Iltalehti: Valviralta huomautus synnytykseen liittyneistä tapahtumista

Vierailija kirjoitti:

Hoito oli hyvää mutta potilas kuoli.

Ihan tavanomainen alatiesynnytyshän tämä oli. Sektiota ei tehdä kun siinä on niin paljon riskejä.

Ihan tiedoksi, että Valvira ei anna huomautuksia turhaan. Jos kyseessä tämä sama tapaus (en tiedä, onko tämä sama vai eri, mutta joka tapauksessa tällaisia virheitä ei saisi ikinä tulla):

"Synnytyksen aikana tapahtui useita hoitovirheitä joiden vuoksi täysin terve vauva syntyikin elottomana ja sai aivoverenvuodon imukupin liiallisesta voimankäytöstä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoito oli hyvää mutta potilas kuoli.

Ihan tavanomainen alatiesynnytyshän tämä oli. Sektiota ei tehdä kun siinä on niin paljon riskejä.

Ihan tiedoksi, että Valvira ei anna huomautuksia turhaan. Jos kyseessä tämä sama tapaus (en tiedä, onko tämä sama vai eri, mutta joka tapauksessa tällaisia virheitä ei saisi ikinä tulla):

"Synnytyksen aikana tapahtui useita hoitovirheitä joiden vuoksi täysin terve vauva syntyikin elottomana ja sai aivoverenvuodon imukupin liiallisesta voimankäytöstä."

Tosikko.

Vierailija kirjoitti:

Hankalia asioita spekuloida meille maallikoille.

Eniten tuossa pistää silmään se että sikiön sydänäänet hävisivät, kun kohdunsuu oli ollut puoli tuntia täysin auki. Sitten etsiskeltiin ääniä 10 + 10 min ja odoteltiin vielä lääkäriä vartti, jos oikein ymmärsin. Eli nainen oli 10 cm auki yli tunnin verran, kukaan ei pistänyt ponnistamaan eikä tuntenut ilmeisesti ponnistamisen tarvetta.

Vauva-lehdessäkin kirjoitettiin hiljattain, että synnytykset noin keskimäärin olisivat turvallisempia, jos äidin annettaisiin ponnistaa omaa tahtiaan. No tässä ei ollut. Eikö lapsi sitten laskeutunut kunnolla?

Joka tapauksessa nämä ovat vaikeita juttuja. Sektio ei ole automaattinen ratkaisu, eikä automaattista ratkaisua olekaan. Voimia kaikille asianosaisille, myös henkilökunnalle.

Jos kohtu on revennyt on ponnistaminen aika vaikeaa kun hyvässä lykyssä se lapsi on osittain kohdun ulkopuolella siellä vatsaontelossa. Se, että kohtu poistettiin myöhemmin viittaa siihen että repeämä oli niin suuri ettei ollut korjattavissa, eli on luultavasti vaikuttanut todella paljon synnytyksen etenemiseen.

Miten ei muuten synnytyksen aikana huomattu että äiti aktiivisesti vuotaa verta vatsaonteloonsa? Eikö äitiäkään monitoroitu riittävästi? Kohdun repeämä on riski myös äidille, tuosta olisi hyvin voinut tulla kaksi vainajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissäni on kolme lasta, joilla on jonkun asteinen kehitysvamma. Kaikilla näillä lapsilla synnytys oli todella vaikea: lapsi oli pitkään juuttuneena synnytyskanavaan tai imukuppia käytettiin niin ronskisti, että äitikin oli kuolla verenhukkaan. Yhdelle tehtiin lopulta hätäsektio, kun vauvan sydänäänet loppuivat vauvan ollessa synnytyskanavassa pitkään.

Kaksi näistä vauvoista tiedettiin isoiksi (yli 4 kg) jo ennen synnytystä, mutta sektioon ei äitien toiveesta huolimatta suostuttu.

Olisiko lasten kehitysongelmat voitu estää, jos synnytysfasismi ei olisi vallalla? Sitä emme.saa ikinä tietää.

Sektio on paljon kalliimpi alatiesynnytykseen verrattuna. Ja eutanasia on olemassa näitä vauvoja varten, joilla saattaa myöhemmin ilmetä vammaisuutta. Turhia kustannuksia halutaan välttää, kuten tänäkin esimerkki opettaa.

