Joka arkipäivä töissä 8-16 plus työmatkoihin 2 tuntia. Elämä menee töissä ja kotitöissä!

Pikkulapsivaihe on pitkälti tuota,mutta muista ettei se kestä ikuisesti,vaikka siltä nyt tuntuu. T.teinien äiti

Minusta tuntuu tuolta, vaikka ei ole lapsia.

Kuulostaa kamalalta. Mulla on täitä 30h viikossa, sen ohessa ehtii elääkin. Olen onnellinen. Välillä oli aikoja, etten tiennyt, mitä tekisin vapaa-ajallani niinpä vain istuin laitteella ja olin tekemättä mitään järkevää. Nyt olen kuitenkin innostunut eräästä jutusta ja tuntuu hyvältä, että on aikaa sille. Työmatkanikin on vain reilut 20min siivu.

Ikävää, ettei tämä auttanut nyt yhtään, mutta jos pystyt, niin hanki osa-aikatyö, vaikka se tietääkin pienempää toimeentuloa.

Olet viiden jälkeen kotona, joten onhan siinä viitisen tuntia aikaa ennen nukkumaanmenoa. Mihin ne tunnit menee, jotakin turhaa siinä varmasti on. Ei parin lapsen perheessä mene viittä tuntia kotitöihin kahdelta aikuiselta. Kuinka pitkä on työmatka, voiko sen kulkea esim pyörällä?

Tajusin jossain vaiheessa saman ja aloin pohtia elämääni. Minulla ei ole koskaan ollut kutsumustyötä, jota rakastaisin vaan töissä käydään koska raha. Asuinmaassani (ei Suomi) normaali työaika on 9-18 plus työmatkat päälle. Ajattelin, että en halua omistaa koko elämääni työnteolle, joten jatkoin nykyistä työtäni puolipäiväisenä.

Tulot tippuivat tietenkin alussa, mutta koska minulla oli yhtäkkiä monta tuntia lisää aikaa joka päivä, aloin kehittelemään omia rahanansaintakeinoja. Pieniä bisneksiä ja hanttihommia siellä täällä. Saan siitä kivasti ekstraa ja homma on itseä kehittävää. Suosittelen lämpimästi työnteon vähentämistä ja downshiftaamista kaikille. Jos puolipäiväisyys ei ole mahdollista, niin ehdota etätyöpäivää tai nelipäiväistä viikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Herään aamuisin klo 6, vien koiran ulos, juon kahvit ja lähden töihin klo 7. Pääsen töistä klo 16, ajan kotiin, haen yleensä lapset päiväkodista, teen ruuan, syödään, teen kotitöitä, vietän vähän aikaa lasten ja miehen kanssa, iltapuuhat ja nukkumaan. Elämä keskittyy viikonloppuihin. Olen niin väsynyt koko rumbaan. Liikuntaa ehdin harrastaa vain viikonloppuisin. Sain lahjaksi paketin pt:lle, joka lisäsi ohjelmaan yhden aamulenkin viikossa ja kaksi kuntosalikäyntiä/kiertoharjoittelua. Eipä ole ollut aikaa toteuttaa. Olen saanut käytyä salilla kerran viikossa plus urheillut viikonloppuisin. Ei riitä aika enkä jaksa. Hauskin kommentti oli, että tv:n edessä voisin samalla tehdä lihaskuntoliikkeitä (esim. kyykkyä tai vatsalihaksia) ja venytellä. En ehdi edes katsoa telkkua, ja ne leffat, joita katson, tulee myöhään. Onko muilla samoja ongelmia? Haluaisin viettää laadukkaampaa arkea ja päästä parempaan kuntoon sekä tehdä lasten kanssa kivoja juttuja (esim. käydä uimahallissa) muulloinkin kuin viikonloppuisin, mutta onko se mahdotonta, kun työ syö niin suuren osan ajasta?

Etkö voi lenkittää koiraa juosten?

