Lue keskustelun säännöt.
Tein saman minkä monet miehet eli juoksin pois pikkulapsiarjesta
27.06.2017 |
Virallisesti olen edelleen naimisissa mieheni kanssa ja meillä on 5-vuotias poika, jota en ole tavannut yli neljään vuoteen. Saisin tavata jos haluaisin mutta miehen mielestä se ei ole hyvä idea. Olemme sopineet että näyttäydyn vasta sitten kun poika on isompi ja alkaa kysellä äidistä. Saman tehneenä ymmärrän miehiä, jotka juoksevat vastuuta karkuun ja jättävät lapset äidille. Miehen mielestä olen huono ihminen enkä ansaitse olla äiti. Maksan elareita ja muistan poikaa lahjalla syntymäpäivinä ja jouluna, mutta lahjat antaa mies en minä. Miksi näin? Aloituksesta saan varmaan lokaa niskaani mutta en kokenut äitiyttä omakseni vauva-aikana. Minulla ei ole taustalla alkoholiongelmaa tai masennusta, mutta haluaisin olla pojalle äiti nyt kun hän on kasvavassa iässä. Tänään poika täyttää vuosia.
Kommentit (157)
Teit lapsen, jonka elämässä et ole mukana koska ei huvita? Ansaitset mielestäsi olla äiti?
Ymmärrän miestäsi, en tahtoisi noin tunnekylmää ihmistä lapsen elämään sekoilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekkyyttäsi annoit lapsellesi hylkäämiskokemuksen varjostamaan koko elämää. Tuskin maltat olla läsnä isommankaan lapsen elämässä, ja jäät ventovieraaksi. Toivottavasti pojalla on hyvä isä.
Osuuko veikkaukseni oikeaan: sinä et olisi alun perinkään halunnut lasta mutta suostuit miehen mieliksi?
No ei sille lapselle voi olla vanhempi vain silloin, kun hän on vanhempien mielestä "oikeassa iässä".
Otan osaa. Menetit ison osan elämästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin, että olet mies joka elää miehen kanssa.
Siistii, olet tietyssä mielessä lapseton vaikka et ole lapseton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies tekee noin, kaikki hymistelevät, että ilkeä äiti ei anna tavata lasta, voi miesparkaa. Nainen ei saa tehdä noin, se on äärettömän paheksuttavaa.
Pari tuttavamiestä on tehnyt noin ja ihmettelee, että miksi se poika ei halua isän harrastuksiin.
Kamalan virheen teit tehdessäsi lapsen! Harkitsitko lasta kauan etukäteen? Ehkä kuitenkin parempi, että et ole lapsen elämässä tuollaisena ihmisenä, joten jotain hyvää hylkäämisessäsikin. En kuitenkaan ajattele lähtevistä äideistä sen pahempaa kuin lähtevistä isistäkään = yhtä kamalia sukupuoleen katsomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osuuko veikkaukseni oikeaan: sinä et olisi alun perinkään halunnut lasta mutta suostuit miehen mieliksi?
Miehellä on täysi oikeus haukkua minua ja pitää mielipiteensä. Häpeän tekoani mutta tapahtunutta ei saa tekemättömäksi. Olen kiitollinen, että poika on terve ja onnellinen ja saa kasvaa rakastavassa ympäristössä. Mieheni on loistava isä ja anoppi otti äidin roolin minun otettuani hatkat sekä on edelleen pojan elämässä mukana. Väsyin vauva-aikaan ja ette ehkä usko, mutta rakastan poikaani vaikken hänen elämässään ole näkyvänä. Mies ei ole koskaan painostanut minua ja halusimme lapsen yhdessä, minä en vaan lopulta kestänyt ja varoittelusta huolimatta minulla oli liian ruusuinen kuva vauvoista ja kaikesta mikä liittyy siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadut siis nyt hylkäämistä? Kauanko harkitsit lasta? Oliko sinulla mitään kokemusta lapsista ennen omaa lasta? Milloin aloit katumaan lähtemistä? Ajattelitko että on lapselle parempi että lähdet (koit pahoja ajatuksia lasta kohtaan ja väsymys aiheutti oireita) vai/sekä on parempi itsellesi että lähdet? Pelottaako lapsen mahdollinen katkeruus sinua kohtaan tulevaisuudessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osuuko veikkaukseni oikeaan: sinä et olisi alun perinkään halunnut lasta mutta suostuit miehen mieliksi?
Miehellä on täysi oikeus haukkua minua ja pitää mielipiteensä. Häpeän tekoani mutta tapahtunutta ei saa tekemättömäksi. Olen kiitollinen, että poika on terve ja onnellinen ja saa kasvaa rakastavassa ympäristössä. Mieheni on loistava isä ja anoppi otti äidin roolin minun otettuani hatkat sekä on edelleen pojan elämässä mukana. Väsyin vauva-aikaan ja ette ehkä usko, mutta rakastan poikaani vaikken hänen elämässään ole näkyvänä. Mies ei ole koskaan painostanut minua ja halusimme lapsen yhdessä, minä en vaan lopulta kestänyt ja varoittelusta huolimatta minulla oli liian ruusuinen kuva vauvoista ja kaikesta mikä liittyy siihen.