Synnytystavasta: kyseessä ei ole turha kustannus, jos kalliimpi synnytystapa ehkäisee vamman syntymisen. Silloin turha kustannus on nimenomaan halvemman synnytystavan jääräpäinen käyttäminen riskejä huomioimatta. Haluatko laskelmia siitä, paljonko yhteiskunnalle tulee maksamaan syntyvän lapsen hoito mahdollisesti lapsen koko loppuiän ajan? Entä kun lisätään vanhemmille aiheutuvat työkyvyttömyyden kustannukset? Entä menetetyt verorahat? Entä kun lisätään pitkäaikaisen psykologisen avun kustannukset?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankalia asioita spekuloida meille maallikoille.

Eniten tuossa pistää silmään se että sikiön sydänäänet hävisivät, kun kohdunsuu oli ollut puoli tuntia täysin auki. Sitten etsiskeltiin ääniä 10 + 10 min ja odoteltiin vielä lääkäriä vartti, jos oikein ymmärsin. Eli nainen oli 10 cm auki yli tunnin verran, kukaan ei pistänyt ponnistamaan eikä tuntenut ilmeisesti ponnistamisen tarvetta.

Vauva-lehdessäkin kirjoitettiin hiljattain, että synnytykset noin keskimäärin olisivat turvallisempia, jos äidin annettaisiin ponnistaa omaa tahtiaan. No tässä ei ollut. Eikö lapsi sitten laskeutunut kunnolla?

Joka tapauksessa nämä ovat vaikeita juttuja. Sektio ei ole automaattinen ratkaisu, eikä automaattista ratkaisua olekaan. Voimia kaikille asianosaisille, myös henkilökunnalle.

Jos kohtu on revennyt on ponnistaminen aika vaikeaa kun hyvässä lykyssä se lapsi on osittain kohdun ulkopuolella siellä vatsaontelossa. Se, että kohtu poistettiin myöhemmin viittaa siihen että repeämä oli niin suuri ettei ollut korjattavissa, eli on luultavasti vaikuttanut todella paljon synnytyksen etenemiseen.

Aivan. Ja tosiaan oksitosiinitippa ilman kunnollista supistusseurantaa on johtanut tilanteeseen.

Mikä ihme siinä on, ettei sektiota voida tehdä!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissäni on kolme lasta, joilla on jonkun asteinen kehitysvamma. Kaikilla näillä lapsilla synnytys oli todella vaikea: lapsi oli pitkään juuttuneena synnytyskanavaan tai imukuppia käytettiin niin ronskisti, että äitikin oli kuolla verenhukkaan. Yhdelle tehtiin lopulta hätäsektio, kun vauvan sydänäänet loppuivat vauvan ollessa synnytyskanavassa pitkään.

Kaksi näistä vauvoista tiedettiin isoiksi (yli 4 kg) jo ennen synnytystä, mutta sektioon ei äitien toiveesta huolimatta suostuttu.

Olisiko lasten kehitysongelmat voitu estää, jos synnytysfasismi ei olisi vallalla? Sitä emme.saa ikinä tietää.

Sektio on paljon kalliimpi alatiesynnytykseen verrattuna. Ja eutanasia on olemassa näitä vauvoja varten, joilla saattaa myöhemmin ilmetä vammaisuutta. Turhia kustannuksia halutaan välttää, kuten tänäkin esimerkki opettaa.

Synnytystavasta: kyseessä ei ole turha kustannus, jos kalliimpi synnytystapa ehkäisee vamman syntymisen. Silloin turha kustannus on nimenomaan halvemman synnytystavan jääräpäinen käyttäminen riskejä huomioimatta. Haluatko laskelmia siitä, paljonko yhteiskunnalle tulee maksamaan syntyvän lapsen hoito mahdollisesti lapsen koko loppuiän ajan? Entä kun lisätään vanhemmille aiheutuvat työkyvyttömyyden kustannukset? Entä menetetyt verorahat? Entä kun lisätään pitkäaikaisen psykologisen avun kustannukset?  

Ja lisäksi: se tuska, jota asianomaiset vanhemmat joutuvat kantamaan koko elämänsä, sille et voi laskea hintaa. Jos olet lääkärinä ensisijaisesti ajattelemassa kustannuksia, olet väärällä alalla. Vaihda alaa vaikkapa kustannuslaskennan pariin. Lääkärin velvollisuus on ensisijaisesti ajatella potilaitaan ja näiden hyvinvointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissäni on kolme lasta, joilla on jonkun asteinen kehitysvamma. Kaikilla näillä lapsilla synnytys oli todella vaikea: lapsi oli pitkään juuttuneena synnytyskanavaan tai imukuppia käytettiin niin ronskisti, että äitikin oli kuolla verenhukkaan. Yhdelle tehtiin lopulta hätäsektio, kun vauvan sydänäänet loppuivat vauvan ollessa synnytyskanavassa pitkään.