Voisitko pyöräillä työmatkat, vaikka menisi kauemmin aikaa niin saisi liikunnat kuitattua samalla. Nyt vietät 2h autossa tekemättä mitään, ihan hukkaan heitettyä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Herään aamuisin klo 6, vien koiran ulos, juon kahvit ja lähden töihin klo 7. Pääsen töistä klo 16, ajan kotiin, haen yleensä lapset päiväkodista, teen ruuan, syödään, teen kotitöitä, vietän vähän aikaa lasten ja miehen kanssa, iltapuuhat ja nukkumaan. Elämä keskittyy viikonloppuihin. Olen niin väsynyt koko rumbaan. Liikuntaa ehdin harrastaa vain viikonloppuisin. Sain lahjaksi paketin pt:lle, joka lisäsi ohjelmaan yhden aamulenkin viikossa ja kaksi kuntosalikäyntiä/kiertoharjoittelua. Eipä ole ollut aikaa toteuttaa. Olen saanut käytyä salilla kerran viikossa plus urheillut viikonloppuisin. Ei riitä aika enkä jaksa. Hauskin kommentti oli, että tv:n edessä voisin samalla tehdä lihaskuntoliikkeitä (esim. kyykkyä tai vatsalihaksia) ja venytellä. En ehdi edes katsoa telkkua, ja ne leffat, joita katson, tulee myöhään. Onko muilla samoja ongelmia? Haluaisin viettää laadukkaampaa arkea ja päästä parempaan kuntoon sekä tehdä lasten kanssa kivoja juttuja (esim. käydä uimahallissa) muulloinkin kuin viikonloppuisin, mutta onko se mahdotonta, kun työ syö niin suuren osan ajasta?

Tuo kuulostaa hyvin tavalliselta elämältä. Moni esimiesasemassa oleva jatkaa töitä vielä klo 21 jälkeen, kun lapset nukkuvat.

Tärkeintä taitaa olla ymmärtää se, että leijonan osa aikuisen elämästä nyt vaan kuluu töissä. Se on normaalia ja aikaisemmin töissä kulutettu aika on ollut vielä pidempi. Näin ollen kannattaa keskittää ajatuksensa siihen, millä keinoin vapaa-ajastaan saa sujuvamman. Ja jos ei löydy keinoja, niin sitten kannattaa pohtia, miten omasta nykyarjestaan nauttisi enemmän ihan asennemuutoksella.

Tiedän, tylsiä neuvoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herään aamuisin klo 6, vien koiran ulos, juon kahvit ja lähden töihin klo 7. Pääsen töistä klo 16, ajan kotiin, haen yleensä lapset päiväkodista, teen ruuan, syödään, teen kotitöitä, vietän vähän aikaa lasten ja miehen kanssa, iltapuuhat ja nukkumaan. Elämä keskittyy viikonloppuihin. Olen niin väsynyt koko rumbaan. Liikuntaa ehdin harrastaa vain viikonloppuisin. Sain lahjaksi paketin pt:lle, joka lisäsi ohjelmaan yhden aamulenkin viikossa ja kaksi kuntosalikäyntiä/kiertoharjoittelua. Eipä ole ollut aikaa toteuttaa. Olen saanut käytyä salilla kerran viikossa plus urheillut viikonloppuisin. Ei riitä aika enkä jaksa. Hauskin kommentti oli, että tv:n edessä voisin samalla tehdä lihaskuntoliikkeitä (esim. kyykkyä tai vatsalihaksia) ja venytellä. En ehdi edes katsoa telkkua, ja ne leffat, joita katson, tulee myöhään. Onko muilla samoja ongelmia? Haluaisin viettää laadukkaampaa arkea ja päästä parempaan kuntoon sekä tehdä lasten kanssa kivoja juttuja (esim. käydä uimahallissa) muulloinkin kuin viikonloppuisin, mutta onko se mahdotonta, kun työ syö niin suuren osan ajasta?

