Huonoja kokemuksia mammografiasta?

Hetken puristaa ja se siitä.

Ei kannata pelätä. Ei se maailman mukavin juttu ole, mutta kyllä sen hetken kivun kestää. Se on aika nopeasti ohi. En ole huomannut, että rinnat olisivat siitä muuttuneet.

No ei tietenkään pilaa rintoja, miten se sen tekisi?

Siinä ei ole mitään pelättävää, epämukavalta se puristus voi hetken tuntua, mutta se on tosiaan vain pari sekuntia mitä se kuvan ottaminen kestää.

Itseäni mietitytti aikaisemmin että miten omat hyvin pienet rinnat saa venytettyä sinne levyjen väliin, mutta ei se ollut mikään ongelma ja hyvin sujui ilman kipua.

Yli kymmenen vuotta sitten kunnan järjestämässä kuvauksessa oli kone, joka painoi kipeästi. Nyt viime vuosina on ollut uudet koneet, jotka eivät tunnu juuri lainkaan puristavan. Ei satu kuvaus enää. Niitä vanhoja koneita on tuskin missään. Kuvaushan on sellainen, että hoitaja asettelee rinnan levyn päälle, sitten toinen levy lasketaan rinnan päälle, ja kuva otetaan. Ei siinä rinta pilalle mene. Kaikki kohtaamani hoitajat ovat olleet todella ystävällisiä, vaikka sanon aina, että jännittää. Reippaasti vaan kuvaukseen.

Kiitos näistä vastauksista. Todella huojentavaa kuulla.

Jostain syystä mammografia on aina kammottanut minua, ja menin tyhmänä lukemaan ulkomailta kaikenlaisia kokemuksia. Naiset väittävät, että on rintakudos revennyt, jäänyt vuosien krooninen särky, alkanut rinnat pahasti roikkua, jne.

Jätän nuo jutut siis huomiotta ja menen ihan luottavaisin mielin :D Jos kerran litistys ei kovin kauan kestä.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos näistä vastauksista. Todella huojentavaa kuulla.

Jostain syystä mammografia on aina kammottanut minua, ja menin tyhmänä lukemaan ulkomailta kaikenlaisia kokemuksia. Naiset väittävät, että on rintakudos revennyt, jäänyt vuosien krooninen särky, alkanut rinnat pahasti roikkua, jne.

Jätän nuo jutut siis huomiotta ja menen ihan luottavaisin mielin :D Jos kerran litistys ei kovin kauan kestä.

- ap

Sairastuin 15-vuotiaana rintasyöpään ja paranin täysin.

Kävin mm. mammografiassa monta kertaa, eivätkä rintani muuttuneet millään tavalla.

Vasta yli 30-vuotiaana,

synnytyksen ja imetyksen jälkeen ne muuttivat vähän muotoaan.

Olen käynyt, olen vielä melko pienirintainen eli rinta piti puristaa laitteeseen. Ei sattunut yhtään. Ei mulla ainakaan ole niin herkät rinnat, eikä niitä sentään niin kovaa puristeta! Eli ole huoletta, ei tule sattumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos näistä vastauksista. Todella huojentavaa kuulla.

Jostain syystä mammografia on aina kammottanut minua, ja menin tyhmänä lukemaan ulkomailta kaikenlaisia kokemuksia. Naiset väittävät, että on rintakudos revennyt, jäänyt vuosien krooninen särky, alkanut rinnat pahasti roikkua, jne.

Jätän nuo jutut siis huomiotta ja menen ihan luottavaisin mielin :D Jos kerran litistys ei kovin kauan kestä.

- ap

Sairastuin 15-vuotiaana rintasyöpään ja paranin täysin.

Kävin mm. mammografiassa monta kertaa, eivätkä rintani muuttuneet millään tavalla.

Vasta yli 30-vuotiaana,

synnytyksen ja imetyksen jälkeen ne muuttivat vähän muotoaan.

Hieno juttu, että paranit täysin. Varmasti ollut hirveä kokemus teini-ikäiselle.