Kaksi näistä vauvoista tiedettiin isoiksi (yli 4 kg) jo ennen synnytystä, mutta sektioon ei äitien toiveesta huolimatta suostuttu.

Olisiko lasten kehitysongelmat voitu estää, jos synnytysfasismi ei olisi vallalla? Sitä emme.saa ikinä tietää.

Sektio on paljon kalliimpi alatiesynnytykseen verrattuna. Ja eutanasia on olemassa näitä vauvoja varten, joilla saattaa myöhemmin ilmetä vammaisuutta. Turhia kustannuksia halutaan välttää, kuten tänäkin esimerkki opettaa.

Synnytystavasta: kyseessä ei ole turha kustannus, jos kalliimpi synnytystapa ehkäisee vamman syntymisen. Silloin turha kustannus on nimenomaan halvemman synnytystavan jääräpäinen käyttäminen riskejä huomioimatta. Haluatko laskelmia siitä, paljonko yhteiskunnalle tulee maksamaan syntyvän lapsen hoito mahdollisesti lapsen koko loppuiän ajan? Entä kun lisätään vanhemmille aiheutuvat työkyvyttömyyden kustannukset? Entä menetetyt verorahat? Entä kun lisätään pitkäaikaisen psykologisen avun kustannukset?  

Niin, sektioiden määrän kasvattamisen suurin ongelmahan ei ole raha, vaan leikkauskomplikaatioihin liittyvät turhat kuolemat. Veritulpat ennen kaikkea.

Ikäviä yksittäistapauksia sattuu aina, mutta tilastollisesti katsoen Suomi on maailman turvallisimpia maita synnyttää ja syntyä. Ei ole liallisen luomuilun haittoja (Hollanti) tai liiallisen sektioprosentin aiheuttamia turhia kuolemia. Se ei silti tarkoita, etteikö jonkun kohdalla osuisi huono tuuri tai suoranainen hoitovirhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissäni on kolme lasta, joilla on jonkun asteinen kehitysvamma. Kaikilla näillä lapsilla synnytys oli todella vaikea: lapsi oli pitkään juuttuneena synnytyskanavaan tai imukuppia käytettiin niin ronskisti, että äitikin oli kuolla verenhukkaan. Yhdelle tehtiin lopulta hätäsektio, kun vauvan sydänäänet loppuivat vauvan ollessa synnytyskanavassa pitkään.

Kaksi näistä vauvoista tiedettiin isoiksi (yli 4 kg) jo ennen synnytystä, mutta sektioon ei äitien toiveesta huolimatta suostuttu.

Olisiko lasten kehitysongelmat voitu estää, jos synnytysfasismi ei olisi vallalla? Sitä emme.saa ikinä tietää.

Sektio on paljon kalliimpi alatiesynnytykseen verrattuna. Ja eutanasia on olemassa näitä vauvoja varten, joilla saattaa myöhemmin ilmetä vammaisuutta. Turhia kustannuksia halutaan välttää, kuten tänäkin esimerkki opettaa.

Itselläni ei lapsia. Enkä ymmärrä ollenkaan miten joku voi aivoissaan tommosta sontaa saada aikaan? Kyllä se yhteiskunnalle paljon kalliimmaksi tulee, kun säästellään sektioita ja useita kertoja imukupilla yritetään vetää vauva irti äidistä vahingoittaen pahasti niin äitiä kuin lasta. Lapsen kohdalla ei pitäisi hetkeäkään miettiä kustannuksia, ei ole mitään "turhia kustannuksia".

Sektiota tuossa olisi äidille pitänyt tehdä, huolimatta hänen toiveistaan. Äiti olisi varmasti supstunut, kun tilanne olisi selitetty. Kätilöiden ja lääkäreiden virhe ja lukeneet tilannetta aivan väärin. Sektioin ei pitäisi olla mikään kuppa, mitä vältellä viimeiseen saakka. Asennemuutosta tarvitaan jo koulutukseen ja käytäntöön. Ensin pilkataan äitejä vähäisestä kivunsiedosta ja nyt tämä.

Missä vitun keskiajalla täällä oikein suostutaan elämään? Tiedetään mikä olisi turvallisinta ja keinot on, mutta silti asenne on keskiajalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoito oli hyvää mutta potilas kuoli.