Etkö voi lenkittää koiraa juosten?

Voisitko pyöräillä työmatkat, vaikka menisi kauemmin aikaa niin saisi liikunnat kuitattua samalla. Nyt vietät 2h autossa tekemättä mitään, ihan hukkaan heitettyä aikaa.

Tunnin työmatka autolla voi tarkoittaa esimerkiksi 60 km matkassa. Voi olla, että aloittaja ei jaksa pyöräillä 120 km päivässä, vaikka moottoritien vierellä kulkisi pyörätie. Kaiki eivät myöskään voi mennä hikisenä työpaikalle. Kyllästyttää tämä pyöräfanaatikkojen utopinen helppousteoria, siksi sivuhuomautus.

Minä teen töitä 15-18 tuntia viikossa. Meillä ei ole lapsia. Mieheni opiskelee. Rahaa meillä ei ole paljoa, mutta vapaa-aikaa riittää. Teemme vuosittain 2-3 yhteistä matkaa (yksi Tallinnaan/Ruotsiin, muuten johonkin eksoottisempaan paikkaan) ja katsomme paljon elokuvia. Käymme kävelylenkeillä ja opiskelemme kieliä.

Joskus haikailen omakotitalon ja lasten perään, mutta en haluaisi joutua ap:n kuvaamaan tilanteeseen. Rivitalokämpässä on vähemmän hommaa kuin omakotitalossa. Ilman lapsia voi reissata vapaammin ja lähteä spontaanistikin ravintolaan syömään tai myöhäisillan elokuviin. Kaksi aikuista tulee toimeen melko vähälläkin rahalla, joten voin ottaa vastaan vain mielenkiintoisimmat työtehtävät. Nautin työstänikulttuurialalla.

Ap:n kannattaa ottaa sitä omaakin aikaa. Ei vaikuta hyvältä tuollainen elämänrytmi ja sen tuoma paha mieli ja väsymys. Hommatkaa lapsenvahti pari kertaa kuukaudessa ja menkää ulos "treffeille". Jätä kotityöt minimiin parina iltana ja menkää lasten kanssa konserttiin, elokuviin ja syömään. Myös arkisin.

Tee osa-aikaista......

Niin teen minäkin. Hyvin on aikaa itselle, eikä edes kersoja.

Liksaa tosin tulee hiukan vähemmän, mutta se vapaa-aika hakkaa mennen tullen palkan.

Elämä on valintoja täynnä..........

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herään aamuisin klo 6, vien koiran ulos, juon kahvit ja lähden töihin klo 7. Pääsen töistä klo 16, ajan kotiin, haen yleensä lapset päiväkodista, teen ruuan, syödään, teen kotitöitä, vietän vähän aikaa lasten ja miehen kanssa, iltapuuhat ja nukkumaan. Elämä keskittyy viikonloppuihin. Olen niin väsynyt koko rumbaan. Liikuntaa ehdin harrastaa vain viikonloppuisin. Sain lahjaksi paketin pt:lle, joka lisäsi ohjelmaan yhden aamulenkin viikossa ja kaksi kuntosalikäyntiä/kiertoharjoittelua. Eipä ole ollut aikaa toteuttaa. Olen saanut käytyä salilla kerran viikossa plus urheillut viikonloppuisin. Ei riitä aika enkä jaksa. Hauskin kommentti oli, että tv:n edessä voisin samalla tehdä lihaskuntoliikkeitä (esim. kyykkyä tai vatsalihaksia) ja venytellä. En ehdi edes katsoa telkkua, ja ne leffat, joita katson, tulee myöhään. Onko muilla samoja ongelmia? Haluaisin viettää laadukkaampaa arkea ja päästä parempaan kuntoon sekä tehdä lasten kanssa kivoja juttuja (esim. käydä uimahallissa) muulloinkin kuin viikonloppuisin, mutta onko se mahdotonta, kun työ syö niin suuren osan ajasta?