Mammografiassa kannattaa käydä, ja ilmaiseksikin pääsee meidän kunnassa aina 69-vuotiaaksi asti.

Minulla on isot rinnat, hoitaja sanoi että jos tuntuu epämukavalta kun hän aloittaa, niin saa sanoa jolloin hän lopettaa. Ei kuulema tarvitse kipua tuntea.

Sukulaiseni, harmillista, ei mennyt mammografiaan kuulemiensa juttujen takia, vaan meni ultraan rintojensa takia. Jotain uumoili olevan ...Hänelle sanottiin ultrasta, että on masturbaattista kudosta.

Mammografia näyttää alkaneen syövän todella varhaisessa vaiheessa - olisiko sukulaiseni välttänyt ikävimmän seurauksen menemällä mammografiaan ultran sijasta...

Menkää ihmeessä kutsuttaessa mammografiaan ja jos muuten askarruttaa rinnat, niin silloin toki varmuuden vuoksi. (Minulla oli hyvänlaatuinen kysta rinnassa; tarkistutin kun huomasin jonkin kovan rinnassa karistaessani näkkileivän murusia alaspäin puserolta.)

Aina ei ole pahin vaihtoehto kyseessä, mutta tarkistaa kannattaa.

Minä sain lähetteen mammografiaan pienen patin takia. Ensin en ajatellut tutkimuksesta mitään erikoista, koska en tiennyt asiasta mitään. Kotona sitten huvikseni googletin asiasta ja löysin valtavasti kauhukertomuksia. Menin jonkin sortin paniikkiin. Aloin viivytellä tutkimukseen menoa. Kuukauden kuluttua puhuin puhelimessa lähetteen tehneen lääkärin kanssa muista asioista ja mainitsin samalla, että mammografia pelottaa lukemieni juttujen takia. Lääkäri kertoi, että ei siinä ole mitään pelottavaa. Hänen sanansa eivät kuitenkaan tuntuneet uskottavilta. Miksi hän ei esim. kertonut, millaisena hän on itse sen kokenut?

Viivyttelin tutkimukseen menoa yhä edelleen ja siirsin ajatuksen aina pois mielestäni. Jos ajatus alkoi vaivata enemmän, ajattelin, että haluan mieluummin kuolla kuin mennä mammografiaan, joka kuitenkin litistää minut hengettömäksi. Sitten huomasin, että lähete on voimassa enää muutaman viikon. Olin siis viivytellyt melkein vuoden. Keräsin kaiken rohkeuteni ja soitin yksityiselle lääkäriasemalle varatakseni ajan (meidän kunnassa mammografioita tehdään vain yksityisellä). Pelkkä ajan varaaminen puhelimessa tuntui ylitsepääsemättömältä. Ääni täristen aloin varata aikaa ja samalla kysyin tutkimuksesta ja kerroin pelostani. Ajanavaraaja huomautti, että sehän on vähän sama asia kuin synnytyksessä. Kaikki synnytykset ovat erilaisia. Toista sattuu, toista ei. Järkytyin yhä vain enemmän, sillä en ole koskaan ajatellut meneväni synnytykseen. Aloin rinnastaa mammografian synnytyskipuihin.

Varaamani aika lähestyi. Töissä minulla oli kylmä hiki koko päivän ja puhuin asiakkaille katkonaisia lauseita, koska ajatukseni harhailivat. Vaivoin sain käveltyä tutkimuspaikkaan. Jalat tuntuivat spageteilta. Odotusaulassa tajusin, että ehkä korut pitää ottaa pois. Kädet täristen irrottelin korujani ja kun nimeäni huudettiin, kaivelin molemmin käsin korvarengastani, enkä saanut sitä irti. Panikoin hoitajalle asiasta, joka sanoi, ettei koruja tarvitse ottaa pois. Jotenkin en ymmärtänyt asiaa, vaan riuhdoin edelleen korvista korvastani ja sain sen lopulta irti. Onneksi ei korvanlehti revennyt. Pukuhuoneessa sanoin hoitajalle, että olen aivan paniikissa tutkimuksen takia, koska olen lukenut siitä niin kamalia tarinoita netistä. Huomasin että hän otti pelkoni vakavasti. Iso kivi putosi sydämeltäni jo siinä kohtaa. Hoitaja selitti minulle aivan rauhallisesti, mitä tuleman pitää. Sovittiin että voin sanoa milloin tahansa, jos haluan, että tutkimus keskeytetään.

Sitten siirryimme tutkimushuoneeseen. Mammografia ei tuntunut juuri miltään. Aina välittömästi, kun kuva oli otettu, laite vapautti minut. Hoitaja oli koko ajan takanani. Sitten tuli lääkäri, joka kertoi, että tulos on normaali. Tuloksen kuuleminen ei tuntunut miltään, koska olin vain niin helpottunut siitä, että tutkmukseen liittyvä pelko on ohi.

Mietithän kun kirjoittelet keskustelupalstoille, että kirjoituksilla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia herkkiin ihmisiin. Mietitäänpä että jos en olisi koskaan mennyt mammografiaan ja minulla olisi ollut syöpä vaikka monta vuotta hoitamattomana. Ihan typerää, että uskoin kaiken maailman kauhutarinoita.

Voit ottaa ennen kuvausta särkylääkkeen esim. Panadol. Nykyaikaiset uudet laitteet on nopeita ja tehokkaita. Ei vaikuta rinnanmuotoon mitenkään.

Eipä sattunut yhtään, voin suositella.

Nainen 40 kirjoitti:

Minä sain lähetteen mammografiaan pienen patin takia. Ensin en ajatellut tutkimuksesta mitään erikoista, koska en tiennyt asiasta mitään. Kotona sitten huvikseni googletin asiasta ja löysin valtavasti kauhukertomuksia. Menin jonkin sortin paniikkiin. Aloin viivytellä tutkimukseen menoa. Kuukauden kuluttua puhuin puhelimessa lähetteen tehneen lääkärin kanssa muista asioista ja mainitsin samalla, että mammografia pelottaa lukemieni juttujen takia. Lääkäri kertoi, että ei siinä ole mitään pelottavaa. Hänen sanansa eivät kuitenkaan tuntuneet uskottavilta. Miksi hän ei esim. kertonut, millaisena hän on itse sen kokenut?

Viivyttelin tutkimukseen menoa yhä edelleen ja siirsin ajatuksen aina pois mielestäni. Jos ajatus alkoi vaivata enemmän, ajattelin, että haluan mieluummin kuolla kuin mennä mammografiaan, joka kuitenkin litistää minut hengettömäksi. Sitten huomasin, että lähete on voimassa enää muutaman viikon. Olin siis viivytellyt melkein vuoden. Keräsin kaiken rohkeuteni ja soitin yksityiselle lääkäriasemalle varatakseni ajan (meidän kunnassa mammografioita tehdään vain yksityisellä). Pelkkä ajan varaaminen puhelimessa tuntui ylitsepääsemättömältä. Ääni täristen aloin varata aikaa ja samalla kysyin tutkimuksesta ja kerroin pelostani. Ajanavaraaja huomautti, että sehän on vähän sama asia kuin synnytyksessä. Kaikki synnytykset ovat erilaisia. Toista sattuu, toista ei. Järkytyin yhä vain enemmän, sillä en ole koskaan ajatellut meneväni synnytykseen. Aloin rinnastaa mammografian synnytyskipuihin.

Varaamani aika lähestyi. Töissä minulla oli kylmä hiki koko päivän ja puhuin asiakkaille katkonaisia lauseita, koska ajatukseni harhailivat. Vaivoin sain käveltyä tutkimuspaikkaan. Jalat tuntuivat spageteilta. Odotusaulassa tajusin, että ehkä korut pitää ottaa pois. Kädet täristen irrottelin korujani ja kun nimeäni huudettiin, kaivelin molemmin käsin korvarengastani, enkä saanut sitä irti. Panikoin hoitajalle asiasta, joka sanoi, ettei koruja tarvitse ottaa pois. Jotenkin en ymmärtänyt asiaa, vaan riuhdoin edelleen korvista korvastani ja sain sen lopulta irti. Onneksi ei korvanlehti revennyt. Pukuhuoneessa sanoin hoitajalle, että olen aivan paniikissa tutkimuksen takia, koska olen lukenut siitä niin kamalia tarinoita netistä. Huomasin että hän otti pelkoni vakavasti. Iso kivi putosi sydämeltäni jo siinä kohtaa. Hoitaja selitti minulle aivan rauhallisesti, mitä tuleman pitää. Sovittiin että voin sanoa milloin tahansa, jos haluan, että tutkimus keskeytetään.

Sitten siirryimme tutkimushuoneeseen. Mammografia ei tuntunut juuri miltään. Aina välittömästi, kun kuva oli otettu, laite vapautti minut. Hoitaja oli koko ajan takanani. Sitten tuli lääkäri, joka kertoi, että tulos on normaali. Tuloksen kuuleminen ei tuntunut miltään, koska olin vain niin helpottunut siitä, että tutkmukseen liittyvä pelko on ohi.

Mietithän kun kirjoittelet keskustelupalstoille, että kirjoituksilla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia herkkiin ihmisiin. Mietitäänpä että jos en olisi koskaan mennyt mammografiaan ja minulla olisi ollut syöpä vaikka monta vuotta hoitamattomana. Ihan typerää, että uskoin kaiken maailman kauhutarinoita.

Ehkä kannattaisi jättää kuuntelematta muiden (kauhu) tarinat synnytyksistä ja muustakin. Ja nettijutut lukematta.

Jokainen on yksilö ja tuntemukset ihan ikiomia. Lisäksi esim. synnytyksiä liioitellaan välillä.

Minulla sattuu todella paljon. Jälkikipu rinnoissa jatkui päiväkausia. Enää en mene, käyn omilla rahoillani ultaäänikuvauksessa, joka ei satu ollenkaan.

Ihan nätit toki. 

https://2.bp.blogspot.com/-PYara8dqMgA/UToVeR5Va5I/AAAAAAAABLU/jzkj1MNw…

Vierailija kirjoitti:

Nainen 40 kirjoitti:

Minä sain lähetteen mammografiaan pienen patin takia. Ensin en ajatellut tutkimuksesta mitään erikoista, koska en tiennyt asiasta mitään. Kotona sitten huvikseni googletin asiasta ja löysin valtavasti kauhukertomuksia. Menin jonkin sortin paniikkiin. Aloin viivytellä tutkimukseen menoa. Kuukauden kuluttua puhuin puhelimessa lähetteen tehneen lääkärin kanssa muista asioista ja mainitsin samalla, että mammografia pelottaa lukemieni juttujen takia. Lääkäri kertoi, että ei siinä ole mitään pelottavaa. Hänen sanansa eivät kuitenkaan tuntuneet uskottavilta. Miksi hän ei esim. kertonut, millaisena hän on itse sen kokenut?

Viivyttelin tutkimukseen menoa yhä edelleen ja siirsin ajatuksen aina pois mielestäni. Jos ajatus alkoi vaivata enemmän, ajattelin, että haluan mieluummin kuolla kuin mennä mammografiaan, joka kuitenkin litistää minut hengettömäksi. Sitten huomasin, että lähete on voimassa enää muutaman viikon. Olin siis viivytellyt melkein vuoden. Keräsin kaiken rohkeuteni ja soitin yksityiselle lääkäriasemalle varatakseni ajan (meidän kunnassa mammografioita tehdään vain yksityisellä). Pelkkä ajan varaaminen puhelimessa tuntui ylitsepääsemättömältä. Ääni täristen aloin varata aikaa ja samalla kysyin tutkimuksesta ja kerroin pelostani. Ajanavaraaja huomautti, että sehän on vähän sama asia kuin synnytyksessä. Kaikki synnytykset ovat erilaisia. Toista sattuu, toista ei. Järkytyin yhä vain enemmän, sillä en ole koskaan ajatellut meneväni synnytykseen. Aloin rinnastaa mammografian synnytyskipuihin.