Ihan tavanomainen alatiesynnytyshän tämä oli. Sektiota ei tehdä kun siinä on niin paljon riskejä.

Ihan tiedoksi, että Valvira ei anna huomautuksia turhaan. Jos kyseessä tämä sama tapaus (en tiedä, onko tämä sama vai eri, mutta joka tapauksessa tällaisia virheitä ei saisi ikinä tulla):

"Synnytyksen aikana tapahtui useita hoitovirheitä joiden vuoksi täysin terve vauva syntyikin elottomana ja sai aivoverenvuodon imukupin liiallisesta voimankäytöstä."

Oliko vauva täysin terve, jos hänellä kuitenkin ruumiinavauksessa todettiin vaikea aivosairaus?

Hypoksis-iskeeminen aivosairaus on ymmärtääkseni hapenpuutteen aikaansaama ja liittyy synnytyksen aikaiseen hapenpuutteeseen. Ei siis rakenteellista vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Lukiko teistä kukaan tuota juttua? Ongelmahan oli se, että kätilöt eivät seuranneet tarpeeksi (tai heillä ei ollut välineitä) vauvan sykettä. Ja kun tilanne huomattiin, oli synnytys jo sen verran pitkällä, etten usko sektion olleen enää mahdollistakaan. Korjatkaa jos olen väärässä. 

Lopuksihan todettiin, että synnytystä ja ponnistusvaihetta olisi pitänyt aikaistaa.

Minulle tehtiin kiireellinen sektio, kun kohdunsuu oli täysin auki ja vauva ei laskeutunut. Ymmärsin että tässä oli sama tilanne, että vauva ei vain tullut ulos? Omalla vauvalla oli onneksi pää sen verran vinossa, että imukuppia ei voitu käyttää ja sektio oli ainoa mahdollinen keino saada vauva ulos.

Olen todella kiitollinen siitä, että molemmat selvisimme synnytyksestä. 

Minulle tehtiin kiireellinen sektio vakavassa raskausmyrkytyksessä. Tosin vasta käynnistyksen, vahvan lääkityksen ja kouristusten jälkeen. Samana vuonna synnyttäjä kuoli raskausmyrkytykseen, kun sektiopäätös tehtiin liian myöhään. Itse olin niin sekaisin diapamista (jolla yritettiin vähentää vapinaa ja kouristuksua) etten älynnyt enää mistään mitään. Meinasi mennä kohtukin samalla, kun pumppasivat magnesiumia niin paljon, etten kouristaisi, kohtu ei meinannut enää supistua. Eli henki meinasi mennä. Mutta onneksi säilyi. Jos sektiopäätäs olisi tehty heti, kun huomattiin että synnytys ei etene, mutkun ei. Viimeiseen asti yritettiin.

Se tässä tapauksessa on oikeastaan olennaista, etteivät kätilöt ja lääkärit todellakaan tahallaan viivytelleet tilanteessa. Ilmeisesti he ovat luulleet synnytyksen sujuvan normaalisti, kuten naisen aiemmatkin synnytykset ovat sujuneet, mutta synnytyksessä ilmenneet yllättävät ongelmat on sitten tajuttu liian myöhään. Synnytys nyt vain sattui olemaan ongelmallinen, eikä ongelmia tajuttu ajoissa. Ihmettelen vähän, miksi nainen teki valituksen, kun kätilöt ja lääkärit eivät voineet etukäteen tietää kuinka ongelmallinen synnytys olisi.

Uutisesta; "Lääketieteellisessä kuolemansyyn selvityksessä ja ruumiinavauksessa lapsen tärkeimmäksi kuolemansyyksi paljastui vaikea syntymäasfyksia. Muiksi merkittäviksi kuolemansyiksi todettiin vaikea aivosairaus ja kalvojänteen alainen päälakiverenvuoto. Äidin kohdun repeämän arvioitiin vaikuttaneen vastasyntyneen kuolemaan." Eli todella moni asia meni synnytyksessä vikaan, eikä kaikkiin seikkoihin kuten kohdun repeämään olisi pystytty edes vaikuttamaan ajoissa.

Valviran ratkaisusta: "kätilö ja lääkärit olisivat toisin toimimalla voineet ehkä vaikuttaa tapahtumien kulkuun." Pikaisilla toimilla lapsi olisi ehkä pystytty pitämään hengissä, mutta hän olisi silti ollut vammautunut vaikean aivosairauden takia, joka on eri asia kuin syntymäasfyksia.