Tuo kuulostaa hyvin tavalliselta elämältä. Moni esimiesasemassa oleva jatkaa töitä vielä klo 21 jälkeen, kun lapset nukkuvat.

Tärkeintä taitaa olla ymmärtää se, että leijonan osa aikuisen elämästä nyt vaan kuluu töissä. Se on normaalia ja aikaisemmin töissä kulutettu aika on ollut vielä pidempi. Näin ollen kannattaa keskittää ajatuksensa siihen, millä keinoin vapaa-ajastaan saa sujuvamman. Ja jos ei löydy keinoja, niin sitten kannattaa pohtia, miten omasta nykyarjestaan nauttisi enemmän ihan asennemuutoksella.

Tiedän, tylsiä neuvoja.

Ihmisen elämä on ihan sellaista millaista siitä itse tekee. Ei ole mikään normi että "ihmisen elämä nyt kuluu kokonaan töissä" hyhhyh mikä ajatuskin.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kamalalta. Mulla on täitä 30h viikossa, sen ohessa ehtii elääkin. Olen onnellinen. Välillä oli aikoja, etten tiennyt, mitä tekisin vapaa-ajallani niinpä vain istuin laitteella ja olin tekemättä mitään järkevää. Nyt olen kuitenkin innostunut eräästä jutusta ja tuntuu hyvältä, että on aikaa sille. Työmatkanikin on vain reilut 20min siivu.

Ikävää, ettei tämä auttanut nyt yhtään, mutta jos pystyt, niin hanki osa-aikatyö, vaikka se tietääkin pienempää toimeentuloa.

Osa-aikatäit 😀

Meillä arkea helpottaa se, että teen ruokaa valmiiksi useammalle päivälle. Pakastimesta löytyy yleensä aina valmiita annoksia erilaisia kastikkeita kuten jauheliha yms. Laatikkoruoat ja keitot onkin meillä sitä normaalia arkiruokaa. Näin sitä ruoanlaittoa on vain kahtena arki-iltana. Mielestäni niitä illan tunteja ei ole mitään järkeä käyttää päivittäin mihinkään pitkän linjan kokkailuun. Kannattaa myös miettiä kuinka paljon niitä kotitöitä tekee. Lapsiperheessä pitää tottakai olla puhdasta, mutta ei tiptop koko ajan. Kun vähän höllää sitä omaa siisteystasoa niin äkkiä löytyy illasta enemmän aikaa. Ja onhan se aika normaalia että pidemmät aktiviteetit kuten uiminen yleensä jää lapsiperheissä viikonloppuihin kun ei tarvitse hosua.

Kannattaa vaikka alkaa tekemään kalenteria kotitöistä. Eli suunnittele mitä teet tänää, huomenna yms. Vaikka tänään pestään vessat, huomenna imuroidaan yms. Samaten ruoat suunnitellaan jo viikonloppuna valmiiksi. Kun ei tarvitse siinä väsyneenä töiden jälkeen pohtia mitä sitä nyt tekisi ja hosua sinne tänne, niin kummasti varmaan jää enemmän tunteja.

Onhan tuossa aikaa vaikka kuinka paljon. Puoliso ei varmaan voi hoitaa mitään kotitöitä?

Odotappas kun ne lapset alakavat harrastaa. Sitten se ralli vasta alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kamalalta. Mulla on täitä 30h viikossa, sen ohessa ehtii elääkin. Olen onnellinen. Välillä oli aikoja, etten tiennyt, mitä tekisin vapaa-ajallani niinpä vain istuin laitteella ja olin tekemättä mitään järkevää. Nyt olen kuitenkin innostunut eräästä jutusta ja tuntuu hyvältä, että on aikaa sille. Työmatkanikin on vain reilut 20min siivu.

Ikävää, ettei tämä auttanut nyt yhtään, mutta jos pystyt, niin hanki osa-aikatyö, vaikka se tietääkin pienempää toimeentuloa.

