riisto, ja sitten ei vastaa enää oikeastaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Niin.. Pitäisi varmaan sitten punnita että kumpaa se ahdistaa enemmän. Miehen "vapauden riisto" vai se että minä en saa nukutuksi ja olen huolissani...

AP

Nuo päivittäiset "muut" viestit. Aloittaako AP ne vai onko viestittelyn aloitus molemminpuiolista?

Jos toinen pommittaa koko päivän viesteillä, niin voihan sitä jossain vaiheessa kyllästyä.

(Alemmasta lainauksesta käy hyvin ilmi, kuka on väärintekijä. Ainakin AP:n mielestä. Eihän tässä ole mikään ns. "tunnelukko" kyseessä?)

Muuten myöhästymisestä olisi hyvä ilmoittaa. Etemkin jos jotain sovittua voisi tapahtua. (Ruoka valmiina, joku meno jne.)

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni kanssa 20 vuotta ja teemme juuri niin pitkiä päiviä töissä kun teemme, eikä kumpikaan kelloa ehdi vahtimaan. Tottakai jos olen sopinut jotakin, vaikka lapsen viennin jonnekin, niin silloin laitan viestiä, että hoidan kyllä asian, mutta yrittäjänä en enempää ehdi viestittelemään. En myöskään odota mieheni laittelevan viestejä vaikka olisi tunnin parikin ylimääräistä. Tottakai voisimme viestiä laittaa, mutta miksi?

Pitäisikö minun laittaa kotiin viestiä myös siitä, että menen nyt töiden jälkeen Prismaan, siellä menee ehkä noin 45 minuutista tuntiin ja kas kun siellä meneekin tunti ja vartti, niin jo taas naputtelen viestiä, että oho, menikin pitkäksi? Ei, en voisi edes kuvitella noin vahdittua elämistä, hulluksihan siinä tulisi. Lapsetkaan eivät tee mitään sillä tiedolla tulenko kotiin 16:15 tai 17:15, miksi mies? Aikuistukaa lapsihyvät ja jos alatte heti pelkäämään pahinta jos mies vartin n myöhässä, niin suosittelisin lääkitystä ahdistukseen.

Teillä on täysin eri tilanne, koska teillä ei ikinä ole ollutkaan mitään säännöllisiä kotiintuloaikoja. Minun mies taas tulee joka päivä kuudelta kotiin, jolloin olen laittanut iltaruoan valmiiksi ja syödään yhdessä. Yli vartin myöhästyminen aiheuttaisi sen, että ruoka useimmiten ylikypsenisi tai kuivuisi. Mies osaa ottaa tämän tosi kivasti huomioon ja ilmoittaakin aina, jos myöhästyy yli tämän sovitun vartin verran niin lykkään sitä ruoanlaittoa sen verran tai alan ainakin itse syödä enkä odota nälissäni miestä.

Minäkin ottaisin nokkiini jos ei ilmoittaisi, koska panostan ruoanlaittoon ja ilmoittamatta jättäminen kielisi kiittämättömyydestä. Jotain satunnaisia unohduksia tai venymisiä tulee sillloin tällöin, se on ihan elämää, mutta en voi edes kuvitella että mies tulisi 45min myöhemmin ilmoittamatta. Silloin minäkin alan epäillä onnettomuutta. Syöhän se mieskin mielummin tuoretta ruokaa.

AP on omastakin mielestä ehkä vähän ylihysteerinen, mutta sitten sitä myös miettii että jos omaa kumppania voisi tekstarilla auttaa saamaan mielenrauhan niin miksei niin tekisi. En ottaisi sitä itse minään holhouksena ja siitähän tässä on lopulta kyse. Mulla on itselläkin ehkä taipuvaisuutta tällaiseen, saatan esim. palata työpaikalle, koska luulen jättäneeni milloin minkäkin asian tekemättä vain huomatakseni, että ihan oikeinhan kaikki oli. "Aikuistuminen" tähän ei kyllä auta ja lääkityskommentti oli ihan tarpeeton, jätetään nuo mielipiteet lääkäreille. Terapiaa voi toki harkita, jos tuo jatkuvasti aiheuttaa ongelmia ja hiertää parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Niin.. Pitäisi varmaan sitten punnita että kumpaa se ahdistaa enemmän. Miehen "vapauden riisto" vai se että minä en saa nukutuksi ja olen huolissani...

AP

Voisitteko sopia kompromissina jonkun löysemmän ajan, että mies ilmoittaisi vaikka, jos menee yli seitsemään? Että hänellä olisi enemmän liikkumavaraa jos haluaa käydä vaikka ex tempore ostoksilla tai bissellä töiden jälkeen. Kuitenkin sellainen aika, mikä olisi kohtuullinen sinun odottaa mutta hänen ei tarvitse raportoida ihan noin pienestä?