Lue keskustelun säännöt.
Ystävystyminen
Ulkopuolisuus
27.06.2017 |
Olen keski-ikää puskeva nainen ja olen vähitellen alkanut heräämään siihen tosiasiaan, että pitkään jatkunut epämääräinen ahdistuneisuuteni ja matala mielialani saattaa johtua yksinäisyydestä ja ulkopuolisuuden tunteesta. Olen sosiaalisessa työssä, harrastan sosiaalisia asioita, olen parisuhteessa, mutta en osaa tai uskalla luoda ystävyyssuhteita. Tuntuu että muut löytävät yhteyden toisiinsa helposti, saavat toiset mukaan tekemisiin ja vapaa-ajan viettoon. Haluaisin ystävystyä esimerkiksi joidenkin työtovereideni kanssa ja jopa harrastuksessa on muutamia oikein mukavilta tuntuvia tyyppejä. Jään kuitenkin jotenkin seinien viereen arkana seuraamaan muiden avointa, hauskaa ja hyväntuulista seurustelua, kokien ulkopuolisuutta. Olisiko palstalaisilla hyviä vinkkejä miten tämän muurini yli pääsisin?
Kommentit (3)
On aika vaikeaa antaa mitään vinkkejä, koska et kertonut syitä, miksi koet noin. Tarkoitan, että et kertonut, mikä menee pieleen, vaikka olet sosiaalisessa työssä ja sinulla on sosiaalisia harrastuksia. Kerroit tunteistasi, mutta et kertonut, mitä konkreettisesti tapahtuu. Paitsi sen, että et osallistu muiden ilonpitoon vaan mieluummin seuraat sitä seinän vierestä. Jotta voisit muuttaa asiaa, sun pitää miettiä, mikä on syysi, miksi mieluummin tarkkailet kuin osallistut. Minä eikä kukaan muukaan voi sitä tietää ja sen vuoksi emme osaa antaa sinulle neuvojakaan.
Toinen asia, mitä sinun pitäisi tehdä, on määritellä itsellesi, mitä ystävyys-sana sinulle tarkoittaa. Kerroit, että sinusta tuntuu, että muut löytävät yhteyden toisiinsa helposti jne. Oletko varma, että kyse on ystävystymisestä? Olisiko mahdollista, että jotkut ihmiset viihtyvät seurassa kuin seurassa ihan riippumatta siitä, ystävystyvätkö seurueen kanssa vai eivät? Minua voisi pitää helposti ystävystyvänä, mutta eihän asia oikeasti ole niin. Ystävystyminen vie vuosia. Mutta mulla on yleensä hauskaa seurassa kuin seurassa.
Kolmas asia on, että miten usein olet järjestänyt kivoja tapahtumia ihmisille, jotka sinusta vaikuttavat mukavilta? Yksi, kaksi tai kolmekaan kertaa ei riitä. Ensimmäisellä kertaa osallistuu yleensä vain pari ihmistä. Joskus vain yksi. Toisella kertaa ne samat pari ja pari muuta. Kolmannella kerralla samat kuin toisellakin kerralla, mutta sana on kiirinyt ja seuraavalla kerralla muitakin haluaa mukaan. Tietenkin vain siinä tapauksessa, että suurimmalla osalla on ollut hauskaa.
Neljäs asia on, että selvitä keskustelemalla, millaisia tapaamasi ihmiset ovat ja mistä he ovat kiinnostuneet. Kuuntele! Kuunteleminen on tärkeämpää kuin puhuminen. Jotta ystävyyssuhde voisi joskus syntyä, on sinulla ja toisella oltava aluksi ainakin yksi yhteinen intohimo. Ei ole väliä, onko se muoti, sisustaminen, ruuanlaitto, kissat, koirat, kirpputorit, viinit, kalastus, jääkiekko, musiikki, elokuvat tai joku muu. Tärkeintä on, että sinä ja tuo toinen henkilö haluatte käyttää vapaa-aikaanne saman aiheen parissa. Kun tämä yhteinen asia löytyy, voit ehdottaa toiselle shoppailua, sisustusmessuja, jotain etnistä ruuanlaittokurssia, kissa- tai koiranäyttelyä, kirppurorille lähtöä jne. Jos sitten päätätte yhdessä lähteä, teillä on ainakin yksi yhteinen puheenaihe, josta kummallakin riittää puhuttavaa.
Viides asia on, että älä ole muiden ihmisten kanssa vain ystävystyäksesi heidän kanssaan. Kaveritkin ovat ihan kivoja. Ja joskus vain mukava seura viinimessuille tai lätkämatsiin. Älä siis aseta toiseen ihmiseen ennakko-odotuksia. Suhde toiseen ihmiseen kehittyy, jos on kehittyäkseen.
Tärkeintä kuitenkin on, että muutut sivustaseuraajasta aktiiviseksi osallistujaksi. Ilman odotuksia, että tästä seuraa ystävyyssuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei maksa vaivaa. Ystävyys on aivan liian yliarvostettua!
Tv. Nm. Yksi ystävä riittää, max kaksi.
Olen itse kokenut yksinäisyyttä myös, hyvin syvää sellaista. Tutustun kyllä helposti ihmisiin ja pääsen porukkaan mukaan, mutta kaipaan pintaa syvempiä ystävyyssuhteita. Sellaisia, joissa saa olla heikko eikä tarvitse pitää yllä kulissia onnellisesta elämästä. Tuohon syvällisyyteen siirtyminen on minulle vaikeaa, olen onnistunut siinä vain pari kertaa elämässäni.
En voi muuta neuvoa kuin että koita vain rohkaistua ja puhua kivalta vaikuttaville ihmisille, mitä menetettävää sinulla on? Olen itse tutustunut moneen ihmiseen vain sanomalla tai laittamalla vaikka tekstarin, että vaikutat samanhenkiseltä kuin minä ja olis kiva käydä vaikka kahvilla. Kertaakaan en ole tullut torjutuksi, ja vaikka tulisinkin, mitä sitten? Eipä olisi ollut ystävyyden arvoinen se ihminen muutenkaan. Uskon, että monet kokevat samoja ongelmia ja ovat vain iloisia, jos joku rohkaistuu puhumaan.
Tuohon omaan ongelmani ratkaisu lienee myös, että pitäisi vaan itse uskaltaa rohkaistua ja avautua. Sanoa suoraan, että olen sydämessäni tosi yksin ja että kaipaan todellista ystävyyttä. Semmoinen tämä yhteiskunta kuitenkin on, että sen oman heikkouden ja yksinäisyyden myöntäminen on äärimmäisen vaikeaa, kun pitäisi olla niin itsevarma ja hyvä. Tässä ainakin itselläni on paljon opittavaa.