Osa-aikatäit 😀

Heh :D

Kun lapsia täytyy alkaa roudaamaan harrastuksiin arki-iltaisin ja matseihin tms. viikonloppuisin, voit alkaa valittaa ajan puutetta. Meillä ainakin oli yhteistä aikaa todella paljon, kun lapset oluvat päiväkoti-ikäisiä. Teimme kotityöt yhdessä ja viikonloput olivat oikeastaan aina koko perheen yhteistä aikaa. Nyt toinen vanhemmista kuljettaa yhden lapsen ratsastustunneille ja toinen seisoskelee jalkapallokentän laidalla lähes joka viikonloppuna. Koululaiset viettävät aikaa kavereidensa kanssa, ja koko perhe on koolla yllättävän harvoin.

Näitä lukiessani olen aina vaan kiitollisempi nuorena tekemästäni ratkaisusta. Jäimme asumaan pieneen kaupunkiin, koska töitä saimme. Rakensimme ison talon ja saimme kaksi lasta. Työmatka pisimmillään 4 km/suunta, nykyään 600 m, asun nykyään yksin kauniissa, omassa 80 neliön rivarikodissa.

Lapset ovat jo aikuisia, kouluttautuneet ja molemmilla on hyvät työpaikat, isot omakotitalot ja kesämökit. Ovat tehneet töitä, panostaneet opiskeluun, mutta onnea on ollut myös mukana.

Olemme perhekeskeisiä ihmisiä, matkustamme kerran-pari vuodessa, kulttuuria on paikallista tarjolla, silloin tällöin matkaamme isompiin kaupunkeihin tapahtumiin.

Pääkaupunkiseutu ahtaine asuntoineen ei kiehdo, tukehtuisin, jos minun pitäisi asua 40 neliön asunnossa ja kuluttaa työmatkoihin tunteja.

Lapsillani, molemmilla yksi lapsi, talot ovat liki 200 neliötä, ovat alle nelikymppisiä ja lainat ovat pikku hiljaa kuitattu, täällä tontit ovat kohtuuhintaisia, rahaa jää laadukkaaseen rakentamiseen. Ja rohkeutta on riittänyt kesäasuntojen hankkimiseen. Elämässä pitää olla muutakin kuin työtä ja työmatkoja.

Luin eilen yhden naisen tekstiä, sanoi asuvansa pienessä yksiössä, ja olevansa tyytyväinen.

Minä tukehtuisin yksiössä.

Ootko yksinhuoltaja vai eikö sun miehes tee mitään? Jos se vaikka hakis ne lapset joskus. Kerran viikossa einestä pöytään, jonka mies valmistaa ja sinä käyt sillä aikaa salilla. Jos olet yksinhuoltaja ilman tukiverkkoja niin voiko ne lapset isällään käydä salin ajan?

Jep. Ja työntekoa vielä pidetään jonain ihmisen elämän kantavana voimana. Minun elämänlaatuni oli parasta silloin, kun olin miehen mukana työkomennuksella kotirouvana. Oli aikaa harrastaa ja tehdä kaikkea mielekästä. Lähes aina oli levännyt olo ja hyvä mieli.

Vierailija kirjoitti:

Jep. Ja työntekoa vielä pidetään jonain ihmisen elämän kantavana voimana. Minun elämänlaatuni oli parasta silloin, kun olin miehen mukana työkomennuksella kotirouvana. Oli aikaa harrastaa ja tehdä kaikkea mielekästä. Lähes aina oli levännyt olo ja hyvä mieli.

Ja mun elämänlaatu oli surkeinta expatin kotirouvana. Jaksoin muutaman kuukauden toimettomuutta ja harrastamista, sitten hankin ensin osa-aikaisen etätyön ja myöhemmin kokopäiväduunin. Nyt asutaan komennusmaassa pysyvästi. Jännää, miten me ollaankin erilaisia...