Vierailija kirjoitti:

Hoito oli hyvää mutta potilas kuoli.

Ihan tavanomainen alatiesynnytyshän tämä oli. Sektiota ei tehdä kun siinä on niin paljon riskejä.

Valvira ei anna huomautuksia hyvästä hoidosta.

Tätähän se on. Naisia herjataan kun haluavat kivunlievitystä ja lapsi on saatava kulkemaan äidin lantion läpi, vaikka sitten kuolleena tai pahasti vammautuneena jos ei muuten.

Vierailija kirjoitti:

Se tässä tapauksessa on oikeastaan olennaista, etteivät kätilöt ja lääkärit todellakaan tahallaan viivytelleet tilanteessa. Ilmeisesti he ovat luulleet synnytyksen sujuvan normaalisti, kuten naisen aiemmatkin synnytykset ovat sujuneet, mutta synnytyksessä ilmenneet yllättävät ongelmat on sitten tajuttu liian myöhään. Synnytys nyt vain sattui olemaan ongelmallinen, eikä ongelmia tajuttu ajoissa. Ihmettelen vähän, miksi nainen teki valituksen, kun kätilöt ja lääkärit eivät voineet etukäteen tietää kuinka ongelmallinen synnytys olisi.

Uutisesta; "Lääketieteellisessä kuolemansyyn selvityksessä ja ruumiinavauksessa lapsen tärkeimmäksi kuolemansyyksi paljastui vaikea syntymäasfyksia. Muiksi merkittäviksi kuolemansyiksi todettiin vaikea aivosairaus ja kalvojänteen alainen päälakiverenvuoto. Äidin kohdun repeämän arvioitiin vaikuttaneen vastasyntyneen kuolemaan." Eli todella moni asia meni synnytyksessä vikaan, eikä kaikkiin seikkoihin kuten kohdun repeämään olisi pystytty edes vaikuttamaan ajoissa.

Valviran ratkaisusta: "kätilö ja lääkärit olisivat toisin toimimalla voineet ehkä vaikuttaa tapahtumien kulkuun." Pikaisilla toimilla lapsi olisi ehkä pystytty pitämään hengissä, mutta hän olisi silti ollut vammautunut vaikean aivosairauden takia, joka on eri asia kuin syntymäasfyksia.

Se että hoitohenkilökunnan monitorinti ja mahdollisesti myös osaamistaso on niin alhainen, että jää sellainen "pikkujuttu" kuin kohdun repeymä huomaamatta ja revitään se lapsi väkisin alatietä ulos vaikka hätäsektio olisi indikoitu todellakin tarkoittaa sitä, että hoito on ollut ala-arvoisen huonoa. Se nyt vielä puuttuisi että olisivat tahallaan ja ilkeyttään tappaneet vastasyntyneen ja pysyvästi vammauttaneet äitiä.

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo kuudes yritys jotenkin paljon? Kysyn siis ihan kirkkain silmin kun omaa reilu 4 kiloista esikoista synnyttäessä imukuppia käytettiin monta monta monta kertaa. Lapsen pää oli ihan muussina ja nyt 10 vuotiaana todettu kaikenmaailman häiriöt ja ad/hd.

Ponnistin 2 tuntia ilman tuntoa, sille oli jokin nimikin kun epiduraalin takia ei tunne enää mitään, edes supistuksia... kroppa ei tehnyt enää mitään vaikka kuinka yritin. Oksitoonitippa valui lattialle kun irtosi kädestä eikä ketään kiinnostanut.

Oma synnytys hyvin samankaltainen kuin tuo, toki lopputulos ihan eri.

Samat huonot kokemukset oksitosiinista, epiduraalista ja imukupista! Paitsi että ponnistaessa sattui. Siksi kokeilinkin toisella kerralla olla ilman puudutusta mahdollisimman pitkään, jotta se ei vie voimaa ponnistuksesta. Myös jumppapalloa päällä olemista ennen ponnistusvaihetta eikä maaten kuten ensimmäisellä kerralla (jolloin kukaan ei kehottanut liikkumaan, päinvastoin lepäämään vaikka oli ollut vain lyhyen aikaa supistuksia) ja lopulta pudendaalin kanssa kakkonen putkahti maailmaan melko helposti. Tämä ei liity ehkä ap:n viestiin, mutta siihen että sairaaloissa synnyttäjä "voi saada kaikki kivunlievitykset" kuten sairaalassa sanottiin, mutta ei yksilöity vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia.