Omaishoitajan arki, onko rankkaa teille?

Omaishoitajuus on omalta kohdaltani jo ohi, luojan kiitos. Oli rankkaa, rajoitti elämää niin paljon, että mitään normaalielämää ei enää ollut, en esim. useampaan vuoteen pystynyt nukkumaan kuin noin 15 min. pätkissä. Olin totaalisen uupunut. Olin vakaasti päättänyt ja valmistautunutkin tekemään itsemurhan hoidettavan omaiseni ollessa intervallihoidossa, mutta kohtalo puuttui tapahtumien kulkuun, ja omaiseni kuoli yllättäen rutiinikäynnillä sairaalassa. Minusta tuntui kuin olisin päässyt vankilasta vapauteen. (Ja voitte kuvitella ne syyllisyyden tunteet, joita tämän takia koin).

Vierailija kirjoitti:

Omaishoitajuus on omalta kohdaltani jo ohi, luojan kiitos. Oli rankkaa, rajoitti elämää niin paljon, että mitään normaalielämää ei enää ollut, en esim. useampaan vuoteen pystynyt nukkumaan kuin noin 15 min. pätkissä. Olin totaalisen uupunut. Olin vakaasti päättänyt ja valmistautunutkin tekemään itsemurhan hoidettavan omaiseni ollessa intervallihoidossa, mutta kohtalo puuttui tapahtumien kulkuun, ja omaiseni kuoli yllättäen rutiinikäynnillä sairaalassa. Minusta tuntui kuin olisin päässyt vankilasta vapauteen. (Ja voitte kuvitella ne syyllisyyden tunteet, joita tämän takia koin).

Ymmärrän sinua niiiin hyvin! Itse sairastuin vakavasti hoitamisen rankkuuden takia. Jos hoidettava on vielä erittäin hankala ihminen, niin ongelmia tulee. Kyllä minullakin on ollut mielessä lähteä tästä elämästä pois vapaaehtoisesti. Miettikää vielä toisen kerran jos omaishoitajaksi haluatte.

Vierailija kirjoitti:

Omaishoitajuus on omalta kohdaltani jo ohi, luojan kiitos. Oli rankkaa, rajoitti elämää niin paljon, että mitään normaalielämää ei enää ollut, en esim. useampaan vuoteen pystynyt nukkumaan kuin noin 15 min. pätkissä. Olin totaalisen uupunut. Olin vakaasti päättänyt ja valmistautunutkin tekemään itsemurhan hoidettavan omaiseni ollessa intervallihoidossa, mutta kohtalo puuttui tapahtumien kulkuun, ja omaiseni kuoli yllättäen rutiinikäynnillä sairaalassa. Minusta tuntui kuin olisin päässyt vankilasta vapauteen. (Ja voitte kuvitella ne syyllisyyden tunteet, joita tämän takia koin).

En syytä. Veljeni hoiti isääni ja en yhtään tuomitse, kun hän isän jouduttua sairalaan sanoi, että siinä ovat hyvätkin puolensa, kun saa hoidettua omiakin asioita. Itsellä oli perhe ja asuttiin muualla, mutta koetin käydä auttamassa parhaani mukaan. Isä kun ei suostunut siihen, että olisi mennyt palvelutaloon pariksi päivää veljen lakisääteisten vapaiden vuoksi. Hän ei myöntänyt olevansa niin hoidettava kuin on. Lopulta palvelutaloon oli pakko päätyä, kun ei kotona enää pystynyt olemaan ilman mittavia remontteja ja remontit olisivat vieneet aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaishoitajuus on omalta kohdaltani jo ohi, luojan kiitos. Oli rankkaa, rajoitti elämää niin paljon, että mitään normaalielämää ei enää ollut, en esim. useampaan vuoteen pystynyt nukkumaan kuin noin 15 min. pätkissä. Olin totaalisen uupunut. Olin vakaasti päättänyt ja valmistautunutkin tekemään itsemurhan hoidettavan omaiseni ollessa intervallihoidossa, mutta kohtalo puuttui tapahtumien kulkuun, ja omaiseni kuoli yllättäen rutiinikäynnillä sairaalassa. Minusta tuntui kuin olisin päässyt vankilasta vapauteen. (Ja voitte kuvitella ne syyllisyyden tunteet, joita tämän takia koin).

Ymmärrän sinua niiiin hyvin! Itse sairastuin vakavasti hoitamisen rankkuuden takia. Jos hoidettava on vielä erittäin hankala ihminen, niin ongelmia tulee. Kyllä minullakin on ollut mielessä lähteä tästä elämästä pois vapaaehtoisesti. Miettikää vielä toisen kerran jos omaishoitajaksi haluatte.

Kommentoija no. 1 jatkaa: en ikinä ryhtynyt tieten tahtoen omaishoitajaksi, liu'uin vain ikään kuin huomaamatta siihen. Luulen että aika monelle tapahtuu juuri niin. Omainen tarvitsee ensin vähän apua arkipäiväisissä jutuissa, onhan ihan selvä että silloin autetaan. Vähitellen näitä juttuja tulee yhä enemmän, ja hups! ennen kuin huomaakaan, toimii omaishoitajana. Minulla ei ollut virallista omaishoitajan statusta, en koskaan välittänyt hakea sitä, kun ajattelin että joku enemmän tarvitseva saa sitten nekin vähät rahat. Hoidetavani kuoltua olin iloinen, etten ollut sitä hakenut - säästyinpä siltäkin byrokratialta, mitä omaishoitajuudenk purkaminen olisi vaatinut.