Varaamani aika lähestyi. Töissä minulla oli kylmä hiki koko päivän ja puhuin asiakkaille katkonaisia lauseita, koska ajatukseni harhailivat. Vaivoin sain käveltyä tutkimuspaikkaan. Jalat tuntuivat spageteilta. Odotusaulassa tajusin, että ehkä korut pitää ottaa pois. Kädet täristen irrottelin korujani ja kun nimeäni huudettiin, kaivelin molemmin käsin korvarengastani, enkä saanut sitä irti. Panikoin hoitajalle asiasta, joka sanoi, ettei koruja tarvitse ottaa pois. Jotenkin en ymmärtänyt asiaa, vaan riuhdoin edelleen korvista korvastani ja sain sen lopulta irti. Onneksi ei korvanlehti revennyt. Pukuhuoneessa sanoin hoitajalle, että olen aivan paniikissa tutkimuksen takia, koska olen lukenut siitä niin kamalia tarinoita netistä. Huomasin että hän otti pelkoni vakavasti. Iso kivi putosi sydämeltäni jo siinä kohtaa. Hoitaja selitti minulle aivan rauhallisesti, mitä tuleman pitää. Sovittiin että voin sanoa milloin tahansa, jos haluan, että tutkimus keskeytetään.

Sitten siirryimme tutkimushuoneeseen. Mammografia ei tuntunut juuri miltään. Aina välittömästi, kun kuva oli otettu, laite vapautti minut. Hoitaja oli koko ajan takanani. Sitten tuli lääkäri, joka kertoi, että tulos on normaali. Tuloksen kuuleminen ei tuntunut miltään, koska olin vain niin helpottunut siitä, että tutkmukseen liittyvä pelko on ohi.

Mietithän kun kirjoittelet keskustelupalstoille, että kirjoituksilla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia herkkiin ihmisiin. Mietitäänpä että jos en olisi koskaan mennyt mammografiaan ja minulla olisi ollut syöpä vaikka monta vuotta hoitamattomana. Ihan typerää, että uskoin kaiken maailman kauhutarinoita.

Ehkä kannattaisi jättää kuuntelematta muiden (kauhu) tarinat synnytyksistä ja muustakin. Ja nettijutut lukematta.

Jokainen on yksilö ja tuntemukset ihan ikiomia. Lisäksi esim. synnytyksiä liioitellaan välillä.

Tunsitko itse paineentunnetta persereiässäs?

Ap

Eikö tuo riipu aika paljon kuukautiskierron vaiheesta? Jossain kohtaa kiertoa rinnat on tosi arat (puristus sattuu), välillä ei tunnu mitään. Ainakin jos on luonnollinen kierto niin noin, en tiedä miten hormoniehkäisy vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen 40 kirjoitti:

Minä sain lähetteen mammografiaan pienen patin takia. Ensin en ajatellut tutkimuksesta mitään erikoista, koska en tiennyt asiasta mitään. Kotona sitten huvikseni googletin asiasta ja löysin valtavasti kauhukertomuksia. Menin jonkin sortin paniikkiin. Aloin viivytellä tutkimukseen menoa. Kuukauden kuluttua puhuin puhelimessa lähetteen tehneen lääkärin kanssa muista asioista ja mainitsin samalla, että mammografia pelottaa lukemieni juttujen takia. Lääkäri kertoi, että ei siinä ole mitään pelottavaa. Hänen sanansa eivät kuitenkaan tuntuneet uskottavilta. Miksi hän ei esim. kertonut, millaisena hän on itse sen kokenut?