Uskottele itsellesi mitä haluat mutta rakkautta et kyllä poikaasi kohtaan tunne jos olet vapaaehtoisesti suostunut olemaan edes tapaamatta häntä neljään vuoteen! Siis mä olisin varmaan kirjaimellisesti seonnut tai kuollut ikävään jos mut olis erotettu mun pojasta kun se oli 1v. Vieläkin olis ihan sietämätön ajatus mutta silloin ihan pienenä katastrofi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että olet mies joka elää miehen kanssa.
Olen nainen ja äiti, naimisissa edelleen lapsen isän kanssa, mutta emme asu yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osuuko veikkaukseni oikeaan: sinä et olisi alun perinkään halunnut lasta mutta suostuit miehen mieliksi?
Miehellä on täysi oikeus haukkua minua ja pitää mielipiteensä. Häpeän tekoani mutta tapahtunutta ei saa tekemättömäksi. Olen kiitollinen, että poika on terve ja onnellinen ja saa kasvaa rakastavassa ympäristössä. Mieheni on loistava isä ja anoppi otti äidin roolin minun otettuani hatkat sekä on edelleen pojan elämässä mukana. Väsyin vauva-aikaan ja ette ehkä usko, mutta rakastan poikaani vaikken hänen elämässään ole näkyvänä. Mies ei ole koskaan painostanut minua ja halusimme lapsen yhdessä, minä en vaan lopulta kestänyt ja varoittelusta huolimatta minulla oli liian ruusuinen kuva vauvoista ja kaikesta mikä liittyy siihen.
Uskottele itsellesi mitä haluat mutta rakkautta et kyllä poikaasi kohtaan tunne jos olet vapaaehtoisesti suostunut olemaan edes tapaamatta häntä neljään vuoteen! Siis mä olisin varmaan kirjaimellisesti seonnut tai kuollut ikävään jos mut olis erotettu mun pojasta kun se oli 1v. Vieläkin olis ihan sietämätön ajatus mutta silloin ihan pienenä katastrofi!
Et sinä voi tulla sanomaan toiselle mitä hän tuntee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että olet mies joka elää miehen kanssa.
Olen nainen ja äiti, naimisissa edelleen lapsen isän kanssa, mutta emme asu yhdessä.
Et ole nainen. Olet pohjasakkaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osuuko veikkaukseni oikeaan: sinä et olisi alun perinkään halunnut lasta mutta suostuit miehen mieliksi?
Miehellä on täysi oikeus haukkua minua ja pitää mielipiteensä. Häpeän tekoani mutta tapahtunutta ei saa tekemättömäksi. Olen kiitollinen, että poika on terve ja onnellinen ja saa kasvaa rakastavassa ympäristössä. Mieheni on loistava isä ja anoppi otti äidin roolin minun otettuani hatkat sekä on edelleen pojan elämässä mukana. Väsyin vauva-aikaan ja ette ehkä usko, mutta rakastan poikaani vaikken hänen elämässään ole näkyvänä. Mies ei ole koskaan painostanut minua ja halusimme lapsen yhdessä, minä en vaan lopulta kestänyt ja varoittelusta huolimatta minulla oli liian ruusuinen kuva vauvoista ja kaikesta mikä liittyy siihen.
Uskottele itsellesi mitä haluat mutta rakkautta et kyllä poikaasi kohtaan tunne jos olet vapaaehtoisesti suostunut olemaan edes tapaamatta häntä neljään vuoteen! Siis mä olisin varmaan kirjaimellisesti seonnut tai kuollut ikävään jos mut olis erotettu mun pojasta kun se oli 1v. Vieläkin olis ihan sietämätön ajatus mutta silloin ihan pienenä katastrofi!
Et sinä voi tulla sanomaan toiselle mitä hän tuntee.
Tai miten saa tuntea ja milloin. En minäkään ole jättänyt lastani ja samoin ajatus siitä saisi minut hulluuden partaalle, mutta sen verran olen elämää nähnyt, että monesti se pois lähteminen voi olla suurin rakkauden osoitus. Ei ehkä APn tilanteessa, mutta hän elää itse valintojensa kanssa. Se lapsi ilmeisesti pärjää.
siis prinsessa ruususen unessako moni uinuu?
Siis on ihan helvetin raskasta ja ihanaa olla pienten lasten äiti. Tosin en tiedä miten siitä selvisin (ei ollut ketään auttamassa ja äijä yrittäjä).
Muistin just kuinka riisipuuroon laitoin jotain chilijauhetta kanelin sijaan...yms
Ja kuinka nuorimmainen köllötteli nakuna mun vieressä...
Ei ole helppoa olla äiti ja ymmärrän heitä, jotka haluavat jäädä lapsettomaksi.
Sitäkään en välttämättä ymmärrä, että uraäidin pitää hankkia se kolmaskin lapsi...
No mikset ala nyt tavata lasta? Esim. yksi päivä kerran kuussa? Olis varmasti lapselle tärkeää. Se on sitten vain tehtävä säännöllisesti, sovitusta ei saa livetä. Tuohon varmasti pystyt, jos et ole mikään alkkis.
Ok