Viivyttelin tutkimukseen menoa yhä edelleen ja siirsin ajatuksen aina pois mielestäni. Jos ajatus alkoi vaivata enemmän, ajattelin, että haluan mieluummin kuolla kuin mennä mammografiaan, joka kuitenkin litistää minut hengettömäksi. Sitten huomasin, että lähete on voimassa enää muutaman viikon. Olin siis viivytellyt melkein vuoden. Keräsin kaiken rohkeuteni ja soitin yksityiselle lääkäriasemalle varatakseni ajan (meidän kunnassa mammografioita tehdään vain yksityisellä). Pelkkä ajan varaaminen puhelimessa tuntui ylitsepääsemättömältä. Ääni täristen aloin varata aikaa ja samalla kysyin tutkimuksesta ja kerroin pelostani. Ajanavaraaja huomautti, että sehän on vähän sama asia kuin synnytyksessä. Kaikki synnytykset ovat erilaisia. Toista sattuu, toista ei. Järkytyin yhä vain enemmän, sillä en ole koskaan ajatellut meneväni synnytykseen. Aloin rinnastaa mammografian synnytyskipuihin.

Varaamani aika lähestyi. Töissä minulla oli kylmä hiki koko päivän ja puhuin asiakkaille katkonaisia lauseita, koska ajatukseni harhailivat. Vaivoin sain käveltyä tutkimuspaikkaan. Jalat tuntuivat spageteilta. Odotusaulassa tajusin, että ehkä korut pitää ottaa pois. Kädet täristen irrottelin korujani ja kun nimeäni huudettiin, kaivelin molemmin käsin korvarengastani, enkä saanut sitä irti. Panikoin hoitajalle asiasta, joka sanoi, ettei koruja tarvitse ottaa pois. Jotenkin en ymmärtänyt asiaa, vaan riuhdoin edelleen korvista korvastani ja sain sen lopulta irti. Onneksi ei korvanlehti revennyt. Pukuhuoneessa sanoin hoitajalle, että olen aivan paniikissa tutkimuksen takia, koska olen lukenut siitä niin kamalia tarinoita netistä. Huomasin että hän otti pelkoni vakavasti. Iso kivi putosi sydämeltäni jo siinä kohtaa. Hoitaja selitti minulle aivan rauhallisesti, mitä tuleman pitää. Sovittiin että voin sanoa milloin tahansa, jos haluan, että tutkimus keskeytetään.

Sitten siirryimme tutkimushuoneeseen. Mammografia ei tuntunut juuri miltään. Aina välittömästi, kun kuva oli otettu, laite vapautti minut. Hoitaja oli koko ajan takanani. Sitten tuli lääkäri, joka kertoi, että tulos on normaali. Tuloksen kuuleminen ei tuntunut miltään, koska olin vain niin helpottunut siitä, että tutkmukseen liittyvä pelko on ohi.

Mietithän kun kirjoittelet keskustelupalstoille, että kirjoituksilla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia herkkiin ihmisiin. Mietitäänpä että jos en olisi koskaan mennyt mammografiaan ja minulla olisi ollut syöpä vaikka monta vuotta hoitamattomana. Ihan typerää, että uskoin kaiken maailman kauhutarinoita.

Ehkä kannattaisi jättää kuuntelematta muiden (kauhu) tarinat synnytyksistä ja muustakin. Ja nettijutut lukematta.

Jokainen on yksilö ja tuntemukset ihan ikiomia. Lisäksi esim. synnytyksiä liioitellaan välillä.

Tunsitko itse paineentunnetta persereiässäs?

Ap

Veeti, sun välitunti loppui jo.

Haittaako jos venytellään jne kun minulla on isohko luomi lähellä rintojen väliä?!

Oman kokemuksen perusteella sanoisin, että ei se ainakaan pilaa rintoja. Selvisin niin pienellä säästävällä leikkauksella, että edes se ei pahasti pilannut. Olen aivan varma, että enemmän olisi pilannut se, jos en olisi mammografiassa käynyt ja syöpäkasvaimen vuoksi olisi pitänyt poistaa koko rinta.

Eihän se litistäminen mukavalta tunnu, mutta jos johonkin vertaisin, niin papa-kokeen ottamiseen tai hammaskiven poistoon. Paksuneulanäytettä minulta ei enää oteta, se oli kamalaa. Tietenkään ei kannata mennä mammografiaan juuri siihen aikaan kuukaudesta, kun rinnat ovat arimmillaan vaan ajan voi siirtää.

Eihän luomella ole mitään merkitystä kuvauksessa.